eka kontrolli ravitsemusterapeutilla

Päivittelen minäkin kuulumisia pitkästä aikaa. Kävin eilen ekassa kontrollissa leikkauksen jälkeen, joka siis oli 10.10. Oulussa. Sitä ennen olin enellä 3 viikkoa, ja koko tänä aikana on nyt yhteensä mennyt painoa alas 16 kg. Enen aikana meni 5 kg ja nyt siis runsaassa kahdessa kuukaudessa 11 kg. Olen tosi tyytyväinen, uuteen vuoteen kun vielä päästään, niin painoni on kaksinumeroinen luku, jippii!

Kaikki on mennyt tosi hyvin, voin syödä ja juoda kaikkea, mutta toki niitä pieniä määriä. Mun ruokavalio sinänsä ei oo paljonkaan muuttunut, oon vuosikaudet syönyt pääsääntöisesti terveellisesti ja sitä oon jatkanut. Nyt siis vaan on jäänyt pois suklaat ja pullat, joilla oon itseni lihottanut, ei enää tee mieli makeaa (ihanan vapauttavaa!). Saatan esim. työpaikan kahvitunnilla joskus maistaa kakkua hyvin pienen palan, mutta siitäkin osa saattaa jäädä lautaselle, kun ei tee mieli ja tulee tunne, että pienempi määrä riittää. Pikkujouluissakin olen käynyt muutamissa ja muutaman viinilasin ottanut, ja en huomaa mitään eroa entiseen. Maha on toiminut ihan alkuaikoja lukuunottamatta hyvin, ei oo ollut ripulia eikä toisaalta ummetusta. Ei pahoinvointia, ja vain yksi dumping-tilanne tuli alkuvaiheissa, kun liian nopeasti söin loimulohta. Siitä kyllä sitten oppi kerralla. Syön hieman hitaammin kuin ennen, ja yritän pureksia ruuan paremmin. Pystyn pieniä kulauksia juomaan samalla, esim. kahvia, mutta suuremmin juon sitten jälkeenpäin. Ravitsemusterapeutti sanoi, että tarvitsen lisää proteiinia ja kalsiumia, joten siihen puoleen pitää alkaa nyt enemmän kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen, että uskalsin mennä leikkaukseen ja lähteä tätä tietä kulkemaan. Vielä on paljon matkaa edessä, mutta mennään pikkuhiljaa. Tästä aukeni ihan uusi elämä! Mun uniapneasta ei oo enää tietoakaan, joten oon paljon pirteämpi ja jaksan enemmän. Hoikistuminen näkyy jo kasvoissa ja hieman vartalossakin, pienemmät housutkin mahtuu jalkaan. Mieheni osti minulle uuden talvitakin ja sanoi, että sitä vanhaa telttaa hän ei enää ikinä halua nähdä päälläni (enkä muuten minäkään). Nyt mulla on ihana vartalonmyötäinen, a-linjainen takki, jossa toden totta näytän hoikemmalta kuin vanhassa säkkimäisessä teltassa.

Henkisesti tämä on vielä opettelua, on vaikea päästä lihavan ihmisen ja syöpön identiteetistä pois (ja enhän tässä vielä laiha olekaan, jos koskaan enää laihaksi tulen). Ja opettelua on toki syömisen kanssakin, joskus ottaa vanhasta muistista liian ison annoksen, mutta onneksi maha muistuttaa mitä sinne mahtuu. Leikkausarvet on kyllä tosi hyvin parantuneet, ajattelin joululomalla lähteä uimahalliin, jos jo uskaltautuisi sinne arpien ja hieman pienentyneen masun kanssa. Nyt siis vain jatketaan samaa linjaa, ja mielialakin on päivä päivältä parempi! Hyvää joulunaikaa vain kaikille, jo leikatuille ja leikkausta odottaville, joulusta voi nauttia vaikkei ahtaisikaan itseään täpötäyteen jouluruokia. Eneilijöille tosin tulee erilainen joulu, mutta tsemppiä, se on viimeinen ene, jolla olette.

Olipa ihanaa lukea tekstiäsi! Oon ilonen puolestasi ja toivon että paremmaksi vielä muuttuu! (: Tsemppiä jatkoon!

Kiva kun kerroit kuulumisiasi Ei mikään keijukainen . Mukavaa kuulla, että sulla sujuu noin hyvin. Noista vaatehankinnoista...sitä ei aina normaalipainossa olleet ihmiset pysty ikinä kuvittelemaan, miten riemullista sitä on ostaa normaalikokoisia kauniita vaatteita, sellaisia mistä itse todella tykkää! Mäkin ostin ihanan melko vartalomyötäisen talvitakin, sellaisen untuvatäytteisen (elämäni eka untuvatakki). Maksoi maltaita, mutta maksakoon...liian monta vuotta olen joutunut pakosta tilaamaan Elloksesta tai Cellbesistä kaikenmaailman halvan näköisiä toppatakkeja, koska kaupoista ei ole saanut riittävän isoja kokoja.

Samoin olin onnessani kun sain vihdoinkin ostetuksi täksi talveksi pitkävartiset nahkasaappaat . Muutenkin olen ostanut aika paljon vaatteita ja yllätyksekseni olen löytänyt kirpputoreilta todella hyviä ja kivannäköisiä vaatteita ihan muutamalla eurolla. Iloitsen uusista kivoista vaatteistani joka päivä ja on ilo miettiä aamulla, mitä kivaa sitä pukisi tänään päällensä .

Ei mikään keijukainen. Mahtava stoori. Ihanaa luettavaa. Siitä saan itelle tsempit... Hienoa että kaikki on mennyt noin hyvin, saat olla itsestäs ylpeä!!!

Toi elloksen ja cellbesin juttu on niin totta... mä oon niin täynnä niiden vaatteita ku ne ei ole malliltaan kivoja, ne on vaan telttoja mut minkäs teet ku muut ei mahu päälle. Odotan niin kuin kuuta nousevaa että saan normaalista vaatekaupasta hakea edes yhen vaate kappaleen. Vaikka parisen viikkoa kävin seppälässä, etsin siis kummilikan lahjaa pukin konttiin ja silmi pisti ale rekki takeista. Piruuttani niitä sekasin ja löysin sieltä omaa kokoani ja maksoin vain 20e. Toki kauniimmasta päästä se ei ole mut juuri sellainen mikä ei ole liian paksu kun autossa, kaupassa jne tulee paksulla takilla niin kuuma... Onneksi minulla oli kirppari pöytä minne laitoin lasten vaatteita jne niin laitoin omiakin jo sellaisia mitä en tule enään käyttämään. Niistä tuli kivasti rahaa ja säästin ne sitä varten kun voin mennä ostamaan niitä uusia vaatteita...

Ohoh tulipa kertomus... vähän ehkä väärä paikka kyllä...