Heippana_1974 esittelyssä (viikko eneä takana, leikkaus edessä 22.11)

Heippa te kaikki rakkaat kanssaihmiset!
Minäkin uutena tänne itseni ajattelin tupata. Kerronpa vähän itsestäni ja kokemuksistani tällä tiellä kohti leikkausta. Olen lukenut jonkin verran muiden juttuja ja saanut niistä paljon vertaistukea. Jospa joku voisi minun tarinasta jotain tsemppiä saada

Olen 16-vuotiaaksi saakka ollut normaalipainoinen. Mua kiusattiin jonkun verran koulussa, myös painon takia, vaikken oikeasti ollut mikään lihava! Vain hyvin kehittynyt ja muodostunut Sitten 16 vuotiaana alkoi painoa tulla, yhden kesän aikana varmaan 15kg. Äiti raahasi lääkäriin, tutkittiin kilpirauhasen toiminta ja ties mitä, varsinaista syytä ei löytynyt. Se on jäänyt mieleen, kun lääkäri sanoi, että voisi ehkä olla jotain hormonaalista... kun pyöräytät ekan lapsen voi tilanne muuttua. Painoin tuolloin varmaan muistin mukaan jotain reilu 80kg.. Pikkuhiljaa paino nousi..salakavalasti lopulta se jojoili 100kg molemmin puolin...
Sain sen lapsen, kaksikin.. (ihanat tytöt, nyt 12 ja 13v) Laihduin tosiaan raskauksien aikana, toisen tytön synnyttyä painoin 79kg. Vähiten ikinä aikuiselämäni aikana. No sitä iloa ei kestänyt kauan, koska paino alkoi taas pikkuhiljaa nousta, oltiin taas pian 90kg... ylikin... Tuli avioero ja todella vaikea tilanne elämässä... Painoin yli sata kiloa, kun opiskelin lähihoitajaksi ja kävin samnaikaisesti kokopäivätyössä. Kotona leikki-ikäiset lapset, takana erittäin traumaattinen avioliitto, edessä uusi liitto (uusperhe, jossa isällä 5 lasta), jne.... aloin rakentaa ympärilleni suojamuuria ihan kirjaimellisesti. Lihoin viimeisten 8 vuoden aikana reilun 50kg. Aikamoinen suojamuuri

Olen kaksi vuotta tehnyt vakavasti otettavia elämäntapa korjauksia. Paino putosi -9kg Tämä on ollut hyvä projekti, sisältänyt kuntoutusta Kaisan kodissa, jossa aivan ihana ja osaava henkilökunta auttoi vuoden kestäneen projektin ajan (kolme jaksoa siellä) näkemään itseni niin arvokkaana, että ansaitsen muutoksen elämässäni Ruokavaliomuutoksilla ja säännöllisillä ruokailuajoilla sain itseni laihtumaan muutamia kiloja, mutta koska painoa on niin paljon, se on tuntunut aivan naurettavan pieneltä pudotukselta. Kuntoutuslääkäri alkoi pari vuotta sitten puhua ensi kertaa leikkauksesta.. olen kohtuullisen nuori ja perusterve VIELÄ, mutta kuinka kauan? joten ihannetapaus leikattavaksi.

Siitä se projekti pikkuhiljaa lähti rullaamaan, kohti leikkausta. Kuntouksen päätösraportissa kuntoutuslääkäri suositti omalääkäriä kirjoittamaan lähetteen PH-KS:n. Aikaa piti odottaa pitkään ja hartaasti, mutta tässä on ollut hyvä käyttää tämäkin aika hyödyksi ja kerätä omaa halua ja itsetuntoa. Olen myös hoitanut elämässä voisiko sanoa "häiritseviä" tekijöitä kuntoon. Siis niitä asioita nyt ja menneisyydessä jotka vaikuttaa omaan minäkuvaan ja terveeseen itsekunnioitukseen
Tätä prosessia olen työstänyt siitä saakka kun tein päätöksen mennä leikkaukseen, jos lääkärit sen katsovat minulle hyväksi vaihtoehdoksi. Apuna olen turvautunut oman kuntamme mielenterveystoimiston hoitajaan, joka on ollut erittäin hyvä keskustelukaveri. Itse yksin on joskus vaikea huomata omassa ajattelussaan ja toiminnassaan, mitään outoa, joten on ihanaa kun joku huomauttaa niistä omaksi parhaaksemme. Sitä kautta oma oivaltaminen on lähtenyt kasvamaan ja voinkin sanoa, että peilikuvani ei enää vastaa sitä ihmistä joka tunnen olevani sisäisesti. Joku kumma roikkuu vielä minussa (lue:suojamuuri)vaikka olen enemmän kuin valmis luopumaan siitä <<<<IRTOAA SE, kun oikein ravistelee

Nyt ollaan sitten siinä pisteessä, että viikko eneä takana. olen sekoittanut pusseja ja joitain yksinkertaisia helppoja tuotteita dieettiin. Helpottaa kun on jo tuttua kalorien tutkiminen. Tärkeintä on selvästi ollut: säilyttää ruokarytmi, juoda paljon, valita sellaiset tuotteet, jotka sopivat itselleen parhaiten. (itse ainakin huomasin, että kahden markkinoiden välillä olevan tuoteryhmän välillä on mielestäni todella suuret makuerot) Allevo sopii mun makunystyröille paljon paremmin, kuin nutri. Mulla siis nyt 9 päivää takana ja paino tippunut -8,8kg. Ravitsemusterapeutin laittama tavoite oli kuudessa viikossa ennen leikkausta saada tuo 12kg pois, joten eiköhän ole aika helppoa saada lopputavoite pois, kun aikaa tuohon leikkauspäivään on vielä neljä viikkoa
Toki vauhti hiljenee varmasti vielä, mutta alku on ollut enemmän kuin innostavaa... moon ihan liekeissä

Omat ensikokemusket enestä -/+:
-Pari ensimmäistä päivää oli, kuin olisi ollut humalassa ilman humalaa
-Päätä alkoi särkeä iltapäivisin
-Ihmeelliset hikoilukohtaukset
+voiko sitä iloisempi olla kun paino tippuu toistaiseksi kilon päivässä
+tuntuu paljon helpommalta kuin olisin ikinä uskonut (toki 2 vuoden henkinen valmentautuminen auttaa)
+sitoutuminen on kaiken a ja o
+askel tuntuu kevyemmältä ja nyt kun reilu viikko takana, mulla on tosi hyvä olo kaikin puolin
+työtkin sujuu kevyemmin

KIITOS IHAN MIELETTÖMÄN PALJON TEILLE KAIKILLE JOTKA OMIA KOKEMUKSIA TÄNNE JAKSATTE KIRJOITTAA!
Vertaistuki on tärkeää!!!

Kiitos esittelystäsi ja tervetuloa mukaan palstalle

Tervetuloa mukaan!!mäkin eneilen nyt toista viikkoa leikkuu mulla 7.11!!

Tervetuloa mukaan!!

Kiitos, mukavaa kuulua joukkoonne

Tervetuloa mukaan!

Täälläkin ENE:illään ja yritetään karistaa muutama kilo valmiiksi ennen kirurgin tapaamista. Yhdessä mennään kohti tavoitetta

-Mili-

Tervetuloo joukkoon suureen pienenemään ja semppiä eneilyyn.
Itellä enen4viikko menossa ja kaksi olisi vielä edessä j leikkaus on 12.11

Hienoa heippana - kiitos rehellisestä kirjoituksestasi.
Sitä suojamuuria tässä tosiaan ikuisiksi ajoiksi pois päältä ravistellaan.
Aiemman elämän JOJOilussa sitä välillä sai pois, mutta sitten taas oli helppo kätkeytyä sen taakse - ja ihan kuin itsestäänhän se siihen ympärille kasvoi. - minullakin oli 16 kk sitten todellinen muuri - 164 kg.
Nyt mennään 1 kk leikkuun jälkeen alaspäin ja paino on 118 kg:ssa. Ja jo nyt tuntuu virtaa olevan aivan hirveesti. Eilisessä kontrollissa oli verenpaine 138 / 70 ja paastosokerit on aamutuimaan 4,0 - diabeteslääkkeet jäi leikkuupöydälle!. Uniapneakontrolliin odottelen pääsyä ja saattaa olla että ylimääräisenä petikaverina jo yli 20 v ollut CPAP-laite eli "turbo" tulee sekin tarpeettomaksi, kunhan paino tästä vielä putoo alle sadan.
Vaimokultakin ihmettelee kuinka paljon vähemmän minä vien tilaa sängyssä - ja sen verran on jo ehditty "hoitaa aviollisia velvollisuuksia", jotta uudestisyntymistä vaikuttaa tapahtuvan monessakin asiassa...
Kerron nämä nyt tässä aluksi ihan vaan siksi, että ymmärrätte kuinka paljon positiivisia muutoksia "vanhalle ruunallekin" tästä leikkauksesta on tulossa.

Tsemppiä ENEilyyn. Pitkä valmistautumisaika on varmasti ollut hyväksi. Nyt sinulla on varaa olla terveesti itsekäs!
Asenteesi vaikuttaa juuri oikealta. Sitoutuminen on tärkeintä. Kun ohjeita noudattamalla syntyy tuloksia, niin ei tarvitse tuskailla pikkuasioista. Mitä väliä sillä on miltä ne jauhepussimössöt maistuu, kun menossa on ohimenevä vaihe!

... ja epäilijöille voit sanoa vaikka että painukaa Iitin Kuuksaan (vai oliko se Kuuksoon)
(tai jos se on kovin lähellä niin vaikka huitsin nevadaan...)
Vieläkö tuo aikanaan kymenlaaksossa viljelty sanonta on hengissä? Toinen tapa oli sanoa että painukaa Iiitin kirkolle...

TSEMPPIÄ -ME TEHDÄÄN SE

Iitin Kuukso on tuttu ilmaus, samoin huitsin nevadakin Mut oonkin aika läheltä sitä Iitin Kuuksoa kotoisin..

Tervetuloa palstalle! Mäkin olen vielä uusi täällä, mutta on kyllä kiva lukea muiden kokemuksia.

Kiitos superkivasta vastauksesta Bloccolle. Ihana kuulla, noin positiivisia juttuja Oma mies laihdutti reilu 40kg elämäntapa muutoksilla ja onhan se tosiaan totta, että moni asia alkaa kukoistamaan uudelleen saati kun tässä vielä itsekin ohenee
Kuuksohan se tosiaan täältä löytyy On itsellekin tuttu paikka vaikken olekaan kotoisin täältä. Kuitenkin sen verran pitkään asunut, että olen valmis kanssa noi epäilijät sinne Kuukson lampeen vaikka auttamaan
Pussikeitot on oikeastaan maistuneet kerrassaan hyviltä, koska tulokset saavat maun muuttumaan lähes taivaalliseksi. Kymppi rikki kahdessa viikossa, saa hymyilemään. Kiva mennä huomena ravitsemusterapeutin tapaamiseen, kun on ollut selkäranka kohdallaan

Hieno tulos heippana!Saat paljon enemmänkin kun sen 12kg pois!
Mullakin menee ihan mukavasti nyt pienien vaikeuksien jälkeen.2,5vk ja 9,5kg pois!Eli perässä tullaan kovaa vauhtia..Kolme viikkoo vielä ja ollaan leikkauspöydällä.Alkaa jännittää tosissaan.

Niinpä tosiaan ja hyvä Katka... lähteehän se sieltä
Nyt vaan luotetaan siihen että tää kaikki tapahtuu oikeesti meille
Toivotaan et ehdittäs nähdä edes vilaukselta osastolla...

Aika on menny ihan supernopeesti ja 21.11 on ennemmin kun kerkee huomata Se on kumma,ettei pää taho pysyä mukana vaikka tähän on yli vuoden "valmistautunu"...
Kyllä mä uskon,et me nähään siellä,ellei ne suoraan leikkurista mua tuuppaa taksiin