Luultavasti minäkin... toivottavasti!

Uskaltaudun minäkin varovasti esittäytymään. Takana on 20 vuotta oleilua ja elelyä noin BMI 43 tietämissä, painoa siis surkeat 115 kg ja pituutta tässä varressa huimat 163 cm. Kuten teillä muillakin, niin terveys on reistaillut jo pitkään, tuki- ja liikuntaelin oireita on selän, lonkkien ja polvien alueilla, verenpaine vähän koholla ja diabetesuhka päällä. Noiden lonkkavaivojen vuoksi aamuinen herääminen on tuskaa, ilman särkylääkettä ei meinaa päästä liikkeelle. Sairauslomia siis töistäkin on jonkun verran ollut puhumattakaan siitä, miten tilanne haittaa jokapäiväistä elämää ja jaksamista.

Kaikki mahdollinen laihdutukseen liittyvä on kokeiltu kaalisoppakuuria (pitäisiköhän se vielä kokeilla?) lukuunottamatta. Tämä monenkymmenen kilon suo on niin pitkä rupeama tarvottavaksi, ettei siihen pysty enää kotikonsteilla. Olen miettinyt jo pitkään, että joko kuolen kymmenen vuoden sisällä tai teen jonkun radikaalin liikkeen terveyteni eteen. Vajaan vuoden verran olen lukenut faktatietoa laihdutusleikkauksista ja seurannut foorumeita ja pari viikkoa sitten otin omasta mielestäni ison ja haastavan askeleen ja varasin ajan terveyskeskuksen sairaanhoitajalle, jossa viikko sitten kävinkin. Hän oli hyvin ymmärtävä ja juteltiin pitkään aiheesta ja hän kysyi, haluaisinko apua laihdutusryhmän vai lääketieteen puolelta. Yhdessä totesimme, että varmaankin minulle sopivin tässä tilanteessa olisi lääketieteellinen apu. Sain kotitehtäväksi muutamia testejä (syömistottumukset, diabetesriski sekä suolan ja rasvan käyttö).

Eilen kävin terveyskeskuksessa lääkärin vastaanotolla ja myös siellä käytiin läpi laihdutushistoriaani, mittailtiin vyötärönympärystä ja lääkäri kertoi laihdutusleikkauksista vähän tarkemmin. Hän myös sanoi niiden olevan trendikästä nyt, joka vähän närkästytti, koska en minä, eikä kukaan muukaan sairaalloisesti ylipainoinen, hakeudu isoon ja osittain riskialttiiseen leikkaukseen minkäänlaisten trendien vuoksi. Hän kuitenkin oli suopea ajatusta kohtaan, mutta hetkeksi takertui potilaskertomukseeni, jossa oli maininta viime vuoden lyhyestä sairauslomasta ahdistuksen vuoksi. Kerroin, totuudenmukaisesti ahdistuksen johtuneen läheisen poismenosta ja ajan paranteneen jo haavoja.

Seuraava vaihe on laihdutuslääkkeen määräyksiin ja käyttöön sekä tuki- ja liikuntaelinoireisiin liittyvien potilaskertomusten toimittaminen työterveyslääkäreiltä ja selkääni hoitaneelta sairaalalta kyseiselle terveyskeskuslääkärille, jotta hän voi vielä tutkia niitä ennen lähetteen laittamista sairaalaan. Ne paperit ehdin jo eilisen ja tämän päivän aikana hoitaa. Labrakoemääräyksen sain myös ja sen hoidin tänä aamuna kondikseen terveyskeskuksessa myös.

Nyt hirvittää ja pelottaa se, että joku menee pieleen. Olen niin kauan tutustunut aiheeseen, pohtinut laihdutusleikkausta ja otin vihdoinkin sen kaikkein suurimman askeleen, jonka toivon parantavan minut. Nyt kun terveyskeskuksessa sitä toivoa jo vähän eläteltiin, pelottaa se, jos kriteerit leikkauksen osalta eivät täytykkään niin sairaudet pahenevat ja liikuntakyky heikkenee entisestään. Tämä on jotenkin niin suuri asia, että pienen toivonkipinän syttyessä sitä ihminen heittäytyy kuitenkin ihan täysillä mukaan, vaikka pitäisi ottaa huomioon se mahdollisuus, ettei leikkaus toteutuisikaan. Nyt siis vain odottelemisiin.

Jaksamista teille kaikille muille tietoa odotteleville ja tsemppiä painonpudotukseen jo leikkauksen läpikäyneille!

Terveyskeskuslääkäri soitti tänään ja oli tutkinut lähettämäni potilaskertomukset tuki- ja liikuntaelinoireiden hoito-ohjelmineen sekä laihdutuslääkereseptit ja päätti laittaa lähetteen joko oman kaupungin keskussairaalaan tai pääkaupunkiseudun sairaalaan leikkausarviointia varten. Labrakokeiden tulokset olivat ok , eli ei mitään hälyyttävää veren sokereiden, kolesterolin tai kilpirauhasen suhteen. Ruokapäiväkirjaa pitää edelleen täytellä ja erikoislääkärin aika tulee sitten aikanaan. Siihen asti odottelemisiin!

Onnea herkku h!!!!!!!!!!!!!!!
Olet tehnyt hyvät pohjatyöt , joka mielestäni tosi fiksua. Pitää tietää mihin ryhtyy. Älä turhaan enään jännitä. Valmistaudut vaan tulevaan ja annat venheen viedä. Tsemppiä!

Moikka Herkku H.

Olet tehnyt ison askeleen, mutta kuten itsekin sanoit, niin laihdutusleikkauksista on kyllä trendikkyys kaukana. Kyllä se tilanne on juuri niin, että leikkaukseen turvaudutaan, kun tosiaan kaikkea muuta on jo kokeiltu.

Itse katselin äsken saksalaiselta VOX-satelliittilta dokumentin, jossa käsiteltiin näitä laihdutusleikkauksia ja siinä eräs ylipainoisiin erikoistunut Prof. Dr. Med. sanoi todella lohduttavasti, että mahalaukun ohitusleikkaus on usein sairaaloisen ylipainoiselle ainoa mahdollisuus, koska hänen mukaansa BMI >45 potilailla on ongelmana, ettei sairaaloisesta ylipainosta ole mitään mahdollisuutta päästä pelkällä laihiksella ylipainostaan eroon koska elimistön kemia on jo niin sekaisin. Tässä leikkauksella päästään siihen, että kylläisyyden tunne tulee todella nopeasti eikä kerralla yksinkertaisesti pysty syömään kuin vähän kerrallaan. Proffa korosti kuitenkin leikkauksenjälkeisen ruokavalion tärkeyttä painon pudotuksessa. Itse hartain toiveeni on aluksi päästä tästä jatkuvasta näläntunteesta eroon. Olen jo viimeisen vuoden aikana saanut rukattua ruokavaliotani vähärasvaiseksi ja kasvikset ovat korvanneet ison osan perunasta, valkoisesta leivästä ym.

Itsellä tämänhetkinen 175 kiloa (oli lähdössä reilu 191 kiloa) on tehokas haitta yrittäessä liikkua, kun erityisesti vasen lonkka ja polvi jomottaa jo herätessä. Painon lasku on tässä kyllä auttanut. Itselläni oli ongelmia, kun Buranaa kului lähes päivittäin. Siitä keskusteltiin pitkään työterveyslääkärin kanssa koska runsas tulehduskipulääkkeiden käyttö saattaa olla este leikkaukselle ja sitten siirryttiinkin mahaa vähemmän kuormittavaan Panadol Extendiin jonka avulla särky pysyy aisoissa. Kannattaa varmaan sunkin tarkastella tota särkylääkepuolta ja tarvittaessa hakea vaihtoehtoa lekurin kanssa ettei ainakaan tulehduskipulääkkeiden käyttöön tyssää.

Pidähän lippu korkealla! Odottavan aika on pitkä ja vaikka omalla osallani leikkausaika on jo kesän ja syksyn vaihteeseen ennustettu niin pitkältä tää odottelu vaan tuntuu.

T.

Heissan!Noiden särky-,ja tulehduskipulääkkeiden kanssa kannattaa tosiaan olla varovainen ,niinkuin kerroit.Minulla todettiin helmikuisessa gastroskopiassa vatsanpohjassa särkylääkeärsytystä johtuen just buranan,asperiinin yms.käytöstä.Olen joutunut käyttämään kipeiden polvien takia kun aamulla on töihin päästävä.Sisätautilääkäri kielsi ne EHDOTTOMASTI,voivat kuulema jopa aiheuttaa leikkauksessa verenvuotovaaran.Kirjoitti Panadol Forte ja Panocod reseptin jos tarvitsen särkylääkettä.Tietysti käytän niitäkin mahdollisimman vähän mutta joskus on pakko.Onneksi ei kuitenkaan ollut vatsahaavaa vielä ja muutenkin vatsa ok,joten ei ollut este leikkaukselle,joka nyt on keväisestä siirtymisestä johtuen 1.9.Mukavaa kesän jatkoa kaikille

Hei, ja vielä sulle Norsu,pidetään lippu korkealla ja päämäärä mielessä kesällä ,mutta nautitaan kuitenkin tästä ihanasta valoisesta vuodenajasta ,kyllä se leikkauspäivä sieltä vielä tulee.

Olen seuraillut jo vuoden päivät tätä foorumia.Syksyllä taisin registeröityä,mutten ole kirjoitellut mitään,lukenut vain toisten mietteitä.
Koko aikuisikäni(nyt 58v.)olen taistellut lihomista vastaan eri dietein.Olen kyllä saanut painoni tippumaan hyvin,mutta sen saavutetun painon pitäminen ei onnistu.Viidenkympin jälkeen alkoi tulla erilaisia vaivoja:fibromyalgia,verenpaine,kolesteroli ja sokeri koholla,jalat reistailee ja vielä tuli tammikuussa luupiikki oik.kantapäähän.Paino senkun nousi!
Viime elokuussa menin terv.keskuslääkärille pyytämään lähetteen Tyksiin.Se onnistui ja kaikkien kokeiden jälkeen(olen myös tutkimuksessa mukana) minut leikataan 18.8-09!Nyt aloitin jo vähäkalorisen dietin.Bmi on yli 40,olen 165cm ja painan 118,0 tällä hetkellä.Viime vuonna oli painoa
enemmänkin.
Nämä helteet ovat yhtä tuskaa kaikille kivuilleni.Hirvittää,kun lääkäri määräsi vahvat Buranat tuohon luupiikin hoitoon ja jalan lepoon.Sanoin kyllä Buranasta,silti käski syödä parin viikon kuurin.Minua harmittaa,kun en pääse edes kävelylenkille.toivottavasti se menee ohi leikkauksen jälkeen.
Minua on kohdeltu tosi ystävällisesti joka käynnillä Tyksissä ja tutkimuksissa Pet-keskuksessa.Seuranta jatkuu leikkauksen jälkeenkin.
Nyt tahtovat ajatukset olla jo elokuussa,kunhan saisin jonkun kilon pudotettua sitä ennen.Lomaa on vielä ensi viikko ja puolitoista ennen leikkausta.
terv.pulska äityli

Hei vaan pulska äityli ( Admin muokannut uudelleen nimimerkin)

Itsekkin kärsin aikoinani luupiikistä ja toli tosi kipeä. kävely sai jäädä sen siliän tien. Sitten kuulin eräältä ystävältäni että kokeileppas magneesiumia. No minäpäs tuumasta toiseen kokeilin ja ihmeitä tapahtui, piikkikipu hävisi viikossa, sen jälkeen käytin koko ajan mangneesiumia eikä ole uusiutunut vielä tähänpäivään mennessä.

Särkytabletit ovat niin vaarallisia jatkuvasti käytettynä että kyllä kannatta yrittää muita keinoja. Kerroin tapauksesta myös perhelääkarillenikin ja hän lupas panna muistiin korvan taakse, ja on kuulemma auttanut jo toisiakin kärsiviä. Minäkun aina yritän näita "mummon lääkeitä" kaikkeen ennen kuin otan "aitoja", johtuu varmaan siitä että äitini oli farmaseutti ja jo lapsesta pitäen opimme välttämään pillereitä. äidin sanoma oli aina :pillerit parantaa jonkun paikan ja vahingoittaa toista paikkaa.

H-hetki lähestyy sinulla voimia odotteluun.

Heissan pulska äityli (ent.51927572) !Työkaverilla oli tosi kivulias luupiikki.Siihen auttoi kun sai lääkäriltä muutaman kerran kortisonipiikin ja käytti pehmustetta jalkapään alla kävellessä.Ihmettelen kun lääkäri määräsi buranaa ja sun leikkaus kuitenkin jo aika lähellä.Minulta sisätautilääkäri lähes vaati kunniasanan kautta kiven ja kannon etten käytä polvikipuihin muuta kuin panadolia ja tarvittaessa panacodia ennenkuin lupasi lähettää paperini edelleen kirurgille .Näin peijaksessa.Minulla nyt leikkausaika 1.9 eli aika lähellä sinua.Tsemppiä odotteluun!

sinny kirjoitti:Heissan 51927572 !Työkaverilla oli tosi kivulias luupiikki.Siihen auttoi kun sai lääkäriltä muutaman kerran kortisonipiikin ja käytti pehmustetta jalkapään alla kävellessä.Ihmettelen kun lääkäri määräsi buranaa ja sun leikkaus kuitenkin jo aika lähellä.Minulta sisätautilääkäri lähes vaati kunniasanan kautta kiven ja kannon etten käytä polvikipuihin muuta kuin panadolia ja tarvittaessa panacodia ennenkuin lupasi l ähettää paperini edelleen kirurgille .Näin peijaksessa.Minulla nyt leikkausaika 1.9 eli aika lähellä sinua.Tsemppiä odotteluun!

Heippa Sinny! Minulle on kokeiltu jo kevään aikana kolmesti kortisonia ja tulehduskipulääkkeitä.Geelipohjallisiakin on kahdenlaisia,nilkkatuki oli lainassa tk:sta,venyttelyt käynnissä ja tennispallolla pyörittelyt.Joo,ostin just magneesiumia.Aion kokeilla sitä ja lopetin Buranat.Laihtuminen voi tuoda myös avun siihen.Kiitos myös "onnelliselle" avuntarjoamisesta.Ihana,kun ihmiset välittää!

Itselläni on ollut ylipainoa melkein koko aikuisiän, mutta kun sairastuin diabetekseen alkoikin painoni nousemaan kiihtyvällä tahdilla samoin kuin insuliinimäärät. Nyt keväällä olin lääkärin juttusilla ja hän sanoi lähettävänsä lähetteen keskussairaalaan, että pääsisin laihdutusleikkaukseen. Pituutta minulla on 180 cm ja painoa oli 1.4-09, kun kävin lääkärillä 146 kiloa. Insuliinia pistin (lantusta 240 yksikköä ja novorapidia suurimmillaan 100 yksikköä) lisää päivässä ja olo sen kun huononi, nälkä paheni ja syöminen lisääntyi. Kaksi viikkoa lääkärissä käynnin jälkeen, kun olin lukenut, että leikkausta varten pitää laihduttaa aloitin jo painonpudottamisen ties kuinka monennen, nyt aloitin vähähiilihydraattisen dieetin ja tuloksia on tullut, olen saanut painosta putoamaan 20 kiloa. Toivon kuitenkin, että vaikka painoa putoaa jatkuvasti, niin lääkäri katsoisi keskussairaalassa leikkauksen olevan minulle tarpeellinen. Olen elämäni varrella kokeillut kaikki mahdolliset dieetit ja ruokavaliot painoa olen pudottanut varmaan jo kaksi sataa kiloa, ellei enemmänkin, mutta kun ne vain aina tulevat takaisin ja entistä enemmän edelliseen kertaan verrattuna. Nyt mietityttää sitten, että katsooko lääkäri kuitenkin minun itseni pystyvän pudottamaan painoani ihan ilman leikkausta, vai katsooko minulle sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Minulla on aika sinne keskussairaalaan 15.7, ja itse olisin kyllä valmis leikkaukseen, kun on jo noita vaivoja ihan vaikka muille jakaa,on diabetes, sepelvaltimotauti, verenpainetauti, ohitusleikkaus tehty 2000, pallolaajennus 2006, polvet eivät enää tahdo kestää kävelyä lisäksi sairastan uniapneaa, mutta siihen minulla onkin sitten se kuonokoppa jota pidän nukkuessa. No jäänpä odottelemaan sitä lääkärin lausuntoa, mitä hän on sitten mieltä tilanteesta, itsellä olisi kyllä motivaatio korkealla, kun ikääkään ei ole kuin vasta 51 vee.
PS: Onkohan kukaan muu lähi aikoina menossa vastaavaan lääkärintarkastukseen?

Hei knutari!Minäkin läääkäriltä tiedustelin kun lähetti minut alkutalvesta sairaalan painonhallintaryhmään ,että ei kai se painonpudotus sitten ole este mahdolliseen leikkaukseen pääsyyn.Ilmoitti,että ei vaikuta,päinvastoin katsovat ,että on sitoutunut asiaan ja ennen leikkausta painoa pitäisikin tiputttaa ,jotta maksan rasvaa saataisiin pois ja leikkaus helpottuisi ja toimenpide muutenkin olisi turvallisempi , komplikaatioiden mahdollisuutta minimoidaan.Joten onnittelut sinulle hyvästä painonpudotuksesta, olet oikealla tiellä .Tsemppiä vain jatkoon!

Olen käynyt laihdutusleikkaus keskustelua aikaisemmin noin 5 vuotta sitten sähköpostilla erään suomalaisen kirurgin kanssa ja hän suositteli leikkausta, eräs toinen ensisijaisesti diettiä. No, sain kuitenkin lähetteen sisätautilääkärille ja hänkin suositteli diettiä ensin. Nyt lähes viiden vuoden jälkeen ja VHH-ruokavalion jälkeen odotan työterveyslääkäriltä lähetettä "vatsa- ja suolistokirurgille" (se gastro jotain on niin vaikea kirjoittaa . Asia etenee työterveysaseman kautta ja odotusaikaa en vielä tiedä, tosin olen palannut VHH-ruokavaliolle.

Joo,kävin psykiatrilla ja tunnin "kuulustelun"jälkeen totesi,että hän ei voi leikkausta suositella.
Onkohan hänen sanansa niin painava,etteivät edes kirurgit leikkausta harkitse.
No,se jää nähtäväksi,mutta olen jo sisimmässäni luopunut toivosta.

Eihän sen psykologin pitäisi päättää asiaa, tuo on minusta aika väärin. Saa nähdä, kun minä joudun sellaisen juttusille, mitä se minulle sanoo. Mihin hänen mukaansa se sinulla tyssäsi? Mitkä olivat hänen perustelunsa, naama ei miellyttänyt vai? Vai sanoiko edes mihin päätös hänen mukaansa perustuu?

Herkku h.
Toivotaan että sulle aukeaa tie laihdutusleikkaukseen. Ei sen pitäisi ainakaan jäädä kiinni sun bmi:stä ja sairaushistoriasta.

Kuulemma,epävakaa persoona,ku sanoin et,välil oon ilonen ja välil ottaa päähän,en tosin ihan näil sanoilla,mut periaate sama Et,hullu vissiin oon
Saa kyl tarkkaa miettii,mitä ja miten vastaa sen kysymyksiin ja niitä riittää

lelevantti: sitten saattaapi tosiaankin olla että sun leikkaus lykkääntyy ainakin muutamalla kuukaudella, että sut saadaan kuntoon.

Ei mi nun tarvinnut käydä kuin sisätautilääkärin vastaanotolla, eikä lähettävä lääkärikään puhunut mitään psykiatrista??

Moi Pulleropallero,

Mulla työterkkarin kautta lähetettynä on nyt mennyt viime elokuulta asti. Nyt on kutsuttu kuun vaihteen kieppeillä erinäisten etappien (TTH--> oma sairaanhoitopiiri + pakolliset tutkimukset --> HYKS--> Peijas) ja esitutkimusten kautta kirurgin juttusille Peijakseen. Uskon ja toivon saavani siellä leikkauspäivän.

Odottavan aika on aina pitkä, mutta ponnistelu päämäärään kannattaa.

T.

Hei Norsu

Kiitos viestistä, minä olen siis aloittanut kierrokseni uudellen. Silloin n. 5 vuotta sitten sain lähetteen ihotautilääkäriltäni ja pääsin konsultaatioon alle 3 kuukaudessa. No, silloin ei vielä ollut "buumia" leikkauksiin. Nyt on jo enemmän kokemusta myös leikkaavilla lääkäreillä, joten ehkä ovat myös suosiollisempia operaatioon. Minulla on tullut ekan yrityksen jälkeen leikkausta puoltavia sairauksia lisää mm. 2. tyypin diabetes. Odottelen nyt siis sitä gastro..... jotain lääkärin konsultaatiota Terveystalolle. Sitä ennen olen alkoittanut VHH-ruokavalion jota noudatin hyvällä menestyksellä 2005-2006 mutta en jaksanut olla ilman leipää .

Joo toi leipä on kyllä aika paha ENEn (VHH) kanssa, mutta varmaan kuitenkin jos on ihan pakko leipää ottaa niin kannattaa valita varmaan tummaa kokojyväleipää. Ongelma ton leivän kanssa on, että saat aina enemmän kuin pitäisi myös hiilareita ja nehän taas tuo mukanaan nälkää ja yleistä huonoa oloa, kun kroppa ei tiedä että saako niitä helppoja hiilareita vai ei.

Toivotaan, että saat nielemisajan pian, niin siitä se sitten jatkuu eteenpäin.

Itsellenikin työterveslääkäri antoi pohdittavaksi leikkausvaihtoehdon noin 5 vuotta sitten, mutta silloin torjuin ajatuksen. Nutta nyt monia kymmeniä kiloja myöhemmin ja erilaisia ohjattuja diettejä ja muuta yrittäneenä sekä puhjenneen DB2:n kanssa lähdin itse kysymään samalta lekurilta että mitens se menee ... ja tässä sitä nyt ollaan puhtaan kauluksen kanssa menossa kohti kirurgin tapaamista loppukuussa (ei vielä leikkaus, mutta jos vaikka päivämäärän jo sais).

Tsemppiä sulle ja törmäillään täällä palstalla.

T.

knutari kirjoitti:Itselläni on ollut ylipainoa melkein koko aikuisiän, mutta kun sairastuin diabetekseen alkoikin painoni nousemaan kiihtyvällä tahdilla samoin kuin insuliinimäärät. Nyt keväällä olin lääkärin juttusilla ja hän sanoi lähettävänsä lähetteen keskussairaalaan, että pääsisin laihdutusleikkaukseen. Pituutta minulla on 180 cm ja painoa oli 1.4-09, kun kävin lääkärillä 146 kiloa. Insuliinia pistin (lantusta 240 yksikköä ja novorapidia suurimmillaan 100 yksikköä) lisää päivässä ja olo sen kun huononi, nälkä paheni ja syöminen lisääntyi. Kaksi viikkoa lääkärissä käynnin jälkeen, kun olin lukenut, että leikkausta varten pitää laihduttaa aloitin jo painonpudottamisen ties kuinka monennen, nyt aloitin vähähiilihydraattisen dieetin ja tuloksia on tullut, olen saanut painosta putoamaan 20 kiloa. Toivon kuitenkin, että vaikka painoa putoaa jatkuvasti, niin lääkäri katsoisi keskussairaalassa leikkauksen olevan minulle tarpeellinen. Olen elämäni varrella kokeillut kaikki mahdolliset dieetit ja ruokavaliot painoa olen pudottanut varmaan jo kaksi sataa kiloa, ellei enemmänkin, mutta kun ne vain aina tulevat takaisin ja entistä enemmän edelliseen kertaan verrattuna. Nyt mietityttää sitten, että katsooko lääkäri kuitenkin minun itseni pystyvän pudottamaan painoani ihan ilman leikkausta, vai katsooko minulle sen paremmaksi vaihtoehdoksi. Minulla on aika sinne keskussairaalaan 15.7, ja itse olisin kyllä valmis leikkaukseen, kun on jo noita vaivoja ihan vaikka muille jakaa,on diabetes, sepelvaltimotauti, verenpainetauti, ohitusleikkaus tehty 2000, pallolaajennus 2006, polvet eivät enää tahdo kestää kävelyä lisäksi sairastan uniapneaa, mutta siihen minulla onkin sitten se kuonokoppa jota pidän nukkuessa. No jäänpä odottelemaan sitä lääkärin lausuntoa, mitä hän on sitten mieltä tilanteesta, itsellä olisi kyllä motivaatio korkealla, kun ikääkään ei ole kuin vasta 51 vee.
PS: Onkohan kukaan muu lähi aikoina menossa vastaavaan lääkärintarkastukseen?

No niin minä sitten kävin lääkärin pakeilla. Lääkäri kylläkin totesi, että nyt ei lähdetä leikkaamaan, kun olen itse saanut jo noin paljon painoa pois (n. 25 kiloa), kuten edellisessä viestissäni arvelinkin, sanoi vielä, että lähettää minut uudelleen ravintoterapeutin luokse, jonka kanssa etsitään minulle parempaa ruokavaliota, kuin tämä VHH-ruokavalio on. Lisäksi sanoi, että ensi keväänä katsotaan tilanne uudelleen, jos paino on noussut, niin sitten leikkaus olisi tarpeellinen. Siis jos haluan leikkaukseen, olisi minun taas lihotettava itseni sinne 145 kiloon, kun nyt painan 120 kiloa ja paino vielä ehkä putoaa. Lisäksi minä olen saanut tällä VHH-ruokavaliolla ihmeitä aikaiseksi, en enää käytä insuliinia, talvella sitä meni parhaimmillaan 380 yksikköä päivässä ja jatkuvassa käytössä 300 yksikköä ja nyt olen joutunut lopettamaan sen käytön. Siinä sitä onkin ravintoterapeutilla haastetta, jos aikoo tehdä vielä paremman ruokavalion minulle, vieläpä sellaisen, jossa ei sitten verensokerit nouse eikä tarvitse aloittaa uudelleen insuliinin käyttöä. Verikokeiden tuloksetkin olivat oikein hyvät, kolesterolit olivat laskeneet ja pitkä sokerikin oli 5,8%, maksa-arvot kohdallaan eikä muissakaan arvoissa ollut lääkärillä mitään sanomista, nämä tulokset olivat sellaiset tuoreet, että edelliset verikokeet oli otettu juuri ennen dieettiäni ja nyt nämä uudet, kun paino oli pudonnut 20 kiloa. Jäi sitten hiukan paha maku suuhun tästä tilanteesta, jos en olisi aloittanut laihduttamaan leikkausta silmällä pitäen, olisin siihen leikkaukseen päässyt heti, mutta kun menin oma-alotteisesti sen tekemään, niin sainkin siitä rangaistuksen, eli ei päästetä leikkaukseen. No nyt onkin sitten motivoitava itseni siihen, että leikkausta ei tule, mutta lisää kiloja ei myöskään saa enää tulla, vaan niidenkin on vielä hiukan pudottava entisestään. Katsotaan sitten syksyn aikana uudelleen asioita, kun olen käynyt taas ravintoterapeutilla ja saanut sieltä sitten sellaiset ohjeet, että pelastun todennäköisesti niillä ohjeilla takaisin insuliinin käyttäjäksi.

Multa otetaan vielä kilpirauhaskokeet,kun ne lopetin juuri ennen sitä lääkärikäyntiä.Mutta se "päätös"päivä lähenee ja sitä innolla/kauhulla odottelen.Jos ne sen 10.8.09 päättäävät,niin meneeköhän kauan kun saan itse siitä tiedon?Jotenkin vaan tuntuu,että en siihen pääse,sellanen MUTU mulla