edelleen odotellaan

Voi hyvänen aika että tämä odotusaika on piinaavaa....
Mun tarinani lähti käyntiin keväällä 2011. Ku kyselin hoitavalta lääkäriltäni mahdollisuutta päästä leikkaukseen.Ensimmäinen hänen sanonta oli ettei mbi riitä... no riittihän se se oli 41... lisäksi minulla verenpainetauti (lääkitys ollut n 5v) ,astma,kolestroli korkea ,lääkket siihenkin, selkä ongelmia ja nilkassa keinonivel. Pian tulikin kutsu lks ravitsemusteraupetille, ja toukukuussa aloiten ensimmäisen enen.... tulos oli -8kg.... sain kipinän ku paino tippui ja syksyn jaksoinkin olla tosi jämyny lokakuuhun mennessä painoa oli lähtenyt vajaa -20kg.... sitten tapahtui taas jotain.Luulen että suurin syy on se kun päätös siitä että pääsen leikkaukseen tuli. Se sai mut löysäileen. Nyt olen samassa tilassa kuin olin viime keväännä... MItään ei jaksa tehdä, leikattu jalka oireilee, samoten selkä ja verenpaineet on katossa... Nyt pelottaa etteivät huoli minua enään leikkaukseen ku en saanut pidettyä jo tiputtamia kiloja pois. Mut näin minulle on käynyt lukemattomat kerrat aikasemminin. Ensin saan tiputtettua 10-20 kg ja sitte kaikki tulee takaisin..itselle olen tosi vihainen...Tämän takia olen sitä mieltä että leikkaus on minun ainoa pelastus. Nyt siis vartioin postilaatikkoa päivittäin ja odotan sitä kirjettä jossa olisi jotain tieto.... turhauttavaa

kyllä se tieto sieltä tulee, varsinkin silloin kun sitä vähiten odottaa