Minulla selvä asenneongelma...tarvitsen tukea!

Aloitin kesällä laihduttamisen. Nyt laihdutettu jotakuinkin 10 kiloa. Kilokubin laskurin mukaan voisin syödä 1500 kcal, en kuitenkaan ole sillä laihtunut (päivittäin 1300-1400 kcal). Tästä suivaantuneena yritin pitää yhden pussipäivän (illalla sorruin yhteen leipään), saldo n.650 kcal ja paino kääntyi vihdoin laskuun. Olenko syönyt koko ajan liikaa?

Lääkäri olisi laittanut minut laidutusleikkausjonoon,mutta pyysin vielä lisäaikaa. En ole jotenkin pystynyt sisäistämään prosessia. Saavutetuista eduista luopuminen tuntuu vaikealta. Ei koskaan enään hampurilaista. Kaksi desiä ruokaa kerralla. Tätä täytyy työstää. Olen luultavasti jonossa hetken päästä, mutta ainakin teen ratkaisun tietoisesti. Tänne saitille tulin, koska tarvitsen teiltä tukea.

Nyt painoa 117 kg BM 41. Mikä on oikea hyvä kalorimäärä? Miten jaksotatte sitä päivän mukaan. Olen aiemmin ollut päivän syömättä ja syönyt sitten illalla. Tämä ei kuitenkaan toimi. Nyt on pakko miettiä tuota jaksottamista ja taistella itseni kanssa.

Ja kuka on sanonut ettei koskaan saa enää mitään herkkuja ihminenhän sitä on leikattukin ihminen pitää vaan oppia syömään asiallisesti minulla esimerkiksi ei koskaan enään neljää ravintolapitsaa kerralla 1/4 riittää loistavasti tai 1/8 osa

Saat sinä herkkujakin syödä mutta kohuudella,se tässä hyvä juttu onkin kun ei enäää pysty paljoa syömään.
Ja toi tyyli "en syö päivällä mitään syön vasta illalla" se se vasta lihottaakin
Syö 2-3 tunnin välein vähän ja mielellään protsku pitoista ruokaa niin laihdut
tää on mun näkemys asiasta..mutta tossa olet oikeassa että tämä juttu vaatii todellakin asennoitumisen ja kunnolla..mä esim sain aikaa lähes 3 vuotta ja luulin olevani jo hyvin asennoitunut tähän mutta kuinkas kävikään...ilmeisesti en kuitenkaan ole koska tämä alku tuottaa aika tavalla vaikeuksia mulle luulin osaavani tän homman kun mut on leikattu,mutta ei se niin helppoa olekkaan..siis mulle..suurin osa meistä on pärjännyt alusta asti hyvin.Nyt alkaa mieli olemaan jo valoisampi kun leikkuusta on kulunut yli 6 viikkoa kun vaan selviää mikä kipu mulla on välillä ylä masussa niin eiköhän tämä tästä iloksi muutu

Kyllä täällä ainakin on hampurilaista välillä syöty. Tosin ei kokonainen enää mahdu millään, saatika kokonainen pizza. Puolikas menee vielä sentään.
Mutta kaikkein oudointa on se, ettei niitä edes kaipaa sen enempää. Ennen leikkausta mulla oli sama olo....ei koskaan enää ISOA lautasellista spagettia ja tomaattijauhelihakastiketta. Tai juurikin tuota roskaruokaa.
Mutta mutta, leikkauksesta kohta vuosi, spagettia olen syönyt sen jälkeen ehkä kerran. Ja hampparia ja pizzaa muutamaan otteeseen. Mutta ei niitä vaan enää tee edes mieli. Jotain kummallista on tapahtunut, sellaista mitä en kuuna päivänä uskonut kokevani. Mutta näin se vain silti meni. Ja se on outoa!

Mä olen tätä samaa sanonut aika monelle jo, eikä vastaanotto aina ole kovin positiivista. Mutta pidemmän päälle tää menee joillekin jakeluun ja hyötyvät siitä.

Jos kalorit on alle 1500 kcal ja syö vähintään 3h välein vähintään 5 kertaa päivässä ja juo 2L nestettä, niin silloin pitää laihtua. Jos ei laihdu voi se johtua aineenvauhdunnan häiriöstä mutta se on erittäin harvinaista. 99% todennäköisyydellä et ole itsellesi rehellinen kun lasket kalorit. Jätät jotain laskematta tai nipistät vähän pois joka paikasta.

Joku vuosi sitten tuli telkkarista brittiläinen dokumenttiohjelma jossa testattiin naista joka ei ymmärtänyt miksei laihdu. Nainen luuli syövänsä alle 2000 kcal mutta todellisuudessa hän söin yli 3000 kcal. Hän aliarvioi kalorit vain 60 % siitä mitä hän todelisuudessa söin. Ja kyse oli alitajuisesta itsensä huijaamisesta.

Mun kulutus on nyt 2600 kcal, mutta olen 190 cm mies joka treenaa aika paljon. Mutta kyllä nainekin joka itse hengittä, sydän lyö ja ruuminlämpö on yli 36 astetta kuluttaa vähintään 1800 kcal. Ikiliikkujaa kun ei ole vieläkään keksitty. Energiaa ei synny tyhjästä eikä ihminen toimi ilman energiaa.

Tämä on tueksi tarkoitettu tämä teksti vaikka se todennäköisesti jopa suututtaa. Mutta jos haluaa jotain pysyvää muutosta niin eka asia on tosiasioiden hyväksymien.

Mä alotin kaksi viikkoa sitten laihduttamaan, ja oikeastaan Kimbyn jutut tuntu jotenkin kolahtavan eniten ja ajattelin että tällä tyylillä en vielä oikeastaan olekaan kokeillut, ja jonkun verran myös täällä paljon puhuttu eneily "himotti", kun näyttivät tuottavan tulosta.
Kaksi viikkoa siis nyt kulunut ja painoa tippunut 7kg. BMI.n paukkuessa viittäkymppiä se ei toki vielä ole kuin pisara meressä, mutta mä olen TODELLA hämmästynyt miten kivuttomasti se oikeasti on lähtenyt.
Noudatan 800-1000 kcal dieettiä ja rakennan päivän ateriat 50-200kcal annoksista 2-3h välein. Ei ole nälkä, tuntuu että koko ajan on jotain pupeltamassa, ja toki täytyy vahtia kelloa ettei mene liian pitkiksi välit. Ja se vesi, sitä on ihan pakko juoda muuten käy huonosti, paineet tippuu ja syke nousee ja kuuppa tutisee.
Nälkä kuurit ja paastot ja syön vain illalla tai aamulla tai en ollenkaan, se saa vaan sortumaan ja kropan sekasin ja jumiin.
Ei tää helppoa ole ja koko ajan hirvittää millon se eka retkahdus tulee tai pikemminkin se että pääseekö siitä sitten jaloilleen ja ruotuun takasin.
Mutta tää alku on ainakin mulla osoittautunut erilaiseksi kuin ennen, ja toivon että se johtaa sitkeydellä tuloksiin.

...ja tässä vanhempi setä jatkaa:
Dear "Fruits13"
Jos sisäistät tuon mitä muut tuossa yllä ja minä yritämme sanoa, niin vielä on toivoa!
...asenneongelmasi on selvä, kuten itse sanot:
"Saavutetuista eduista luopuminen tuntuu vaikealta. Ei koskaan enään hampurilaista."
- siis etkö halua luopua saavutetusta edustasi, joka on ollut:
JIPPII: Saan syödä hampurilaisia ja mitä vain niin että painoni nousee yli 120 ja jopa yli 130 kiloon! WAU
Vanhana JOJO-laihduttajana täytyy kyllä sanoa, että ihan oikeasti haluat varmasti päästä niistä hampurilaisista ja muista mussuttamistasi roskaruokailjetyksistä eroon!

ota loppuelämän motoksi ruokailuissakin:
VÄHÄN MUTTA HYVÄÄ / LAATU KORVAA MÄÄRÄN

Kokemuksiini perustuen väitän, että ruokapäiväkirja, johon merkitset KAIKKI mitä suuhusi laitat, on yksinkertaisin avain ongelmaasi. Kuten tuossa yllä jo neuvotaan
JUO PALJON JA SYÖ RIITTÄVÄN PIENIÄ ATERIOITA
Olen nyt 127 kg mies ja ohje leikkauksen jälkeiselle ajalle on toistaiseksi 1200 kcal ja 60-80 g proteiinia. Ja sillä pitäisi nyt paino tippua hyvään tahtiin...

Mitä ENE-pusseihin tulee, niin niillä voi toki korvata myös osan päivän aterioista, mutta parhaiten ENE toimi ainakin minulla, kun sen hoidin ohjeiden mukaan pusseilla. Ei sitä näläntunnetta siinä oikein enää ehtinyt edes olla, ennenkuin pääsin ketoositilaan. USKO POIS, Sain viime syksynä 52 päivässa 26 kiloa ja nyt ennen leikkausta 20 päivässä 10 kg kevennettyä itseäni.

Asia on yksinkiertainen, mutta hieman toki työläs ja vaivaa vaativa. Jaa ateriat tasaisesti valveillaoloajallesi ja laske oikein kalorit - huolehdi riittävän nesteen saannista. Ole terveesti itsekäs ja Just Do It!

Ja "SokeriKissa" tervetuloa sieltä kymenlaaksostakin tänne kutistuvaan joukkoon!
Kun tavoite on kirkkaana mielessä, niin motiivi riittää viemään tulokseen, jonka päässä odottaa uusi elämä. Kokeile juomaksi miedosti hiilihapotettua kivennäisvettä.. Se on vettä parempaa, kun siinä on niitä suoloja. Minun ja monen muun ENE-historiaan voit perehtyä lukemalla vanhoja juttujamme...
Tsemppiä - ja rohkeesti kysymään - myötäelämme jokaisen kanssa tätä yhteistä savottaa!

Kiitos kaikille kirjoittajille.

Tiedän olevani asennevammainen, ja tilanne täytyy muuttua. Kalorit ovat päivittäin olleet alle 1500, mutta syöminen pääsääntöisesti ajoittautunut iltaan.

Kirjaan kaiken siis KAIKEN syömäni jatkuvasti ylös, koska huomaamattaan sitä laittaa suuhunsa muuten liikaa. Nyt tätyy vain yrittää tuota kahden tunnin jaksotusta tosissaan.

Luulin että laihdutusleikkauksen jälkeen esim. rasvainen hampurilainen tai pizza on mahdoton syötävä. Jostain luin, että tulevat kuulemma parin suupalan jälkeen ylös . Helpottava tieto, että pystyy syömään normaalisti, mutta tietysti paljon vähemmän.

Lämpimin kiitoksin!!!!!

Kyllä se alussa onkin pitsa ja hampurilainen nou nou listalla ja sitte kohta siihen jo pystyykin.. Määrät on vaan niin pienii.. Sulle riittää euron juusto leikkauksen jälkeen ja sekään ei uppoa kokonaan

En muista..saako kohta 7 viikkoa leikkuusta syödä jo naudanliha kastiketta?siis tarkoitan sitä itse lihaa?
Tiedän että mulle on sanottu että saan jo nyt syödä ihan kaikkea mutta jotenkin muistan (ehkä väärin) että lihaa ei saisi syödä alussa..mutta olenko siis ohittanut jo sen "alun" ?

Varmaan kaikilla on aluksi vaikeaa hyväksyä syömisen rajoittamista, mutta minua ei vaivaa asia enää. Ihminen on sopeutuvainen eläin.

Tiikeri: Saa syödä. Mutta mitä isompi kokolihapaloja niin sen herkemmin ne voi aiheuttaa vatsakipuja. Mutta kastikkeessa ei yleensä isoja kokolihapaloja ole.

Kiitti kimby

Minä pelkäsin leikkauksen rajoittavan elämääni ja rakkauttani ruokaa liikaa. Pelkäsin etten enää pitäisi/voisi syödä rakastamiani ruokia/nauttia siitä mistä aikaisemmin. Kaikki maistuu ja menee alas edelleen, määrät vain minimaallisia aikaisempaan verrattuna.

Itse olin kanssa jonossa pidemmän aikaa ja mietin 2v. ennen lähetteen hakuakin. Asia, jonka muuttaisin näin jälkikäteen jos voisin. Ihan tarpeetonta vellomista ja jojoilua oli sekin aika. Leikkaus oli erinomainen asia vaikka vielä leikkausaamuna olisin sairaalasta lähtenyt pois, jos olisin sopivan syyn keksinyt ilman, että olisin lentänyt ulos jonosta.

Tämä kaikki varmasti johtui suhteestani ennen kaikkea karkkeihin ja herkkuihin ja samasta syystä saan varmasti katsoa mitä suuhuni laitan lopun elämäni. Herkkuja söisin surutta vaikka joka "ruuaksi" vaikka ne eivät enää edes hyviltä maistukkaan. Ongelma on siis korvien välissä, mutta ajan kanssa ja ongelman tiedostavana uskon pärjääväni asian kanssa.