nyt heräsi kysymyksi....

...ja aatoksia....

Maalia kohti tuntuu heräävän noita aatoksia ihan liiankin kanssa. Tätä palstaa on ollut kiva lukea, mutta herännyt myöskin pelkoa teidän tarinoistanne. Kaikki tutkimukset olisivat ok ja leikkausjonossa olen....kevääseen mennessä leikataan satakunnan keskussairaalassa

Nyt siis herännyt pelko siitä, että jos leikkaus ja eneily ei onnistukkaan. Olen hyvin motivoitunut leikkaukseen, mutta nyt kun pitäisi alkaa jo (lääkärin mukaan) hieman laihduttamaan ja skarppaamaan syömistään ennen enäilyn aloitusta, niin mielitet vain kasvavat päivä väivältä. En koskaan ole tarvinnut makeaa joka päivä, mutta nyt pitäisi olla kokoajan karkkia taskussa. Kaikki pitsat, hampparit, kebabit ja muut makkaraperunat pyörivät ajatuksissa ja unissa...liekö tieto siitä, että leikkauksen jälkeen niitä ei pahemmin syödä enään...

eli enilyn onnistuminen nyt kauhistuttaa....ajankohdan varmaankin kuulen nyt 25. päivä, kun RT:lle tuleepi aika.!!!

Ja entä leikkauksen jälkeen....joillakinhan on ollut samat halut ja himot makean ja ruuan suhteen leikkauksen jälkeenkin, kuin ennen leikkausta...mitä jos minullekin käy niin ja leikkaus on ollut ns. turha. Täällä on myös niitä, jotka ovat voineet syädä leikkauksen jälkeen liki yhtäpaljon, kuin ennekin. MITÄ JOS MINULLEKKIN KÄY NIIN JA LEIKKAUS ON NS. TURHA....
Tiedän,ettei leikkaus ole oikotie onneen ja sen jälkeen pitää hillitä...mutta tiedättekö mitä tarkoin ????

Kaipa tämä pelko on normaalia....en pelkää silti itse leikkausta...vielä ainakaan

Terveisin Suski

Suski, luulenpa että tuollaisia ajatuksia ja mielitekoja on ollut vähän kaikilla ennen leikkausta. Mäkin pelkäsin jotenkin, että elämä ja erityisesti syöminen muuttuu niin valtavasti leikkauksen jälkeen, mutta tosiasiassa se muutos ei ole ollut niin suuri ainakaan negatiivisessa mielessä mitä kuvittelen. Kaikkea samaa voin syödä mitä ennenkin, mistään en ole luopunut.

En jaksa uskoa, että leikkaus olisi turha, sillä kyllä se on äärimmäisen harvinaista, että joku leikattu pystyisi syömään hurjan suuria määriä kerrallaan, ei ainakaan kukaan leikattu jonka mä henkilökohtaisesti tunnen, pysty syömään isoja määriä kerrallaan. Sellaisia kyllä tiedän, jotka syövät vähän turhan usein (sellaista turhaa napostelua) ja vääriä ruoka-aineita (liian kaloripitoisia) ja se voi tietää vaikeuksia painon laskussa.

Mulla tästä leikkauksesta on nimenomaan se hyöty, etten pysty millään syömään enää isoja määriä, ottamaan esim. ruokaa ahneuttani lisää kun se on niin hyvää tai syömään isoja annoksia. Usko pois, kyllä tää leikkaus auttaa kamalan paljon painonpudotusta ja sen ylipainon takaisinkeräämistä. Tsemppiä sulle!

Onhan tää aika lailla helppoa ku heinän teko alussa, mä yhäkin mietin miten pysyn normaali painoisena ... Kyllä kaikki menee hyvin ja kaloreita on kaikkien mietittävä kun kaks vuotta on ohi leikkuusta... Leikkaus tukee sen 2ekaa vuotta ja sitten ollaan omillamme... Tsemppiä tulevaan koitokseen!!!

Kyllähän minäkin muistan pitämäni "ruokahautajaiset" ennen Enen aloitusta. Piti käydä hyvästelemässä kaikki parhaat ruokapaikat, joihin en enää luullut palaavani. Viimoinen viikko ennen aloitusta olisi saanut ravirsemusterapeutin jos toisenkin itkemään...

Mutta kun pääsi Enessä alkuun ja tahto oli kova niin eteenpäin mentiin. Pian leikkaus käsillä ja sen tuomat rajoitteet. Nyt käyn normisti syömässä niissä vanhoissa paikoissa, jotka aiemmin hyvästelin. Tilaan normaalin ruuan ja syön proteiinipainotteisesti. Puolet jää yleensä suosiolla syömättä, mutta ei se tee murheelliseksi. Rasvaisista ruuista en onneksi pidä, en aiemmin enkä nyt. Olen onnellinen kun vatsa sietää nyt salaattien syönnin.

Kyllähän se on tahtojen taistoa tämä projekti. Moni asia mietityttää alkuun, mutta sitä solahtaa kuin huomaamatta leikatun arkeen. Ensimmäiset kuukaudet ovat hankalimmat. Sitten jo välillä unohtaa, että on edes leikattu. Tässä oppii koostamaan ruokansa oikein ja muodostamaan itselle parhaan syömärytmin. Ei muuta kuin tesempillä eteenpäin.

Suski...mä ajattelin ihan samoja juttja kuin sä ennen leikkausta ja siksi tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat...
Ja tosiaan ekat 2kk oli vaikeimmat ja siinä ajassa multa lähtikin painoa rohinalla alas..nyt putoaminen on tasaantunut..ja pystyn syömään oikeestaan ihan mitä vaan..mitään en oo joutunut jättämään pois ruokavaliostani,kaikkea menee vaan vähemmän ja se on hyvä se
Täää on elämäni melkeen paras juttu..lasten jälkeen ihan paras juttu mitä mulle on tapahtunut olen jo nyt niin onnellinen vaikka vielä onkin tooosi pitkä matka tavoitteeseen..

Ihan turhaan pitää ruokahautajaisia. Mistään ei tarvii luopua. Toki kolme-neljä kuukautta leikkauksen jälkeen joutuu syömään aika tasasta ruokaa, mutta myöhemmin jo voi kokeilla vaikka mitä. Kebabia oon syöny, hampparista puolikas menee jos ei oo mikään jätti, 1/4 pizza menee, pari palaa suklaata kestää syödä. Näitä siis silloin tällöin, oikeestaan ku tietää ettei mikään oo kiellettyä, niin ei oikeestaan kovin usein tee edes mieli herkkuja. Kyllä ruuasta voi edelleen nauttia, mutta liikasyönti ja ähkyolo on jääneet pois. Ja enestä selviää sillä elämän viimeinen laihdutuskuuri-ajatuksella. Usko pois, tää on kaiken vaivan arvoista!