Eija-Stiina esittäytyy

Olen yli 50 nainen Satakunnasta ja koko ikäni ollut pyöreä ja nyt parikymmentä vuotta lihava. On liikuntaelin sairaudet ja tekonivel polvessa. Ja krämppä koko mummeli. Olen koittanut kaikkeni että laihtuisin ja paino pysyisi pois. Mutta ei, niin ei. Keskusteltua omaisteni kanssa, päädyin menemään sisätautilääkärin juttusille laihdutusleikkauksesta puhumaan. Lupasi laittaa paperit etiäpäin ja oli sitä mieltä, ettei esteitä olisi. Ja nyt kysymys jo leikkauksessa olleille: tehdäänkö mahalaukun tähystys ennen leikkausta? Olen kokenut sen kolme kertaa ja se on aivan hirveä toimenpide, minun mielestäni. Muutama tuttuni on käynyt kyseisen leikkauksen läpi ja he voivat aivan upeasti. Vieläkään en silti oikein hihkuen ole menossa. Mutta paino on saatava alas tai parinvuoden kuluttua en liiku ilman tuolia, hyvässä lykyssä ja sitä en halua. Joten koitan tsempata tähän itseäni. Varsinkin kun olen nähnyt ja lukenut kuinka hyvin monellakin on mennyt. Olen kyllä jo pitemmän aikaa lueskellut leikkaukseen liittyviä sivustoita. Nyt vaan odotellaan koska jatkoa kuuluu.
Tämä sivusto on mahtava juttu. Koska tälläistä tarvitaan vertaistukena ja kaikki ovat saman kokeneet. Lihavuuden

Jos edellisestä tähystyksestä ei ole pitkä aika, niin sitä voi "tarjota" käytettäväksi nytkin. Mutta jos toimenpiteestä jo vuosia, niin uusi suurella todennäköisyydellä edessä. Kaikkialla tähystys ei kuitenkaan kuulu rutiineihin, en osaa sanoa miten teidän alueellanne homma toimii.

Sehän täällä palstalla on meillä yhteistä. Ylipaino ja sen kanssa jojoilu... ja siitä eroon pääseminen mahdollisuuksien mukaan.

Kiva, että tulit palstailemaan. Olet samaa ikäryhmää kuin minäkin, siis yli viisikymppinen. Ja minäkin olen sellainen "kremppa"-tapaus, tekoniveltä polveen juuri odottelen.

Minäkin pelkäsin tähystystä, mutta koska palkinto - eli leikkaukseen pääsy - on niin suuri, sen muutaman minuutin kestää kyllä.

Itse olen todella onnellinen siitä, että paino putoaa, vaikka vaikeuksiakin näin alussa on tuon ruokailun kanssa. Puolen vuoden kuluttua leikkauksesta syöminen kuulemma jo sujuu ilman ongelmia. Kyllä tämänkin kestää. Joka päivä iloitsen muuttuneesta peilikuvastani, väljistä vaatteista ja helpommasta olosta. Kyllä tämä kannatti!

Tsemppiä sinulle painon pudotukseen. Tästä se alkaa.

Hei Eija-Stina!
Minut leikattiin kun olin 56-vuotias ja ihmettelen, miksi en hakeutunut leikkaukseen aiemmin! Mutta hyvä näin, vielä ehdin nauttia hoikentuneesta olomuodostani ja sen myötä liikunnan ilon löytymisestä ja paremmasta terveydestä useita, useita ihania vuosia!!! Tsemppiä sinulle ja ryhdy rohkeasti vaan asiaasi eteenpäin viemään!!!

Heippa.
En pelkää sitä letkun nielemistä vaan inhoan. Mut sen kestää jos sen myötä läskeistä eroon pääsee. Ja ennenkaikkea pääsisi liikkumaan kun tuo selkä on ihan pa ja nivelet samaa sarjaa. Ja onhan se psyykkisestikin hienoa kun saa pienemmät vaatteet ja näytät "ihmiseltä". Vaikka kuinka olisi sinut läskiensä kanssa niin kyllä niistä ilolla luopuu.

Kuinka kauan teillä on kestänyt kun olette saaneet lähetteen etiäpäin. Itse kävin sisätautilääkärillä ja hän on vielä samassa sairaalassa töissä jossa toimenpide tehtäisiin. Olen hieman hätäinen luonne, joten kaikki täytyisi tapahtua vauhdilla.

Noista meidän allekirjoituksista saa varmasti jotain kuvaa miten kauan kelläkin on mennyt.

Siitä eka lähetteestä työterveyslääkäriltä sisätautilääkärille meni useampi kuukausi, mutta sisätautilääkärin tapaamisesta sit vain kuukausi kirurgin tapaamiseen.

Mutta eri sairaaloissa varmaan eri pituiset jonot, siitähän se riippuu.

Onkohan täällä ketään, joka on ollut Satakunnan keskussairaalassa operoitavana. Olisi kiva kuulla miten siellä on toimittu. Kun olen menossa sinne jos huolivat.

Juu minä olen ollut satakunnan keskussairaalassa leikattavana itsellä meni hyvin sulavasti asiat. Aluksi olin sairaalan vetämässä ENE-ryhmässä ja tuloksia tuli -20kg sitten pohdiskelin vuoden päivät ja päätin mennä sisätauti lääkärille. Raumalta sain lähetteen Kirurgille meni jotain 3-4kk sen jälkeen meni noin 2 viikkoa ja tuli vastaus pääsystä "noin 3kk jonoa alkuvuona" leikkausjonoon ja noin kolme viikkoa ennen leikkausta oli ravitsemusterapeutille aika hän puheli leikkauksen jälkeisistä jutuista ja ene dietistä ,sitten noin viikkoa ennen leikkausta oli keuhkokuvat,Ekg ja verikokeet sekä osaston lääkäkärin,anestesia lääkärin ja kirurgin haastattelu, sitten tulikin H hetki ja aamulla Leiko osastolla odottelemaan, meni noin 2-3h sitten tuli esilääkitys ja ajeltiin masusta karvat ja vietiin leikkaus saliin. Pois pääsi sitten 3 yön jälkeen ja hyvin on parantunut. Mukava oli myös itse hoitajat/kirurgi Ps: Ei muuta kun tsemppiä

Heippa. Asiat etenee, tuli kutsu sairaalan sisätautilääkärille, kera papereitten. Sinne pääsen syyskuussa alussa. Aika nopsaan kun ajattelee et välissä on kesälomiakin. Hieno juttu. Olen lukenut tarinoitanne ja hienoja saavutuksia olette saaneet ja hyvin tuntuneet voivan toimenpiteen jälkeen. Välillä miettii et pystyskös muuten laskemaan painon alas. Kyllähän se menee ja on mennyt, mut kun riivattu kipuaa ain takas ja korkojen kera. Katotaan mitä sanotaan syyskuussa.

Heippa. Olen lueskellut tarinoitanne ja olen todennut että olen tehnyt oikean päätöksen. Mutta sellainen asia rupesi askarruttamaan, kun moni on kommentoinut että hiukset lähtevät tosipaljon leikkauksen jälkeen. Itselläni kun on vahvat ja paksut hiukset, en haluaisi niiden ohentuvan. Jos vaan voin ite jotenkin siihen vaikuttaa. Olisi kiva tietää miten muilla on ollut.

Mulla ei ainakaan lähtenyt hiuksia normaalia enempää. Riittävä proteiini ja rasva auttavat, ja maltillinen painonpudotus 1- 0.5 kg/viikko. Ja jos vaikka lähtisikin enemmän, niin äkkiä tulee juuresta uutta....

Huomenna sit mennään sisätautilääkärin juttusille. Ans kattoo mitä tuleman pitää.

Hei Eija-Stiina! Huomasin ilokseni, että olet Satakunnasta sinäkin!

Minä odottelen vasta sitä paljonpuhuttua kirjekuorta sisätautipolille. Lähete lähti elokuun puolivälissä. Että senverran perässä tulen, mutta tulen kuitenkin! Odottelen suurella innolla täällä kuulumisiasi käyntisi jälkeen. Voitaisiin yksityisviestitelläkin, jos niikseen on!?

sopii.

Tuli si tkäytyä lekurin tykön joka oli muuten nainen ja ihan mukavakin. Mutta keskusteltuani hänen kanssaan, niin pisti kyll miettimään. Kyl sellaset negatiiviset asiat esitti, et huh,hu. Alkuvuodesta menen uudestaan. En ymmärtänyt kunnei lääkärin ja terveydenhoitajan valvonnassa pidetty nutriletti vaikuttanut mitenkään. Ja niitä on peräti ollut kaksi. Sekä muut ammatilaisten mukana olleet. Nyt tarvis kokeilla jotain kallista juttua joka vie nälän tunnetta pois. Kolmenkuukauden satsi maksaa n.200e. Alkuvuodesta menen uudestaan käymään.

No voihan perä..... Justiinsa, ei sitten turhaan minua varoitellut db-lääkäri, jotta pelottelevat sieltä väkeä takaisin!

Ymmärsinkö oikein, että ei ollut riittävää näyttöä aikaisemmista laihdutusyrityksistä? Ja mikä on tuollainen näläntunteen viejä???

Enpäs nyt sitten ole liian innokas kun sinne joskus pääsen, etten pety. Aikalailla latistaa tuollainen kyllä! Nyt se vasta jännittämään pisti!

Mutta periksi ei anneta!!!

Höh, vai että näläntunteen vievä lääke. Aika harva meistä varmaan on lihonut pelkästään nälkäänsä syömällä, kyllä tässä yleensä taustalla on liiallinen [ajankuluksi/iloon/suruun/herkuttelunhalusta/valitse joku] syöminen.

Sen vert rupes tikuttamaan et rupesin nutrille . Ja senkin teen terveydenhoitajan valvonnassa. Joka on vielä erikoistunut nutrauksen kanssa laihduttamiseen ja muutenkin vetää laihdutusryhmiä terkkarissa. Katotaan miltä alkuvuosi näyttää Ja tänä aikana koitan iskostaa päähäni ruokamäärien pienentämisiä. JA TEILLE KAIKILLE TOIVOTAN OIKEIN HYVIÄ ONNISTUMISIA PROJEKTEISSANNE. Meinaan silti lueskella tarinoitanne

Heippa pitkästäaikaa
Tänäpä posti sitten toi uuden ajan sisätautilekurille. Täsä sitä sit harkitaan et mites jatkossa. Menenkös vai en?

Hei Eija-Stiina!
moneen kertaan olen minäkin miettinyt mihin olen ryhtymässä, mutta aina tulen loppujen lopuksi siihen tulokseen, että tottakai menen leikkaukseen jos se on mahdollista. ensimmäinen lääkäri (työterv.lääkäri) kelle leikkaus suunnitelmistani puhuin kertoi kyllä ensimmäisenä kaikki negatiiviset asiat. esim. vitamiinit ei imeydy,joutuu loppu elämän syömään vitamiineja. niistä vähän säikähdin,mutta kun mietin mikä on edessä jos en laihdu. diabetes tulee ensimmäisenä, kun paastosokerit vähän koholla ja raskausajan db takana. mielummin syön loppu elämäni vitamiineja ym.hivenaineita kuin tökkään itseeni insuliinia. db:stä tulee aina kaikenlaisia lisävaivoja. ja en ole vielä yhtään leikattua tavannut joka olisi pettynyt tuloksiin.
Mutta tämä asia varmasti on hyvä sisäistää itselle ja miettiä asiaa monelta kantilta. toivotaan että päädyt itsellesi oikeaan päätökseen!
hyvää uutta vuotta!

Täällä mietitään samaa asiaa, tammikuussa olisi mulla sisätautilääkäri... ja hieman alkaa jo jännittämään täällä myös. Pyytäessäni lähetettä omalta lääkäriltä... no oikeestaan hän oli tosi positiivinen ja kannusti, kertoi kyllä myös niitä negatiivisiakin asioita, mutta myönsi, ettei ole oikea ihminen niistä kertomaan, kun ei ole niin paljoa kokemusta asiasta.
Kaikista parhaimman ja suorimman puheen sain ystävältäni, joka on leikattu reilu vuosi sitten... hän lateli mulle kaikki negatiiviset asiat ja siihen perään positiiviset... ja tämän jälkeen mun henkilökohtainen päätös oli helppo tehdä.. varsinkin, kun tiedän saavani tukea ja apua jatkossakin...

mutta tosiaan, mua ainakin alkaa jännittämään...

Tsemppiä...

Niinpä, kyllä se munkin vaakakuppini heilahtelee eestaas noitten hyvien ja huonojen asioitten kohdalla. Just hiljakkoin kuulin että joku menee uusintaleikkaukseen kun on "päässyt" lihoamaan uudestaan. Eihän ne kilot pois itsestään pysy. Tämähän on se viimoinen apukeino pysyä laihempana. Ei sitä ruokaa parane lappoa suuhun samaan tahtiin kuin ennen.

Nyt käyty uudestaan sisätautilääkärillä. Ja kuinkas sattuikaan, oli sama lekuri kuin ekakerrallakin. Aattelin et just mun tuuriani kaikki kaatuu nyt. Mutta ei, hän oli aivan erilainen ja keskustelimme viimekäynnistä ja siitä kun paino on laskenut 6kg. Lupasi laittaa asian etiäpäin vaikka minulla ei ole liitännäis sairauksia. Paitsi noi liikuntaelin sairaudet. Mutta hänen mielestään olivat riittävä kriteeri. Käski ruveta pudottamaan painoa oikein urakalla jos vaan mahdollista. Leikkauksen kannalta olisi parempi. Ja leikkaus ei tyssäisi painonpudotukseen. Kuukauden päästä pitäisi tulla uusia kutsuja. Se letkun nieleminen on mulle se karseajuttu. Toivottavasti kylkiluu paranee ennen siihen joutumista . Joten näillä jatketaan.