papepa esittäytyy

Hei!
Olen yli 40 nainen Tampereen seudulta, bmi huitelee 49 tienoilla. Tänä vuonna diagnosoitiin uniapnea ja talvella magneettikuvattiin polvi ja nivelrikkoahan sieltä löytyi
Unipolin kautta sainkin sitten lähetteen laihdutusleikkausta varten ja viikon päästä on sisätautipolille aika. Kuun alussa luovutin putkilotolkulla verta ja nautin sokerilientä.

Vasta tänä vuonna olen oikeasti ajatellut leikkausta ja mitä pidenpään olen sitä miettinyt sitä varmempi olen siitä, että leikkaukseen menen, jos vain sinne pääsen. Ongelmana tai pelkona on vain se, että mulla on diagnosoitu jonkinlainen syömishäiriö Siis pelkona sen takia, ettei se olisi este leikkaukseen pääsylle, tämän vuoksi olenkin pyytänyt lausuntoja vähän sieltä ja täältä. Ravintoterapeutin mukaan niitä on kyllä minunlaisillenikin tehty ja hyvin tuloksinkin

Olen käynyt muutamia kertoja lueskelemassa täällä teidän tarinoitanne ja ne ovat rohkaisseet minua leikkausajatuksieni suhteen, ikinä ennen en ole minkäänlaisissa leikkauksissa ollut. Olen päättänyt etten muutamaa henkilöä lukuunottamatta aio kertoa leikkaukseen menosta, jos siis sinne pääsen. Olen varma, että esim. äitini haluaisi minun tekevän mitä muuta tahansa. Eli siis ottamaan itseäni niskasta kiinni ja silleen...

Ihana, että löysin tämän vertaisverkon ja pääsen jakamaan asioita ihmisten kanssa, jotka tietävät mistä on kyse.

Papepa

Tervetuloa!
Itsekin olen täällä palstalla melko aloittelija, mutta muuten on tämä prosessi jo melko pitkällä, jopa leikkausaika tiedossa. Nyt on menossa ene-dieetti, ja eka viikko takana - kauheasti tekisi mieli suolaista syötävää

Itse en ole myöskään kertonut leikkaukseen menosta kuin omalle perheelle, vanhemmilleni ja anopille, kahdelle työkaverille ja kahdelle pomolleni (koska sitä sairaslomaa tulee kuitenkin). Välillä tekisi mieli kertoa muillekin mutta sitten siitä tulisi sellaista spekulointia ja vatvomista etten jaksaisi sitä .D

Tervetuloa joukkoon.
Minut on leikattu 11 kuukautta sitten ja elämäni on muuttunut tupalasti helpommaksi sen jälkeen. Painoa poissa lähes 50 kiloa (kaikkiaan, osa ennen leikkausta), pahat selkäkivut hävinneet, nivelkivut hävinneet ja verenpainetauti "parantunut", puhumattakaan kolesteroliarvoista jotka ovat erittäin hyvät.

Liikkuminen on jopa mukavaa ja olen aloittanut ratsastuksen, jopa esteitä tullut hypittyä.

Tuolla mainostuksella haluan kertoa, että leikkaus voi olla sinullekin oikea ratkaisu. Operaation jälkeen ainakin minulta katosi jatkuva ruuanhimo, eikä heikkoinakaan hetkinä tule ahmittua kohtuuttomasti vaikka johonkin ei-niin-sopivaan retkahtaisikin.

Onnea tiellesi ja jatkoon!

Tervetuloa palstalle vertaistuen ja tiedon hakuun. Täältä meitä löytyy ja jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan.

Minä taidan kuulua jo tuohon "veteraanikastiin", koska painoni ei enää tämän vuoden puolella ole pudonnut. Leikkauksestakin on jo yli 1,5 vuotta aikaa. Täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin minun kohdalla leikkaus on ollut oikea ratkaisu .

Itse tunnustan olevani tunnesyöppö. Ja sokerihiiri...Söin iloon ja söin suruun. Sehän sitten näkyi puntarin lukemissakin tätä prosessia aloitellessa. Leikkauksen jälkeen onneksi hiilihydraatit/sokeri ovat karsiutuneet lähes minimiin ruuastani. Rasvaisesta ruuasta en ole ikinä niinkään välittänyt. Nyt on opeteltu oikeaa ruokarytmiä ja oikean määrän syömistä. Nyt syön "kellon" mukaisesti. Jatkuvaa napostelua yritän välttää.

Kannattaa jo alussa miettiä rehellisesti, miten ylipainonsa on saanut aikaiseksi. Missä on mennyt metsään. Rehellisyyttä painotan, koska oman ongelmansa tiedostaminen ja myöntäminen johtaa pysyvämpään painonpudotukseen. Leikkauksenkin jälkeen on mahdollista pilata saatu tulos palaamalla vanhoihin huonoihin ruoka-/juomatottumuksiin. Siitähän johtuu myös ennen leikkausta tapahtuva JOJO-ilmiö.(tiukka laihdutus jonka jälkeen paino nousee takaisin). Joten jos saat apua symishäiriöön, niin ota se vastaan. Pidemmän päälle se kannattaa ja tukee sinun etenemistäsi tässä prosessissa.

Muista en tiedä, mutta ainakin itselleni tuon syömisongelman myöntäminen oli hankalaa alkuun. Kivenkovaan olisin väittänyt silloin syöväni oikein, mutta vain määrällisesti väärin. Kaikki ne karamellit,pullat ja suklaat...Nyt taaksepäin katsoessa näkee selvemmin, missä aiemmin on mennyt väärään suuntaan. Ja nyt kun tekstiä lukee, niin puhun vain omasta kokemuksestani asian tiimoita.

Hyvää alkavan kesän jatkoa ja tsemppiä matkallesi

Ei se syömishäiriö diagnoosi ole este, itselle todettiin se ja vei aikaa päästä leikkaukseen ja monta kertaa piti päätä hakata seinään mutta tässä kuitenkin mennään, leikattuna ja laihtuneena. vielä niitä syömishetkiä tulee mutta ne myös menee, eikä se ole estänyt minua laihtumasta, enkä usko että se tekee sitä sinullekaan!! tsemppiä jatkoon!!!!

tervetuloa melkein samoilla viivoilla ollaan leikkauksen suhteen. ITse sain viime perjantaina lähetteen eteenpäin.

Ravintoterapeutilla 1½ tuntia eikä tuntunut olevan estettä ainakaan hänen mielestään. Olen paljon ottanut selvää asioista ja täältä saanut lisätietoja niin mítään erityisen yllättävää ei tullut esiin. Heinäkuusta näyttää tulevan ensimmäinen ENE-kuuri, se pitää kuulemma tehdä ennenkuin pääsee kirungin juttusille. Näkevät siinä onko musta pitään kuuria Jonot on pitkät ja prosessi pitkä, mutta suunta on tiedossa

Hyvältä tuntuu

Tervetuloa minunkin puolesta Uutena minäkin tutustelen tähän foorumin maailmaan, vaikka olenhan minäkin tätä "salaa" lukenut ja tutkiskellut toisten kokemuksia meillä edessä olevasta ja toisilla jo takana olevasta operaatiosta. Minulla on ravitsemusterapeutin aika 14.6. jota ennen käyn vielä labra kokeita.

Täällä törmäillään....

t. KK

Tervetuloa papepa!

Minäkin olen Tampereelta. Minut on leikattu jo 4kk sitten ja paino on lähtenyt yli 41kg, joista leikkauksen jälkeen yli 21kg.

Minulle leikkaus on myös ollut todella oikea ratkaisu!! Elämä on todella paljon helpottunut ja siihen tullut uutta iloa.

Paljon stemppiä!

Hyvä päätös Papepa lähteä leikkaukseen, sillä se on jo sitoutumista laihduttamiseen. Minäkin olen laihtunut jo -30 kg eikä ole vielä edes leikattu.

Nyt on käyty sisätautipolilla lääkärin luona juttelemassa. Olen oikeastaan ihan puulla päähän lyöty kun kaikki tuntuu menevän hienosti eteenpäin. Nyt vain odotan, että se ravintoterapeutti ilmoittaa tarkan ajan koska eneily aloitetaan. Sit kun se on kunnialla suoritettu niin rattaat rupee pyöriin kohti gastroa ja ultraa sekä sitä kirurgia.

Olin tosiaan odottanut jonkinlaista kuulustelua ja varautunut kovinkin esittelemään miksi minun pitäisi päästä tähän leikkaukseen... mut ei sitten tarvinnutkaan. Mikä tietysti oli vain hyvä
Nyt pitää ruveta vähän harjoitteleen sitä pussiruoan syömistä, sen täytyy onnistua! Harjoittelulla tarkoitan pussin syömistä silloin tällöin ei välttämättä edes joka päivä ja ainakin selvästi kaikkien syömäannosten pienentämistä. Ja juomaankin on opeteltava oon siinäkin vähän huono pullo pitäisi kait olla mukana että tulis lipiteltyä silloin tällöin.

Olen hyvällä mielellä ja päätös tuntuu edelleen oikealta

Heips!

Täällä myös Pirkanmaalta oleva juuri arvio-kutsun saanut. Itse vielä ihan kybällä ajattelen, että en menisi leikkaukseen. Tämä on ihan hirveää, aika kuluu...paino ei tipu, mutta en vaan haluaisi ajatella koko leikkausta. Tänään tuli sitten jumalattoman paksu kirjekuori postissa. juuri tuo kutsu ensikäynnille. Täytyy mennä ottamaan asioista selvää ja selvittämään ajatuksensa ja halunsa. Sitä laihdutusryhmää kyllä odotan innolla, jos inne pääsis alottelemaan...kiva, että tänne tupsahdit, tervetuloa!

Pääsääntöisesti en minäkään "ajattele" leikkausta, mutta tiedän että jotain radikaalia on tapahduttava. Noita oheissairauksia rupee tuleen kiihtyvällä tahdilla ja nyt kun otettiin toi iso nippu kokeita niin seuraavaksi vuorossa olisi sokerit, nyt oli jo hälytys
Minä todella haluan laihtua ja jaksaa kävellä ja liikkua ja pysyä hengissä. Sitäpaitsi musta tuntuu helpommalta syödä loppuelämä pieniä annoksia ruokaa monta kertaa päivässä ja napsia vitamiineja kun mittailla verensokeria ja miettiä insuliinijuttuja.
Ja haluan näytää lapsille, että pystyn terveisiin elämäntapoihin, ettei heille kävisi samoin kun mulle on käynyt. Mua ei oo koskaan ennen leikattu, mutta haluan käyttää tämän mahdollisuuden, jos vain sen saan.

Ensimmäiset kerrat kun mulle kerrottiin tälläisesta mahdollisuudesta mitä voisi miettiä, ajattelin melkein välittömästi, että EI. Mutta siinäkin ekaks mietin roikkuvaa nahkaa ja nopeasti muuttuvaa ulkomuotoa ja sitä kuinka mieli pysyy muuttuvan peilikuvan mukana. Mutta sitten mietin kumpi on parempi tää koripallo rintojen alla vai nahkaläpyskä niin .... Ja toisekseen minua katsoo peilistä nainen joka on ihan kohtuullisen kokoinen...... paitsi kun yrittää etsiä jostain vaatteita.... kokeilee niitä ja toteaa, ettei mikään mene päälle. Että se muutos voikin olla helpompi kun luulinkaan.
Tulin siihen tulokseen, että leikkaus on mulle erittäin varteenotettava vaihtoehto. Voisin aloittaa laihduttaan, koska nyt mulla on, ei pelkästään tavoite vaan myös seuraava askel mikä auttaa pitämään saavutetun laihdutustuloksen.

Tuntuu niin ihanalta kun on saanut aterioiden kokoa pienennettyä ja paino on lähtenyt hiljalleen tippuun. Liikuntaa en oo saanut paljonkaan lisättyä kun alkaa toi polvi vihotella, mutta oon edes vähän liikuskellut ton ruokavalion lisäksi.
On ollut niin vaikeita aikoja avioeronkin vuoksi viime vuosina, etten ole pystynyt aikaisemmin edes yrittään laihduttamista. Ja nyt kun homma on alkanut sujuun (ensimmäiset viikot ei tapahtunut mitään) niin tuntuu pahuksen hyvältä. Ja mikä ihaninta kauheet mielihalut on poissa tosin joskus nekin vähän kurkkailee kulman takana.

Nyt oon saanut sairaalasta ravintoterapeutilta ENED- kuurin alku- ja loppupunnitus ajat. Heti juhannuksen jälkeen alkaa elämäni ensimmäinen paastojakso. Ja siitä riippuu pääsenkö leikkaukseen Tärkeä ajanjakso.

Onko teillä ollut tilanteita ENED- jakson aikana, että on tullut syötyä jotain muutakin kun pussijuttuja.... ja kasviksia? Miten se on vaikuttanut olotilaan ja koko prosessiin?

On käynyt juuri niin, eli en ole millään saanut sitä 5 pussia alas, iltaa kohti on alkanut tökkimään ja ollut niin äkkö olo että olen korvannut 1-2 pussia ruoalla, olen pitänyt kuitenkin kiinni siitä ettei kaloreita tule enempää kuin pussistakaan. Olen syönyt esim. vähärasvaista raejuustoa.

Nyt kun tapasin rav.terapeutin leikkauksen esikäynnillä, hän sanoi että tuo raejuusto ei ollut hyvä valinta, ennemmin olisi kannattanut ottaa vaikka kalkkunaleikettä tai vähän broileria, sellaista siis missä ei ole juuri yhtään hiilihydraatteja.

4 viikon eneilyn (siis vähän sovelletun) aikana paino putosi 10,3 kiloa, nyt on vielä menossa viimeinen viikko ennen leikkausta, ja nyt yritän vaan sitkeästi saada pussit alas. Leikkaukseen on muutama päivä ja tällä hetkellä lisää on mennyt 1,8 kg eli yhteensä siis 12,1. Jos nyt vielä muutaman sata grammaa saisin alas..

Pussien lisäksi olen syönyt sallittuja kasviksia - lähinnä minitomaatteja - ja epäsallittuna suolakurkkua (kauhea suolaisentarve koko ajan) ja muutaman oliivin silloin tällöin.

Katsokaa täältä ohje ruoka-aineilla tehtävään ene-dieettiin. Minulla se toimi hyvin, Nutrilett-pussit kun ovat mielestäni kaikki kamalia. https://laihdutusleikkaus.palstani.com/t194-erittain-niukkaenerginen-ruokavalio-ruoka-aineita-kayttaen

Ah, tänään se sitten alkoi Eneily
Olen melkein ihmeissäni sillä mitään ongelmia ei ole ainakaan vielä ollut. Olen ymmärtänyt, että kaksi ensimmäistä päivää ovat pahimmat ja sitten helpottaa, joten huomisen täytyy olla todella vaikee saas nähä.
Eilen ja toissapäivänä ihan pikkuisen lipsahti tuossa syömisen vähentämisessä, osasyynä lienee juhannuksella ja osa taas jännityksellä siitä, ettei neljään viikkoon saa syödä. Todella outo ajatus, mutta se on toteutumassa ja toteutuu myös

Toinen päivä takana, ei oo kauheeta oloo tullut, mikä on hyvä. Tosin olotila on vähän tyhjäkäynnillä välillä.

Huvittavaa kyllä kun kokeilin tomaattikeittoo, ensimmäinen "suolanen" pussijutska, mun seikkoittajani pamahti ja nesteet vähän roiskahti. En antanut periksi vaan koitin jatkaa sekoittamista niin pam! tuli oikein paineella ja niin pääsin käyttään pesukonetta.
Jälleen uusi yritys ja nyt otin selvästi haaleeta vettä niin uudella pussilla meni paremmin, mutta tuntui, että painetta kerääntyy pienelläkin sekoittamisella. Piti ilmata parin sekoitusliikkeen jälkeen ja jatkaa uudelleen sekoittamista.
Onko kellään tietoa mistä syystä näin kävi? Liian kuuma neste?? Ei kylmissä pussijutskissa ole ollut mitään vastaavaa.

Kaks päivää siis takana ja 26 jäljellä, huh huh. Ai että kun pojan voileipä tuoksui hyvältä

Ene juttuja ei voi lämpimänä sekoittaa sekoittajalla. Ainoastaan kylmät. Itse olen laittanut isoon kahvikuppiin n. 1/2 l ja sekoittanut vispilällä. Hyviä eneilyitä.

Minä kaadoin jauheen suppilolla muovipulloon, korkki kiinni ja ravistus. Ja jos oli kaakaojuomia, lämmitin sitten mukissa. Keitot vispilällä kulhossa kuumaan veteen.

Nää suolaset olikin ravintoterapeutilta saatuja joten mulla ei tarkempia ohjeita ollutkaan. Tänään kaupassa katselin, että näissä "kuumissa" juomissa sekoitus tehtiinkin avoastiassa. Mietin vain, mikä aiheuttaa tuon painetilan

Kolme päivää takana, olo on vähän erikoinen..... ihan kun aivot olis välillä narikassa. Vettä on tullut juotua niin, että wc on todella tullut tutuksi. Vielä en ole syönyt mitään muuta kun ne pussit. Ajattelen, että jossain vaiheessa syömishimo iskee niin sit voi rauhassa aloittaa kurkut ja muut kasvikset.

Vireystilaa odotellessa......

Tsemppiä eneilyyn Papepa!
Päivä päivältä homma tulee vaan tutummaksi ja tutummaksi!

Kiitos tsemppauksista

Olotila aikas hyvä, ei enää mitään outoja tuntemuksia päässä tai muuallakaan. Olen vain yllättynyt tän homman 'helppoudesta', ehkä aterioiden selkeä pienentäminen ennen eneilyn aloittamista tai sitten osaltaan se, että nyt laihduttamisella on selkeä päämäärä - se leikkaus. Aikaisemmin kun on ns. aloittanut laihduttamisen niin on takaraivossa ollut sellainen ajatus, että kohta se on tuplana takas, ettei kuitenkaan varmaan onnistu.
Ehkä pessimismi on jäänyt opitimismin jalkoihin

Kun sen eneilyn sisäistää niin se lähtee kyllä hyvin menemään. Ja olet tainnut tehdä niin. Kun on 3-4 päivää ollut pusseilla niin menee ketoosiin eikä olekkaan nälkä. Vaan hyvä ja energinen olo. Näin on itselleni käynyt. Ja vielä kun tietää että sen avulla leikkaus mahdollistuu, se jos mikä motivoi. Muistan kun itse ekakerran tein lämpimän juoman, tottakai laitoin sen sekoittajaan. Sitten saikin tehdä keittiöön suursiivon. Lensi nimittäin ympäriinsä. Silloin ei naurattanut, nykyjään jo : Oikein paljon tsemppiä projektiisi, onnistut kyllä. Kun tulee olo että lähtisi lipsumaan, niin nopiaan kirjoittamaan tuntemuksesi tänne. Mehän kaverit olemme auttamassa täällä.

Hei! Yhdeksän päivää eneilyä.... olen oikeastaan ylpeä itsestäni niin hyvin on mennyt
Eilen iltayöstä iski himo ja söin kokonaista 3 cm kurkkua, ihanaa! Tänään sitten kävi paistetun makkaran takia pikkuinen himotus ja laitoin hetkeksi palasen suuhuni.... en puraissut edes, mutta maistoin Taidan olla vähän pöljä kun yritän välttää kaikkea muuta kun niitä 5 pussia päivässä, mutta .... painoa on lähtenyt viitisen kiloa viikon aikana, ihan uskomatonta!

9 päivää takana, mutta 19 vielä edessä, tuntuu aikas kovalta niinpäin katseltuna. Sitten pitää vielä hiljakseen palata normaaliin syömiseen, siihen menee 5 päivää... Ehkä on parempi kuitenkin mennä päivä kerrallaan kun katsoa eteenpäin tässä vaiheessa Olen yrittänyt lisätä vähän liikkumista, mutta tuntuu että samalla on tullut nälän tunne mukaan kuvioihin.

Vähän rupee väsyttään tää pussittelu, mutta palkkiona on oikeesti asioiden eteenpäin meneminen....toivon niin.