Vesinokkaeläimen pulina

Hei!

Olen reilu kolmekymppinen nainen pk-seudulta. Pituutta on 169 cm ja painoa noin 130 kiloa, se tekee siis BMI:ksi noin 45. Mitäs tässä muuta kertoisin mitä jokainen varmasti täällä palstalla olija ei jo tietäisi, takana on siis Painonvartijoitten pisteilyä, karppaamista, kaalisoppakuureja, lentoemäntädieettejä, mehupaastoja, nutrilettejä, kuntoilua jne. Kaikki ne toimii ja kaikilla lähtee paino alas, mutta joka ikinen loppuu aikanaan ja repsahtaa ja lihotaan takaisin ja riudutaan taas itsesäälissä, että on tuhoon tuomittu läskiensä kanssa loppuelämäkseen. Joo, kaikki se sama on siis koettu.

Varsinaisia perussairauksia minulla ei ole, sokeriarvot on hyvät, samoin kolesteroli silloin kun se viimeksi on mitattu, verenpaineen osalta on ongelmaa eneminkin matala kuin korkea verenpaine. (tilanne useimmiten se että pyörtyilen saunan jäkeen tms. sen mataluuden takia (viimeksi mitatessa 98/58))

Sen sijaan paino on tuonut monia tosi huolestuttavia ja inhottavia ja pelottaviakin piirteitä tullessaan, mm. sellainen maksa-arvoni on koholla joka kertoo rasvoittuneesta maksasta, selkäni vihoittelee todella paljon (paha välilevynpullistuma muutama vuosi sitten eikä selkä ole sen jälkeen palautunut ennalleen), minulla on alkanut tulla virtsanpidätysongelmia esimerkiksi aina kun aivastan tai yskin kovaa ja olen joutunut alkaa käyttämään Tenaladyjä siitä syystä. Ja näin nuorella ihmisellä se on vaan todella nolo juttu.. Lisäksi harrastan aktiivisesti paljon ja lempilajissani juostaan ja tehdään äkkinäisiä juoksupyärhdyksiä eri suuntiin ja aina saa pelätä koska mulla hajoo polvet tai nilkat tän painon alla niin että sekin harrastus on sitten lopetettava. Hengästyn valtavasti ja kunto on niin riittämätön aktiiviseen elämäntyyliini (jota kuitenkin sinnikkäästi vietän) että oksat pois..

Minulla on todella monta leikattua lähipiirissäni, ja olen varovasti alkanut pohtimaan että entäs jos minäkin?? Mä en usko pääseväni julkisella puolella leikkaukseen, ensinnäkin siksi että olen aivan liian terve ja urheilullinen.. Nyt silmään osui yksityiseltä puolelta eräs kiinnostava klinikka jonne laitoin meiliä ja nyt vaan odottelen. Olkoon uutena alkuna sitten tämäkin, ja ensi viikolla (työmatkan jälkeen) aloitan taas laihduttaa, ENEilyllä jos tällä kertaa?

Puolisolleni kerroin, ja hän oli kovasti tukeva ja ymmärsi ja yllättäen ensimmäinen reaktio oli että ilmanmuuta me hommataan se raha jostain jos päätät semmoiseen mennä. Muille en ole halaistua sanaa tuttavapiirissäni maininnut, ja luulen etten halua mainitakaan. Luulen että mulla on vielä työstämistä asian kanssa omassa päässäni vielä myös siinä mitä tulee siitä minkälaisista asioista kannattaa hävetä. Mulla tuo laihdutusleikkauksen ajatus on vielä vähän semmoinen.. Painoasia on muutenkin ollut mulle aika herkkä juttu jo monta vuotta, ei esimerkiksi sellaista kertaa lääkärillä ole ollut etten olisi pillahtanut itkemään kun painoasia on tullut puheeksi (ja kuten me kaikki lihavat tiedämme, se tulee puheeksi olitpa siellä sitten ihan minkä vaivan takia vaan). Ja itteeni ärsyttää kahta kauheemmin se että pitää moista asiaa pillittää.

Olen kiinnostuneena lukenut tätä palstaa nyt koko pääsiäisen seudun ja löytänyt paljon lisätietoja joita en leikkausta koskine muualta löytänyt. Kiitos siitä teille!

Tervetuloa joukkoon mukaan! Näissä leikkausasioissa on tosiaankin hyvä miettiä ajan kanssa haluaako leikkausta ja sen tuomia asioita. Tuosta julkisen puolen leikkauksesti en kyllä ymmärrä miksi et pääsisi myös julkiselle puolelle. BMI on kuitenkin selvästi yli 40 ja olihan sinulla noita selkävaivojakin. Ehkä kannattaisi kunnalliselle puolellekin ottaa yhteyttä. Jotkuthan ovat tehneet sellaisen sekamuodonkin että ovat leikkauslähetettä hakeneet yksityisen puolen erikoislääkäriltä ja vaikka gastronkin tehneet yksityisellä puolella mutta itse leikkaus on tehty kunnallisessa sairaalassa.

Onko näin? Tämä mielikuva on vaan syntynyt yhden läheiseni (joka myös asuu samassa kunnassa) kokemuksesta, jolloin hänellä (vaikka oli sokerilääkityskin jo mutta sellainen tosi minimi..) evättiin leikkaus ja käskettiin jatkaa sauvakävelyä ja kotioloissa laihdutusta vaan ja ohjattiin muistaakseni johonkin laihdutusryhmääkin..

Toinen juttu on se että meillä on tällä hetkellä niin hyvin toimiva työterveyshuolto työn puolesta, etten ole vuosikausiin vieraillut kunnallisella puolell kuin päivystyksessä sairaalan ensiavussa viikonloppuna (kerran pissitulehdus, kerran ranteen röntgen kun kaaduin) ja suoraan sanottuna en edes tiedä millaisia lääkäreitä siellä on, sen tiedän ainakin että suomalaista lääkäriä saa alueemme tk:stä hakemalla hakea. Omalääkärimme ainakin on joku venäläinen joka puhuu tosi huonoa suomea (puoliso oli käynyt). En halua kuulostaa rasistilta kun sitä en todellakaan ole, mutta kun ottaa huomioon tuon mun kertomani siitä miten mulla aina pääsee itku jo normisti lääkärinvastaanotolla kun painoasiat tulee puheeksi, jotenkin mulla on kauheen huono ennakkokäsitys siitä että olisin siellä sönköttämässä asiaani jollekin ulkomaalaiselle lääkärille joka kiireisenä siellä ihmettelisi miksi ihmeessä minä sen asian vuoksi olen ajan häneltä varannut...

Siis voiko sinne terveyskeskukseen vaan varata ajan tätä asiaa varten? Tai vaihtoehtoisesti, voisiko meidän oma työterveyslääkäri laittaa minulle lähetteen? Olen hänen kanssaan puhunut kyllä lihavuudesta, kävi meinaan niin että minulta evättiin meidän työnantajan järjestämään ja Kelan tukemaan kuntoremonttiin osallistuminen BMI:n takia ja hän laittoi silloin lähetteen todella töykeälle työterveyshoitajalle joka punnitsi muutaman kerran ja kivalle ravintoterapeutille, jolla kävin kaksi kertaa ja jolta sain hyviä vinkkejä. Työterveyslääkäri olisi ilmeisesti laittamassa minua johonkin lihavien kuntoutukseen Kelan tukemana. Se on joku muutaman viikon juttu jossa ollaan siis poissa kotoa yötkin.

Hei Vesinokkaeläin. Sinun mittasi ovat hyvin samanlaiset kun minulla alkutaipaleella 169cm/ 128kg.

Mene ihmeessä työterveyslääkärille ja pyydä lähete sisätautipolille lihavuusleikkausarviota varten. Tätä reittiä minun tieni lähti etenemään.

Minulla on korkea verenpaine (tai oli) ja sen lisänä selkä ihan rikki, pientä nivelvaivaa nilkoissa ja polvissa ja maksa-arvot korkeat.
Uskoisin että sinunkin kriteereilläsi pääsee kunnalliseen leikkaukseen. Kannattaa ainakin yrittää ennenkuin hakeutuu yksityispuolelle.

Äläkä korosta lääkärille liikunnallisuuttasi vaan tuo esille niitä haittoja ja ongelmia mitä ylipaino sinulle tuottaa.

Kelan kuntoutus voi olla ihan ok, mutta ota se vain tukimuotona vastaan leikkaukseen jonotellessa. Molempi parempi.

Niin, tuo kyseinen "oma" työterveyslääkäri kyllä tietää harrastuksistani ja elämäntavoistani kun on silleen tuttu..

Hän käski varata uuden ajan itselleen ajan kun Kelan kalenterissa on näkyvillä niitä Kelan kuntoutuksia lihaville. Katsoin juuri sen kalenterin ja ei siellä ollut yhtään koko Suomessa tälle vuodelle ainakaan.

Mutta voisi kyllä kokeilla tuon tien jos varaisi nyt ensi alkuun kumminkin ajan hänelle.. Menee kuitenkin muutaman viikon päähän varmasti niin tässähän ehtisi hyvin ENEillä ennen sitä. Aloittaisin samantien mutta huomenna lähtö kylpylähotelliin työkokuosmatkalle joten menee viikonloppuun ainakin.

Tein netissä ajanvarauksen ja seuraava mulle sopiva meni vasta kuukauden päähän, mutta ei se haittaa, hyvin ehtii tässä nyt vaikka pussikuuritella ennen sitä..

Joo käy ihmeessä ensin työterveyslääkärillä ja kokeile ensin kunnalliselle! Jos toinen sanoo ei, niin ei se vielä tarkoita että seuraavakin sanoo ei. Tsemppiä!

Ja jos on taloudellisesti mahdollista, niin voit hakea lähetteen kunnalliselle puolelle myös yksityisen lääkärin kautta. Etsit tiedot alueesi leikkavista lääkäreistä ja sitten metsästät tiedon siitä missä kyseinen lääkäri pitää yksityisesti vastaanottoa .Varaat ajan ja selvität tilanteesi hänelle.

Minä aikanani ensin tein itselleni selväksi, että lihavuusleikkaus on ainut pelastukseni tästä "suosta". Niimpä suunnittelin hakevani lainaa pankista ja että menen yksitysesti leikkaukseen. Kuvittelin siinä vaiheessa etten ole tarpeeksi lihava ja ettei olisi liitännäis sairauksia riittävästi päästäkseni julkiselle puolelle leikattavaksi. Bmi oli 40,4. Kuitenkin viime hetkellä ajattelin, että hulluhan olen ellen edes kokeile sitä ensin. Niimpä kesäloman alkajaisiksi menin työterveys lääkärille (joka on yksityinen lääkäritalo), ja sanoin haluavani lihavuusleikkaukseen. Työteveyslääkäri laittoi heti lähetteen verikokeisiin sekä lähetteen julkiselle puolelle keskussairaalaan. Siitä se lähti rullaamaan.
Ainkin meidän sairaanhoitopiirin alueella tuo bmi riitti leikkaukseen pääsyyn.

Jos leikkausta ajatellen aloitat laihdutusta, pussikuuria tms, käy ihan ensimmäisenä terveysasemalla tai missä vaan missä on terveydenhuoltohenkilökuntaa paikalla. Käy niiden kalibroidulla, "virallisella" vaa'alla ja pyydä merkitsemään tietoihisi muistiin "virallinen" painolukema (varmaan pääsee tietokoneella sun tietoihisi käsiksi). Sitten, jos/kun ravitsemusneuvoja tai lääkäri sanoo, että todista kykeneväsi sitoutumaan dieettiin ja painonpudotukseen, sinulla on näyttää että mistä olet lähtenyt liikkeelle ja mihin suuntaan paino on mennyt.

Ottaa meinaan loivasti päähän, jos olet laihduttanut omin neuvoin 10 kg, ja sitten sanotaan, että nytpä laihduta ensin 10 kg jotta leikkausasiasi alkaa edetä. Siinä ei ehkä uskota, jos on sinun sanasi varassa, että joo tehty jo. Hyväksihän se painonpudotus aina on, mutta voisit olla jo sen verran pidemmällä polullasi...

Kiitti neuvoista. Mä olen käynyt alkuvuodesta työterveydessä painoasioihin liittyen ja silloin on punnittu ja laitettu sinne tiedot ylös.

Nyt on vietetty paheellista elämää kylpylässä syöden ja juoden ja huomenna alkaa eneily Nutrileteillä.

Tuttava laihdutti viime vuonna hurjasti painoa eneilyllä ja on tosi hienosti saanut pidettyä kilot poissa koska kiinnittää todella paljon huomiota syömisiinsä ja urheilee nykyään paljon. Ainut riesa hänellä oli sitten se että joutui äkilliseen sappikivileikkaukseen todella kovien kipujen saattelemana jokin aika sitten ja toipuminen otti aikansa. Se vähän itseäkin tässä jännittää että entäs jos semmonen sattuu kohdille? Kun nopeasta laihtumisesta kait se tulee herkästi, mutta onko jotenkin vältettävissä?

Hei ja tervetuloa joukkoon minunkin puolestani! Minut on leikattu reilu 2kk sitten ja olen todella tyytyväinen! Oman prosessini lähti työterveyslääkäriltä joka teki lähetteen ja aluesairaalasta tuli ajat ja kaikki tutkimukset, leikkaukseen lähetteestä kului vajaa vuosi, mutta tämä aika vaihtelee paljon paikkakunnittain. Oma BMI oli alle 40 mutta liitännäissairauksia oli sitten niin paljon, että pääsin leikkaukseen. Tällä hetkellä odottelen sappirakon poistoon. Itselläni tuo sappikivi todettiin jo reilu 6-vuotta sitten kun olin raskaana, silloin ei voitu leikata ja välillä ollut vaivaamatta mutta nyt on taas vaivoja ollut. Alunperin piti leikata GBP-leikkauksen yhteydessä muttei voitukkaan joten nyt uusi operaatio edessä. Mutta sappirakon poisto tehdään tähytstyksellä ja pitäisi olla pienempi juttu kun tää lihavuusleikkaus ja toipuminenkin kestää vain muutaman viikon. Tuskin kannattaa ruveta sitä miettimään liiaksi, sappiasia selviää tutkimuksissa. Vaikea kyllä sanoa miten se olisi vältettävissä. Tosin on hyvin yksilöllistä kenelle tulee.

Täytyy koputtaa puuta, mutta minulla ei ole ollut minkäänlaisia sappivaivoja, vaikka paino on pudonnut 30 kg.

ENEilyn aloitin nyt sitte tänään. Aamupäivä kotosalla ja koko ajan on ihan pakko ollu tunkea jotain suuhunsa, oon sitte juonu teetä ja vettä ja syöny kurkkua aamupirtelön ja kasvisliemen välissä : )ja juosssu vessassa tietty just tossa päiväilin itse mielessäni että leikkausta edeltävä eneily on kyllä tosiaan melko kituutusta jo jos toi patukka ja pasta-ateria vaihdetaan silloin köykäisempään versioon? Mutta kyllä sen taatusti kestäisi sisulla! Tässä mun kolmen päivän paketissahan on jotain 800 kaloria eli ei ole sama kuin millä ennen leikkausta eneillään. Lisäksi mä aion käyttää kuurin aikana kahvissani maitoa ja juoda sokeroimatonta karpalomehua. en tiiä paljonko ne nostaa kalorimäärää, mutta ei suorastaan edes kiinnosta, niistä mä en luovu

ai niin, unohdin kertoa että mä en koskaan ole saanut vastausta siihen ihan ekaan tiedusteluuni sinne yksityiselle. Ehkä se ihminen on sitten lomalla tai jotain.. Työterveyslääkärin aika on 10.5 että sinne asti nyt jos ainakin eneilisi. Tosiaan siis paino heilllä on ylhäällä koska se otettiin alkuvuodesta.

Eneily on helpompaa kun saavuttaa ketoosin ja sen onnistuu kun kalorit jää alle 800kcl/vrk...eli pari - kolme päivää kärvistelee nälän kanssa ja loppu menee kevyesti ketoosissa. Ainakin itselleni se ollut suhteellisen helppoa. Mut tärkeintähän se on saada tiputettua tarvittava painomäärä, että rasvoittunut maksa pienenee ja leikkaus onnistuu.

Viidettä päivää ENEillä mennään. Ihan hyvin on mennyt ja mitään vaikeutta ei ole ollut. Muuten täysin vihanneksilla ja Nutrilett-tuotteilla mutta eilen söin päivälliseksi suht rasvatonta lihaa ohuen siivun, höyrytettyjä porkkanoita ja salaattia ilman kastiketta.

Iloisin yllätys tuli tässä alkuviikosta kun selvisin viimein käymään vaa'alla. Mä olen tammikuusta lähtien näköjään tullut painon kanssa alas jo 6 kiloa ilman laihduttamista! eli paino oli 124 kiloa ja BMI 43.42 eikä 45 niinkuin olen luullut kun tammikuussa painoin 130 kiloa..

Nyt siis olisi tarkoitus ENEillä sinne 10.5 saakka jolloin menen työterveyslääkärille keskustelemaan mitä tehtäis seuraavaksi.

Hui, tänään tuli soitto.. kuin puskista yhtäkkiä! Siis pääsiäisenä olin ollut sähköpostilla yhteydessä yksityiselle ja sieltä ei oltu minuun missään yhteydessä kunnes yhtäkkiä tänään tuli soitto. Meni hetkeksi ihan pasmat sekaisin ja en osannut oikein mitään kyselläkään. Kerroin kasaavani ajatuksiani ja lähettäväni kysymykseni sähköpostilla ja se ihminen soittaa minulle takas maanantaina. Huijui!

Meinasitko pyytää sitä leikkauslähetettä yksityiseltä kunnalliselle puolelle vai meinasitko hakeutua yksityisesti suoraan leikkaukseen?

No tätäpä tässä nyt joudun pohtimaan toden teolla! Yksityisen puolen ihminen luonnollisesti sanoi heti että minun olisi todennäköisesti vaikea päästä, olen nuori, täysin terve ja jonossa on paljon ihmisiä joilla isompi BMI sekä useita liitännäissairauksia.

Eneilystä pienenpieni lipsu tuossa vanhempieni luona vieraillessa, söin mm. ruisleivän illalla ja aamulla kinkkusiivun ja juuston kanssa aamiaiseksi kun suklaapirtelö ei vaan tuntunut riittävän. Eilen kävin uimassa ja vesijumppailemassa tunnin verran normaalin lenkin lisäksi joten ehkäpä se energiatarvekin on sitten sen verran suuri ettei se enellä oikein riittäisi. Mutta aika hyvin tässä ruodussa ollaan kumminkin pysytty.

Aivot sauhuaa ja laskelmia on kovasti tehty leikkauksen suhteen. Tällä hetkellä olen kallistumassa siihen että olisin lähdössä yksityiselle.. lähetin sille minulle soittaneelle ihmiselle piiitkän listan kaikkia kysymyksiä liittyen leikkauksen riskeihin ja maksujuttuihin..

Tuntuu että elämä olisi jotenkin menossa ihan kokonaan uusiksi tänä kesänä. Sen lisäksi että muutetaan asuntoa kesällä, olen menossa ensi viikolla työhaastatteluihin kahdestakin mahdollisesta uudesta työpaikasta ja sitten jos tulee tämä leikkaushommakin eteen. Sehän tässä mietityttää miten pää kestää näin paljon muutoksia (mahdollisesti) samaan syssyyn?

Täällä sitä vaan jatketaan Nutrileteillä. Hyvin menee, ei mulla oo oikeesti edes nälkä, lienen ketoosissa ja kuitenkin ruokailujen väli on aika tiivis ja vettä menee paljon. Olen syönyt suklaapirtelön, tomaattikeiton, yhden patukan, kasvislientä, illalla taas tomaattikeitto, kurkkua, tomaattia ja salaattia ja hyvin hyvin pienen palan mausteista juustoa (puolet tulitikkuaskista about) jonka olen raastanut sinne salaattini sekaan. Jotenkin olen iloinen miten paljon paremmaksi noi Nutrilettit on muuttuneet siitä kun viimeksi niillä laihdutin.. Olis kyllä kiva käydä vaa'alla jossain, paljonkohan tällä systeemillä lähtee viikossa. Viikko sitten siis painoin 124 kiloa.

Se yksityisen sairaalan tyyppi ei oo soittanu vielä vaikka maanantaina piti... Hmmm..

Moro!Hienoo kuulla että eneily sujuu, kaikki kadotetut kilot on plussaa!!!Itse olen hoksannut vasta nyt leikkauksen jälkeen että olisi ehkä kannattanut tiputtaa ennen leikkausta enemmänkin kun nyt leikkauksen jälkeen tähän painonpudotukseen ei kovasti enää voi itse vaikuttaa siis enää vähentämällä! Hassu juttu että hokasin sen vasta nyt vaikka täällä ihmisten kirjoittelua seurailin jo vuoden ajan ennen leikkuuta. Mä ehkä pelkäsin etten pääse leikkaukseen kun olin painon suhteen "rajoilla". Mut kannustan kaikkia laihduttamaan mahdollisimman paljon jo ennen operaatiota koska se pysyy sitten kanssa poissa leikkauksen jälkeen!

kun nyt leikkauksen jälkeen tähän painonpudotukseen ei kovasti enää voi itse vaikuttaa siis enää vähentämällä!

???

Joo näin minäkin aattelin, ja kun tosiaan se mun paino on dokumentoitu sinne työterveysaseman tietokantaan marraskuussa 2011 ollen tuolloin 133 kiloa, niin aattelin jo ihan senkin takia että perskeles mää näytän nyt kaikille että mää haluaisin ihan oikeesti laihtua ja minusta on siihen.. Ja tosiaan täysin iloisena yllärinä vaakaa omistamattomalle ihmiselle tuli tuo että mä olin vuoden vaihteessa/alkuvuodesta ihan jo melkein "ittekseen" laihtunut sen 9 kiloa! On mulla kumminkin vielä tässä kiloja jäljellä siihen BMI 40 rajaankin tiputtaa kumminkin.
Tottakai siinä nyt vaan hiipii aika-ajoin mieleen että onnistuisiko tässä ihan ilman leikkuutakin, mutta kyllä mä joka kerran palautan mieleen, että olenhan mää niin monet kerrat laihduttanu näillä pussikuureillakin vähän ja joka kerran kun sen lopettaa, alkaa pikkuhiljaa paino hiipiä takas koska annosmäärät on mitä on ja hyvä ruoka on vaan niin hyvää että pakko on ottaa aina vähän lisää..