Noloja kokemuksia lihavuuden takia ;-)

Aloitanpa uuden ketjun mihin voi kaikki halukkaat kirjoitella noloja kokemuksia, mitä on tapahtunut lihavuuden takia

Muutama kesä sitten olimme appiukon mökillä. Illalla menimme mieheni kanssa saunomaan. Minä tietenkin ensimmäisenä nousin lauteille istuskelemaan ja nautiskelemaan löylyistä. Kun mieheni aikoi myös tulla ylälauteelle, niin lauteet räsähti rikki ja rymähti alas. Onneksi se tapahtui niinkuin hidastetussa filmissä, että ehdin hypätä alas. Arvatkaa, oliko suuri häpeän tunne... Onneksi mieheni otti "syyt" niskoilleen, kun meni raportoimaan tapahtumasta mökkiin isällensä. En tiedä uskoivatko, ainakin appiukko rakensi uudet erittäin tukevat lauteet, että varmasti kestää

Mulle tuli mieleen sellainen juttu, kun olin jo laihtunut aika tavalla. Edelläni käveli lihava nainen. Liiketunnistimella oleva ovi ei auennut hänelle. Menin perässä ja naurahdin, että pitää olla tarpeeksi iso, jotta tunnistin toimii... Nainen mulkaisi mua tosi pahasti ja vasta sisällä tajusin olevani todella paljon pienempi kuin se nainen. Ylipainoisen muistikuva itsestä saa aikaan noloja tilanteita.

Muutamia tuoleja olen rikkonut massallani aikoinani. Edelleenkin arvioin tuoleja sen perusteella kestääköhän ne mun painoa... Lasten huvipuistossa laitteisiin ei saa mennä yli 120kg. Hetken pohdin voinkohan mennä sinne, vaikka painan jo alle 90kg. Mietin varmaan ikäni, voinko mennä johonkin oudolle puntarille, koska monessa paikassa puntareissa max määrä on 130kg.

Onneksi aikaa kultaa muistot ja ei mitään pahempia tule mieleen:)

Minua nolotti aina nuo bussi- ja junamatkat; pitkämatkan bussien turvavyöt eivät mahtuneet kiinni, bussien etuosassa paloi iso merkkivalo joka kertoi jonkun turvavyön olevan auki ja kuski ymmärrettävästi mainitsi, että lain mukaan turvavyön tulee olla kiinni, mutta minkäs teet jos se ei riitä niin ei riitä...yritä siinä sitten olla sen näköinen, että ei ainakaan mun turvavyö ole auki...:)
Junien kippipöytää ei voinut käyttää kun se ei mahtunut ison mahan vuoksi vaakatasoon. Ja sitten sitä tietysti tursui aina vieruskaverin puolelle, vaikka yritti olla kovasti "hoikkana".

Kerran kävi kesäterassilla siten, että sain vaivoin ängettyä itseni käsinojalliseen tuoliin ja kun nousin tuolista, se tarttui kiinni lanteisiini...kaverin piti auttaa, että saatiin tuoli irti takamuksestani :).

Baaritiskillä en mennyt koskaan istumaan korkeaan baarijakkaraan, vaikka muut kaverit olisivat menneet, mä vaan seisoin, sillä en päässyt kapuamaan sinne tuolille...hassu tilanne kun muut istuu ja yks porukasta tönöttää siinä vierellä vaikka vapaita tuoleja olis...

Silloin kun lapseni oli vielä päiväkoti-ikäinen ja hänellä oli kotonamme synttärijuhlat, jonne oli kutsuttu tarhakavereita. Yhden lapsen äiti onnitteli mua tulevasta perheenlisäyksestä ja kysyi, koska on laskettu aika? Sanoin, että en ole kyllä raskaana, ihan vaan muuten lihava...:)

Tuli tuosdta Bullan viestistä mieleen siskoni. Hän ei ole mitenkään lihava mutta hänellä on luonnostaan sellainen pyöristyvä vatsa joka näyttää siltä kuin hän olisi raskaana. Kerran työpaikalla häneltäkin kysyttiin että milloinkas on laskettu aika. : D Itselleni ei ole kyllä vielä tullut mitään äärettömän noloja tilanteita. : D

En kyllä meinannut tätä kirjoittaa, muutta pakko kakaista tämä ulos...

Minulla samanlainen tilanne appiukon mökkisaunalla. Ainoana poikkeuksena tilanteeseen oli se, että isäntä oli päällimmäisenä

Me oltiin siskon kanssa espanjassa tivolissa, molemmat oltiin tuhteja tyttöjä silloin Kummitusjunan loppu nousussa vaunu jäi mäkeen jumiin ja loppu matka käveltii ulos, voi että hävetti ja samalla naurettiin hysteerisesti

Toinen oli muutama vuosi sitten jolloin painoin 170kg, poika oli sairastumassa diabetekseen silloin ja halusi levätä penkillä istuen. Istuttiin siinä ja siihen tuli mies kahden painavan kassin kanssa, sanoi että onpa raskas taakka ja mä sain kilarit Luulin että tarkoittaa minua. Ja olihan mulla ei sitä silloin tajunnut

Minulla on käynyt lentokonees nolo juttu. Istutiin työkaverin kanssa eturivissa ja edessä ei siis ollut penkkiä eikä siis luonnollisesti tarjotinta voinut taittaa eteen kun kahvia tarjottiin. Eturivin matkustajille laitetaan sellaiset jänskät telineet jalkojen päälle jossa siis tarjotin... No se juttu ei mahtunut mulle koska jalat ja maha on niin iso. Jumalauta että mua hävetti!!! Tuntui että vajoan maan alle.
Toissa kesänä sitten kotona räsähti myös meillä saunan lauteitten alaosa. joo-o.

Mua niiiiiin pelottaa et millon meidän saunan lauteet pettää alta! Onneks ne ens kesänä (toivottavasti) uusitaan....

Lentokoneessa pitää pyytää lentoemännältä jatkopalaa turvavyöhön... Bussien turvavyöt ei kerta kaikkiaan riitä, onneksi niitä ei kukaan syynää että onko sulla kiinni. Ja tosiaan terassien muovituoleille ei mitään mahdollisuutta istua, ellei tahdo päätyä selälleen ihmisten tuijottaessa. Piknikillä muut istuvat nurmikolla, minä en voi, koska en pääsisi ylös ilman apua. Kaikenlaista pientä noloa kaiken aikaa...

Jossakin lasten huvipuistossa oli sellainen lautta jossain ponttoonin päällä. Minä hypähdin sille, niin se lautta kallistui ja melkein kaikilta kastui kengät.

Samalla reissulla mieneni astui sellaiseen pieneen kanoottiin, tarkoituksena olla siinä pienen poikamme kanssa, niin se kanootti upposi.

Sitten vielä muistuu sellainen kerta, kun tuolla Kalajoella huvipuistossa oli sellainen kuupyörä, johonka minun piti mennä poikani seuraksi, kun hän oli silloin vielä niin pieni. Mahduin kyllä sisään, mutta se turvakaari ei mahtunut kiinni ja niin nolona pyysin yhtä vähän isompaa poikaa poikani kaveriksi siihen pyörään.

Lintsille en ole yrittänytkään ängetä mihinkään laitteeseen, onneksi mieheni mahtuu niihin, vaikka onkin 20 cm pitempi kuin minä. Ja onnneksi nuo lapset ovat jo murrosikäisiä, että nuo huvipuistoajat on jo ohi.

Vielä sellainen sattui viime kesänä, että sellaisesta uudemmanpuoleisesta mökkisaunasta meni lauteilta ruuveja kuulemma poikki, tiesin olevani syyllinen, mutta olin hiljaa, kyllä nolotti.

olin just lihonut äärimmilleni ja kohtasin entisen työkaverin(mies) ravintolan narikassa, oltiin hakemassa ylläri ylläri pitsaa... no tämä mies sitten siinä narikassa rupes että onneks olkoon teille on varmaan kaksoset tulossa kun on noin iso maha kasvanu... ja sitten se länttäs kätensä mun mahalle!!! siinä meni sitten niin hämilleen että en osannu muuta sanoa ku että nii-in... myöhemmin tämä samainen ihminen tuli vastaan ja kyseli että montakos lasta teillä oikein nyt sitten on ja minä siihen että ei vielä yhtään, no onneks se tajus siinä vaiheessa olla nolona...

Empulla kyllä upee painonpudotus!

Komppaan edellistä!

Tää ei oo ees nolo, pikemminkin nöyryyttävä. Yks inhottavimpia lihavuuteen liittyviä tilanteita, mitä eteen on tullu. Tää sattui tuossa joulu-tammikuussa. Opiskelen hoitoalalle ja meillä oli koulussa laboraatioita, eli tunteja, jolloin ollaan hoitopuvuissa. No, arvatkaapa löytyikö mulle sopivia vaatteita... Opettaja vielä sanoi, että tuossa on noita isoimpia XXXL vaatteita, niitä on miehetkin käyttäneet. Eihän ne inahtaneetkaan meikäläisen päälle! Samaan aikaan luokkakaveri vieressä kysy et eikö oo XXS:ää ku XS on liian iso.

Sama tilanne tuli eteen työharjoittelupaikassa. Ei mahdu niin ei mahdu. Kaupungin keskuspesulan isoimmasta koosta paita meni just ja just päälle ku oikein änkesi, mutta ei se päällä töitä voinut tehdä. Housut ei menneet edes änkeämällä.

Just tuota... Se vaikuttaa uravalintaankin: itse en ole edes selvittänyt mahdollisuutta opiskella sellaisia aloja, joissa ollaan työasuissa. Ammattikoulussa keittiöpuolella sain siitä tarpeekseni, kun essut kiristi aina mahan päällä, vaikka painoin silloin "vaan" 100-110 kg.

Nyt teen aikuislukiossa lukiota loppuun, ehkä tästä vaihdan alaa ja alan opiskella jotain kiinnostavaa.