Leikkaus tehty

ja valtakunnassa kaikki hyvin. Jatkanpa siitä mihin viimeks jäätiin. eli olin paniikissa leikkausta edeltävänä päivänä.
Leikkausaamuna saavuin osastolle klo 6.30 ja ilokseni minulle ilmoitettiin, että olen vasta toisena leikkausvuorossa ja menee puolille päivn ennen kuin pääsen leikkaukseen. Ja ponuksena ilmoitetiin, että minulle ei ole vuodepaikkaa, vaan saan vuoteen käytävälle. Olin niin väsynyt että nukahdin siihen käytävän huiskeeseen.
Sitten yhdeksän aikoihin puettiin leikkauspaita ja yhtä äkkiä tulikin hurja kiire leikkaussaliin klo 10. Siinä jäi esilääke saamatta ja leikkaussalissa olivatkin ihan varmoja, että olen ihan paniikissa, mutta olinkin yllättäin aivan rauhallinen. Henkilökuntaoli ystävällistä ja asiansa osavaa. Siinä vaiheessa kun anestesialääkäri kaivoi suonia viidettä ottoa ajattelin, että pienelle tuiskulle olis tarvetta.
Leikkausali oli minulle aivan uusi paikka ja niin täynnä vekottimia, että hyvä , että sekaan sopi. Pöydällä kaikki puunasi eri raajojen kanssa ja anestesialääkäri sanoi, että nyt tulee nukutusläkettä tippaa pitkin. Kello oli tuolloin noin 10.30 ja seuraavaksi heräsin heräämässä klo 14 unesta. hetken kuluttua alkoi kivut tuntumaan ja niille piti numeroita antaa 0-10 ja sitten tuli troppia sen mukaan. Aika äkkiä lähdin tehon valvontaosastolle, jossa on tapana ensimäinen yö peijaksessa olla. Erityishuomion haluaisin kiinnittää siihen, että fysioterapeutin hengitysohjaus ja jalkajumpat on todella asiaa, sillä niiden tehtävänä on anestesiamömmöjen ulosaaminen kehosta ja meikeläinen rupes hekäilemään syvään heti kun heräsin ja pullohengityksen aloitin tosi aktiivisesti jo valvontaosastolla. Pääsin seisalleni jo leikkausiltana. Vavontaosastolla karmin toisellapuolella oli rouva jolla ei mennyt ihan yhtä hyvin. Yksi ja oksenteli limaa ja haavakin tais vuotaa. Itse lähdin seuraavana aamuna röntgeniin, missä otettiin kuvat varjoaineen kera. Leikkauksen jälkeen en ollut saanut mitään suuhuni ja melkoinen kuiva erämaa limaklimppivuorineense olikin. Onneksi saumat oli kunnossa ja pääsin osastolle. Troppia tuli pyydettäessä ja koska olen vähän huon lääkettä ottamaan huomasin muutaman kerran että kipulääke on syytä ottaa jotta uskaltaa hyvin henkäillä.
Osastolla huomasin heti eron entisen ja nykyisen elämän välillä. Ensimmäisenä päivänä piti saada litra mehuja alas ja seuraavana päivänä jo 2l vellejä mehuja ja jugurtteja. Siinä oli täys työ. Olin tietysti aluksi tosi varovainen , mutta uusi pötsini tuntuu toimivan ihan jees. Mitään nälkää ei ole ja kieltämättä olisi kiva purra jotain . Saan yhtäaikaisesti menemään desin juomaa tai puol desiä esim sosekeittoa.
Kotiin pääsin tänään kolme päivää leikkauksesta. Huomasin taksissa , että en ole ihan kondiksessa kun taksikuskini oli rallikuski ja epätasainen kaasujalka ja joko taksi haisi eiliselle kapakalle. No siitä selvittiin ja nyt kotona .
Olo hiukan jännittynyt. Laihdunko ihan oikeasti. Vai olenko se poikekeus yksi miljonaasta joka ei laihdukaan. Juttua tuli ny yllinkyllin, mutta tapaus vielä niin tuoreena mielessä ja kohta tämä kolmen lapsen arki koitaa ja vie mennessään. Ajattelin laitaa tasaisesti kuulumisia kun itse janosin jokaista yksityiskohtaa ennen leikkaus. Jos pääsit lukemisessa tänne asti niin onnittelut. Minulla siis kopkop kaikki hyvin.

Siis kirjoittajana "ihanasti" lihava
Leikkaus tehty 14.5. 141,6kg

Hienoa, että kaikki meni hyvin ja olet nyt jo kotosalla!
Ja kiitos kun jaksoit kirjoitella kuulumisiasi..täällä toinen, joka haluaa kuulla kaiken mahdollisen toisten kokemuksista.
Oikein pikaista ja hyvää paranemisprosessia sulle!!
Ja tietenkin onnea uuden elämän alkuun!

Kiva kun kerroit kuulumisia, pikaista paranemista ja et tietenkään ole se yksi miljoonasta joka ei laihdu.
Onnea matkaan, muista nyt ottaa iisisti!

Onneksi olkoon! Minut leikattu 6 päivää sitten, vähä ku jyrän alle jäänyt-olo vielä, mutta eiköhän se siitä. Mänteintä tässä on kun ei voi peuhata muksujen kans vielä oikeen mitään, ja kun pitäis niitä litkuja "syödä KOKO AJAN...haluaisin jo vaikka kunnon makkarasämpylän suolakurkulla Mutta ei muuta ku tsemppiä!

Hei mamma 77 ja muut!
Joo minä sain sairaalasta seuraavan lääkevaraston mukaani, klexane kaks piikkiä masurasvaan estämään veritulppia ja niitä olen piikittänyt leikkausta edeltävästä illasta lähtien ja jatkan 2 viikkoa, para-taps 500mg 100kpl kipuun, tramal 100mg kolmio kipulääke, somac 40mg vatsahappojen tasaaja ja sitten kalkki ja vitamiinilisät loppuelämäksi.
Tulotarkastuksessa fysioterapeutti näytti sängystä nousemiset ja sänkyjumpan ja pullopuhalluksen. Se piti aloittaa heti leikkauksen jälkeen litran muovipulloon laitetaan reilu puoli litraa kylmää vettä, lisäksi noin puolimetriä muoviputkea. Vedän nenän kautta ilmaa keuhkot täyteen ja ja sitten puhallan putken kautta kaiken ilman ulos niin että vesi porisee. Lima poistuu ja kaikki keuhkorakkulat aukeaa.Tällä yritetään estää keuhkoputkentulehdusta ja keuhkokuumetta jotka tavallisia tälläisen leikkauksen jälkeen. Kun vatsaalue on arka ihminen hengittää pintahengitystä ja limaa pääsee kertymään helposti. Se siis on tuo pullohengittely. Huomasin itse leikkauksen jälkeen, että kivun tullessa henkäilin pintahengitystä, kun syvemmin hengittäminen pisti keuhkoissa.
Murkinoissa on sellanen ohjeistus että kaksi viikkoa nestemäisiä, kaks viikkoa sosemaisia ja sitten normaali ruokavalio. On se kumma kun ohjeet noin erillaiset. Erona on myäs se että mun noi 5 reikää on ommeltu itsesulavilla tikeillä. Kuulostaa kyl tuo kuukaus pelkällä nestemäisellä pitkältä ajalta. Mut toisaalta painos kans tippuu huminalla. Pureskelua edelleen harrastan öisin. Lisäsin jugurttiin mysliä et saa edes vähän pureskella.
Kantamisessa en kyl lähtis noit sun vauvija nostelemaan. Housuvaipat ,käyttöön ja mies auttamaan sairaslomalle tai sitten pyydä kodinhoitajaa kunnasta sua auttamaan. Omani ovat koulussa ja nuorimmainen hoidossa päivällä. Nuorimmainen suri juuri, ettei äitin pehmeä masu saa lähtee pois. On se mukavaa että joku tuosta renkaasta tykkää. Mut kyl se mun puolesta saa lähteä. Puntarilla ei juuri ole mitään tapahtunut tuntuu, että vatsan alue on viel turvoksissa. No eiköhän se siitä ala tippumaan en kyl usko ennenkun näen.
Taas kirjoitin romaanin. plaa.. Ai niin onko kyynel viel herkässä.

Mun 6v tyttö sanoi eilen illalla että mun peppu on niin toooosi iso Ja niinhän se onkin...VIELÄ ! Nyt ei enää oikeen "pillitytä", mutta monta kertaa päivässä tulee mietittyä et mitä helvettiä mä oon ittelle menny tekeen, et enkö muka OIKEASTI olisi pystynyt ise laihduttamaan ja että oonko nyt pilannu koko loppuelämän etten pysty ikinä enää juomaan ja syömään normaalisti, enkä viettämään hauskaa iltaa (ruokaa,viinii ym). MUTTA...aika näyttää, ja eiköhän kaikkeen totu loppujen lopuks!

Hei mamma 77 ja muut!
Taas kirjoittelen kun ei tuota päiväohjelmaa kauhiasti ole. Haluan ehdottomasti olla sitä mieltä että tyttöin illat jatkuvat. Pientä säätöö se voi vaatii ja hiprakoista voi tulla aika halvat, mutta itse ainakin aijon opetella tulevaisuudes tavan heittää joskus harvoin viihteelle. Jos ei muu auta niin pitää varmaan narkkaamaan ruveta hih hih Harvoin olen näin mammana kohta jumankide nelikymppisenä viihteellä vieraillu, mutta aijon sitä jatkaa.( en ehkä tänä kesänä)
Eilen meni ihanasti löysälle toivottavasti ei jatku kauan, kun muutnkin tuo nestetasapaino ei ole parhaimmillaan muutenkaan. Samoin olin eilen syömisissä kovasti jäljessä ja rupesin liian nopeasti niitä syömään . Vattan kohallla muodstu päärynän kokonen kova pallo. Ei sattunut, mutta pelkäsin ihan kypällä et nyt ratkee. Onneks ei. Söin 1 1/2dl tomaattikeittoa ja kohta perään 1dl jugurttia. Hengittäminen oli raskasta. Tänään olen parempi varmasti.
Meinaan lähtee autolla muden kanssa jätskille aurinkoa ihastelemaan.
Oikein mukavata päivää kaikille!!!
"IHANASTI" lihava

Kiitos Ihanasti lihava noista tiedoista lääkkeistä, nousemisista, kantamisista, puhalluksista jne.
Miten sait noita lääkkeitä aluksi nieltyä vai survoitko ne? Otitko ruoan yhteydessä?
Minulla on paljon aamulla ja illalla otettavia lääkkeitä 7-8 kpl. Miten minä niiden kanssa pärjäilen?
Oikein hyvää jatkoa sinulle.

Hei, tuohon tomaattikeittoon sen verran kommenttia, ettei se ainakaan mulle sopinu sitten yhtään leikkauksen jälkeen, eikä vieläkään. Se jotenkin tuntuu ärsyttävän mahaa oli sit kuinka hienona. Täällä tehty surutyötä siitä kun ei kypsennetyt tai tuoreet tomaatit sovi vattalle ja samoin on myös pastan kans.
Noi kaks kun on mun suosikkeja syödä, mutta enään en voi, ainakaan tällä hetkellä, mutta ehkä tulevaisuudessa, mut nyt päätin etten ees kokeile vähään aikaan. Mut sen oon huomannu et nestetasapainoon auttaa vähän kun pysyttelee vedessä ja sit yrittää syödä cantaloupe melonia, se ei o kuituista niin kun hyvin sen jäähdyttää ja pureskelee niin virkistää.) Ja varsinkin jos uskallat kokeilla ihan pientä hippusta suolaa sen päälle ripoteltuna. se on mun uusi suosikki .) Mutta hyvää jatkoo ja kivuttomia päiviä .) Mulla meni 3 vk ennenkuin löysin sopivan annoskoon ja kivuttomat päivät, jääräpää kun olen ,)