esittäytyminen

Moikka,

Olen 33-vuotias nainen helsingistä. Olen monta vuotta yrittänyt laihtua ja onnistunutkin, mutta kilot tulevat aina takaisin. Olen pitkään miettinyt tätä leikkausta ja pari viikoa sitten päätin että menen konsultatioon ja jos ne suostuu tekemään leikkauksen niin teen sen! Mulla on BMI "vaan" 37 niin en ollut varma. Päätin käydä tallinnassa koska en usko että saisin sen täällä muuten kun yksityispuolella ja siinä on aika iso hintaero. Kävin siellä eilen ja näyttää siltä että lokakuun alussa leikkaus tehdään! Onko täällä muita jotka ovat tehneet sen siellä? Olen viikon verran lukenut hirveesti teidän tarinoita, vaikuttaa siltä että täältä saa paljon tukea ja neuvoa!

Tervetuloa mukavaan joukkoomme pienenemään

tervetuloa tänne,tää on ihana paikka ja kaikki taistellaan saman asian puolesta!

Kiitos! En ole varma haluanko kertoa ihmisille tästä leikkauksesta (mun poikaystävä tietysti tietää ja tukea mua), niin tuntuu siltä että on tärkeetä että jossain voi puhua avoimesti näistä jutuista, ja vielä ihmisille jotka ovat käyneet läpi samoja juttuja!
Oletteko kertoneet ihmisille, ystäville,ym?

Moikka Lee ja tervetuloa joukkoon!

Mä en ole vielä kertonut kuin ihan parille parhaalle ystävälle tästä projektista ja he ovat kyllä suhtautuneet asiaan tosi hyvin ja kannustavasti (ovat jo kouluajoista lähtien seuranneet kamppailuani, joten ymmärtävät varmasti, että tarpeeni on todellinen) . Jotenkin pelottaa ihmisten suhtautuminen, enkä jaksaisi millään kaikille alkaa perustelemaan hakeutumistani leikkaukseen. Enkä myöskään halua kaikkien vahtaavan ja kommentoivan mahdollista laihtumistani koko ajan (ihan kuin ihmisillä ei olisi muuta tekemistä kuin vahdata minua ), jotkut asiat vaan haluaa pitää itsellään. Ainakin nyt vielä tuntuu siltä. Sitten kun/jos varmistuu, että pääsen leikkaukseen ja saan jo päivämääriä tietooni lienee pakko kertoa ainakin pomolle totuus ja töissä muutenkin jotakin, kun ihmettelevät kuitenkin pitkää saikkua, mutta mitä ympäripyöreetä työkavereille sanoisin, en tiedä. Idikisä, anyone? Vanhemmille aion kertoa jossain kohtaa, ehkä vasta juuri ennen leikkausta, jos kuitenkin jotain menee leikkauksessa vikaan. Alle kouluikäisille lapsilleni kerron, että menen sairaalaan pariksi päiväksi ja jotain (en vielä ole miettinyt mitä), mutta en tietenkään pieniä rasita yksityiskohdilla, joita eivät vielä ymmärrä. Ja muille sitten kertoilen, jos siltä tuntuu.
Tää on kyllä aivan ihan paikka, kun täällä saa asiastaan jauhaa niin paljon kuin ikinä jaksaa! Kiitokset siitä kuuluu kaikille palstalaisille!

Tervetuloa mukaan turisemaan Lee!

Täällä palstalla on kyllä ihmisiä, jotka ovat käyneet lihavuusleikkauksessa Virossa ja ovat käsittääkseni olleet tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Minut on kyllä leikattu Suomessa julkisella puolella ja olen myös todella tyytyväinen niin saamaani hoitoon kuin tämänhetkiseen olotilaanikin.

Itse ole kertonut leikkauksestani läheisille ihmisille eli perheelleni ja parhaille ystävilleni ja työtovereilleni, ihmisille, joihin tiedän voivani luottaa 100%:sti. Töissä suurin osa ei tiedä, missä leikkauksessa olin, ilmoitin vain olevani muutamia viikkoja sairauslomalla, koska menen vatsan alueen leikkaukseen.

Bulla, tyytyivätkö sun työtoverit vatsanalueen leikkaukseen, eivätkä alkaneet tivaamaan tarkempia tietoja? Tarvii varmaan vaan uteliaille sanoa, et en halua puhua siitä sen enempää. Mä taas stressaan kaikkein epäolennaisimpia asioita!

Kyllä ne tyytyivät Lisbet . Siis kaikista lähesimmille työkavereilleni kerroin mistä on kyse, koska tunnen heidät monien vuosien kokemusta ja tiedän, etteivät he kerro asioitani eteenpäin. Näille muille työkavereille sanoin tosiaan niin napakasti, että menen vatsan alueen leikkaukseen ja olen poissa muutamia viikkoja - yksi ainoastaan tuli jälkeenpäin kysymään, että mihin leikkaukseen mä olen menossa. Sanoin hänelle, etten viitsi puhua asiasta tässä vaiheessa vielä, voin ehkä kertoa joskus myöhemmin. Sitten kun palasin töihin, kukaan ei ole kysynyt multa asiasta, vaan toivottivat iloisina mut takaisin töihin. Jotkut kysyivät vointia, johon vaan vastasin, että ihan hyvin voin kiitos .

Näin se varmasti menee, olen vaan niin monta kertaa joutunut kahvihuoneessa kuuntelemaan juorukellojen kalkatusta, että oikeen hirvittää, jos joutuukin itse kohteeksi. No, eipähän sitä yleensä itse joudu kuuntelemaan Mullekin on siunaantunut muutamia aivan ihania työkamuja ja heille aion kyllä totuuden kertoa.

Esim. minä kävin leikkauksessa Virossa, hyvin meni ja olen kaikin puolin tyytyväinen.

Suositteliko kirurgi sinulle RNY-bypassia vai sleeveä? Koska painosi ei ole niin korkea, ja tod näk pudotat vielä enedillä ennen leikkausta, sinulle voisi sleeve sopia oikein hyvin. Oletko tutustunut molempiin leikkautyyppeihin?

Kertominen on kaksipiippuinen juttu... En kertonut töissä aluksi muuta kuin, että vatsaa leikataan. Sitten alkoi juorut lentää. Mulla oli milloin polvi leikattu, milloin syöpä. Ei sekään ole mukavaa. Jostain joku oli sitten saanut kuulla leikkauksestani ja tuli suoraan kysymään. Kerroin sitten muutamalle työkaverille. Laihtumistani on ihmetelty ja varoiteltu jo anoreksiasta. Se johtuu ilmeisesti pienistä annoskoista, mitä syön töissä. Sekään ei ole mukavaa, kun vahtaavat olenko sairastumassa vai miksi syön niin vähän... Olen kertonut avoimesti sukulaisille ja kavereille leikkauksesta. Paljon helpompaa...

Kertominen leikkauksesta on paljon helpompaa nyt, kun mulla on siitä aikaa kohta puoli vuotta. Tiedän, että tämä leikkaus toimii ja on minua osa loppuelämäni ajan. Epävarmuus leikkauksen onnistumisesta jne oli ehkä suurin syy, miksen kertonut siitä heti avoimesti esim töissä.

Moikka,
Anteeks että en ole vastannut teille, päätin että en mieti asiaa ennen kun saan tietää milloin leikkausta tehdään. Eli se on 13.10, sain puhelun siitä pari viikkoa sitten mutta panikoin pari viikko ja mietin haluanko oikeasti tämän, ja mitä jos jotain mene pieleen ym....
MUTTA ens viikolla alkaa eneily ja jännittää ihan hirveesti.....ei enää pelota, olen vaan niin innokas uudesta elämästä!!!

En ole käynyt ravintoterapeutillä, luulen että minun pitäisi löytää joku täältä helsingistä että voin sitten säännöllisesti käydä? Voiko joku suositella hyvän sellaisen? Miten muut jotka ovat tehneet leikkauksen Tallinnassa ovat tehneet sen? Muutenkin kuulen mielellään enemmän teiltä jotka ovat the health clinicillä käyneet!
Kiitos etukäteen avusta!!

Hei Lee!
Kannattaa hakutoiminnalla leikkaus tallinnassa tai the health clinic hakea täältä tietoa. Mielestäni Tyrvää-nimimerkki on kertonut perusteellisesti leikkauksesta Tallinnassa. Onnea matkaan!

Hei Lee,

kannattaa varmaan hakeutua sellaisen lääkärikeskuksen rt:lle, missä tehdään leikkauksiakin, Helsingin seudulla Terveystalo, Eira ja Tilkka.

Itse kävin TT:ssä Merja Kivirannalla, siellä on myös tv:stä tuttu Anette Palssa, joka on erittäin perehtynyt näihin lihavuushoitoihin (ja kirjoittaa mielenkiintoista blogia "Pullapoliisin elämää").

Onnea matkaan! Minut leikataan terveystalossa 10.10.

Saranna

Tervetuloa Lee ja onnea leikkauspäivästä ja -päätöksestä!

Minut on leikattu 3 kk sitten ja leikkauspäivästä painoa pois jo 20 kg.

Leikkauksestani olen kertonut vain ihan lähiomaisilleni, kaverit tai työkaverit eivät tiedä, enkä aio missään vaiheessa kertoakkaan. En halua olla vahdittavana tai päiviteltävänä. Ja pelkään että keskustelut ajautuisivat sille radalle että kun ei VIITSINYT laihduttaa niin sitten vaan valitisi helpon tien ja meni leikkaukseen.
Tiedon itsellä pitäminen ei ole ollut vaikeaa ja syön aika normaalin oloisesti vaikka annoskoot ovatkin pieniä. Kukaan ei kiinnitä huomiota.

Laihtumiseni on huomattu, ja olen todennut että olen taas jälleen kerran dieetillä, näitähän olen harrastanut jo kymmeniä vuosia, välillä hyvin onnistuenkin.

Kiitos Leppis, löysin hänen tarinan leikkauksesta, todella perusteellinen ja hyvä!

Saranna-varasin just ajan Anette Palssalle! Kiva että meillä on melkein samaan aikaan leikkaukset (vaikka eri paikoissa) kuulen mielellään sitten enemmän sun voinnista ym! Jännittääkö?

Pallokala-ymmärrän täysin, olen miettinyt ihan samaa...en halu kritiikkiä tästä päätöksestä!
Olen menossa naimisiin ensi vuonna niin kaikki varmaan vaan olettaa että olen perus dietillä kuten moni muu tuleva morsian

Lee, sinulla onkin sit hääpuvun kanssa ongelma
Kun sun koko pienenee joka sovituksessa niin aina puku on liian iso!

Mulla kesän aikana on vaatekoko pienentynyt 56-58 koosta 42/44 kokoon ja
taas housut lököttää.

Tiedän, mutta se onkin aika tervetullut ongelma

Minä kerroin työkavereille ja esimiehelle,jo kun menin leikkausjonoon.Minulla tosin on vain 2 työkaveria,työskentelen niin pienessä yksikössä.Jos olisin työskennellyt isommassa yksikössä,en olisi varmasti kertonut kaikille.Kavereista/ystävistä kerroin jonovaiheessa sellaisille,jotka tiesin luotettaviksi ja että heidän suhtautuminen olisi positiivista ja kannustavaa sekä rohkaisevaa.Muutama kaveri on saanut tietää jälkeenpäin(leikkauskesta nyt 3 vkoa)ja olen saanut negatiivistakin palautetta,mutta se on heidän mielipiteensä tai sitten kateutta.Itse olen onnellinen ja tyytyväinen ja tiedän,että tämä oli minun viimeinen mahdollisuuteni.Heinäkuussa painoin vielä 156 kg ja nyt 136 kg ja matkaa on vielä pitkälti jäljellä.Minulla on kouluikäiset lapset ja heille kerroin kun sain kutsun leikkaukseen heinäkuussa.Pienempi lapsista kysyi tuletko äiti nyt laihana sitten sairaalasta pois Mutta lapset ymmärtävät nyt asian ja ovat olleet ihanan kannustavia ja ymmärtäväisiä.Kyllähän heitä pelotti,kun äiti joutui sairaalaan ja oli letkuissa ja tipoissa jne,mutta onneksi kaikki on ohi nyt ja kohti parempaa tulevaisuutta.Minut leikattiin Taysissa 7.9.11. Vielä ensi viikko sosemaisella ja sitten pikkuhiljaa totutella erirakenteiseen ruokaan,se vähän jännittää ja pelotaa,kun tähän sosemaiseenkin on jo tottunut.Tsemppiä kaikille ja ihanaa kun on tämä palsta