Kohti uutta elämää, 7kk LEIKKAUKSESTA PÄIVITYS

Kiitos kysymästä, kaipa minunkin prosessini etenee. Ainakin uskon niin. Joka päivä odotan, että saisin tiedon leikkausajasta.

Viime viikolla tuli kirje, jossa sanottiin, että minut on pantu jonoon tammikuun alussa. Kannattaako sairaalan jonohoitajalle soittaa, eli osaavatko he sanoa leikkauspäivän, vai odottelenko vaan yhteydenottoa sieltä päin? Sitä on niin malttamaton.

Hienoa:)Helsingin tilannetta en tiedä, mutta Lahdessa ainakin osasi sanoa ensin "suunnilleen" ja sitten tuli tarkempaa tietoa. Lahteen kun meni lähete niin melko pian tuli nää ajat. Tällä viikolla viel labroja ja ensviikolla haastattelut. Tiedän tuon malttamattoman tunteen - mulla se helpotti aika paljon kun sai sen leikkausaja:) Vaikka matelee nää päivät välillä nytkin....ja ENE:llä mennään leikkaukseen asti.
Peukkuja sulle myös!!!

Kiitos BLOCCO vastauksesta. Minä sain tuon saman ohjeen kuin sinä, mutta mustekynällä korjailtuna. Kuulemma on ollut vähän ongelmia ihmisten kanssa sitten myöhemmin kun ovat pelkkää vauvan purkkiruokaa syöneet ja ovat nyt tekemässä uutta ohjetta joka vastaisi enemmän sitä mitä tarkoitetaan. Minulta siis kiellettiin sauvasekoitin, enkä ole sitä käyttänyt.

Muutamalta täältä kuulin, että näkkäri kävisi. Se nyt ei ole millään lailla pehmeää ruokaa, mutta kun sen pureskelee niin ihan mössöksi se menee, eli näkkäriä olen syönyt. Toivottavasti ei ole vaarallista

Mielenkiintoista on se, että yleensä ihmisille tulee kai ekat dumping vasta myöhemmin, mutta minäpä koin ensimmäisen eilen. Ei ollut kiva kokemus, mutta sitä opettavaisempi. En ollut syönyt aamulla mitään koska heräsin todella myöhään, ensimmäiseksi söin siis ruuan. Ajattelin, että kun ruuaksi tehtiin riisiä ja jauheliha sekoitusta (muut laittoi muutakin mutta minä vetelin tätä), niin sehän varmaan menee minultakin alas. No eipä mennyt. Sain kirjaimellisesti alas lusikallisen ja kun otin toisen tuli ihan järkyttävä olo. Rintalastaan tuli sellainen tunne, että siihen se nyt jäi se ruoka, ihan hirveä paine ja kiristys. Olen työn puolesta kuullut kun ihmiset useammin kuvailee samantapaisia oireita kun päällä on sydänkohtaus. No, paine ei lähtenyt mihinkään. Sitten sylkeä rupesi muodostumaan jotenkin normaalia enemmän ja sitten ampaistiinkin jo kohti vessaa ja kaikki kaksilusikallista ruokaa tuli laatattua oikein perusteellisesti pyttyyn.

Paine rinnasta ei tahtonut lähteä mihinkään joten oksentelin siinä sitten seuraavat 2-3 tuntia ämpäriin sängystä käsin limaa ja muuta, mahassa kun ei ollut oikeasti jäljellä enää mitään oksennettavaa. Meni se siitä sitten ohi, kun olin kertaalleen oksentanut vitamiinit ja vatsansuojalääkkeet pihalle.

Yhdentoista jälkeen teki mielin jotakin kylmää joten söin mehujään ja menin nukkumaan. Eilisen kalori saldo siis huimat 75kcal, mitään muuta en saanut alas.

Koettu on siis sekin. Kuka olisi uskonut että se tulee riisistä? Ja siis kahdesta lusikallisesta?

Riisi onkin tosi täyttävää. (: Kannattaa varmaan aluksi välttää kaikkea riisejä ja makarooneja sun muita vastaavia ja sitten ajan kanssa kokeilla mikä käy ja mikä ei. (: Dumping on kyllä ikävä, itse en onneksi ole sitä kokenut kun ei minua ole leikattukaan mutta vaikka onkin kuinka ikävä niin taatusti opettavainen ja ihan hyvä että sekin joskus tulee. (: Noin opetuksen kannalta.

Pitipä tulla tänne taas ilmoittelemaan itsestään vähän pikkuisen tauon jälkeen. Täältä löytyy nyt vähän pienempi supersize henkilö....ehkä slightlybiggersizeme tai somethingextrasizeme Leikkauksen jälkeen on ollut niitä hyvä ja huonoja päiviä, nyt vähän rupeaa aurinko paistelemaan tähänkin risukasaan sain meinaa tänään syötyä kanaa ja riisiä ihan hyvän annoksen ilman että tuli yhtään pahaolo. Itselläni tuli tuossa 3vk kohdalla jolloin sairasloman piti loppua vaikea kausi ja meni käytännössä viikko niin että melkein mitään en saanut syötyä. Join pelkkää vettä ja mehua. Sairaslomani luonnollisesti jatkui ja joiduin käytännössä opettelemaan koko homman alusta. Nyt kahden viikon sairasloman jälkeen ollaa taas hieman paremmassa pisteessä. Painoa on leikkauksen jälkeen (noin kuukausi) n. 10kg ja painoni on nyt kaksinumeroinen josta olen todella ylpeä. Kokonaisuudessaan olen pudottanut paino 40kg. Pakko oli käydä ostamassa uudet farkutkin, 8 koko pienemmät kuin edelliset Painan nyt saman kun painoin 8. luokalla, joka on minusta erittäin absurdia. Uskokaa tai älkää kaikkein vaikeinta elämässä nykyään on se syöminen, leikkauksen jälkeen minulla on vain kerran ollut sellainen olo että tuota haluan syödä (kyse oli pitsasta ja sitä söin pienen palan, tosin ei sekään oikein maistunut). Kertaakaan ei ole vielä ollut nälkä, jano tosin on välillä, koska join ennen todella paljon ja vaikka litkisin juomaa jatkuvalla syötöllä en saa samaa määrää alas päivänaikana, jos meinaan nukkuakkin Minusta myös makuaistini on jotenkin muuttunut, kaikki mikä on vähänkin makeaa maistuu super makealta ja taas kaikki mikä on hapanta on todella todella hapanta. Tykkään nykyään lähes pelkästään kaikesta suolaisesta ja jos voisin eläisin pelkästään näkkärillä.

Töihin meneminen hieman epäilyttää vielä ja olen toisealta iloinen että töitä on näkyvissä vasta huhtikuun alusta. Oman alan töissä kun ei voi pitää mitään ruokaa tai juomaa esillä infektioriskin takia missään ja päivässä on vain kaksi lyhyttä taukoa. Mutta kaippa se siitä suttaantuu.

Mitäs muille kuuluu?

Hienoa, että olet päässyt painossa "yläkoululukemiin"!!! Kyllä varmaan tuntuu ihan hienolta;) Mutta kurjaa kuulla että ruuat ei oikein maistu sulle...hmm...missähän mahtaa olla vika? Itselläni tulee huomenna leikkauksesta viikko ja olen ihmetellyt kun pystyn syömään niin monenlaista, tosin vain max 1dl kerrallaan, mutta syön noin 2h välein eli lähes 8-10 x vuorokaudessa. Joskus herään yölläkin syömään. Ja minusta on vaan hauskaa kun saa koko ajan syödä ja laihtuu. No kyllä mä toivon toki että jatkossa pystyn syömään hiukan enemmän ja harvemmin, ettei mene ihan syömiseksi koko elämä. Se taas on yllättänyt itseni, että juoda en toistaiseksi pysty oikein muuta kun vettä ja teetä. Mehut ei uppoa ollenkaan, vaikka enen aikana join todella mielelläni lantrattua appelsiinitäysmehua mm. Muuten olen noudattanut valtakunnallisia käypä hoito suosituksia eli löytyy varmasti googlettamalla ; ruokavalio lihavuusleikkauksen jälkeen. Eli sosemaista, hyvin pureskeltuna. Ei ole tullut huonoja oloja, mutta täyden tuntu rintaan melko nopeasti ja yhtään yli desiä en vielä kerralla syö. Kovasti teki alkuun suolaista mieli, mutta olen laittanut aurajuustoa sulatettuna peruna-jauhelihamössöön tai imeskellyt suolakurkkuja niin tuntuu että nyt on balanssissa sekin asia. Tsemppiä sulle super... Ja kiva kun jaksoit pistäytyä, itse saan täältä tsemppiä ja vinkkejä päivittäin!

Pitkästä aikaa tulen taas tänne päivittelemään hiukkasen. Leikkauksesta on nyt siis reilu 3kk aikaa ja painoa on pudonnut leikkauksen jälkeen tänään tasan 20kg ja yhteensä olen pudottanut hieman yli 50kg. Painoa oli tänään 88,9kg. Asettamani painonpudotus tavoite oli että pääsisin 85 kiloon, mutta nyt tuntuu hieman siltä, että en taida siihen jättää...ja tuskin voinkaan, kyllä se varmaan väkisin vähitellen sinne 75kg tippuu, tosin paljon hitaammin kuin tässä alussa.

Piti tulla vähän kyselemään, että miten muut on nähnyt oman painon pudotuksensa? Minulle ei ole yhtään tullut sellainen "identiteetin menetys"-olo josta monet puhuu, koska minä en nää itsessäni painon pudotusta samalla lailla kuin muut. Huomaan tietysti että jonkinverran on tippunut...ei kai kukaan niin sokea ole ettei huomaisi 50kg eroa, mutta ei minulla ole mitenkään selvästi "kevyempi" ta parempi olo kuin aikaisemminkaan. Piti oikein kaivaa yksi vanhempi kuva esiin (minusta siis ei ole kun tasan yksi kuva 140 kiloisena jonka joku nappasi salaa ennenkuin kerkesin kieltää) ja verrata siihen peilinkautta itseäni että huomasin muutoksen selkeämmin. Se on jännää miten jotkut hehkuttaa 5kg pudotuksen jälkeen että kyllä elämä nyt helpottui ja linnutkin laulaa kauniimmin...mihinköhän mun energialataukseni jäi?

Mutta juu on tietysti ihanaa kun kävin hieman ostoksilla kun rupesi näkymään tuo työmiehen hymy taas farkuista ja päälle meni jo ihan normaali ihmisten kokoiset farkut. Olen yrittänyt olla ostamatta kauheasti vaatteita kun ne jää heti suureksi enkä ole mikään ompelija tyyppi Toinen ero on se mielenkiintoinen fakta että ihmiset istuu nykyään bussissa mun viereen...se on kai näitä laihtumisen varjopuolia

Niin juu ja sekin piti vielä sanoa, että subia saan jo syötyä hienosti, 15cm subi menee muutamassa osassa hyvin alas. Minulla on ongelmaksi muodostunut tuo täysioloisuuden kesto jonka vuoksi olen käynytkin muutamassa gastrossa leikkauksen jälkeen. Leikkauksessa minulle jäi kuulemma joku ylimääräinen poukama/pussi joka kerää hiilihydraattipitoisia/turpoavia ruokia jonka vuoksi olen hyvin pitkään täysi pienemmistäkin annoksista. Minulle tämä ei tiedon saannin jälkeen ole ollut kauhea ongelma, sillä ruoka makuni on oikeastaan muuttunut niin täysin, että syö käytännössä salaattia paljon mielummin kuin mitään muuta.

Minkälaisia kalori määriä teille muille on suositeltu päivittäin saatavaksi? Minulla on tuon pussin ja muiden syiden takia jäänyt aika pienille kaloreille osa päivistä, kun ei aina jaksaisi syödä niitä samoja ruokia. Ravintoterapeutti jopa kehotti että syö karkkia ja sipsejä vähän päälle jos niitä saa syötyä, mutta kun ei oikein tee niitäkään mieli niin olen lakannut laskemasta kaloreita. Jos olisi mahdollista elää pelkällä tomaatilla, jäävuorisalaatilla ja kurkulla niin varmaan eläisin...tuskin kestäisin kovin kauaa Viimeviikolla keksin että pystyn syömään nakkeja aika hyvin joten olen niitä yrittänyt sitten välillä syödä kun se ainainen kanakin rupeaa pännimään. Jonkun pitäisi keksiä joku pilleri mistä saa päivän proteiinit

Onko kenelläkään muuten mitään hyvää vinkkia ravintolasta Tampereella jossa saisi pyydettäessä pienempiä annoksia? Kävin kaverin kanssa Panchossa syömässä ja selitin varmaan 4 kertaa tarjoilijalle että haluan vaan sen alkusalaatin. Lopuksi meinasi palaa jo hihat kun se kyseli että "mutta mitä pääruuaksi", joten sanoin sitten suoraan sille että mulla on 50ml maha..ei sinne mahdu pääruokaa Kaveri nauroi niin, että meinasin pissata housuihinsa Minkälaisia kokemuksia muilla on, saako sitä esim. lastenannoksen jos tahtoo?

Moikka!Olipa mukava kuulla sun kuulumisia;) Ei ollenkaan huono saavutus vaan aivan loistava!!! Mulle ravitsemusterapeutti suositti ett' 1200 kcl olis hyvä vuorokausikalorimäärä. Olen 163cm pitkä ja kevyttä tytötä tekevä, tosin liikun noin 4 x viikossa joko uimalla 1km tai kuntosalilla tunnin hikoillen. Tavoitteena on pystyä/jaksaa ajaa fillarilla viel tänä kesänä. Mun olo on helpottunut jo huomattavasti 16 kg painonpudotuksesta. Tosin mun alkupaino oli 105kg eli ollaan nyt suunnilleen samoissa painoissa.
Tuo on kumma juttu miten ihmiset, edes ravintolassa ei ymmärrä tätä asiaa. Itse en ole kertonut leikkauksestani kuin läheisille ja töissä päivittelevät jatkuvasti pieniä annoksiani (1½ dl tupperin kupissa) ja nyt kun olemme lähdössä työmatkalle Tallinnaan, olen meinannut hermostua jo moneen kertaan kun työkaverit tivaavat että miksi en syö heidän kanssaan laivan seisovassa pöydässä ja perillä ravintolassa, jossa maksaa 30e menu. Argh. Joiltain olen kuullut että jotkut ovat saaneet ravintoloita varten sellaset kortin missä lukee leikkauksesta ja lasteen/puolikkaasta annoksesta. Itse en sallaista ole saanut ja meidän rav.terapeutti ei asiasta tiennyt. Oliskohan täällä jollain asiasta tietoa, olisin itsekin kiinnostunut?
Kerran olen leikkauksen jälkeen käynyt ravintolassa syömässä ja otin pitzaa kun ajattelin että saa loput mukaan. Tunti siinä istuttiin ja yhden neljäsosan pystyin siinä syömään ja loput otin mukaan. Hiukan katsottiin kieroon kun otin suurimman osan mukaan. Mutta en kyllä maksamaani ruokaa pois anna, kotona on kyllä nälkäisiä joille kelpaa.
Tsemppiä sun kevääseen ja toivottavasti olosi alkaa olemaan energisempi. Voi olla ettet saa riittävästi proteiineja jos tuntuu tollaselta...Rahkaa, juustoja, jogurttia, jäätelöä, maitopuuroja, piimää...kyllä ne proteiinit saa helposti kasaan!

Minä sain Vaasan keskussairaanlan ravintoterapeutilta sellaisen pienen, haitarimallisen, taiteltavan, englanninkielisen läpyskän jossa kerrotaan minkälainen leikkaus on tehty. Siinä kerrotaan operaatiosta laajasti kuvin ja tekstinä. Lähinnä se läpyskä on tarkoitettu pidettäväksi mukana jos matkustelee ulkomailla ja jos siellä joutuu jostain syystä sairaalahoitoon. Viime kesänä ei vielä ainakaan Vaasassa ollut tietoa varsinaisesta alennus kortista. Mulla se läpyskä on toiminut laivalla ja ruoka paikoissa alennus korttina. Yliviivasin korostus tussilla kohdan jossa kerrotaan ettei henkilö voi syödä kuin pieniä annoksia. Kortin vilautus on riittänyt.

heippa..
Itsellä nyt kuusi viikkoa leikkauksesta. Edelleen monet ruoka-aineet tökkii. Minulla porista samat ohjeet ELI EI SOSEUTETTUJA RUOKIA, KUTEN PILTTEJÄ JNE.... Eli myöskin minulla sanottiin heti sairaalassa, että pehmeä ruoka ja näkkäri heti alkuun...eli ruoka jonka saa suussaan soseeksi. Itse söin kotona ekana päivänä 1/10 jostain mikro-lihapulla-muusi annoksesta jne...

TAYSistä saatiin hoitajalta luottokortin kokoinen kortti, jossa lukee:

LÄÄKÄRINTODISTUS
Tämän kortin haltijalle on tehty leikkaus, jonka vuoksi kortinhaltija pystyy nauttimaan vain pieniä määriä ruokaa kerrallaan. Tämän vuoksi suosittelemme lääketieteellisistä syistä puolikkaita annoksia tai lastenannoksia ravintolassa ruokaillessa.
MEDICAL CERTIFICATE
This is to certify that the holder of this card for medical reasons is recommended half size portions when visiting restaurants.

Kääntöpuolella ohjetta, joita pitää näyttää lääkärille, jos menee hoitoon vatsakipujen vuoksi jonnekin mualle kuin omaan sairaalaan; siinä kerrotaan, että on tehty laparoskooppinen mahalaukun ohitusleikkaus.

Tollanen olisi kyllä tosi hyvä!Harmi, ettei sitä jokapaikasta saa!(: Mikähän neuvoksi?

Hienosti sulla pudonnut tuo paino supersizeme. Minulla nyt se 1,5 vuotta leikkauksesta ja nyt tuo paino hiljakseltaan asettunut "paikoilleen". Aamun punnituksen mukaan mulla on se 500 grammaa ylimääräistä (BMI:n mukaan laskien) kiloina painan sen 67kg... Tavoitteeni olin asettanut 80 kiloon. Korvien väli ei tosin ole kutistunut enkä itse huomaa muutosta. Yhäkin se sama vanha pullero asustaa minussa. En koe muuttuneeni ihmisenä.

Vaatekaupat ovat vihoviimeinen kirous. En osaa ostaa vaatteita sieltä, pitäisi opetella. Kirppikseltä teen löytöni, ostan arviolta ja koetan kotona. Kaupan rekistä oikean vaatekoon löytäminen on lähes mahdotonta. Peilin edessä seistessä sieltä katsoo kaponen ihminen. Kaipa sitä joskus tottuu uuteen olemukseensa.

Minäkin olen sellaisen kortin kyllä saanut, mutta en juuri ole sitä esitellyt kun minusta se on jotenkin niin hassua. Täytyy kokeilla seuraavaksi

Tänään kävin 3kk tarkastuksessa sisätautilääkärillä ja hän oli kovasti sitä mieltä että seuraavassa kontrollissa (vuosi leikkauksen jälkeen) olen normaalipainossa...tämä tarkoittaisi minulla n. 75kg koska olen suht pitkä. BMI:n mukaan olen kuulemma lievästi lihava nyt..."lievästi" on ihan kiva sana . Lääkäri ei myöskään yhtään ihmetellyt että minulla ei ole energinen olo, kuulemma ihan normaalia...harmittaa vaan kun jää varmasti paikat roikkumaan kun ei oikein jaksa tällä syömisellä liikkua.

Onko muuten muut saaneet julkisella noita korjausleikkauksia? Minulla on varmaan edessä ainakin reidet ja maha...käsiin saa mun puolestani jäädä pikkuallit kun tuskin ne kaikkia rupeaa korjailemaan valtion piikkiin. Reidet ja maha ei kyllä itsestään palaudu kun minulle on vielä tuollainen helposti repeilevä ja huonosti parantuva ihotyyppi.

Ja taas vähän päivittelyä tännekkin. Viimeinen kuukausi on ollut aika hullun myllyä ja elämä on kummasti muuttunut ihan päälaelleen. Tapasin kivan miehen ja jotenkin oli kamalan vaikeaa selittää tämä pienimahaisuuteni hänelle, vaikka en sitä noin pääosin mitenkään häpeilekkään. Ehkpä se johtui siitä kun jouduin vähän pakon edessä kertomaan asian koska hän halusi kokata minulle. Loppuen lopuksi kun sain sen sanottuani niin ei se sitten niin vaikealta enää jälkeenpäin tuntunut.

Katsoin tuossa siivotessani vanhoja kuvia itsestäni ja on se hassua miten sitä on pystynyt joskus huijaamaan itseään. Ei sillä että olisin koskaan kuvitellut olleeni laiha, mutta itse ihan muistelin, että olisin joskus ollut normaalipainoinen. Kuitenkin kuvamateriaalia tarkastellessani olen kyllä 3-4 vuotiaasta saakka ollut pyöreä, eikä se siitä miksikään ole muuttunut. Kumma kyllä eniten harmittaa se, että minusta ei ole mitään kuvia siltä ajalta kun olin painavimmillani. En oikein tykännyt että minua kuvataan ja nyt hieman harmittaa ettei ole mitään mihin verrata. Saisi ehkä omaan päähänkin mahtumaan sen, että on kumman pieni nykyään. Äiti kyllä jaksaa muistuttaa siitä sanomalla "sä olet ihan ällöttävän luinen"...olen päättänyt ottaa sen kohteliaisuutena Välillä myös huomaa, että suojakerros on hävinnyt kun minulla oli ennen tapana lepuuttaa käsiä kylkiluiden alle tulevan makkaran päällä, mutta nyt jos meinaa laittaa kädet siihen niin ensinnäkin puuttuu kaikki tuki ja toiseksi kyynerpäät tuikkaa heti kylkiluihin todella epämukavasti. Kummasti myös kolhin itseäni kokoajan.
Hauskaa on myös se, että löytää itsestään ihan uusia puolia. Minulla on esimerkiksi todella selkeät ja omasta mielestäni jopa kauniit solisluut joita en kyllä ole ennen nähnyt kunnolla. Samoin lantioluut ovat sellaiset jotka rupeaa vähitellen näkemään päivänvaloa. Läskiä on lähtenyt myös hyvin kummallisista paikoista...esim. kengän koko on pudonnut ainakin yhden koon ja sormuksen koko n. 2,5 kokoa Kukapa olisi uskonut?

Jottei tämä kuullostaisi liian hyvältä, niin täytyy kai vähän valittaakkin jotain tähän päälle. Ongelmaksi on kuitenkin nyt muodostunut jatkuva huimaaminen. Itse olen sitä mieltä että se johtuu verenpaineiden putoamisesta (itse mitattuna paineeni on ollut nyt luokkaa 98/65/60, mutta lääkärissä ne aina nousee, koska inhoan sitä vanhaa mittaria). Kaksi kertaa on huimannut oikein niin paljon, että olen käynyt lattialla asti vaikka taju ei kokonaan olekkaan mennyt. Toisella kertaa äiti oli onneksi paikalla ja kerkesi sen verran nappaamaan kiinni etten lyönyt päätäni pöytään. Lonkka kyllä murjoontui mukavasti. Kävin yksityisellä sisätautilääkärillä asiasta mutta hän sanoi että pitää mennä sille lääkärille joka minut on leikkaukseen lähettänyt jotta saan kunnon sairaslomat...en ole hänen mielestään työkykyinen. Onhan se tietysti totta, että koska työskentelen hoitoalalla ja vielä terävien esineiden kanssa niin olisi ehkä ihan toivottavaa että pysyisin tajuissani kunnolla. Aloitin kuitenkin työt vasta 2kk sitten ja minulla on hieman sellainen olo, että jos tosiaan jään hänen ehdottamalleen 3-4vk sairaslomalle niin mitenköhän työnantaja siihen suhtautuu?

Toinen syy saattaa olla tuohon huimaamiseen se, että paino jatkaa vaan putoamistaan reilu 5kg/kk vauhtia. Sanoin tästä ravintoterapeutille, mutta hänen mielestään tuo on normaalivauhti. Itse kuitenkin epäilen, että hän ei oikeasti muista mitä minä painoin leikkaukseen mentäessä tai nyt, koska muiden painonpudotusta täällä seuranneena normaalipainoa lähestyttäessä painonpudotus on tasaantunut ja osalla välillä tullut jopa hieman painoa takaisin ennen kuin se on taas uudelleen lähtenyt laskuun. Itse painan nyt 79kg...eli minulla on matkaan 4kg normaalipainoon, BMI on 26,09. Kun kävin 4kk tarkastuksessa noin kuukausi sitten ja puhuttiin tavoitteista niin lääkäri sanoi, että "etköhän paina sen alle 80kg kun tavataan vuosikontrollissa" (minulla joulukuussa 2012)...no minä painan nyt sen alle 80kg...aikaa meni vajaa 4 viikkoa. Ei tämä paino tästä nyt luonnollisesti voi loputtomiin pudotakkaan, mutta itse en ole koskaan tavoitellut mitään nälkäkurki-ulkonäköä vaan mielelläni jäisin siihen 70kg roikkoleikkauksen jälkeen. Minullahan normaalipaino olisi vielä 65kg asti, mutta olen rakenteeltani aika isoluinen, että jos rupean nyt jo näyttämään muiden mielestä hieman syöpäpotilaalta (joka osalta johtuu siitä että olen jatkuvasti ihan valkoinen ja huonovointinen) niin miltäköhän minä sitten näytän? Mitä mieltä kokeneemmat ovat, hermoilenko nyt ihan turhia vai olisiko tarpeellista nyt vaan mennä hakemaan sitä sairaslomaa vaikka kaikki veriarvot näyttävätkin ihan hyvältä?

Onko muuten joku saanut noita roikkoleikkauksia aikaisemmin kuin 2vuoden päästä? Meinasin, että jos tosiaan pääsen siihen normaalipainoon tässä kesän aikana niin joudunko 1,5 vuotta odottelemaan näiden kanssa? Varsinkin reidet tuottaa minulle nyt jo järkyttävästi ongelmia varsinkin näin kesäaikaan.

Ja loppuun sitten vielä jotain kivaa ja positiivista. Tosiaan 4kg matkaa normaaliin painoon, sanoisin että ensinkuun alussa ollaan sitten normaaleja täälläkin päässä...ei ehkä kokonaan, mutta painon puolesta. Eilen ostin ihanan mekon, joka oli kaupassa viimeinen kappale. Katsoin kokolappua ja olin ihan varma että tätä en saa päälleni ikinä, päätin kuitenkin käydä kokeilemassa ja mekko sujahti päälle vetoketjua avaamatta...koko oli 40/42. On se ihanaa kun kerrankin saa sellaisia vaatteita kun tahtoo.

Mielestäni terveys on ennenkaikkea ykkös asia. Jos on pakko olla sairaslomalla niin ole. Kyllä muu järjestyy parhain pääin. Verenpaine ja sokerit voi temppuilla.

Huh...Mieletön tuo sinun painonpudotusvauhti! Ei ihme jos hiukan huimaa...toivottavasti menee ohitse kun tilanne tasottuu! Mielenkiintoista ylipäätään miten eri tavalla meiltä leikatuilta tuo paino tippuu. Oisko ikä tossa yksi tekijä että tippuu niin nopeesti? Oma leikkaus oli 7.2. eli reilu 4kk sitten ja multa lähtenyt kaikkiaan painoa noin -20 kg eli leikkauksen jälkeen noin -12kg eli noin -3kg kuukaudessa, tosin ei tasaisesti. Välillä jumittanutkin jo vaikka ohjeiden mukaan syön noin 1000-1200kcl/vrk, proteiinia noin 60-80/vrk. Ja vettä menee ihan suositusten mukaan myös. Olo on ihan normaali, väsymyskin helpottanut hiukan, tukkaa lähtenyt kyllä tässäkin tahdissa aika kamalasti(:. Mulla on vielä sellaset 10-15 kg tavoitteeseen.
Pidä huoli itsestäsi ja käy lääkärissä, hän varmaan osaa päättää, mikä on parasta sun tilanteessa!

Vähän päivittelen tänne taas, aikaa leikkauksesta on nyt reilu 7kk ja nyt ollaan jo normaalipainossa. Painoa on tällähetkellä vajaa 72g ja pituutta 174cm eli BMI on 23.78. Paino on edelleen laskussa vaikka en niin itse välittäisikään tästä enää laihtua. Kävin yksityisellä plastiikka kirurgilla ja kuulemma reidet ja maha voidaan vähitellen leikellä pois, leikkauksessa lähtee kuulemma ainakin 6kg pelkkää nahkaa pois, joten sitten ollaisiin jo reilusti alle 70kg joka on kyllä ihan ihmeellistä. Minun tapauksessani ei ole tainnut oikein mikään mennä putkeen ja edelleen olen niin kirurgin, sisätautilääkärin kuin ravintoterapeutin tehoseurannassa tämän laihtumisvauhdin vuoksi mutta toisealta laihtuminen on tuonut paljon uusia iloja elämään...parasta on se kun voi mennä kauppaan ja ostaa juuri sen vaatteen kun haluaa eikä sitä mikä mahtuu päälle. Vaatteita on sitten tullut ostettua, ehkä vähän liikaakin, mutta enpä ole ruvennut itseäni siitä läksyttämäänkään kun kerrankin saa ostaa mitä tahtoo.

Tällaista tänne siis tälläkertaa

minut leikattu maaliskuussa ja paino putoaa todella huonosti..nopeemmin saisi mennä. Vielä olisi 35 kiloa matkaa edes liki normipainoa ja menee n. 1-2 kg/kk

Suski paljonko sulta on mennyt leikkuun jälkeen? Joku ka 1/2-1 kilo/viikossa on ok.

Mulla on leikkauusta aikaa n. 5 kk, muuta viikko yli ja leikkuusta on mennyt 26kg. Enellä meni 11 kg

Hyvinhän sulta on paino pudonnut keskimäärin kilo viikossa.