Tervehdys pitkästä aikaa!

Leikkauksestani on kulunut huomenissa 4 kuukautta eikä sitä tule täällä enää juuri käytyä. Päivitetään kuitenkin hiukan tilannetta. Leikkauksen jälkeen on paino pudonnut 23 kg ja enet ja omat pudottelut sitä ennen mukaan lukien jo kohta 40 kg! En ole katunut silmän räpäystäkään, mihin tuli lähdettyä. Alun vetovaikeuksista on selvitty, jolloin pelkkä nieleminenkin sattui ruokatorveen ihan vietävästi. Söin aivan liian nopeasti. Normaalistihan sitä haukkaa jo uutta palaa heti kun edellinen kurkusta menee mutta tällä mahalla alussa on odotettava, että sitä ehtii mahareppu mukaan. Nyt voi jo syödä ihan reipasta tahtia ja kyllä maha heti muistuttaa, jos meinaa tulla liian lujaa. Itse olen saanut myös juotua aivan hyvin syömisen ohella, pieniä hörppyjä menee joka välissä eikä tunnu yhtään pahalta. Kaikkea ruokaa voin syödä, myös herkkuja pieninä määrinä joskin jotkut kermavaahdot tai äklömakeat, niitä ei tee edes mieli. Välillä on tullut sellainen huono ja väsähtänyt olo joka kestää puolisen tuntia. Se on merkki siitä, että nyt joku oli vähän huono valinta tai sitä meni liikaa. Siperia kyllä on opettanu viime kädessä ja ajan mittaan sitä kummasti oppii oikeita määriä. Dumpingia en ole pahemmin kohdannut, ellei näitä väsyoloja siksi lasketa, oksentanu en ole kertaakaan.

Nyt alkaa tulla jo päivittäin palautetta hoikistuneesta olemuksesta ja voi että se tuntuu hyvältä, kun on koko elämänsä toivonut näkevänsä joskus "normaalimman" olotilan itsessään vaikka enhän toki oli vielä lähelläkään normaalipainoa. Kovin valtavia tavoitteita en ole edes asettanut, iloitsen jokaisesta kilosta, joka pois lähtee. Liikuntaa en ole vieläkään lisännyt juuri lainkaan. Jos vielä parikymmentä kiloa saisin pudotettua, niin olisin ylen onnellinen. Koska ainakin nyt tuntuu, että lihottaminen tällä mahalla on kyllä miltei mahdotonta! Ei niin paljoa kykene syömään, että lihoisi, samassa painossa toki saisi pysyttyä, jos joka väliin vetäisi herkkuja. Painon putoaminen on hidastunut alusta kovasti, välillä menee viikkokausia, ettei putoa yhtään ja sitten saattaa humpsahtaa parissa viikossa 4 kiloa. Näin naisena kuunkiertokin tuntuu asiaan vaikuttavan aika tavalla. Uusia vaatteita en ole ostellut vielä juuri mitään, koska kaikki jäävät koko ajan isoiksi. Olen pienennellyt ompelukoneella entisiä lähes harva se viikko ja kesäksi varmaan jo tulee ostettua kaikkea ihanaa uutta.

Mutta jos ja kun täällä palstalla pyörii niitä, jotka miettivät ja pähkäilevät, uskaltaako tähän ryhtyä, minä suosittelen ainakin koko sydämestäni! Samojen asioiden kanssa itse aikoinani painin ja jumalan kiitos uskalsin lähteä mukaan. Mistään en tunne jääväni paitsi. Kaikkea saa syödä, maha tulee kylläiseksi vähästä eikä nälässä tarvitse kitkuttaa. Itsetunto, ulkonäkö, puhumattakaan terveyden kohentumisesta ja keveästä olosta... Ei enää toinen toistaan seuraavia laihdutusrääkkejä ja syömättömyyttä, kunnes aina ennen pitkää repsahtaa taas ja oma inho sen kun kasvaa. Paino putoaa hiljakseen koko ajan, vaikka syön päivittäin myös jotakin "lihottavaa". Ei näillä pienillä määrillä vaan lihomista tule ja makeannälkä on tyydytetty eikä siitä tarvitse kieltäytyä. Mulla ei olisi ilman leikkausta onnistunut kuuna päivänä pudottaa 40 kiloa ja vielä mahd. vähintään 20 lisää. Jojoilu olisi jatkunut loppuikäni ja ennen pitkää olisin kuollut kiloihini ennenaikaisesti ilman tätä päätöstä. Uskalla tehdä tämä askel, se muuttaa koko loppuelämäsi!

Kuullostaa tosi rohkaisevalta ja upeita nuo numerotkin ovat! Minulla pitäisi leikkauksen olla 3 viikon päästä jos ei vain tule töppäiltyä liikaa ENE:n kanssa.

Kiitos kun muistit tulla kertomaan meille kuulumisia:) Hyvillä mielin menen HUOMENNA operaatioon! Ja hienoa ajatella että kesään mennessä olisin jo parikymmentä kiloa kevyempi!!!Yes!

Kiitos kanssa täältä. Näitä niin ja niin kauan leikkauksesta juttui on tosi kiva lukea ja antaa vahvostusta sille että oikee ratkasu tullu tehtyy. Huomenna leikkaus ja jotenkin ootan edelleen tässä vaiheessa euforises tilassa. Hiukan alkaa kyllä jo jännittää mutta vasta tänään sen huomannut. Saas nähä kui aamulla käy ku pitää mennä osastolle ja sielt leikkuriin.

Tsemppii jatkossa:)

Samoin sulle kiitos kun tulit tälleen leikkauksen aattona kertoo miten menee. Täällä on tosi rohkasevaa ollut lukea näitä jälkeen kertomuksia. Ja antaa uskoo jatkoon nähden.

Kiitos ja paltaan kuhan kotiudutaan sairaalasta.

Kiitos Lyllertäjä! Täällä asioiden kanssa paininut ja vahvistun hetki hetkeltä. Viime viikolla luin tämän sivuston viestejä jostain vuodelta 2009 lähtien. Siellä oli hurjiakin juttuja ja välillä taas tuntui, että ei hitsiläinen... Silmä vissiin oikein hakemalla haki kaikki kurjimmat jutut. No, eihän käy kieltäminen. Leikkauksessa on omat riskinsä ja leikkauksen jälkeinen elo ei ehkä kaikilla suju kuin ruusuilla tanssi. Mutta kuten todettua, riskit ne on sairaalloisen lihavana olevana myös. Ja hei, leikattu tai ei, kuolemalta ei kenkään voi välttyä. Sehän meitä odottaa ennemmin tai myöhemmin. Mielummin tietysti myöhemmin...

Totta puhut tuulahdus;) Näin itsekin ajattelen ja lääkärillekin sanoin, kun noista vaaroista "pelotteli". Mutta täytyy ne toki tiedostaa, myös kotijoukkojen, ainakin omalla kohdallani piti antaa siunaus asialle, koska mulla on vielä pari alaikästä lasta joiden yh olen. Mutta nyt siis huomenna vko on leikkauksesta ja kaikki hyvin. Näitähän tehdään jatkuvasti enemmän ja kokemus lisääntyy ja komplikaatiot vähenee sen myötä. Uusimmissa Hyvä Terveys ja Hengitys - lehdissä oli molemmissa juttu lihavuusleikkauksesta. Toisella oli mennyt kaikki hyvin, toisella huonommin. Mut jutut kannattaa lukea jos ne saa käsiinsä Tsemppii kaikille!!!