Happiest Lamb esittäytyy

Hei!

Ajattelin minäkin väsätä pienen esittäytymisen - olen pitkään lukenut, hyvin harvoin kirjoitellut!

Joten: Heipä hei kaikki, minä olen Happiest Lamb! Eli kolmevitonen nainen, hyvin hyvin ylipainoinen ("omenalihava") ja olen ollut aina lihava, jo lapsenakin. Kaikkea on tullut kokeiltua, mistään ei pitkäaikaista apua. BMI tällä hetkellä melkein 54. Verenpainelääkitys on olemassa sekä pistos- ja tablettilääkitys 2. tyypin diabetekseen.

Paikallisesta TK:sta laitettiin useamman kerran lähete eteenpäin ja aina se tuli bumerangina takaisin: leikkausta ei tarvita. Olin verenpaineestani, diabeteksesta ja BMI:stäni huolimatta kai silti "liian terve". Jatkoin vain tappelua, että päästävä on ainakin tutkimuksiin asiassa sillä kriteerit täyttyvät ihan reilusti. Onneksi mukana tsemppaamassa oli ennen kaikkea TK:n diabeteshoitaja.

Toukokuussa 2011 pääsin vihdoin paikalliseen sairaalaan diabeteshoitajan ja sisätautien erikoislääkärin vastaanotolle, jotka näyttivät vihreää valoa prosessin jatkumiselle. Syyskuussa 2011 kävin ravitsemusterapeutin vastaanotolla. Nyt odotan kirjettä koskien keuhkokuvaa, mahalaukun tähystystä jne. Oletan sen ajan olevan alkuvuodesta 2012.

Kun vaan kaikki menisi hyvin ja loppujen lopuksi pääsisi sinne leikkaukseen! Tarvisin aimo annoksen kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. Jännittää - ehkä eniten tuo gastroskopia jännittää "huonolla tavalla" - kaikki muu enemmänkin jännittää hyvällä tavalla. Ensi vuosi on ehkä SE vuosi, kun minulle alkaa aivan uusi elämä.

Happiest Lamb

Tervetuloa Happiest Lamb. Minäkin täällä hetken vasta olleena imppaan tietoa ja yritän tsempata muita, itse eneilen tällä hetkellä ja odotan kuin kuuta nousevaa h-hetkeä...

Tsemmpiä sinullekkin painon pudotukseen!

Hei Happiest Lamb ja tervetuloa mukaan! Hieno juttu että olet jaksanut olla sitkeä asiassasi ja vaatinut päästä tutkimuksiin. Antamiesi tietojesi perusteella en näe mitään syytä sille, etteikö sinun kuuluisi päästä tähän prosessiin - BMI ylittyy selvästi vaaditun rajan ja lisäksi sulla on nuoresta iästäsi huolimatta jo nyt noita liitännäissairauksia, outoa tosiaan, että tyrmäsivät aluksi koko leikkausajatuksen.

Homma etenee nyt varmasti mukavaan tahtiin, jää kuitenkin mukavasti aikaa miettiä tätä asiaa tutkimuksiin jonottaessaan. Näin jälkeenpäin ajateltuna koko prosessi (mulla lähetteen laittamisesta vähän yli vuosi) meni hurjan nopeasti, tuntui että jatkuvasti sai hypätä jossakin haastattelussa ja tutkimuksessa ja mitä pidemmälle tutkimuksissa päästiin, sen konkreettisemmaksi koko asia muuttui ja tiesi "palkinnon" häämöttävän.

Gastroskopia on epämiellyttävä tutkimus, mutta useimmilla se sujuu kohtuu hyvin. Tälläkin palstalla on tietääkseni vain yksittäisiä tapauksia, joilla tutkimus on jostakin syystä epäonnistunut. Älä siis suotta jännitä sitä, se kestää vain muutamia minuutteja, eikä ole sillä tavalla kivuliasta, lähinnä vaan epämiellyttävää ja kamalan outoa, mutta siihenkin on saatavissa pyydettäessä etukäteislääkitystä, rauhoittavaa ja nielua puuduttavaa lääkettä. Itse en sellaisia tarvinnut, mutta monille niistä on varmasti apua. Onnea matkaan!

Sen verran päivitystä, että eilen tuli kaksi kirjettä OYSista... Gastroskopia ynnä muut hauskat höysteet on 3.2 ja ravitsemusterapeutti (ryhmätapaaminen) on 9.2. Jänskättää! Ajatus leikkauksesta oikeastaan on ihan jees, mutta tuo gastroskopia kyllä hermostuttaa ihan hirveästi. Mutta kerran siitä muutkin selviävät, niin kai selviän minäkin... Saavat kyllä luvan antaa jonkun esirauhoituksen ja puuduttaa.

Älä pelkää gastroa. Mitä rennommin suhtaudut, sen paremmin se menee. Ja jos ei mene, niin kyllä sitä muutaman minuutin seisoo vaikka päällään.

Kirjoitin omasta gastrostani joulukuussa LILE:n sivuille seuraavaa:

Gastro on onnellisesti ohitse. Meilahden lääkäri totesi, että ihmiset ovat tosi erilaisia tähystyksessä. Toisille se on helppoa ja toisille ei. Koska olin lukenut useita "kauhutarinoita" gastrosta, varauduin pahimpaan. Ajattelin, että varmasti menee ainakin pissat housuun ja varustauduin varavaatteilla. Sairaalassa odottaessani tuli semmoinen rauhallinen olo, etten itseäni ollut tuntea. En juuri sanaa saanut suustani (epänormaalia), joten en rauhoittavaakaan kyennyt pyytämään. Makasin kyljelläni ja suljin silmäni ja ajattelin vain, että ei haittaa, jos yökkään - ja suusta valukoon mitä vaan - tämä kestää vain pari minuuttia. Ne minuutit olivat pian ohitse, eli kohdaltani toimenpide tuntui helpohkolta. Hieman oli kurkussa kipua vielä seuraavanakin päivänä, muttei ollenkaan haittaavasti. Toivottavasti mahdollisimman moni gastroon menijä selviäisi näin pienin "traumoin" .