Satumarjan tie

Nyt se lähete on sitten lähtenyt eteenpäin terveyskeskuslääkäriltä. Kauan olen tätä miettinyt ja vihdoinkin uskalsin päästää ääneen. Kiitos siitä kuuluu työkaverilleni, joka otti minut tosissaan ja jaksoi kiireidensä lomassa kuunnella yhtä jojottajaa. Paljon on kannettavaa, kun vaaka pamahtaa 132 kg ja pituutta vain 160, 5 cm Jännä miten pitkän ajan tämä on minulle vienyt kypsytellä tätä ajatusta. Monen monta yritystä ja pettymystä epäonnistuneista laihdutusyrityksistä ja tuplien kanssa tulleiden lisäkilojen pisti ajatukset liikkeelle ja tästä se sitten on alkanut. Peruslabrat jo otettiin, mutta monen monta juttu vielä on edessä ennenkuin pääsen puukon alle. Onko teistä foorumilaisista jotkut Jyväskylän seudulta ja kauanko on teidän taipaleenne kestänyt toimenpiteeseen ja mitä kaikkea oli ennen sitä?

Onnea lähetteestä!!

Kiitos Orkidea.

Onnittelut rohkeasta päätöksestä!!

Mulla on kohta mennyt vuosi, mutta piti näyttää laihdutuksen onnistuminen. paperit lähtee ensi kuussa ja epäili lääkäri että vuoden vaihteen jälkeen olis mahdollisesti leikkaus... niin jos siihen pääsee...

En ole Jyväskylän seudulta, mutta muuten nyt kommentoin Itse ainakin ajattelen, että on aika hyvä, että prosessi kestää jonkin aikaa. Siinä ehtii miettiä tarkkaan ja asennoitua. Itse sain lähetteen TK:sta viime marraskuussa ja mut leikataan nyt kolmen viikon kuluttua. Tosissaan polku sisältää ravitsemusterapeutin käyntiä, sisätautilääkärin vastaanottoa ja sitä painon pudotusta, varmasti keskimäärtin vuoden päivät vierähtää ennen leikkausta.

Ainakaan täällä eivät leikkaa, jos ei pysty osoittamaan tuota omaa motivaatiota, eli pudottamaan painoaan sovitun verran. Lisäksi painon tulee olla laskusuunnassa leikkaukseen asti. Muutoin leikkausta lykätään/perutaan jos paino noussut.

Mutta onnea taipaleelle. itse olen ainakin tyytyväinen. Kiloja on nyt jo karissut mukavasti ja toivottavasti tällä reissulla loppuu myös tämä ikuinen jojoilu.

Meillä on leikattujen tapaaminen Jkl,n Forumin toisessa kerroksessa klo 17,00 7,8 tiistaina kahvila Praiassa. Tule sinne.

Pakko oli välillä tulla katsomaan teidän kuulumisia. Asia on taas ollut hautomossa ja huomaan, että almanakassa eräs tietty päivä lähestyy matkallani pienempää minää. Reilun parin viikon päästä olisi ensimmäinen käyntini ravitsemusterapeutilla. Kesällä aloitin ruokavalioni tarkkailun ja noin viisi kiloa on tippunut. Töissä jo yhden numeron pienemmät housut ovat käytössä. Eilen ja tänään olen vetänyt karkkia urakalla. Joka aamu olen ottanut kromitabletin, joka on vienyt imeläntuskani unholaan. Aina kun tulee meille naisille tietty aika kuukaudesta imelää on pakko saada, muuten syön pienen karkkipussin joka toinen viikko. Elikkä ei namia mene entiseen tahtiin. Irtokarkkeja olen heinäkuun jälkeen ostanut vain yhden kolmen euron pussin. Ihan tyytyväinen olen ollut itseeni, mutta töiden jälkeen en jaksa liikkua enää kesän tapaan. Kummasti tuo auringon väheneminen vaikuttaa tämän naisen mieleen. Aurinkoenergian voimaa kaipaan kovasti!!!! Oliko teillä JYväskylän porukka millaiset ajat omassa leikkausprosessissanne? Lähete lähti heinäkuun lopussa ja nyt alkaa keskussairaalassa ekaksi se ravitsemusterapeutin tapaaminen ja joulukuussa sisätautilääkärin. Tavallaan ihan hyvä hauduttaa asiaa ja kypsytellä. Välillä tullut kauhea pelkokin, että mitä jos olen yksi niistä harvoista jolle tulee jokin komplikaatio. Miten käy lasten? Tässäkin tieto lisää tuskaa, kun itse on ammattilainen....=)(

Tuli tosta väsymisestä mieleeni, millainen on D- vitamiinin saantisi. Meillä kun täällä pallonpuoliskolla se pakkaa olemaan alhainen. Itselläni oli alhaiset lukemat kun otettiin koe. Ja kun lisäsin saantia kunnolla niin olen ihan eri immeinen. Ja pelkosi on ihan ymmärrettävää, onhan se todellakin ISO operaatio. Mutta ota ajatus että kaikki menee hyvin. >Elämässä kun voi sattua mitä vaan. Eletään elämää ja nautitaan joka päivästa.

Moro Satumarja. Se on ihan oikein et pelottaa ja niin sen pitääkin! Mää olin aivan jämänä kun olin menossa leikkuriin. Anestesia hoitaja kysy multa et pelottaako no mää tietysti siihen et totta helvetissä pelottaa. Sit se vaan sano et vaikka he tekee työtään niin kyllä häntä ainakin peloittais olla samassa tilanteessa. Ja vielä kun he tietävät mitkä riskit siihen liittyy, kun he tietävät tasan mitä kaikkee voi käydä.... Ymmärrän sen jos sua pelottaa vielä enemmän kun meitä normaaleita ihmisiä. Varsinkin jos kerta olet sairaanhoito alalla, niin tiedät varmaan hiukan enemmän kaikesta kuin me muut hullut jotka on leikkauksen läpi käynyt. Mut ajattele niin et ennemmin voit ajaa kolarin autolla, kuin et se leikkaus menee aivan mönkään. Ja ne kuitenkin osaa hommansa siellä salissa ja osastolla. Ei muutakuin: sinne vaan niinku Lontoon sumuun, ääntä päin! Hyvin se menee!

Satumarja, sanon sinulle samaa kuin jollekin toiselle täällä aiemmin... Vaikka leikkausessa on pieni riski, että jotain sattuu, ylipainossa riski on huomattavsti suurempi. Eli on plajon todennäköisempää, että sinä saat nauttia lapsistasi ja plapset sinusta leikkurin ansiosta kuin ilman. Ja muista aina ajatella positiivisesti, painon pudotessa jaksat paljon enemmän, lastenkin kanssa.

[color=green] Iltaa kaikille! Tänään kävin ekan kerran ravitsemusterapeutilla ja oli tosi hyvä käynti. Sisuslääkäri olisi 12.12 ja sitä ennen pitäisi pudottaa painoa kovat 7 kg. Mitenkähän onnistuu näin lyhyessä ajassa, vaikka onhan se totta, että näin lihavalla pudotus on alkuun nopeampaa. Ottaisin kiitollisena vinkkejä vastaan. Meinaan, että tuo liikunnan osuus ei kovin suureksi pääse, kun töiden jälkeen nukahdan istuvilleni. D-vitamiinilisä käytössä!, kiitos vinkistä!

Nutriletin tuotteita vaan nauttimaan eli ened päälle

Hei Satumarja!
olet varmaan käynyt sisät.lääkärillä, kuinka reissu meni?
kyllä tämä leikkauspäätös tarvii aikaa että sisäistää asian. minä mietin useamman vuoden ennenkuin eka kertaa otin yhteyttä ODL:n, mutta silloin leikkaus oli niin kallis että siirsin asian taka-alalle. Mutta nyt syksyllä Terveystalolla leikkaushinta tippunut, otin uudelleen yhteyttä samaan lääkäriin ja siitä lähti minun asiat rullaamaan. tammikuussa leikkaus!
olen lukenut tosi paljon täällä näitä kirjoituksia, eikä kukaan ole sanonut katuvansa leikkaukseen menoa. jos minä en olisi päässyt tähän leikkaukseen, vastassa olisi ollut diabetes ja nivelvaivat. toivotaan että molemmat nyt jäävät tulematta.
peukkuja jatkoon!