Abdominoplastia edessä...jännittää!

Hei!
Nyt on ihan pakko tulla tänne hakemaan tukea ja tsemppiä. 18.4 Seinäjoella on mulle varattu aika ylimääräisen vatsanahan poistoon. Odotettu ja toivottu asia. Mutta silti niin pelottava ja jännittävä. Oon täältäkin lukenut komplikaatioista ja kivuista enkä edes uskalla ajatella mitä kaikkea voi sattua. Mutta voihan kaikki mennä myös ihan hyvinkin. Näin yritän ajatella. Mulla on tuota ylipainoa vielä jäljellä vaikka 80 kiloa on mennyt. Mut leikattiin Vaasassa 08.(sleeve) Nyt oon sitte keskittynyt pitämään painon kurissa. Aion eneillä leikkaukseen asti niin että saan vielä mahdollisimman paljon pudotettua.Liikkunut oon paljon koko ajan, mutta aion sitäkin vielä lisätä että olisi mahdollisimman hyvät edellytykset sitten selvitä ja toipua leikkauksesta.
Olen jo privana saanut tietoa ja kokemuksia( kiitos haidi66 ja triio ). Mutta lisätieto on tervetullutta. Ovatko kaikki leikatut olleet normaalipainossa jo, vai onko ketään jolla on vielä ylipainoa? Oon noita aikaisempia juttuja aiheesta lukenut useaan otteeseen, mutta aina vaan haluais tietää lisää...

Heips, mulle tehtiin Vaasas abdominoplastia 5.3.12, joka oli alunperin tarkoitus tehä Seinäjoel huuhti-toukokuussa 2012. Mulla oli painoa leikkausaamuna 95kg ja pituuttaa löytyy kyllä 174cm. Privana voin vastailla myös sulle, jos jotain apua vaiks tältä taholta löytyisi

Tervehdys, odotan jonossa roikkoleikkaukseen. Jotenkin olen koko ajan ihan paniikissa,kun ajattelen tulevaa leikkausta. olen lukenut nyt muutamien kokemuksia ja tosiaankin tuntuu, kun komplikaatioita olisi jokaisella. Olen niin paniikissa, että jopa toivon, että ovat varmaan unohtaneet minut ja eikä kutsua tulekaan. Toisaalta taas haluaisin isosta roikostani eroon, kun sen alla pitää pitää puuvillaista pyyhettä tms. ettei tulehdu ja tuoksu pahalle. Mieheni mielestä sen tuoksun olen itse keksinyt, mutta musta se ihan oikeesti HAISEE! No joka tapauksessa en pysty oikein edes hengittämään,kun olen palstalla ja luen kokemuksia roikkoleikkauksesta. SItten vielä ihmetyttää, et miten siis voivat jättää ylävatsan, palleanseudun korjaamatta ja vievät vain alhaalta ne roikot??Käsittämätöntä. Sittenhän sitä vasta Frankensteiniksi muuttuu. Nyt on sellanen laine ja roikkovatsa, mut jos eivät korjaa pallean kohtaa, niin siihenhän jää heltta! En kyl mene,jos eivät sitten kerro kokonaisuutena sitä vatsaa korjattavan. Voikohan johonkin olla yhteydessä etukäteen asiasta?? Sori, sanatkin tulevat ihan miten sattuu, kun iskee ajatellessakin jo paniikki. Mua kiinnostais vielä leikattujen kohdalla, se side tai mikä body se onkin, mistä sellanen hankitaan vai tuleeko se siis sairaalasta? Rinnatkin tosiaan roikkuvat tossa vyötärön kohdalla, mut mulle ei puhuttu mitään niiden ripustuksesta oikeille paikoille. Muuten miten ne allit oikeen käsistä leikataan? Mulla roikkuu n. 15 cm käsivarren alahelttaa, kun laitan käden suoraksi sivulle, on iaka kamalan näköinen siksi pitää pitää vaan pitkähihasia vaatteita, jotka vähän ovat kireällä noista käsivarsista. Miten yleensä ne haavat paranevat, nehän kait näkyvät tossa käsivarsissa aina? Roikkoleikkauksen haavanhan voi ilmeisesti piilottaa alushousuihin, vai mihin kohtaan se oikein tulee? Mulla on 1 keisarinleikkaus, se tehtiin ns. ihopoimuun, ei sitä kamalasti huomaa, mu tuleeko roikkohaava johonkin keskelle vatsaa?? Huh, tosiaankinkirjoittelen mitä sattuu- sori- mut suoraan sanoen PELOTTAA NIIN KAMALASTI! Jos vaan jaksatte, kirjoitelkaa kokemuksistanne ja jos oli komppareita, niin. onko né sitten hoituneet ja loppu hyvin??? Onko se normaalia sitten olla kuukausi poissa töistä? Pystyykö istumatyötä tehdä sitten jo hyvin? Miten kävely,jos iho on vedetty kamalan tiukalle, eikös sitä jää kumaraankin? Hyvää pääsiäistä kaikille. Ne jotka vasta ovat castrc leikkuakseen menossa- paljon onnea- ilman sitä olisin jo kuollut!

Pelko on luonnollista. Itse kun kuulin kuukausi aiemmin leikkausajasta, niin oksennusrefleksiä pukkasi aamuisin ja olin todella hermostunut.
Mutta koska tuollainen mahdollisuus minulle vihdoin myönnettiin kunnalliselta puolelta (olin siinä rajoilla, että myönnetäänkö sitä, vaikka leikkauspöydälle jäi 2 kilon ihosuikale), niin en voinut jättää tilaisuutta käyttämättä.
Viikko leikkauksesta kävelin jo lepposia parin kilsan lenkkejä, nyt kahden viikon jälkeen menee se 7-8 kilsaa mummokävelyllä. Mutta ryhti alkaa parantua koko ajan.
Saikkua sain yhteensä neljä viikkoa. Nyt istun mukavasti jo pari tuntia, mutta puoli-istumisasento on paras. Toivon että haavat alkavat parantua pian normaalisti. Ainakin alku on ollut lupaavaa, mutta komplikaatioita voi tulla myöhemminkin. Toisaalta olin vuosi sitten toisessa leikkauksessa, jossa tikit repesivät heti ekana päivänä ja umpeutuminen kesti puoli vuotta. Nyt eivät onneksi ole tuolla mahalla pahemmin vuotaneet nuo haavat.

Kannattaa yrittää kuitenkin päästä pois turhasta pelosta ja leikkausstressistä. Ajatelkaa kaikkia ihania asioita ja virittäkää kehonne sekä mielenne mahdollisimman positiiviseen tilaan, niin ei ole ainakaan turhia huolia kuormittamassa ison leikkauksen aikana. Kaikkea ihanaa teille! Kohta olette entistä upeampia!

mullakin leikkaus edessä ja KAIPAAN todellakin kokemuksia leikkauksesta,haavanhoidosta ja -paranemisesta ym...kaikki kiinnostaa...

Nyt on työasiat hoidettu kuntoon sairaslomaa varten ja aamulla sitten sairaalaan ja leikkaukseen. Apuaaa Jännittää ja pelottaa mutta yritän ajatella positiivisesti. Toivottavasti leikkaus nyt toteutuu ettei tule mitään estettä enää. Palailen sitten kertomaan kuulumisia kun taas pääsen koneen ääreen. Voikaa hyvin kaikki .

Tsemppiä leikkaukseen, Belly! Kyselehän viisaammilta parhaat haavanhoitovinkit ja jaa niitä sitten täällä.
Itse sain kolme viikkoa sitten niin erilaisia vastauksia, että olen ihan sekasin ketä uskoa.
Ja välillä on usko koetuksella siihenkin, että paranevatko nämä haavani koskaan ja laskeeko turvotukseni. Mutta kai sekin ihme tapahtuu ennemmin tai myöhemmin.

Ohi on...kotona taas
Nyt olen jo kotiutunut dreenien kera. Ne poistetaan ensi viikolla. Kaikki on mennyt tähän asti paremmin kun uskalsin edes toivoa. Reilut kuusi kiloa lähti mahanahkaa ja rasvaa. Haava on iso, ihan kyljestä kylkeen.Suljettiin hakasilla, että jos tulee ongelmia on helpompi avata vain tarvittava kohta. Kipuja ei ole vielä ollut, mutta tämänpäiväinen kävely ja autossa istuminen antoi jo vähän esimakua siitä, että kyllä särkylääkkeitä kannattaa ottaa säännöllisesti. Heti kun saan nämä dreenit pois,lähden ulos kävelylle. Siihen asti köpöttelen vaan kotona ja pihapolulla Tukiliiviä pidän 6 viikkoa,saman verran sain saikkua. Liivi on tarrakiinnitteinen, ei nyt niin mukava pitää, mutta tukee kyllä hyvin vatsan aluetta. Turvotusta on jonkin verran, mutta maha ei ole kova.Ja hyvältä näyttää! Nyt tässä sitten vaan toivutaan ja kuntoudutaan kesää kohti

Ohi on minunkin kohdalta kyseinen leikkuu... leikkaus tehtiin minulle Kokkolan Keskussairaalassa 18/4 ja nahkaa/rasvaa lähti huikeet 9 kiloa :O Ison palasen se kirurgi nappas ja täytyy sano että on aivan kauheen outoo kun maha on littana <3 No onhan tossa turvotusta ja sillein.... Ykkösdreenin ne otti pois seuraavana aamuna ja kakkosdreenin 4 aamuna..... Kipulääkettä en käytä enää ollenkaan, ainut lääke on klexane..... Kävelemistä haluaisin jo kovasti harrastaa mutta matala hb estää sen =( HUimaa heti kun lähen kävelemään .... No ei se nyt ehkä mitenkään kauheen matala ole (129 ennen leikkausta) ja nyt 96........ tukiliivi on todella ällö koska se on liian iso ja se pyörii mun päällä =( mutta hyvien housujen kanssa se tukee hyvin...... No tässä pikkasen mun leikkauksesta ja sillein.......

... huhhuh... on tosi nopeaa "laihtumista"!
Näköjään vaihtelee sairaaloittain, otetaanko nahkan lisäksi rasvaakin pois. Taitaa olla, että meistä useimmat saamme pitää sen keskivartalolihavuuden, mikä ei oikein tahdo sulaa oikein millään.

mites oulussa on tapana toimia...miten niiden letkujen kanssa leikkauksen jälkeen ja millon kotiutetaan...

huoh, kirjotin kauheen "kirjan" ja se teksti hävis.... No joo elikkä minulla on ollut niin iso roikko joka ullottui melkein polviin saakka joten sen takia niin suurin määrä kiloja lähti... ennen roikkoleikkausta painoin 107 kiloa joten en mikään laiheliini ole nytkään vaan nyt pystyn harrastaa liikuntaa (siis kun olen tervehtynyt) minulla on siis vielä läskiä ihan riittävästi mutta "littee" olen siis alamahalta

Leikkaus vatsanahasta Tammisaaressa viikon päästä. No nyt se leikkausaika tuli! Pelottaa,kun se tehdään niinkin kaukana kotoa. Kuinka hyvin ja miten sieltä sitten pääsee kotiin?Sairaskuljetuksellako? Mahtaako olla mahdollista tulla omin päin julkisilla 1-2 vrk leikkuun jälkeen?Epäilen! Pelottaa niin kamalasti, vaikka leikkausta olen itse halunnutkin sen haisevan roikon vuoksi. Pitääkö se tukiliivi hankkia itse?Saadaanko se sairaalasta? Kuinka pitkä saikku tulee? Onko pakko ilmoittaa kamalan aikaisin asiasta työnantajalle(ei mikään kiva!) ? Näkyykö saikkutodistuksessa ns. kauneusleikkaus vai miten koko asian saisi piilotettua työpaikalta?? Pystyykö leikkuun jälkeen yleensäkin itse "toimimaan"-> kävelemään yms.? Nyt sitä tsemppii sit tarvitaan saavi-kaupalla!

Tuttavalleni tehtiin se leikkaus. Sairasloma normaalisti kai n. 1kk. hänellä vähän pitempään, kun toipuminen ei ollut aivan perus kauraa. Nyt tilanne loistava. Kaikesta esim tukiliivin hankinnasta sairaala infoormoi ennen leikkausta. Työpaikalla ei ole pakkko kertoa yhtään mitään. Pomolle tietysti sen verran, että on menossa leikkaukkseen. Itse ajattelin sanoa, että menen maha roikon leikkaukseen kun olen laihtunut niin paljon. Kun se on terveydellinen haitta, niin työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.