Linttaleena

Heipä kaikille,
Olen nyt pari kuukautta opiskellut teidän kirjoituksianne ja eilen rekisteröidyin tänne, joten tässä vähän taustoja. Koko ikäni olen ollut laihduttamassa ja lihomassa takaisin, "läskiryhmässä" eneilemässä olin toissa syksynä, mutta silloin multa kuulemma puuttui lähete. Nyt kaikki nuo pudotetut kilot siltä syksyltä (15 kg) palanneet kavereiden kanssa.

Pakollinen eneily ennen leikkausta loppusuoralla. Liikkuminen vaikeaa selkäsärkyjen vuoksi. BMI vuodenvaihteessa luultavasti siinä 57 (oma vaaka ei näyttänyt päälle 150 kg), nyt 53. Minä en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka sanovat, että laihtuminen on helppoa! Minulla se on työn ja tuskan takana ja tarkoittaa jatkuvaa nälkää. Nutreillakaan en pääse ketoosiin. Oma osuutensa asiaan on varmaan tuolla kilpirauhasen vajaatoiminnalla ja noilla laihdutuskuureilla, joiden jäkeen rasvaprosentti on varmasti ollut entistä suurempi, jolloin enemmän energiaa kuluttavaa lihasmassa on vielä vähemmän kuin aiemmin.

Monet kerrat olen nauranut ja itkenyt jutuillenne, on ne niin läheltä liipanneet.

Palaillaan asiaan. T: Lintis

Vielä lisäys. Leikkaustapa on sleeve. Näin ainakin kirurgin kanssa sovittiin, koska nuo "paratabsit" ei auta kipuihin ja särkyihin mitään ja ihan Tramalilla ja Panacodilla ei viitti urheilla auton kanssa ja päänkin pitää töissä toimia. Nyt kuitenkin yritän pärjätä ilman noita tulehduskipulääkkeitä ja se tekee elämästä normaalia vaikeampaa, tuon diettaamisen lisäksi.

Heippa!

Tervetuloa joukkoon mukaan. Tää on ollu tosi oiva forumi tiedon ja tuen saamiseen. Toinen hyvä forumi on LILEN sivut mutta sinne pitää liittyä ennen ku saa kirjoitus ja lukuoikeuksia käsittääkseni.

Mulle tehtiin sleeve helmikuun alussa ja kaikki on mennyt hyvin. Kipulääkkeitäkään en oo sairaalan jälkeen tarvinnut. Ruoka maistuu ihan hyvin ja annokset on varmaan sinä koossa mihin ne kasvaa lopullisesti.

Mikään ei tee pahaa paitsi pehmeet leivonnaiset ja kovin äkkimakeet. Tosin en kovin kummosii oo ees kokeillu vielä esim. kokolihaa. Joskus tuppaa unohtuu viel toi kunnollinen pureskelu ja sen kyllä huomaa. Mutta kaipa noi aivot ajan kanssa tottuu ja alkaa muistamaan.

Tsemppii Eneilyyn ja leikkaukseen.

Kiitos, kiitos,
Tuo sleeve voi olla muutenkin parempi ratkaisu, kun minulla tuo verensokeri nousee ilmeimeisesti nopeasti jo nykyiselläkin suolistolla. Ravitsemusterapeutti ihmetteli kun kerroin, että minulle tulee paha olo, huimaus ja hiki kohtaus jo aamulla kauranlese puurosta. Niinpä hän arveli, että sleeve voisi olla parempi ratkaisu. Varsinaista sokeritautia ei pitäisi olla.
Muuten itse olen tehnyt kolme lasta kolmekymppisenä alle kolmen vuoden ikäerolla ja BMI:n keikkuessa jo silloin 40 tietämillä, joten kilot ei välttämättä ole este raskaudelle. Ikää mulla nyt on liki 50.
T. Lintis

Tervetuloa joukkoon mukaan!

Tervetuloa mukaan! Tää on hieno sivusto ja auttanut tässä matkan varrella monella tapaa;) Tsemppiä eneilyyn!

Tervetuloa!

Mulla oli selkä tosi pahana kun painoo oli se lähemmäs 130 kg.
Pahimmillaan en pystynyt käveleen kun muutaman sata metriä ja tramalia meni
päivittäin.

Nyt pystyn käveleen useita kilomertejä ja särkylääkkeeksi riittää 1-2 panadol fortea / päivä, välillä selviän täysin lääkkeittäkin useamman päviän!

Gbp tehtiin, mutta tuskin lopputuloksen kannalta sillä nyt niin ihmeellistä eroo oo, tärkeintä että lääkäri valitsee sen minkä parhaiten potilaalle sopivaksi kattoo.

Vielä olis pudotettavia kiloja 10, mutta nytkin on upee olo!

Ihana kuulla Pallokala, että toiveita pitenpien matkojen kävelyyn voisi olla. Itse säikähdin tuossa viime marraskuussa, kun huomasin, että en pystynyt istumaan ennää junassakaan, kun selkä tuli niin kipeäksi, että ketomex (100 mg) ei riittänyt kipuihin.
Töissä pitäisi myös pystyä välillä seisomaan useita tunteja, kun tällä hetkellä maksimi on sellainen 20 minuuttia ja jalkoja ei enää oikein tunnu ja selkä on tulessa. Työnantajalle en ole kertonut mitään selästä, koska meillä on YT:t menossa.
Mutta tuossa yritin etsiskellä, että mitä itseasiassa tarkoittaa tuo nestemäistä kaksi viikkoa. Kertokaa te jotka olette sen jo ohittaneet. Varmaan mehut, teet, lämminkuppi-keitot yms. jauhekeitot, mutta mistä se proteiini saadaan, vai onko sillä nyt väliä parin viikon aikana? Mistä kuitu?
Täällä maha murisee täysillä, täytyy ottaa makeutettua mustikkakeittoa.
Hyvää päivänjatkoa! T: Lintis

Pallokala, onnittelut hienosta painonpudotuksesta!

Tervetuloa Linttaleena!!!

Helpoin tapa olla tolla "nestemäisellä" on ene-dieetti (erittäin niukkaenerginen). Siis käytetään vain valmiita ko. dieettiin tarkoitettuja valmisteita kuten Nutrilett, Nutrifast, Allevo, jne.
Siinä laskettu niin että proteiinit täyttyy ja muut tarvittavat aineet.

Joillakin noi tuotteet tökkii niin etteivät kuulemma pysty syömään. Ei minustakaan ne mitään kulinaarisia sinfonioita ole, mutta kun ottaa sen kannan että se on pakollista ravintoa eikä ateria josta tulee nauttia, niin kyllä niillä pystyy olemaan. Lisänä runsas kalorittomien nesteiden juonti. Ei nälkää ja muutaman alkupäivän jälkeen aika hyvä olo koko dieetin ajan. Alussa särki päätä. Ja mielitekoja oli paljon koko ajan. Mutta tavoite kirkkaana päässä.

Olin itse ekan 10 viikon ene-jakson pelkästään Nutrifastin "täyteläinen suklaa" -tuotteella. Painoo tippu vajaa 20 kg.

Sit ennen leikkausta olevan ene jakson jotenkin missasin, aattelin koko ajan että ehtiihän sitä vielä ja siinä en sit onnistunut enää niin hyvin.

Jotkut on myös vastaavalla ene-dieetillä käyttäen erittäin tarkkaan laskettuja ruoka-aineita. Mun mielestä hankalaa ja repsahtamisen riski ainakin mulle olis liian suuri.

Moi kaikki,

Linttaleenan sleevestä on nyt melkein viisi viikkoa ja ensi viikolla menen töihin. Pidin tuossa sairasloman lisäksi vähän vuosilomaa. Leikkaus meni hyvin. En tosin noussut leikkauspöydältä kävelemään, kuten tuossa opastusvideossa tapahtui (salasanan takana, HUSin alueella), vaan ainoa mitä leikkauksen jälkeen pystyin sanomaan oli, että koskee. Siitten kuului huuto, että siirtoapua ja kai ne sitten nosti minut toiseen sänkyyn. Lähinnä koski tuohon pallean alle, eikä se kipu juuri hellittänyt kuin vähäksi aikaa, kun sain heräämössä puhuttua nuorelta hoitsupojalta ketomexiä. Osastolla en enää saanut kuin tramalia, mutta mulle se ei oikein auta. Yöllä sain kyllä pari kipupiikkiä ja niiden ja rollaattorin turvin sitten pääsin vessaan ja kävelin yöllä vähän käytävälläkin, jonka seurauksena kipu siirtyi niskaan.

Meidät kuorsaajat oli ilmeisesti pistetty samaan huoneeseen, niin ei sitten kyllä tarvinnut senkään puolesta nukkua. Onneksi uskalsin rollaattorin kanssa lähteä kävelemään, koska hoitajilla ei ollut oikein mihinkään aikaa. Rollaattorin pyysin sen vuoksi, koska itsellä selkä ja jalka välillä pettää. Vieruskaveri makasi aamuyöstä lähtien iltapäivään asti pisseissä ja haavaeritteissä, kun ei yöllä ehtinyt riittävän nopeasti pöntölle. Yöllä hän olisi tarvinnut apua, kun retkahti pahasti poikittain sängyssä eikä meinannut päästä siitä mihinkään, mutta yökkö sanoi vain kylmästi, että kyllä sinä pääset. Oli varmaan kiva punnertaa, kun hänelläkin oli maha leikattu! Toinen huonekaveri oli melkein sekopäinen, kun tiesi pääsevänsä suihkuun seuraavana päivänä (suihku kerran viikossa), omien sanojensa mukaan haisi jo pahalle ja kutisi. Häneltä oli selkä leikattu.

Aamulla pyysin vaihtamaan tramalin panakodiin, mutta ei sekään minulla auta. Aamupäivällä tuli paha olo ja hain rollaattorilla pahoinvointilääkettä, joka sitten kyllä auttoikin. Yöllä pidin CPAP laitetta ja päivällä puhaltelin pulloon vähän väliä ja hörpin vettä ja lääkkeitä. Napapiikin pistin vähän sinnepäin, kun en itse taipunut näkemään, minne pistin. Patja oli niin huono, että selkää äitiytyi särkemään ennen puolta päivää ja ajattelin, että tulen hulluksi, jos en pääse kotiin, mutta onneksi sitten pääsin. Eli olin sairaalassa vain yhden yön. Mulle tuli niistä laastareista pitkulainen kutiava rakkula, enkä oikein mistään löytänyt ohjeita siihen, miten sitä pitäisi hoitaa, mutta onneksi se sitten rupesi kuivumaan viikon päästä.

Kolmen viikon tarkastuksessa käytiin ravitsemusterapeutin kanssa ruokapäiväkirjat läpi, kirurgille yritin valittaa närästystä ja ummetusta, mutta se oli vähän läpihuutojuttu. Somac onneksi kaksinkertaistettiin ja se tuntuu hieman auttavan. Mulla oli leikkauksen jälkeen nälkää tai närastystä, siis mahaan kirvelyä, kurinaa ja kouristelua, mutta onneksi sain jo sairaalasta Litalgin lääkettä, joka auttoi. Papereista luin, että minun olisi pitänyt saada myös resepti Levolacille, mutta sitä en saanut. Pitää pyytää se sitten kolmen kuukauden tarkastuksessa.

Leikkauksen jälkeen olin tietysti aika kipeä noin viikon, mutta sitten alkoi helpottaa. Kertaakaan en ole oksentanut, eikä ole tullut pahaa oloakaan. Nyt olen jo viikon maistellut kaikenlaista, myös makeaa (jäätelöä, keksiä), eikä niistäkään ole mitään oloja tullut. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että kuukauden jäkeen voi syödä jo kaikkea, niinpä olen herkutellut mm. kirsikkatomaateilla, niitä oli jo ikävä, ja ihan kuorineen, siis minulle tehtiin sleeve. Paino nousi leikkauksen yhteydessä pari kiloa ja nyt saldo on noin 1 kg/vk, jos vertaa ennen leikkausta painoon. Minulle kyllä edelleenkin tulee nälkä, mutta nälkäkipu on enää kolmasosa siitä mitä ennen ja sokerit ei heti heitä enää häränpyllyä. Eli siis hyvin menee ja ensi viikolla töihin.

Kaunista ja aurinkoista kevättä kaikille!

Linttaleenalle onnittelut operaatiosta! Nyt vain viikko viikolta keveämpänä kohti kesää!

Aivan kamalalta itä-euroopan touhulta kuulostaa sairaalan toiminta! Joensuussa pissalle vietiin muutaman minuutin päästä kellon soitosta, suihkuun pääsi kerran päivässä, tai jos siltä tuntui vaikka useamminkin. Ja jos ei kyennyt suihkuhuoneeseen, hoitajat pesivät pesulapun kanssa joka aamu.

Kyllä veromarkoilla pitäisi saada suunnilleen samaa. Olen ihan järkyttynyt.

Joo itselläkin hoitaja tuli kun kelloa painoi niin alle minuutissa ja suihkuun talutettiin jokapäivä ja välillä jopa kysyttiin haluatko illalla suihkuun, muta kovin kiireisiä olivat kun osastollakin joutui olemaan 8 ihmistä käytävällä nukkumassa itellä kävi tuuri ja sain jonkun kotiutetun paikan eli melkein heti huoneeseen ^^

Kuullostaa välillä kun eläisimme jo RAID-elokuvan aikoja. HaSassa kylläkin oli kohtuullisen asiallista hoitoa vaikka se tietty auttoi että itse pääsin liikkeelle.

Heippa kaikille, vähän päivitystä. Mikäli oikein lasken, on leikkauksesta puoli vuotta. Leikkauksen jälkeen paino laski noin puoli kiloa viikossa, mutta sitten endokrinologi käski puolittaa tyroksiinin ja painonlasku loppui siihen. Nyt ollaan muutama kuukausi oltu sitten samassa painossa. Siis, puolen vuoden saldo on 12 kg, parempi kai sekin kuin plussaa. Nutrauksen kanssa siis yhteensä poissa 25 kg, joka tietenkin helpottaa olemista sinäänsä.
Elämä on nyt paljon helpompaa, mahakivut (nälkä?) ovat noin kolmasosa entisestä. Kaikkea pystyy syömään ja oksentanut (pulauttanut) olen kerran. Nyt pystyy elämässä keskittymään muuhunkin kuin syömiseen.
Tsemppiä kaikille!

Moi Linttaleena! Ollaan aika samassa aikataulussa ja painonpudotuksessa myös "kohtalotovereita". Itselläni myös painoa lähtenyt yhteensä 25-kiloa eli pahimmillaan paino 105 ja nyt 80 kg. Aluksi tippui ihan kivasti ja tasaisesti mutta nyt muutaman kuukauden ajan (oikeastaan sappirakon poistoleikkauksesta lähtien) on pysynyt samassa. Ja minua kyllä ärsyttää, koska tavoitteeni on siellä 60-70-kg paikkeilla eli ainakin 10 kiloa pitäisi vielä saada pois! Ravitsemusterapeutin mukaan syön oikein vaan missähän sitten vika ettei 1200 kcl dietillä paino tipu? Harrastan uintia ja kuntosalilla käyntiä, tosin oli kesällä kuukausi kun en pystynyt käymään kun oli niin niskat kipeänä ja kipu/tunnottomuus heijastui oikeaan käteen + lisäksi sappileikkauksen rajoitteet. Verikokeet on kohdillaan, magneesiumia ja suolaa olen joutunut lisäämään. Parin viikon päästä sisätautilääkärin puolivuotistarkastus. Toki elämä on huomattavasti helpompaa tälläkin painolla ja verensokerin heittelyt ja korkeat verenpaineet ovat jääneet (paitsi kun käsikipua tai särkylääkkeitä syön) mutta olen miettinyt tosiaan, että pitäisikö alkaa vlcd-dietille. Kun luin tällaisista suunnitelmista ennen omaa leikkausta ajattelin, että eihän tossa ole järkeä kun muutenkin laihtuu kun on malttia, mutta nyt tuntuu kyllä että ei laihdu. Jymähtänyt on. Antakaapas nyt kokeneemmat hyviä neuvoja <3

Heippati linttaleena

Kilpparinvajaatoiminta on minullakin, ja itsellä ei ainakaan paino putoa mihinkään ellei tyroksiinia saa riittävästi. Itsellä pitää arvot olla melkein liikatoiminnan puolella, ennen kuin olo on hyvä ja voi kuvitella normaalia elämää ja painon pudotusta. Sleevattu olen siis minäkin.

Sinunamenisin nyt ihan ekana labraan kattomaan kilppariarvot ja jos ne ei ok, tai olo ei ole hyvä. Niin hoidase asia ensin kuntoon...tyroksiinilla tai muilla lääkkeillä. Vasta kun tuo on kunnossa voit jälleen keskittyä painonpudotukseen.

Soilella on siis vielä joku puolenvuoden tarkistus? Täällä Peijaksen alueella sellaista ei enää ole, vaan on sitten vuositarkastus. Mulla siis tällä hetkellä kiloja 125 kg, enkä ole pituudellakaan pilattu, joten paljon olisi vielä urakkaa jäljellä.
Trintillalle kommentiksi, että mulla oli tuossa alkukesästä tosi hyvä olo, mutta TSH oli 0.07, joten endokrinologi käski puolittaa annoksen, vaikka ei ollut kyllä mitään liikatoiminnan oireita. Kun sitten valitin, että olo huononee, väsyttää ja maailma hidastuu, niin endokrinologi oli sitä mieltä, että kompensoin vaihdevuosioireita tyroksiinilla (FSH oli 39). Menin sitten gynelle ja gyne tarkisti tilanteen ja sanoi, että vaihdevuosista ei ole vielä tietoakaan (ikä 48). Gyne oli sitä mieltä, että pitäisi hoitaa ihmistä eikä laboratorioarvoja... Kun vielä saisi jonkun lääkärin kirjoittamaan isomman annoksen tyroksiinireseptin, mulla ainakin tuntuu, että talvella tarvitsisi enemmän. Jaksamisia!

Linttaleena, toivottavasti saat tuon kilpparijutun kuntoon ja lääkitykset kohdilleen niin homma toimii ja voit paremmin:) En osaa sanoa onko tämä rutiini täällä tämä ½-vuotistarkastus mutta kun mulla ollut kramppeja ja noita kipulääkityksiä niin pitkään yms. niin on tämä tarkastus. Jos tulis joku tolkku noihin lääkityksiin minulla. Tsemppiä syksyyn kaikille!

Mulla itsellä TSH arvo oli 0,02, lekuri ehdotti annoksen pienentämistä, olo huononi. Nostin annoksen takaisin omin luvin.seuraavalla kerralla lekurissa otettiin EKG ja kun se oli ok, niin lekuri totesi, että syö vaan isompaa annosta jos kerran olo on hyvä. Eli ei muuta kuin vaadit isomman annoksen tai vaihdat lekuria

Hei Trintilla, mitattiinko sulta T4 arvo? Mulla se oli 16, silloin kun olo oli hyvä. Yleensä se on ollut tuota 12-13 pienemmällä annostuksella.

Heippa! Pakko kommentoida tätä kilipparijuttua . Mullaki on ollu vajaatoiminta jo vuodesta 2002 ja välillä olen ollu liikatoiminnan puolella ja välillä vajaalla, varsinkin alussa. Nyt sitte olen vajaatoiminnan puolella ja lääkärini mukaan se on ok. Ärsyttää, mulla on TSH 4,98, muttako T4V on 17-18 niin asialle ei tehdä mitään. Olo on aika väsyny ja saamaton. Olen itse nostanut annosta, mutta sekin on aika vaikea tehdä 0,1mg tabletilla, meinaankin tahtoa toiselta lääkäriltä 0,025mg reseptin niin voi itse titrailla paremmin lääkitystä. Kyllä se tuntuu olevan haasteellista monelle tk lääkärille tämä kilpirauhasen vajaatoiminta , ne vain tosiaan tuijottaa niitä labratuloksia eikä vointia ollenkaan....niin vaikka minun tapauksessa ei auttanu vaikka labrakki oli pielesä

Tuo t4v arvo on minulla huidellut tuossa 15-21 välillä. Yleensä raja-arvojen sisällä... Minulla kuiten kävi tuuri, kun löysin lekuria joka ymmärsi että minun tuntemukset on tärkeämpiä kuin labra-arvot. Monilla vajispotilailla kun pitää labrat olla melkein liiketoiminnalle ennen kuin on hyvä olla.

Miljalla ei varmana ole hyvä olla jos TSH huitelee 5 paikkeilla, kyllä se TSH kuitenkin pitäisi olla tärkeämpi kuin t4v, ja oma olo kaikkein tärkein.

Muuta ohjetta en oikei osaa antaa kuin vaatikaa sitä mitä haluatte, tai jos jotenkin mahdollista käykää edes kerran jollain toisella lekurilla.

Kokemuksesta tiedän, että niin kauan kuin kilppari ei ole kunnossa, niin ei ole mikään muukaan. Jaksamisia molemmille