viimeistä päivää viedään!

Huomenna 15.3 on elämäni suurin ja mullistavin päivä!

Olen mielestäni valmistautunut leikkaukseen hyvin, mutta silti viimeisen päivän tunnelmat yllättivät minut täysin. En ole koskaan tuntenut olevani näin yksin. Kukaan joka ei ole läpikäynyt tällaista elämänmuutosta ei varmaan voikaan ymmärtää sitä vuoristorataa mitä tunteet kulkevat tänään. Olen TODELLA iloinen ja onnellinen tästä mahdollisuudesta, joka minulle leikkauksen myötä suodaan. Toisaalta olen kovin surullinen. Suren sitä etten voinut elää elämääni hoikkana ilman ylipainon tuomaa henkistä painolastia. Käyn läpi koulukiusaamisen ja läskiksi haukkumisen. Uimarannalla poikien kivien heittämisen "mee pois täältä läski", sekä kaiken muun millä minua on haavoitettu. Ehkä tämä on viimehetken itsesäälissä rypemistä, mene ja tiedä.
Huomenna kuitenkin elämäni muuttuu, minulle on annettu uusi mahdollisuus opetella syömään oikein ja yritän käyttää mahdollisuuden niin hyvin kuin voin. Eilen kävin sairaalassa viimeisissä kokeissa. Verta otettiin 10 putkea, sydänfilmi (jo neljäs lyhyen ajan sisällä), spirometria, puhalluskoe. Tapasin sairaanhoitajan jonka kanssa puhuimme pari tuntia, sekä kirurgin. Tänään soittavat sairaalasta ja saan ajan, jolloin täytyy huomenna mennä sairaalaan, sekä mahdollisia viime hetken ohjeita lääkkeistä ym.
Jännittää,
Zelda

stemppiä leikkuuseen ja uuteen pikku masuun

Joo, tunteet pyörivät vuoristorataa myös täälläkin, kun leikkaus lähenee. Ilolla odottelen tulevaa leikkausta, mutta toisaalta surullinen olo, kun mietin miksi minulla on ruokaholistisairaus ja joudun näiden läskien takia kärsimään paljon elämän eri alueilla ja leikkaus on tällä hetkellä ainoa hoito minulle sairauden hoitoon. Näyttää siltä, että monetkaan normaalipainoiset ihmiset eivät ymmärrä tätä minun leikkaukseen menoa. Sivulauseissa lipsahtelee, ett miksi et syö yksinkertaisesti vähemmän jne...

Onneksi kesää kohden mennään ja pääsemme leikkaukseen ja opettelemaan uusia elämäntapoja ruoan suhteen

Onnea Zelda leikkaukseen!

Onnea ja enkeleitä zeldalle leikkuseen ja virpsulle kun sulla ajankohtainen
Kohta ei haukuta enäää läskiksi..viimeistään ens kesänä olet vimpan päälle likka Tää on ollut mullekkin ihan elämäni paras asia lasten jälkeen

näin on tigertytöö asia, paino tippu mullakin hyvin, tietty pieniä alkuvaikeuksia oli, mut niin taitaa olla meillä kaikilla, nyt oon päässy elämään täyttä elämää ilman lisäkiloja ihana ostaa uusia vaatteita ja kevät tulossa nyt vaan loputkin isot vaatteet kirpikselle ja uusia tilalle, tosin välillä vielläkin menee automaattisesti kattomaan kokoja L/XL ja sit huomaa et herttinen sentään mähän hukun noihin, nyt vaan tätä tasapainottelua painon kanssa, mut hyvin on menny ja toivottavasti muillakin herkkuja syön, mutta rajotetusti ja siihen pitää pyrkiäkkin, ei kaikki hyvä oo kiellettyä, kuhan muistaa ei liikaa mitään, vaan sopivasti. ilosta kevään odotusta kaikille ja stemppiä niille jotka ovat vasta alkutaipaleella

Samoja ajatuksia täälläki on, surua, iloa ja kaikkea siltä väliltä. Se kuuluu asiaan ja kaikkihan on erilaisia, toisilla se ei vaan onnistu olla normaalipainossa ikäänsä. Onnea matkaan zelda, toivottavasti tulet hyvinvoivana ja pienimasuisena takaisin! (:

Kiitos rohkaisevista ja kauniista sanoista teille kaikille!
Tohloppi vaikenee, hetkeksi

Onnea matkaan ihana Zeldaseni Tiedän nuo tunteet myös... mulla on nyt viimepäivinä ollut alakuloinen ja masentunutkin olo tästä. Tunnen itseni ihan arvottomaksi ja epäonnistujaksi, kun tarvitsen leikkausta. Minäkin myönnän olevani ruokaholisti. Miten jonkun asian tekemättä jättäminen voi olla niin vaikeaa!? Hoikat tuomitsee minuakin, juurikin niin, että no älä vaan syö. Sama kuin antaisi alkoholistille neuvoksi, että älä vaan sitten juo. Ja jos syön, syön aina liikaa. Kroppani on niin tottunut siihen, että pitää syödä kaksin käsin kuin viimeisen kerran ruokaa saaden..

Pikaisia toipumisia Zeldalle! Joka päivä on pikkasen parempi olo, usko pois

Onnea matkaan Zelda. Et ole yksin. Ei lihavuus ole kenenkään syy eikä edes osoita kyvyttömyyttä elämän hallinnassa. Syy on usein geneettinen. Itse kävin geenitesteissä ja niissä kävi ilmi, että toinen ruokahalua säätelevistä geeneistä on "riippuvuusgeeni". Käytännnössä se tarkoittaa, että joudun aina kontrolloimaan syömisiäni.
Minua asia ei stressaa, sillä olen aina ollut kiinnostunut ruoan vaikutuksista elimistöön ja merkkailen syömisiä mielelläni useimmiten. Se antaa tunteen, että hallitsen asiaa

Onnea Zeldalle, olet jo pikkumasuinen

Mulla on ollut kaikkia noita ajatuksia mitä Zelda ja Äitikarhu tuossa puhui. Ennen ja jälkeen leikkausta. Tällä hetkellä olen yksi maailman onnellisimmista ihmisistä. Kiitos leikkauksen.
Ensimmäistä kertaa elämässäni tunnen, että pystyn kontrolloimaan syömisiäni. Ja tää jos joku on mahtava tunne. Leikkaus vei näläntunteen pois ja mulla se on mulle kaikista suurin helpotus. Kun syön niin en mä sen paremmin tunne ruokaa kohtaan enää minkään maailman kiintymystä niinkuin ennen. Syön sen vuoksi, että jotakin on syötävä. En syö paljoa, kun ei ole nälkä. Karkkeja/hyvää voin syödä muutaman, mutta sitten pääni valtaa ajatus, että miksi ihmeessä näitä syön kun ei ne sen kummenpaa oloa minulle tee. Ja siihen syöminen loppuu. Dumppinkia en ole kokenut eli ilmeisesti ole pystynyt tulkitsemaan uutta vatsaani oikein. Kerrankin hallitsen itse omia syömisiäni. En olisi pystynyt tähän ilman leikkausta.

Välillä mut valtaa ajatus, että miksi ihmeessä en pystynyt tähän ilman leikkausta, kun ei tämä niin vaikeaa ole... nyt... Ja jälleen tulee mieleen kaikki ne yritykset ja epäonnistumiset....
Enää en soimaa itseäni epäonnistumisista, tein tämän itseni ja terveyteni vuoksi. Ja hyvä kun ymmärsin tehdä sen tässä vaiheessa elämääni.
Vielä on vuosia elämää edessä ja niistä aion täysin rinnoin ja tekemällä niitä asioita, joihin en ole ennen kyennyt.
Tämä leikkaus toimii kaikilla yksilöllisesti, mutta se antaa niin suuren avun painonpudotukseen. Muistakaahan, että tämä on vain apukeino, pirun hyvä sellainen. Jokaisen täytyy tehdä silti valinnat itse terveellisemmän elämän saavuttamiseksi. Onneksi mieliteot vähän muuttuu, niin se on jälleen kerran helpompaa.
Tsemppiä kaikille leikatuille ja leikkausta odottaville ja harkitseville.
Elämä on mahtavaa pikkumasuisena.

Tämä on ollut mahtavaa - liikuttavaakin - luettavaa. Kaikki nuo muistot, itsesoimaukset, masentuneisuuden tunteet jne. ovat minullekin niin tuttua.

Otatin itsestäni ja koiristani valokuvaamossa kuvia viime tammikuussa, kun olin lihavimmillani. Tahdoin ikuistaa itseni lihavana, iloisena, kirkkaan punaisessa raitapaidassa parhaimmillani, jotta sitten keventyneenäkin muistaisin, että olin ennenkin ihan yhtä arvokas ihminen. Joskus se pääsee unohtumaan, kun itseinho valtaa mielen.

Toivottavasti sinulla, zelda, on kaikki hyvin. Mielenkiinnolla odotamme uutisiasi. Perässä tullaan maanantaina.

Zeldalle toipumiasia, operaatio ohi! Odottelemme täällä kuulumisia.

Iloisen keväinen tervehdys kaikille!!
Nyt olen jo kotona ja elämän harjoittelu on alkanut! Leikkaus meni suunnitelmien mukaan, eikä mitään yllättävää tullut. Olisivat halunneet kotiuttaa minut jo leikkausta seuraavana päivänä, mutta sanoin olevani niin kipeä etten uskalla vielä lähteä. Ei mulla tullut maha kipeäksi, eikä leikkaushaavat vaikuttaneet miltään, mutta selkä!! Lääkäri ihmetteli miten mulla voi olla niin kipeä selkä ja sanoi että sehän on vanha vaiva, eiköhän se parane leikkauksen myötä, mutta ravitsemusterapeutti lopulta oletti että ovat vääntäneet minulta leikkauspöydällä kädet niin auki, että lapojen välissä joku lihas on mennyt paikoiltaan tai muuten ottanut nokkiinsa.
Syöminen ja juominen sujuu ihan normaalisti, ei mitään ongelmaa! Vanhasta tottumuksesta keitin aamulla puuroa kolminkertaisen annoksen, vaikken laittanut kuin puoli dl hiutaleita. Eniten aikaa tottumiseen menee varmaan korvien välissä!
Z

Hienoa Zelda ja onnea uuteen elämään!
Juhannuksena olet jo kovin sorja

Ihana kuulla, että Zelda olet jo kotona ja kaikki hyvin! Onnea ja tsemppiä pikkumasuiseen uuteen elämään! Silmät tottuvat todella nopeasti uuteen annoskokoon ja muiden annokset näyttää nyt ihan hervottoman isoilta.

Täältäkin onnitteluni kotiin paluusta

Hienoa zelda että kaikki meni hyvin! Toivottavasti selkäkin tokenee! Tästä se lähtee sinunkin kevyempi elämä! Nauti nyt kevätauringosta ja pienistä ruokamääristä ilman nälkää Kertoile myös meille muille miten menee...