Vesinokkaeläimen pulina

Kyllä se nyt siltä näyttää että homma etenee, vielä huomenna on se sisätautilääkäri ja toivon mukaan ensi viikolla labrat ja jos se sisätautilääkäri jotain sydänfilmiä viel määrää.. Meitä oli erittäin kiva ryhmä paikalla siellä ensikäynnillä, ja jos kaikki menee niinkuin pitää, koko poppoo leikataan kesäkuun puolessavälissä Aiotaan pitää porukalla yhteyttä ja jännätä yhdessä mitä tässä käy.. Mutta siis, huomenna se selviää! Tai viimeistään silloin kun labrat tulee. Tässä siis aion yrittää sitä että ne labrat maksaisi mun työnantaja, eli esitän asian siellä työterveyslääkärillä mihin mulla on edelleen aika varattu ensi viikoksi.


Ihan kaikki näytti kirurgin ja sairaanhoitajan mielestä hyvälle, verenpaine, testitulokset niistä BDI, BSE jne. testeistä ja jo alkuun laihdutetut kilot jne. Minulle annettiin leikkausta edeltävään laihdutukseen vain 5 kilon urakka! Miltei 1,5 kuukaudessa, senhän nyt saa vaikka seisomalla päällään..

Kyllä mä tänään mietin että ihan oikeesti hulluhan mää oisin jos mää lähtisin julkiselle puolelle jonottelemaan ja odottelemaan. Leikkaus ei maksa kuin pienen henkilöauton verran, ja maksukykyinen vakituisessa työssä käyvä ihminen saa sen verran lainaa pankista ja jätän sitten vaan sen auton ostamatta ja kuljen pyörällä (ja miehen autolla, heh) Olen erittäin vakuuttunut että tämä on minun tieni.

Hienoa Vn . Sulla on nyt niin kova draivi päällä, että tuo yksityinen tosiaan on varmasti sulle paras vaihtoehto, varsinkin jos se ei ole taloudesta kiinni.
Mulla oli julkinen ainoa mahdollinen vaihtoehto, joten jos sinne ei oliskaan
huolittu niin .

Mutta tsemppiä sisiätautilääkärille.

Pallokala on vaihtanut kuvaansa! Tykkäsin entisestä kuvasta mutta ei ole tuo uusikaan hassumpi.

Täällä ollaan! 4 päivää pidin taukoa eneilystä kun oli rankkaa fyysistä suoritusta (yhteensä noin 10 kilsaa per päivä kulkemista umpimetsässä) viikonloppuna ja heti perään paljon syöminkiä ja juominkia hotellikylpylässä seminaarijuhlassa alkuviikosta Tänään on palattu taas ene-ruotuun. Kilo oli tullut lisää noitten taukopäivien aikana.

Huomenna olen menossa työterveyslääkärin vastaanotolle kysymään josko saisin ne labrat hoidettua sitä kautta työnantajani laskuun. Leikkuuseen olisi 5 viikkoa ja tiputettavaa 5 kiloa, ei alkuunkaan paha rasti, mullahan tippu se 5 kiloa jo tossa kolmen viikon pätkällä. Osan ryhmäläisten kanssa ollaan villisti viestitelty ja meillä on vielä leikkausta edeltävä tapaaminen klinikalla kesäkuun alussa jossa vielä tavataan. Tosi kiva että saadaan jänskätä yhdessä ja puhua ihan kaikista fiiliksistä..

Jesh! Labrat otettiin aamulla ja menee työnantajan piikkiin ja työterveyslääkäri oli oikein suopea asialle ja toivotti menestystä ja toivoi että näkee mua projektin aikana Ensi viikolla tulokset ja jos niissä ei mitään erityistä niin kesäkuun puolessavälissä leikkuriin..

Tickeriä päivitelty. Paino 119 kiloa, pudotusta nyt 14 kiloa. Labratuloksia yhä odotetaan, oletettavasti kuukausi leikkaukseen... Muutin myös pituuttani sentillä koska klinikka mittasi minut senttiä lyhyemmäksi mitä olin luullut (eli 168 cm)

Leikin tuossa BMI-laskurilla ja huomasin että 6 kiloa ois alle BMI 40:een! Jospa ottais sen tavoitteeksi että vaikeasti (ei sairaalloisesti) ylipainoisena leikkuriin??

118 kiloa eli sairaalan antama tavoite täynnä Yhteensä pudotusta siis 15 kiloa, mutta vielä tässä ehtii tiputtaa lisää..

Tänään kävin vesijuoksemassa tunnin verran. Enellä olen pysynyt tarkasti vaikka pakko myöntää, että houkutus meinasi käydä ylivoimaiseksi kun jouduin tänään seuran tapahtumassa hetken aikaa buffetinpitäjäksi, makkaraa paistamaan ja pullaa ja piirakkaa ja mitä kaikkea siellä oli tarjolla. Huh huh mikä kokemus.. Onneksi pääsin piakkoin muihin hommiin ja kävin lirppimässä kiltisti pirtelön sitten vaan

Lähes vuoden kestäneen kadotuksen jälkeen täällä ollaan taas! Ei sitten tullut koskaan tänne päivitettyä kaikkia käänteitä, viime vuoden touko-kesäkuu oli melko tapahtumarikasta aikaa

Mulla siis oli jo leikkuupäivä varattuna kesäkuun puoleenväliin ja kaikki kokeet ja muut näytti vihreää valoa, kirurgit jo teroitteli veitsiään (vai mitä tähystysvekottimia ne nyt onkaan).. Noihin aikoihin kun kirjoitin, ihmettelin jatkuvaa palellusta. Kaverit sanoi että se johtui eneilystä ja laihtumisesta. Sitten huomasin että kuukautiset eivät tulleet ajallaan. Toukokuun 24. päivä tuijottelin kahta viivaa raskaustestissä. Melkoinen paukku. Minua ei siis koskaan leikattu. Tällä hetkellä tuijottelen maailman ihaninta pikkuprinsessaa, ikää 2 kuukautta.

Minulle ei tullut juuri ollenkaan kiloja raskauden aikana. Laihduin synnytyksen jälkeen tosi reilusti (kaikki ne mitä oli tullut ja vielä 7 kiloa lisää), joten tällä hetkellä olen muutaman kilon hoikemmassa kuosissa kuin tuolloin tehdessäni tuon positiivisen raskaustestin. Nyt vaan uhkaa paino olla noususuuntainen ja alan ahdistua. Olen tänään pohtinut aika lailla sitä että kun vaan asia mahdollistuu, lähden uudestaan leikkauksen odotukseen. Tähän ylipainoisen elämään täytyy saada stoppi, nyt vielä suuremmalla syyllä kun minulla on tuo lapsi, jota varten mun täytyy olla maisemissa vielä pitkään ja tarjota hänelle täysipainoista elämää ja hyvää roolimallia.

Palajan siis näiden saatesanojen myötä ruutuun. Otan vastaan hyviä laihdutusvinkkejä imettäjälle. Muutkin saa jakaa tarinoitaan

Onnea kovasti vauvasta Ihania yllätyksiä tällaiset.

Moi vesinokkaeläin!

Minäkin olen yksi sellainen jolle tuli "paussi" leikkaukseen menemisen suhteen kun päätin että yksi mukelo olisi hyvä saada (ja kun painokin ENEllä tippui, niin sisätautilääkärikin oli sitä mieltä että hommaa eka muksu). Olisikohan ollut sitten jälkitarkastuksen jälkimainingeissa kun soittelin aikaa terveyskeskukselle ja aloitin uudelleen tämä leikkaus-urakan. Juurikin samoistä syistä, että tämä lapsi on niin tärkeä juttu, että pitää äidin kyetä jaksamaan hänen kanssaan myös myöhemmällä iällä. Painoahan tuli ihan hulluna yritys-aikana sekä raskausaikana, eli paino kipusi vuodessa noin 45 kiloa... Ei tämä ole onnistumassa ilman leikkausta

Vaan iloisin kevättoivotuksin

Ano

Ano, kiva kuulla että on muita mukana samalla stoorilla. Minulla siis tuo raskaus ei ollut varsinaisesti suunniteltu mutta luonnollisesti lapsi oli tervetullut kun hän ilmoitti tulostaan. Pakko kuitenkin myöntää että ihan ensireaktio oli kyllä valtava shokki, tapahtuihan tämä siis vain kolme viikkoa ennen aiottua leikkausta kesken eneilyn Mut onneksi silloin, olen kerennyt tässä miettimään sitäkin että entä jos oisin ehtinyt mennä leikkaukseen enkä olisi tajunnut olevani raskaana?? Onneksi on säännölliset kuukautiset joten heti niitten poisjäännin ja tuon palelluksen takia tajusin testin tehdä..

Ano, tuliko sulla noi kilot takaisin pääosin raskaudessa vai sen jälkeen? Huomaan että aika paljon oli tullut reilussa vuodessa. Mulla tosiaan ois nyt tuhannen taalan paikka kun olen vielä miinuksella mutta just tänään olen kironnut aamuvaa'alla kun pari kiloa on lisää tullut. Tämän aamun paino siis 114 kiloa. BMI 40,4. Siitä sisuuntuneena aloitin Kiloklubin täyttelemisen ja painuin vauvan kanssa kuuden kilsan vaunulenkille. Kunhan mies tulee töistä niin lähden illalla vielä vesijuoksemaan.

Hei Vesinokkaeläin!

Painohan tuli ensin noin 22 kiloa kun yritettiin muksua (kun lopetettiin ovulaatioiden ja KIIMALIMOJEN kyttääminen, niin onnistui). Hieman se kai kävi hermon päälle että maho mikä maho ja sitten hurlumhei ja parit viinareissutkin siihen päälle ennenkuin sitten aloin ihmettelemään että eipäs niitä menkkoja nyt sitten kuulu... 1. Neuvolakäynnillä olin siis 120 kiloa. Viimeisellä jälkitarkastuksella painoa oli 140 ja omaehtoisen ENEn aloittelin kun elämäni ennätys, 142 oli puntarissa. Imetys ei minulla onnistunut ja taisi sitten kai olla "rankkaa" se alkuaika kun tuli enimmäkseen levättyä ja syötyä. Vasta oikeastaan muksun ollessa 4kk sain itselleni omaa aikaa kun sen otin ja aloin käymään salilla jne. Vaunuttelut näillä polvilla oli sellaista tuskaa että jäi tekemättä, mutta nyt näyttäisi taas kelit hellivät + noin 20 painonpudotus alkuvuodesta, niin polvetkaan eivät huuda niin kovaa hoosiannaa.

Vaan leikkaus on minulle ehdoton, kyllähän minä saan laihdutettua, mutta se nouseekin sitten ihan uskomattoman nopeasti . Ja varsinkin jos tässä haluaisi muksu #2:sta niin pakko saada painoa alas.

Vaan hienosti meni sinulla raskausaika ja sen jälkeenkin. Minullakin kytättiin painoa oikein kaikkien mahdollisten lekureiden avustuksella + raskausajan diabetes, niin kyllähän sitä korvat punaisena sai kuunnella painostaan. Onneksi muksu oli kaikenkaikkiaan normaalipainoinen ja -pituinen. Ja tuntuu olevan aika tolkun vielä nyt noin 8kk iässäkin (vaikka imetys-rimpuilut lopetettiin jo 2,5kk iässä).

Tää ois täällä taas! Viime vuonna yritin laihtumista omin voimin, mutta ihan samaa sahaamista se on ollut kuin aina ennenkin. Liikunnan harrastaminen on tosin säännöllistä ja pysynyt samanlaisena ja aktiivisena pitkään, siitä olen kovin iloinen.
Loppuvuodesta laitoin meiliä sinne yksityiselle sairaalalle että muistattekos vielä minua. Yhteyshenkilö muisti oikein hyvin. Nyt pari päivää sitten soitin hänelle ja minulle on nyt varattu aika kirurgille 21.1. Jänskää! Jos kaikki menee hyvin niin leikkaukseen oltaisiin menossa mahdollisesti tässä keväällä, riippuu nyt vähän vielä rahoituksesta, joka on pikkuisen vaiheessa vielä mutta mies oli ihan yhtä ihana kuin vajaa kaksi vuotta sittenkin, ja tuumasi että se rahahan sitten jostain hankitaan
Paino on 122 kiloa eli ihan samassa mennään kuin silloin kun leikkausta alunperin suunniteltiin, BMI 43,23. Vaikka siis kävin vuosi sitten kymmenisen kiloa kevyempänäkin, nyt on pitkään ollut tässä samassa.

Tervetuloa takaisin ja tsemppiä matkalla leikkaukseen     

Kävin eilen kirurgilla. Kaikki näyttäisi olevan hyvin ja valmiina leikkaukseen- nyt vaan sumplin rahoitusta kuntoon. 10 kiloa antoi pudotettavaa leikkaukseen. Mahdollisia leikkauspäiviäkin jo varovaisesti katseltiin kevään ajalta. Elämme jännittäviä aikoja

Tervetuloa takaisin =) Mut leikattiin yksityisellä puolella elokuussa 2013 ja prosessi eteni silloin todella nopeasti (toukokuussa oma päätös ) ja eneilyllä sain vain muutaman kilon alaspäin. Nyt painoa on lähtenyt kesästä n. 27,5 kg. Kaikki on sujunut hyvin, mutta kyllä tää leikkaus on pyörinyt ajatuksissa jo useita vuosia. Nyt olo on tosi energinen ja alkaa näyttää jo normipainoiselta, vaikka matkaa vielä normipainoon on. Mutta enää on n.3kg lievään ylipainoon ja xxxl-vaatteet on vaihtuneet l:ään. Ja se on huikea tunne kaiken sen laihdutusrumban jälkeen, joka oli täynnä epäonnistumisia. Kyllä tämä leikkaus kannattaa, vaikka työtä se vaatii. Mutta olemmehan siihen jo tottuneita=) Tsemppiä vaan jatkoon!

Jiihaa! asiat ovat lähteneet rullaamaan mieluisalla tavalla ja näillä näkymin mut leikataan 27.3! Jaiiikks! Mulla on 10 kiloa tiputettavana ennen leikkausta joten aloitin viikko sitten ENE-dieetin. Ekalla viikolla lähti jo 3,4 kiloa

Jei, onnea matkaan!! Täälläkin eneillään, nyt toista viikkoa ja suunta kohti leikkausta

Jee Palleroinen, sulla onkin aika samoihin aikoihin leikkuut sitten luvassa kuin mulla

Kaksi viikkoa enellä mentiin, pudotussaldona 5,8 kiloa Nyt kolmisen viikkoa osanutrauksella (syön yhden normaalin aterian päivässä, muuten nutraten) ja sitten loppukirinä kaksi viikkoa taasen täysin eneillen.

Aivan huikea tulos kahdelle viikolle, vaude! Se on jännä miten sen tiukan enen jälkeen tuntuu et saa syödä ihan hirveästi jos osanutraa ja syö sen yhden aterian päivässä Hurjasti tsemppiä jatkoon, upea tahti sulla

Leikkuuseen alle 3 viikkoa, eneily jatkuu. Tänään jatkoin taas topakasti ruodussa tosin mulla on huomenna itselleni jo aiemmin luvattu syöpöttelypäivä kun menen naistenpäivän pippaloihin. Mutta juhlien järjestäjä sanoi että siellä on myös kevyempää vaihtoehtoa (dipattavia kasviksia yms) tarjolla joten ehkä ei mitään katasrofia kumminkaan tartte riipaista

Tsemppiä loppueneilyyn <3
Onneks mun eneily on loppusuoralla, alkaa olla haastavaa hommaa   

Eneilyä ja urheilua, niistä on elämä nyt tehty. Tosin olin mä eilen juhlimassa ja söin hirveästi kaikkia herkkuja, mutta tänään olen kyllä todellakin tasoittanut tilanteen heittämällä kaksi pitkää lenkkiä koirien kanssa, käymällä salilla sekä uimassakin vielä

Mä selviäisin muuten kaikista mieliteoista ratkeamatta mutta kun meillä on juustoa kaapissa.. Lidlin ihania Gouda-siivuja.. Aivan pakkomielle käydä välillä nappaamassa semmoinen siivu ja kietoa se mauste-tai tuorekurkkusiivun ympärille.. Ehdotin jo miehelle voisko loppudieetiksi tehdä juustonostokiellon talouteemme mutta ei lämmennyt ajatukselle.. Eli on vain kärsittävä ja löydettävä itseltään selkäranka!

Ai niin, aamun painolukema oli 117,9 eli 7,9 kiloa tultiin alaspäin kuukaudessa. Reilu 2 kiloa enää kirurgi asettamaan tavoitteeseen joten kyllä mä aion enemmän tiputtaa tässä vajaassa kolmessa viikossa.