minäkin nyt pienimahainen :)

Maanantaina oli leikkaus 12 jälkeen ja eilen (ke) kotiuduin. Jaksoin heti ekana iltana olla kunnolla jalkeilla. Aamulla sitten heti vessaan, kun sain katetrin pois. Iltapäivästä kävin jo kanttiinissa kävellen, kun mieheni tuli katsomaan. Kipuja ei ole kauheasti ollut. Pahin kipu oli, kun minulle iski migreeni ti iltana . Varovasti olen maistellut ruokia ja nesteet meneekin hyvin alas. Pelkään sitä dumpinkia niin, että tosissaan käytän aikaa syömiseen Yhtäkkiset liikkeet sattuu eniten, kuten hikoittelu .Eilen hain kalkki+d, b12 ja rautavalmisteet. Kotia päästyäni huomasin, että yksi pienimmistä leikkaushaavoista oli auki, tikit veks. Ikävästi irvisti. Soitin osastolle, ja käskivät vain laittaa siihen jotain, joka vetää reunoja yhteen. Siihen voi kuulema vaan jäädä isompi arpi. Ei todellakaan haittaa . Loppuviikolle olen varannut kotia rasvatonta A+ jogurttia, pikakaurahiutaleita velliä varten ja viiliä. Lenkkisuunnitelma olisi hakea tyttö hoidosta .

Välillä tulee kyllä ihan epätodellinen olo. Onko minut tosiaan leikattu Kauheasti en ole itse laihtumista miettinyt, jotenkin tuntuu että kaikki ajatukset ja energia menee syömisen opetteluun jne... 7,5 kiloa sain ennen leikkausta pois. Eli painin nyt 140 kiloisissa. Lähtöpaino siis 156,5 Kuulostaa kyllä kauhealta, mutta kilo kerrallaan. Tuo 140 on sellainen rajapyykki mulle, koska olin monta monta vuotta sen 140 +- 2kg. En ole kuitenkaan enää isoimmillani, mitä olen ollut, jee .

Onneksi olkoon Inkeriina! ja hienoa, että sulla meni kaikki hyvin. Liennittää pikkasen mun jännitystä lauantaille. Eilen soitti jonohoitaja ja kyseli, että vieläkö oon tulossa. Todellakin!

Onneksi olkoon leikkauksen vuoksi! Hyvältä näyttää. Muista juoda riittävästi, ainakin minulla se on ollut vaikeata. Dumpparia voi aika hyvin välttää kunhan syö pieniä annoskia, hitaasti ja uusia ruokia kokeilee ihan vain vähän kerrallaan.

Kiitos teille! Tytteli, mulle kans perjantaina soitti, että vieläkö olen tulossa. Olin kans että no vaikka heti . Hoitohenkilökunta oli tosi ihana. Tsemppia sulle leikkaukseen. Ekat 10h oli mulle "pahimmat", sitten alko tosissaan helpottaa olo. Kuitenkin antavat kipulääkettä ja pahoinvointilääkettä, niin olo pysyy siedettävänä .

Onneksi olkoon Inkeriina! Siitä se lähtee pikkuhiljaa. Opetteluahan se on ollut että, saa ruokamäärät kohdilleen ja että ei "ahmi" vauhdilla kuten ennen. Malttia, malttia.

Rivakkaa toipumista sinulle Inkeriina!!!

voi kiitos!

Ihanan positiivisen kuvan loit Inkeriina, paljon tsemppiä sulle toipumiseen ja oikein hyvää kevättä Perässä hiihtelen, hitaasti mutta varmasti kohti omaa leikkuria

Hieno juttu Inkeriina

Tänään tulee 2 viikkoa leikkauksesta ja ajattelin nousta pöyrän selkään. Kaikki tikit eivät ole sulaneet, joten yritän irrotella niitä itse. Hyvin on mennyt nämä 2 viikkoa, odotan oikeastaan että pääsisi jo takaisin töihin. 3 viikkoa menee vielä kotosalla.

Tsemppiä

En minä tajua mitä teen väärin. 3 kiloa lähtenyt kaiken kaikkiaan leikkauksen jälkeen. Heti kun saatoin alkaa syödä ns. normaalimmin, tuli 3 kiloa takaisin ja nyt jumittaa. Pitääkö se alkaa taas syömättömäksi. Liikun päivittäin, vettä litkin n.1,5 litraa. Syön ehkä 1200 kcal päivässä. Turhauttaa niin maan perusteellisesti. Eteenkin, kun olen oksentanut nyt 3 päivänä peräkkäin. Tuntuu, että oliko tämä tosiaan 3 kilon arvoista. Alussa oli fiilikset niin mahtavat, kun kilot karisi rytinällä. Ajattelin nyt aloittaa tuon sairaalasta saadun ruokapäiväkirjan pitämisen. Hävettää mennä kesäkuussa kontrolliin, jos en ole laihtunut tästä enempää. Taidan paastota nyt pari päivää, että saisin jotain konkreettista aikaan

Älä missään nimessä jätä syömättä. Leikattu mahan pikkupussi kutistuu entisestään ja kohta et pysty syömään enää ongelmitta. Juominenkin alkaa sitämyöten vaikeutua ja sitä huomaa olevansa huonossakin kierteessä lyhyessä ajassa. Vointi romahtaa käsiin.

Eikä se painon putoaminen jää siihen. Minulla on ollut pitkiäkin suvantovaiheita ja paino humahtanut aina kerralla sitten lähemmäs kilon alaspäin. Paino on pudonnut nyt yli vuoden ajan tasaisen varmasti jumeista huolimatta. Et ole poikkeus!!

Sun leikauksesta on niin lyhyt aika, että elimistö vielä totuttelee. Anna aikaa prosessille.Jos mitään ei tapahdu kuukauteen, niin sitten kysele verikokeita ja otata kilpirauhaskokeet. Niissä yleensä löytyy sanomista, jos paino ei kertakaikkiaan putoa.

Kiitos Hansu kannustuksesta! Kyllä tää tästä taas

Sitä tulee vain niin malttamattomaksi. Kiloja on "kerätty" pitkään. Nyt ne pitäisi häivyttää nopeasti. Se ei vain onnistu...Yhtälö on mahdoton.

Toisilla meistä paino putoaa romahdusmaisesti heti leikkauksen jälkeen. Itse kuulun siihen hitaan pudotuksen ryhmään. Paino on lähtenyt tasaisen varmasti. Liikuntaa en ole lisännyt ollenkaan, laiska kun olen... Oikean ruokailun myötä nuo kilot ovat karisseet. Joka päivä kartoitan syömiseni, vapaan ruokailun/syömisen päiviä en uskalla harrastaa.

Se vanha ruokasyöppö/tunnesyöjä on alkanut nostaa päätään nykyään. On hirveää havaita se. Tärkeää on kuitenkin se, että ajan myötä olen oppinut oikean ruokailurytmin ja osaan nyt pitää syömiseni kurissa. Syön nyt myös terveellisemmin kuin aiemmin. Se kadonnut selkäranka on ainakin minulla löytynyt leikkauksen myötä.

Sama juttu minulla, pian tulee neljä viikkoa ja leikkauksen jälkeen paino pudonnut vain 6½ kg ja niistä 5kg ensimmäisellä viikolla. Mutta nyt kun pääsee jo täysipainoisesti liikkumaan ja pois "kotisohvalta", toivotaan että, tulokset näkyy muuallakin kuin vyössä, johon uusia reikiä tehty runsaasti. Se se vasta palkitsee. Ja samoin kun kaikki "pienet" vaatteet jotka on haettu varaston kätköistä uudelleen käyttöön.