Onks tää hullua - Tuulahdus esittäytyy

Olen Tuulahdus Etelä-Savon maisemista. Olen lihava, bmi 45. Olen seuraillut tätä palstaa välillä ihannoiden, välillä ihmetellen; miten nuo ihmiset ovatkaan onnistuneet laihtumaan. Minä, ikuisesti lihava ollut, olen tämän palstan rohkaisemana pyytänyt tt-lääkäriltä lähetteen lihavuusleikkaukseen. Takana on painonvartijaa, reductil-lääkettä, kahteen eri otteeseen 10 viikon ENE-kuuria, toisessa kuntosalilla hillumista mukana. Nää niiku ne viralliset laihdutusyritykset. Kokeiltu on kaalikeitot, paastot ja jopa, voi luoja, sennateen juomista. Olen laihduttanut ihan hyvin tuloksin, varsinkin nuo ENE-dieteillä onnistuin hyvin, mutta kas kummaa, kuten taitaa kaikille tämän palstan immeisille olla tuttua, paino tuli takaisin ja kilot otti kavereitaan mukaan. Haidin kanssa jutustelinkin, kun olin aika kiinnostunut ihan yksityisenpuolen leikkauksesta, kun sitä tahtoisi nopeasti päästä tässä asiassa eteenpäin. Rahahan se tahtoo vaan ongelmana olla. No, mulle kävi köpsästi; varasin Tilkkaan ajan, työpäivän aikana tein varauksen. Kun tulin kotiin, oli kotonani kirje Mikkelin keskussairaalasta odottamassa, että olis ravitsemusterapeutille aika 28.12. ja 5.1. olisi sisätautilääkärille aika. Ja Tilkassa oli 1.12. aika odottamassa siihen ekaan keskusteluun. Mitä teen? Syvällisiä keskusteluja puolison kanssa. Päätin perua Tilkan ajan ja katsella tätä julkista puolta, ainakin nyt aluksi. Ehkä lähden kuitenki joku päivä pankkiin juttelemaan, josko lainaa saisi. Lähipiirissä tapahtui sitten joulukuun alkupäivinä kuolemantapaus. Odotettu, mutta ainahan nämä surullisia ovat. Nyt pitäisi keskittyä hautajaisjärjestelyihin ja kiitin mielessäni, että peruin Tilkan ajan. En pystyisi järkevästi keskustelemaan laihdutusasioista, kun on ajatukset muualla. Muutenkin mietin, että onkohan tämä sulaa hulluutta lähteä leikkauttamaan itseäni, että enkö oikeasti pysty mitenkään muuten saamaan painoani pois. Monta kertaa totean itsekseni, että olen niin väsynyt itseeni. Ylipainoa on 50 kiloa, en mitenkään pysty yksinäni tätä määrää saamaan pois. Onko pakko saada kaikki pois? Josko 30 kiloa lähtisi? Lähteehän se, mutta tulee takaisin. Entä leikkaus? Okei, saat painoa pois ennen leikkausta, leikkauksen jälkeen, mutta entä viiden vuoden päästä? Oletko saanut viisautta, ymmärrystä, voimaa ja intoa siihen, että paino on pienemmissä lukemissa eikä ole tullut takaisin? Mitä jos lihon takaisin leikkauksen jälkeen? Hei haloo, sinun täytyy tehdä tämä asia selväksi itsellesi, että paluuta entiseen ei ole. Syöt pienin annoksin ja liikut, onko selvä. Siis nämä pääni sisäiset keskustelut saavat itseni tuntemaan entistä köpsemmäksi. No, nyt kuitenkin katson sinne loppiaisaattoon ja kuuntelen mitä lääkärillä on minulle sanottavana ja katsotaas miten ämmän käy. Tälläinen sekopäinen Tuulahdus olisi tunkemassa joukkoonne - huolitteko?

Tottakai me huolitaan, tervetuloa lämpimästi mukaan turisemaan Tuulahdus :). Teksistäsi näkyy selvästi, että sinä jos kuka olet miettinyt tätä painonpudotus ja lihavuusleikkausasiaa todella perusteellisesti, käynyt itsesti kanssa rehellisiä keskusteluja. Minuun kolahti erityisesti tuo, että olet niin väsynyt itseesi, aivan samalla tavalla mä ajattelin siinä vaiheessa, kun paino oli korkeimmillaan ja elämä alkoi tuntua ihan toivottomalta sen taakan kanssa. Nyt elämä on ihan toista, pois on 36 kg ylimääräistä taakkaa ja lisää menee ajan kanssa. Tsemppiä sulle taistelussasi kiloja vastaan, luulen, että sinunkin kohdalla lopussa kiitos seisoo :).

Tervetuloa tuulahdus!
Ihan samanlaisia ajatuksia on mm. ruudun tälläkin puolen käyty läpi ja kovat mietinnät ja taistelut, kun on ikää vasta vajaa 21 niin eikö tässä vielä ehtisi? Muttakun on pienestä asti yrittänyt ottaa itseä niskasta kiinni ja pitää sitä painoa alhaalla niin eipä tuo taida onnistua enää, onhan se jo nähty.
Mitään et menetä vaikka jonoon pääsetkin, jos tulet katumapäälle niin vielä pöydälläkin ehdit perua! Rohkeasti etiäppäin vain!

Asioiden miettiminen kuuluu asiaan ja tämä päätös kannattaa kypsytellä ihan rauhassa. Jos olet jo Mikkelin ajat saanut, niin asiat sujuvat aika jouhevasti nykyään eteenpäin. Joensuussa tapahtuvat leikkaukset tulevat tutkimusten jälkeen lyhyellä jonottamisella. Kuopioon taas jonoa on. Jos haluat prosessia vauhdittaa, niin kannattaa varata mahalaukun tähystys yksityisesti. Sen ajan saaminen keskussairaalan kautta kestää prosessissa pisimpään. Ja Mikkeli vaatii sen tähystyksen suorittamisen.

Minä olen käynyt yksityisellä juuri Tilkassa leikkauksessa. Olin Tilkan "ensimmäinen" GBP-leikattu. Silloin ei vielä ollut Joensuussa leikkausmahdollisuutta ja Kuopin jono arvioitiin lähemmäksi vuotta. Itse voin kyllä suositella Tilkkaa.

Asustelen itsekkin tässä Mikkelin kupeessa. Jos haluat joskus keskustella asiasta, niin voidaan tavata ja vaihtaa kuulumisia. Tai voit kysellä yksityisviestillä, jos on jotain, mikä mietityttää. Mikkelin leikattujen ja leikkaukseen menijöiden kokoontuminenkin on edessä ensi vuoden helmikuussa. Siitä näkee infoa varmasti sitten lähempänä ajankohtaa. Porukka on rentoa ja kaikilla sama tausta.

Hei ja tervetuloa! Mikkeliläinen Joesuussa leikattu minäkin. Työterveydestä sain lähetteen mks:aan. Tt laitto lähetteen gastroon Terveystaloon ja se nopeutti kyllä. Kuitenkin eka lääkäristä leikkaukseen aikaa kului vuosi, joten pieneen odotteluun saa varautua. Myös enett vievät oman aikansa. Mun mielestä odottelu on hyväksi, ehtii pudottaa painoa ja sitoutua tulevaan. Oon huomannu, että joillain "äkkileikatuilla" on sopeutumsvaikeuksia ja jopa alussa katumista jos tulee jotain ongelmaa. Samoin tietoa ei ole haettu välttämättä niin perusteellisesti. Odottavan aika on pitkä, mutta siinä ehtii miettiä ja googletella ja hankkia tietoa. Onnea tiesi alkuun.

Hyvää joulun jälkeistä aikaa kaikille! Huomenna olisi sitten keskussairaalassa ravitsemusterapeutti tavattavissa. Oon ehtiny tässä välissä pallotella edelleenkin tätä asiaa. Onko leikkaus ihan köpsää vai onko siinä järkee? Edelleenkin moitin itseäni siitä, että enkö muka pystyisi pelkällä enellä saamaan itseäni pienemmäksi. Ehkä tuo leikkaus kuitenkin hirvittää. Missä vaiheessa te kerroitte ja kenelle kaikille kerroitte asiasta? Tässä vaiheessa mieheni ja yksi ainoa ystäväni tietää, että olen tälläisten asioiden kanssa puuhastellut. Miten kertoa perheen teineille? Entä töissä? Pitääkö töissä kertoa, vai kertoisko vaan, että joudun "johonkin leikkaukseen" tai "on gynen puolen juttuja". Kääk, on tääkin, kun ihminen joka on tanakasti keski-iässä kiinni ei uskalla sanoa asioita niin kuin ne on... Vaan huomisen jälkeen pykälän verran viisaampi on tää. Ehkä.

Omalta kohdaltani voin vain asiaa kommentoida...Mutta minä en ole katunut leikkauspäätöstäni. Ruokailut ja rytmit muuttuneet parempaan suuntaan. Verenpaineet tasoittuneet, sokeriarvot kohdallaan. Hieman vartalo kapinoi muuttuvaa painopistettä vastaan, mutta kaikkiaan olen tyytyväinen. Menisin leikkaukseen uudelleenkin, jos asia pitäisi nyt päättää.

Kyllähän minäkin aina sain painoa pois. 20-30 kiloa lähti kepeästi pois, mutta saapui yhtä kevyesti sitten takaisinkin. Sitä vain luisti vanhoille ruokatavoille takaisin huomaamattaan. Nyt olen oppinut uuden ruokailutavan ja kylmästi lasken energiamäärät. Kipupisteenä nyt tuo 70kg ylitys, sen ylitse ei mennä. Silloin alkaa kovempi itsenä rankominen... Ja menihän se kiloraja rikki jouluna, kun äitin sienisalaatissa oli todella reilusti suolaa. Nestettä kehossa kilotolkulla, mutta tiedän sen olevan vain turvotusta.

Itse kerroin avoimesti kaikille, jotka jaksoivat asiaa kuunnella. Jotenkin helpotti, kun se oli avoimesti puhuttava asia. Puhun siitä yhäkin avoimesti ja kerron kanssaihmisille/uusille työkavereillekin.

Heipä hei. Leikkaus on mulle ollut parempi kuin lottovoitto. Harva sais 40 kiloo pois vaikkapa enellä. Ja sit ne kilot tulee nopsaa takasin kun kuuri loppuu. Leikkauksen jälkeen mun ruuanhimo hävisi.Jouluruuat maistui nyt kyllä, mut pieninä määrinä. Joulun aikaan tippui puoli kiloa painokin. Joten en voi kuin kannustaa sinua.Leikkauksesta olen kertonut vain miehelle, lapsille ja mun vanhemmille. Töissä ja muille kerroin että on 'naisten vaivoja' miks leikattiin. Ja enen ennnen leikkausta kerroin niinkuin onkin, pitää laihduttaa jotta voi tähystysleikata. Ja leikkauksen jälkeen niin nyvä draivi päällä että laihdutus jatkuu.. Mun lapset, 16 ja 18 vuotiaat oli kannustavia. Kyllä he ovat vuosien mittaan nähneet mun laihdutusyritykset, selkäkivut ja tuskastumisen itteeni. Huolissaan toki olivat riskeistä, mut riskihän tuo valtava ylipainokin on. Onnea jatkoon Tuulahdus!

Kertomista ei voi ottaa takaisin, siksi kannattaa miettiä tarkkaan haluaako sen olevan puheenaiha tästä hamaan tulevaisuuteen ihmisillä. On myös aika rasittavaa joskus jumien kohdalla tilittää paljonko paino on laskenut tai jos ei ole laskenut.

Mä en ole asiaa salannut mutta en esim. työpaikalla ole kertonut kuin harvoille ja valituille. Ei leikkauksien syitä tarvi kertoa edes työnanatajalle. Lapsille ( 5 ja6 v. ) kerroin että äiti menee masuleikkaukseen. Myöhemmin kun tuli huonoja oloja ja lapset ihmettelivät kerroin että en leikkauksen takia voi syödä paljoa kerralla tai makeaa.

Leikkaus on yksi parhaita juttuja mun elämässä, vaikkei siinä ollut suurta vikaa ennenkään. 25 tervettä työvuotta toivottavasti edessä ja vältetty diabetes, vähemmän kipeä polvi, voin/jaksan tehdä ihan eri lailla asioita. Minusta on tullut minä.

Itselläni leikkaus olisi 31.1. Avoimesti olen kertonut usealle leikkauksesta mutta esimerkiksi työpaikalla, jossa teen sijaisuuksia, en ole asiasta maininnut. Eneä aloittaessani sanoinkin vain aloittavani paaston, joka olikin ihan sopiva syy näin joulun jälkeen. Kännissä olen kyllä hölötellyt puhua vähän ohi suuni joillekin entisille koulukavereille ja se kaduttaa mutta toisaalta, mitä sitten.

Vanhempani, avopuolisoni ja ystäväni tietävät. Samoin pikkuveli.

Rohkeutta! Vaikutat juuri sellaiselta joka on tosiaan asioita funtsinut etkä lähde leikkiin kevyin mielin. Tsemppiä!

Hauti hou every poty
Ravitsemusterapeutti ta-vat-tu. Eipä mitään uutta infoa sieltä tullut. Kaiken mitä hää haasto, oli jo näiltä sivuilta tullut tietooni. Vaan onhan se tietenkin eri juttu kysyä ja jutella kasvotusten kuin pelkästään netistä lukea juttuja.

En ajatellut vielä kertovani tästä asiasta kenellekään, töissä varsinkaan. Katsoo sit kun tulee ajankohtaiseksi leikkaus, että mitä kertoo ja miten kertoo. Sehän tässä niin typerää onkin, kun ne miljoona aiempaa laihdutusyritystä on tullut julistettua melkein radiomainoksina ja kun kaikki vuosien saatossa on voinut todeta, että eipä tuo sit kuitenkaan mitään saanut aikaiseksi, tai ainakaan pysyvää saanut aikaiseksi ja ai jaa, taasko se yrittää. Enhän tietenkään tiedä ajatteleeko ihmiset niin, mutta kuvittelen niiden ajattelevan. Ehkä itse ajattelen tyhmyyksissäni muista niin. En tiedä. Yritän nyt kuitenkin saada jollakin opilla painoani alemmaksi ja kunhan sen lääkärin tapaan, niin ollaan yksi pykälä eteenpäin otettu. Mulla on verenpainelääkitys ollut useamman vuoden ja sokeriarvotkin turhan korkealla olleet viime aikoina. Tavoitteena todellakin olisi se, että kun reilun parinkymmenen vuoden päästä eläke kutsuu, niin pääsis terveenä töistä pois ja vielä useampia terveitä vuosia töiden jälkeen. Ja totta hitossa ois kiva saada pukeutua kivasti. Eikä tuskailla hikisenä sovituskopissa, että eikö nyt tämäkään mee päälle tai berliininmakkarana tuijottaa peilistä itseänsä ja järkyttyä. Tahtois, ehkä me kaikki olemme sellaisia, että viikossa lähtis sata kiloa. Ymmärrän kyllä, että päänuppi kaipaa aikaa asioiden selvittelyyn. Että vaikka ei tietoisesti asiaa jauhaisikaan, niin jotenkin alintajunnassa käy keskustelua leikkauksesta. Ehkä se on sitä itsensä valmistamista henkisesti. Heh, sitäkin tässä ehdin miettimään, että sitten kun olen hoikempi, ehkä normaalipainoinen, niin mitenköhän tuo polla rukka tulee perässä. Että kokeeko sitä olevansa julmetun lihava vielä montakin vuotta laihtumisen jälkeen. No, aika näyttää.

Minä koen yhäkin olevani se porukan "isoin" Vaatekoko nyt 38 yläosa ja 40-42 alaosa, vieläkin tuntuu lihavalta... En tiedä, millä tuon ajatusmaailman saisi kutistumaan kanssa. Nyt huolehdin kaloreista ja siitä että en pääsisi enää lihoamaan takaisin. Olen naimisissa puntarini kera. Se saa enemmän huomiota kuin isäntä :twisted:

Joo, mä oon kans porukan isoin kaikkialle, mut en kuitenkaan voi olla lukujen mukaan. Saatan sanoa, että " mene sää pienempänä tuonne ikkunan puolelle" ja sitten tajuan, että toinenhan on ihan saman kokoinen tai isompi. Mulla on housukoko nyt 36-38 ja yläosa 38. Pää näyttää muuten ihan järkyn isolta, ku ennen se oli pieni suhteessa vartaloon

kuule kyllä sitä itse kukin miettii tarkkaan ja hyvä se vaan on että miettii, minä mietin vielä leikkauksen jälkeenkin heräämössä että olinkohan mä nyt ihan ajatellu tän homman putkeen...että nou hätä!!!
ja suosittelen julkista puolta vaikka se niiiin hitaalta tuntuukin mut oikeesti aika menee kuin lentämällä!!!

Heh. Tässähän tulee veikeä tammikuu. Kävin siellä sisätautilääkärillä ja hää sanoi, ettei ainakaa tässä vaiheessa ole leikkaukselle mitään estoja. Tammikuussa vielä käyn näissä mitä nää nyt on, puhaltamassa keuhkot pihalle tai jotain sellaista, kuvataan ultralla ylävatsaa ja joku röntgenkin on. Vatsalaukuntähystykseen en saanut vielä aikaa, mutta arvelivat että kahden, kolmen kuukauden sisään se tulee. Ja tähystyksestä parin viikon päähän uusi lääkäriaika ja sen jälkeen lähete leikkaukseen. Jäin vaan tässä miettimään, että pitäiskö meitsinkin ottaa yksityisen kautta se tähystys... Hei, te mikkeliläiset tai liepeillä asuvat, voisko suositella jotain tiettyä. Jaa niin, täällä ei tietysti saa mainostaa. No, kertoisko joku, että miten paljon se sydeemiä nopeuttaa. Lekuri sanoi, ettei mun tarvii enää eneillä kuin sitten kuukauden päivät ennen leikkausta. Mutta että ruokavaliolla saada painoa alas (kun ne sokerit vähän koholla) ja ainahan ne pudotetut kilot ennen leikkausta on plussaa vaan. Ilmeisesti uskoi mun historiani, mitä työterveyslääkäri oli hänelle lähettänyt. Ja kuinkahan nopeasti tai hitaasti tulee tieto leikkauksesta, kunhan lähete on saapunut perille. Voi, on tää jännittävää.

Minä kävin terveystalolla yksityisesti tähystyksessä. Sinnekin tarvitsee lähetteen lääkäriltä, vaikka itse maksaisikin. MKS:n silloinen kirurgi suoritti, toimenpide ei kestänyt kauaa, mutta uudestaan en haluaisi kokea... Hintaakaan en muista... Saattaa olla tallessa tuolla aiemmissa viestiketjuissa jossain. Siitä tutkimuksesta saa Kelalta korvauksen, tosin korvaus aikasta pieni (sen muistan)....

Jos Mikkeliin menent, niin kysäise huviksesi hinnasta sekä Marskilta että terveystalolta. Tai saattaahan sen hinnan löytää netistäkin nykyään. Tutkimusruljanssi nopeutuu yksityisellä puolella noin 2-3kk; ei ilmeisesti enemmällä. Joensuun leikkausjonot vetävät ilmeisesti kohtalaisesti.

Mulla oli niin hyvä tuuri, että työterveyssopimus piti sisällään tuon tähystyksen. Eli Terveystalon työterveyslääkäri teki lähetteen Terveystalon yksityispuolelle ja pääsin sitä kautta aika nopeesti tähystykseen, olisiko kuukausi mennyt?

Tähystyksen ja lääkärin jälkeen tuntu että homma etenee tosi nopeesti.

Joo, en mä siitä hinnasta. Tai ei sillä, että tässä rahaa pilvin pimein olis, mutta vähän hipottas tuo aikataulun nopeuttaminen. Vaikka, onhan tässä aikaa. Lapsen rippijuhlat sattuu kesäaikaan (loppukesästä) ja jos olen oikein laskeskellut jonojen kestoja niin pahassa lykyssä sattuisi juuri rippijuhlien aikaan leikkaus. Ajattelin vaan, että josko saisi alkukesälle leikkauksen, mutta ehkä olen optimisti. Vetääköhän siitä kukaan instanssi herneet nenään, jos kävis suorittamassa tähystyshommelit julkisen ulkopuolella? Hmmm,,,

Hei Tuulahdus. Mut leikattiin julkisella puolella ja otin puheeksi prosessin alkuvaiheessa TYKSissä, että olen ajatellut että menisin vatsalaukun tähystykseen yksityisesti prosessia nopeuttaakseni, niin TYKSin lääkäri sanoi mulle, että he eivät suosittele sitä. On kuulemma parempi, että leikkaava kirurgi tekee tähystyksen, tietää silloin varmasti mitä asioita sieltä halutaan tähystää, mistä kohtaa ottaa koepalat jne. ja siitä on muutenkin hyötyä kirurgille, että on nähnyt vatsan sisältäpäin ennen operaatiota. Näin siis mulle sanottiin, siksi en mennyt yksityisesti, mutta tottakai se on jokaisen oma asia miten asian omalla kohdallaan hoitaa.

Minulle tehdään tähystys Hyvinkään terveyskeskuksessa ja menen luultavasti Peijakseen leikkaukseen. Jos tähystysaikaa saa ootella pitkään, niin luultavasti kannatta. Terkkarissä täällä on parin kuukauden jono tähystykseen.

Bulla65; jos pääsen leikkaukseen, niin sen suorittaa joko Kuopion tai Joensuun lääkäri. Että vaikka kävisin tällä omalla paikkakunnalla tähystyksessä, julkisesti tai yksityisesti, niin leikkaava tohtori se ei kuitenkaan ois. No, harkitsen vielä näitä juttuja. Mut kiitos kun kehtaatte vastata näihin kyselyihin. Varmasti kaikkiin näihin löytyis jo aiemmista viesteistä vastaus, jos jaksais vaan etsiä. Palaillaan!