Sairaalan sisäänkirjoittautumispäivä

Peijaksen sairaalan sisäänkirjoittautumispäivä viime tiistaina 6.3. oli varsin mielenkiintoinen.

- Ensin oli verikoe, joka otettiin käsivarresta.

- Sitten otettiin EKG eli sydänfilmi.

- Kolmanneksi puhallettiin todella monta kertaa keuhkotutkimusta varten hampailla kiinni pidettävään putkiloon . Hoitaja antoi ohjeita: mm. syvä hengitys sisään ja nyt täysillä ulos, ja vielä, ja vielä, ja vielä, nyt riittää. Laite rekisteröi tulokset. Sitten annettiin astmapumpun tapaisella laitteella keuhkoja avaavaa lääkettä ja mentiin käytävään odottamaan 10 minuutiksi. Sitten tehtiin samat puhallukset uudelleen. Lääke oli tehnyt tehtävänsä, ja tulokset paranivat.

- Tämän jälkeen siirryttiin kirurgiselle osastolle K4 odottelemaan jatkoa. Minulla oli osastolla tuttava, johon olen tutustunut näillä keskustelupalstoilla. Hänet oli juuri edellisenä päivänä leikattu. Hän oli iloisen ja jaksavaisen oloinen, koska kaikki oli mennyt hyvin, eikä kipujakaan juuri tuntunut. Hän kertoi tarkkaan kokemastaan, näytti sukkia, haavojen kohtia, juomapäiväkirjaa jne. ja antoi muutenkin hyviä neuvoja. Tämmöinen vertaistuki on korvaamatonta.

- Kirurgin kanssa oli kahdenkeskinen haastattelu, jossa käytiin läpi leikkausta, minun lääkkeitäni ja kaikkia minulle mieleen tulleita kysymyksiä. Minut yllätti minulle jätettävän vatsalaukun pieni koko: peukalonpään kokoinen.

- Odotustilassa meille kaikille samana päivänä leikkaukseen tuleville kolmelle henkilölle opetettiin CPAP-laitteen (eli uniapneassa käytettävän ylipainelaitteen) käyttöä. Sitä pitää käyttää leikkauksen jälkeen nukkuessa ainakin yöllä, mutta mielellään myös päiväunilla. Keuhkojen ilmaaminen edesauttaa paranemista.

- Samalla opetettiin pulloon puhaltaminen. Tavoitteena on myös keuhkojen ilmaus, joka on toipumiselle tärkeää. Pulloon puhallusta tehdään ainakin kerran tunnissa leikkauksen jälkeen sairaalassa ja jatketaan hieman harvemmalla rytmillä kotonakin.

- Vielä hoitaja opetti oikean nousemisen sängystä ja näytti sen ihan konkreettisesti. Itse emme sitä kuitenkaan pienellä odotushuoneen sohvalla harjoitelleet (sattuneesta syystä eli emme olisi mahtuneet )

- Lounasaikaan kaksi muuta leikattavaa saivat ravintoterapeutin opastuksella syödä henkilökuntaruokalassa sen kokoisen annoksen ruokaa kuin tulevaisuudessa syövät, eli 2dl. Tuo syömismäärän harjoittelu jäi minulta väliin, sillä minulla oli samaan aikaan toinen tutkimus. Ravintoterapeutti punnitsi vain minut ja kehui (onneksi) ENE:n aikana pudottamaani painomäärää. Se ylitti sen 8% painosta, joka oli asetettu tavoitteeksi. Mutta kyllä olinkin syönyt ENE-valmisteita vain ja ainoastaan - orjallisesti yli 5 viikkoa.

- Vatsan ultraäänitutkimuksen teki kyseisen alan lääkäri. Siinä todettiin, ettei sappikiviä ole, ja että maksa on lievästi rasvoittunut. Maksa oli varmaan ennen ENEilyä ollut paljonkin rasvoittunut, kun siitä maksarasvasta kuulemma 8% painonpudotuksen aikana lähtee 50% pois.

- Osaston hoitaja haastatteli kahden kesken. Tutkimme tarkasti käyttämäni lääkkeet. Onneksi olin tehnyt niistä selkeän listan: mitä lääkettä, kuinka vahvaa lääkettä se on, kuinka monta pilleriä ja mihin aikaan päivästä otan sitä. Kävimme läpi leikkauspäivän aikataulua, heräämistä, syömistä sairaalassa ja kotona,hankittavia lääkkeitä ja vitamiineja jne. Hoitaja näytti neulasysteemin, jolla ennen leikkausta kotona laitetaan vatsarasvaan rokote, jonka tarkoituksena on veritulppariskin pienentäminen. Niitä käytetään kuulemma 10 päivää leikkauksen jälkeen, ja ne on ostettava reseptillä apteekista. Sairaalassa pidettäviä tukisukkia varten hoitaja mittasi pohkeen paksuuden ja säären pituuden. Hän antoi myös leikkausta edeltävänä iltana otettavan mahalääkkeen (Somac) ja leikkausaamun vatsaa suojaavan juomatetran mukaani.

- Lopuksi oli vielä nukutuslääkärin haastattelu kahden kesken - tosin kolmantena paikalla oli kuunteluoppilaana opiskelija. Nukutuslääkärin kanssa käytiin myös läpi lääkkeitä, joita käytän, ja sitä, mitä niistä ennen leikkausta pitää ottaa ja mitä ei. Häneltäkin sai kysellä kaikkea, mitä oli mieleen tullut. Sain annettua paljon myönteistä palautetta henkilökunnan ystävällisyydestä sekä videosta, jonka Peijaksen lihavuusleikkauspotilaat saavat käydä katsomassa netistä ennen leikkaukseen tuloa (salasanan takana). Se vähentää paljon mahdollisia leikkaukseen ja sairaalaan liittyviä pelkoja.

Päivä oli tiivis ja vaihteleva. Viivyin sairaalassa noin kuusi tuntia ja olin ihan uupunut päästyäni kotiin. Aikaa pyydettiin varaamaan klo 7-17, joten vähällä taisin päästä. Mieli oli väsyneenäkin iloinen. Näin tarkasti minua ei ole ikinä tutkittu eikä minun kehostani näin hyvin huolehdittu. Tällä leikkauksella on kokonaisvaltaisesti terveydelle ja hyvinvoinnille suuri merkitys.

Nyt on enää viikko aikaa leikkaukseen. En ole koskaan elämäni aikana ollut yötä sairaalassa, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä. Tuon henkilökunnan käsissä kyllä tuntee olonsa turvalliseksi. On niin hyvä mieli.

Kylläpä on eroa Hesan ja Tampereen välillä! Täällä Mansessa ei ole tuollaista koottua päivää vaan saa juosta monta kertaa sinne sun tänne. Keuhkopuhalluskoetta ei ollut minulla ainakaan ollenkaan, CPAP opetusta ei ollut (eikä ene-ryhmäilyäkään), juomapäiväkirjaa ei osastolla ollut vaikka minut se olisi pelastanut ikävältä ja pitkältä pahoinvoinnilta, napapiikkiä ei ole ollenkaan, leikkausvideosta ei ollut puhettakaan ja vain anestesialääkäri vilkaisi lääkelistaa. No, maassa maan tavalla. Henkilökunta oli kyllä ystävällistä ja lääkärit päteviä mutta kyllä vähän ihmetyttää noi erot käytännöissä.

Tuttua tarinaa, noin se meni minullakin. Onneksi onnistuin valinnassani Tampereen ja Peijaksen välillä. Peijaksessa ne ovat varmaan miettineet noita käytäntöjä tovin jos toisenkin. Niin sujuvaa ja yksinkertaista se oli.

Onnea leikkaukseen ja pikaisia paranemisia!

Aivan mahtavaa Pirjo! Kiitos kun jaoit tietoa kanssamme. Peijaksessa on leikattu pitkään ja homma on siellä hanskassa. Miksei he konsultoi esm. Tamperetta?

Minä olen menossa myös Peijakseen, kun olen husin alueelta.

Kiitos, Mili! Tuntuipa kivalta, että muistit.

Maanantaina siis leikkaus. Olen kuulemma toisena leikkausvuorossa, ja sairaalaan on mentävä jo ennen kahdeksaa. Huomenillalla otan vatsasuojalääkkeen ja pistän "napapiikin" navan ympäristön läskeihin. Piikki auttaa siihen, ettei tule veritulppaa. Maanantaiaamuna on vielä sairaalasta saatu hiilihydraattijuoma juotavana, ja sitten se H-hetki koittaa. Kunpa vaan pysyisi terveenä, kun ympärillä on niin paljon flunssaa.

Tsemppiä ja Onnea matkaan koskpir!!! Pian se on jo ohi ja pikkumasuna toiptuilet! Ja todella ovat erilaisia käytännöt eri puolilla, PÄKS:ssa Lahdessa ja POKS:ssa (Kouvolassa, esitutkimukset) ei ollut tosiaan juuri mitään noista tutkimuksista ei, spirometriaa (puhalluskoe) eikä CPAP-laitteen käyttöä, ei napapiikkejä tms. Tuntui hiukan, että oli läpihuutojuttu, menin sairaalaan, homma hoidettiin ja äkkiä kotiin. Nyt olen menossa ekaa kertaa rav.terapeutille 6-vkoa leikkauksesta tulee ja jälkitarkastus ensi kuussa, labroista ei ole puhuttu mitään. Mut kait tää näinkin on ihan hyvä.

Kiitos Soile ja Leppis sanoistanne.

Kello on viisi aamuyöllä eikä uni maistu. On varmaan sen verran jännitystä ilmassa. Olen onnellinen siitä, ettei mikään flunssa iskenyt. Kaipa tästä nyt tulee totta, vaikka tuntuu, että vasta leikkauspöydällä uskon sen todellakin näin olevan.

Uskomatonta, mutta ulkona laulavat linnut. Kevät koittaa meille kaikille - kevyempänä ja terveempänä.

Hei vielä koskpir...minulla oli hiukan epäuskoinen olo vielä leikkauksen jälkeenkin ja kyselin heräämössä että "onks mut nyt varmasti leikattu että onko tehty GBP.. Viikko menee särkylääkkeiden kanssa ja harjoitellessa syömistä/juomista ja lepäillessä...Mutta siitä se sitten uusi elämä alkaa ja pääset kuuntelemaan pienillä kävelylenkeillä lintujen laulua ja katselemaan kevään edistymistä!

Aika mielenkiintoista että laittavat hepariinia jo ennen leikkausta, luulisi että vaikuttaa leikkaushaavojen verenvuodon hyytymiseen...mutta ehkä vaikutus ei ole sitten niin suuri.

SUt onkin jo varmaan leikattu! Tsemppiä paranemiseen! Odottelemme kuulumisia!

Huomenta Koskipir!
Onnea uuteen elämään!!!
Kuinka voit?
Zelda

noh, eipä täällä porissakaan mitään tollasta ole. Olin viikko ennen leikkuuta käymässä osastolla, jossa tapasin ohimennen anestesialääkärin ja leikkaavan lekurin. Sitä ennen kävin aamulla labroilla ja sydänfilmissä ja keuhkokuvassa. ei muuta, olin n. 4 tuntia asialla joista jonottamisiin meni puolet

Leikkaukseen seuraavalla viikolla suoraan kotoa leikoon, jossa sukat ja muut sairaalavaatteet päälle ja odoteltiin 8 muun leikkaukseen tulleen kanssa, joko sairaanhoitaja tulee hakemeen meidät henk.koht. jokaisen omaan leikkaussaliin (olin ainut lihavuuslaikkauseen menijä)...