Jotain "tyhmää"...

Pitänee nyt kysyä teiltä kaikilta, oletteko muuttuneen minän myötä tehneet jotain mitä ette aiemmin olisi edes suunnitelleet?? Jotain "tyhmää"...

Ruokavalioremontti tehty. Mummomallin garderobi on laitettu nyt uudempaan kuosiin. Hiukset värjätty kesäisempään väriin. Vanhoja tapoja tiputeltu pois urakalla. Ja nyt olen lähdössä ajamaan moottoripyöräkorttia tänään. Teoriatunnit alkavat, ajoharjoitukset ensi viikosta. Pyörä katsottuna valmiiksi. Olenko ainoa, jolla menee näin lujaa muutosten ja mielihalujen toteuttamisen suhteen?

Tuossa vain itsekseni mietin, että onko tää enää niin normaalia haluta kaikkea sitä, mistä ennen on vain haaveillut? Vai joko alkaa polle karata minultakin käsistä? Taidan elää sitä murrosikää kohta neljääkymppiä hipovana. Teininä en yhtään asioita vastaan kapinoinutkaan, vaan olin aina se kiltti tyyö, joka toimi ja teki aina oikein... Onneksi isäntä ymmärtää!!

Hei Hansu!
Minä aloitin "muuttumisleikin" jo kolme vuotta sitten. Olen järjestelmällisesti muuttanut itsessäni sellaisia asioita, jotka mielestäni eivät ole olleet toimivia. Aloitin käymällä kesälomalla plastiikkakirurgilla pienennettämässä suuret sieraimeni, jotka ovat kiusanneet minua koko ikäni. Leikkuussa ne tehtiin luonnollisen kokoisiksi ja olen tyytyväinen, koska enää ei ihmisten katse jumiudu nenääni. Seuraavassa vuodenvaihteessa kokeilin tipatonta tammikuuta, joka tuntuikin niin "mun" jutulta, että se jäikin pysyväksi olotilakseni, varmaan loppuelämäksi, koska ei ole tehnyt tippaakaan mieli. Osasin juoda vain keskiolutta, jonka vuoksi ulkomuotoni olikin pullistunut! Kasvot kaventuivat aika pian, mutta muuten paino ei vähentynyt. Otin toisen addiktion tilalle= suklaan. Seuraavana kesänä leikattiin yläluomet, jotka roikkuivat silmieni päällä aamuisin niin kuin kananmunat. Silmälääkärini ihmetteli normalisoituneita silmänpaineitani sen jälkeen. Ja mitä luomien normalisoituminen aiheuttikaan silmien ulkonäkööni!! Wau, olen tyytyväinen. Sittenhän jo tultiinkin syksyyn, jolloin lääkäri vastasi minulle= "Kyllähän sinun rintasi ovat suuret ja kyllä ne pienennänkin. Mutta ensin laitetaan painoasiasi kuntoon ja laitankin sinut lihavuusleikkausjonoon"! No, siitähän se isopyörä lähti hiljakseen liikkeelle ja liikkeen loppua ei toivottavasti tule ollenkaan, vaan jaksan pudottaa painoani ja pitää sen normaalina leikkuun antaman hyödyn jälkeenkin. Vierivä kivi ei saamaloidu!!!
Hansu, jatketaan samaan malliin!!! Sinä olet tosi rohkea tuon moottoripyöräkortin hankinnassa. Hyvä sinä!!!

Hansu!

Mikä tuossa listassa oli tyhmää???? Upeita asioita kaikki.

Minäkin olen alkanut nauttia olosta ihan tosissani, minusta on tullut suorastaan turhamainen. Nautin uusista istuvista vaatteista, kannan itseäni ylpeydellä ja nautin naiseudestani täysin (tai no aika paljon tyhjemmin) rinnoin

Minä haaveilen ihan hulluista asioista mm juuri tuosta moottoripyörä kortista ja tietty siitä pyörästäkin olen ajatellut kun saan painoni pois niin sitten haluan sellaiset.
ja onhan noita muitakin hulluja aatoksia mm pukeutumiseen liittyen

Unelmat on toteuttamista varten! Olen juuri itsekin päättänyt alkaa itsekkääksi ja alkaa "tetsailemaan" kohti unelmiani!

ja Elämä Edessä: wau!! Sinusta tuli juuri mun idoli, kun noin päättäväisesti etenet kohti unelmiasi

No ensimmäiset teoriatunnit takana. Mukana kirja luettavaksi, tosin lukaisin sitä jo aiemmin ennen ilmottautumistakin. Valokuvat napsaistu lennossa- Hitsi oon vanhentuneen näköinen... Ja kaavakkeet kiikutin samaa kyytiä poliisiasemalle, että en kerkeä muuttaa mieltäni jatkonkaan suhteen. Loput teoriat perjantaina ja sitten alkaakin jo ajoharjoitteet. Voi veljet, että odotan sitä hetkeä! Välillä innolla, välillä pelolla...

Minut on vain 6 lapsisen perheen vanhimpana ohjattu ajattelemaan ja auttamaan muita. Nyt tämä on jotain vain minua varten. Mitä siitä vaikka kesälomarahatkin palaa leikissä. Olen löytänyt oman itsekkään minäni. Olen oppinut sanomaan muille ei ja ajattelemaan sitä mitä itse haluan ja toivon.

Ja tuo turhamaisuus omien vaatteiden suhteen. Päätin juuri aamusta, että en enää pukeudu mihin sattuu. Kaapissa on istuvia paremman näköisiä vaatteita. Nyt ne vain rohkeasti päälle. On tartuttava hetkeen.

Snna palaa.

Ihan samaa mieltä, eiköhän me olla jo tarpeeks kärsitty ja saatu piilotella...anna palaa vaan, ja nauti täysillä. Minun täytyy tyytyä siihen prätkän takapenkkiin,miehellä kun on iso pyörä. En tosin näin läskinä ole kyennyt siihen kipuamaan, mutta ehkä myöhemmin....

Jep jep.. Teoriat ohitse. Ja ostin sen pyörän. Ja osan varusteista...Ajotunnit alkavat virallisesti Juhannuksen jälkeen.

Ja jos rehellisiä ollaan kokeilin pyörää omassa pihassa sen verran että ruohosipulit on nyt istutettu uudelleen pyörän karatessa käsistä! Ei näytä kovin lupaavalta ei...

Hyvä Hansu!!!
Ei todellakaan oo tyhmää haluta niitä asioita joista ollaan jääty paitsi ja joita aina oltas haluttu tehdä.
Mun leikkauksesta on vasta 5 päivää mut mulla mielikuvitus lentää jo ja mä nautin joka hetkestä.. Jatka samaan malliin

Ihanaa lukea näitä!! Mulla ois niin paljon opittavaa teiltä. Mun uudet tärkeät asiat on rohkeampi pukeutuminen, huolehdin yksinhuoltajana omasta 1,5 viikon välein olevasta omasta ajasta ja uskallan flirttailla miesten kanssa. ja mikä ihaninta uskallan olla oma itseni pelkäämättä ihmisten puuttuvan painooni jos olen hankala.

Hansu, millasen pyörän ostit??

Minä olen tykästynyt näihin vanhemman mallisiin Custom-pyöriin. Pyörä on Yamaha Virago 535. Vuosimalli 1993. Veljelläni isompi versio samasta moottoripyörästä ja hän lupasi huoltaa minunkin pyörää. Piti tarttua tarjoukseen kiinni. Veli kävi koeajamassa tuon minunkin ostokseni, kun ei tuota lisenssiä vielä ole.

Laittelen kuvan pyörästä ja itsestäni parin viikon sisällä. Meinasin uskaltautua laittamaan ne kuuluisat ennen ja jälkeen kuvat... Siis itsestäni, en pyörästä... Tarvitsis vain ensin ottaa ne kuvat. Nyt lähden Tallinnaan ja ens viikko on kiirusta töissä.

Kannattaa sitten miettiä, mitä haluaa muuttaa elossaan. Nyt on ensimmäiset ajotunnit takana ja moottoripyörään tankattu ilmeisesti kengurubensaa...

Sanotaanko näin, että vatsansuojalääkkeet saattaa tulla tarpeeseen sekä mulle että autokoulun opettajallekin. Kuvan otot saa vielä odottaa, jos toiveet ajokortista ja pyörällä liikkumisesta ovatkin toteuttamiskelvottomia.

Moikka Hansu!

Ihan oli pakko sulle hiukata jotain.. ite olin leikkauksessa helmikuussa, ja myös ajamassa korttia. Inssi maanantaina, ja alla myös Virago 535 nen Ja on tässä aika montaa muutakin juttua tullut tehtyä.. tavallaan tuntuu että tosi kauan on tullut elettyä sitä "sitten kun"-elämää... nyt mennään eikä meinata! Ehkä se on osittain se neljänkympin kriisi mikä kolkutteleen.. pyöreät vuodet kun iskee päälle kolmen vuoden päästä. Tai sitten se on se ihana elämä ittessään ilman mitään kriisejä!

Niin pitkä on lista, mitä kaikkea pitää vielä tehä... tuo mp on yks niistä jutuista. Tsemppiä ajoon, turvallisia kilometrejä!

Peppi

Mua houkuttais kans ihan hirveesti tuo moottoripyöräkortti ja pyörä tietty myös, mutta ei vaan oo nyt siihen varaa. Eikä oikeen olis pyörälle säilytyspaikkaakaan, kun ei rakennettaessa tehty kuin autokatos, ei tallia . Mutta joskus mä sen vielä hankin, se on varmaa!

Sen sijaan mulla on ollu jo vuosikausia haaveena, että jos joskus kaksinumeroisiin pääsen, aloitan rakkaan heppaharratukseni nuoruudesta uudelleen. Ja sen olen nyt tänä keväänä saanut tehdä, ihan mahtavaa!

Plus tietty se vaatevarasto on mennyt täysin uusiksi. En olisi aiemmin voinut kuvitellakaan itelleni sellaisia vaatteita mitä olen nyt hankkinut. Ihanaa pukeutua nuorekkaammin ja vielä ihanampaa, kun ei tarvi hakea vaatteita sieltä isojen tyttöjen osastolta. Huippua!

Ai niin, ja meinasi unohtua yksi mitä tein nyt, kun en supersuurena kehdannut. Eli mä olen aina ollut kova hikoilemaan, kainalot aina olleet märkiä paidoissa....mulla ei tarvinut olla edes kuuma, palellessakin kainalot silti oli märät.
Koskaan en tähän vaivaan ole apua hakenut, koska ajattelin että lääkäri kuitenkin mainitsisi ylipainosta ja kehottaisi laihduttamaan. Mutta nyt vaikka painoa on pudonnut paljon, vaiva ei ole helpottanut. Niinpä otin ja varasin lääkärin, joka puolestaan laittoi ihotautilääkärille. Ja ihotautilääkäri pisti botoxia kainaloihin. Ja kyllä on mahtavaa, kun on kainalot kuivat. Jopa näillä helteillä voi laittaa minkä tahansa värisen paidan päälle, ilman että on märät läiskät kainaloissa.

Eli kyllä niitä juttuja löytyy ja paljon, tässä vasta muutama esimerkki. Paljon paljon on asioita, jotka nyt tuntuu niin paljon helpommilta toteuttaa. Kokonaisuudessaan ihanaa, kun on pienentynyt!

Minulla kortti jossain kaukana häämöttää. Ajot eivät sujunet ollenkaan. Harjoittelen yhä sitä pahuksen tempurataa. Ongelmana se, että en aiemmin ole ajanut kuin polkupyörää, eikä siitä juuri ole apua tässä.

Kaadoin kertaalleen koulun pyörän... Opettajat tuumivat tilannetta ja totesivat minun pelkäävän pyörää/ajamista. Jännitän liikaa! Meinasin heittää hanskat jo tiskiin, mutta sitten taustajoukot potkivat minut ylös pohjamudista. En kuulema ole luovuttajatyyppiä, jos jotain haluan.

Veljen kyydissä ajeltu pitkin kyliä pidempää matkaa. Hiljalleen jännitys lauennut. Pyörä alkaa taipua käsittelyssä hiljalleen. Sain paikalliselta yrittäjältä luvan harjoitella heidän puomitetulla asfalttipihalla. Sisulla olen päättänyt, että sen kortin saan. Meni siihen sitten loppu kesästä tai vaikka ensi kesänkin alku. Autokoulun ope lähtee kohta 3 viikon lomille, joten syksyyn menee hommat kuitenkin.

"Ai niin, ja meinasi unohtua yksi mitä tein nyt, kun en supersuurena kehdannut. Eli mä olen aina ollut kova hikoilemaan, kainalot aina olleet märkiä paidoissa....mulla ei tarvinut olla edes kuuma, palellessakin kainalot silti oli märät."

Hei Laihduttava! Ihanaa että olet saanut apua tuohon kiusalliseen vaivaan. Tuo on niin totta; ei ole varmaankaan harvinaista, että reilusti ylipainoinen ihminen jättää lääkärillemenokäyntejään väliin ylipainon takia, syitä siihen löytyy monia; joko ei haluta kuulla taas jälleen kerran että pitäisi laihduttaa, hävetään omaa kroppaansa tms. Joskus saattaa jokin vakavakin sairaus jäädä hoitamatta ihan vain tuon takia . Esim. gynekologille meno on varmasti monelle lihavalle naiselle kova paikka ja olen jopa törmännyt sellaisiin hammaslääkärin potilastuoleihin, joihin ei voi mitenkään mahtua minua isompi ihminen, sillä itsekin mahduin lihavimmillani juuri ja juuri niiden käsinojien väliin ja minä en ole edes ollut kaikista lihavimmista päästä, paljon minua isompiakin ihmisiä on.

Lähtöpaino siellä 120kg:n pinnassa. Kesä 2010.




Kesä 2011. Luvattu kuva pyörästä ja tulevasta kuskista.




Tämän päivän kuva. Paino nyt noin 77kg.

WOU.

Mihis se sairaalloisen lihava täti on kadonnut? Tilalle on tullut tuollainen sporttinen pärinämimmi Kiva kun laitoit kuvat näytille Hansu, muutos on kyllä huomattavan melkoinen!

Huima muutos tosiaan!

Ite harjottelin jokunen vuos sitten soliferin mopolla muutamia kertoja ja sit vast prätkän selkään.

Wow mahtava muutos

Mä ostin lyhyen kokoa 42 olevan farkkuhameen. Ja se on sopiva ja jopa näyttää mun päällä hyvältä! Olen aina halunnu semmosen. Laitan sen päälleni treffeille lauantaina. Kyllä, nyt olen taas uskaltanut lähteä "peliin" mukaan ja on ihanaa kun miehet sanovat muo kauniiksi. Enää en kiellä sitä vaan kiitän kohteliaasti, koska tiedän olevani kaunis.

Hitsin pimpula. Ei noiden kuvien ollut tarkoitus tulla esiin ihan noin isoina... Saiskohan ton veljen vielä muokkaamaan niitä.

Joo, kyllähän se sairaaloisen lihava täti-immeinen on kadonnut. Niin fyysiseltä olemukseltaan kuin toiminnoiltaankin. Karmaisevaa katsoa noita vanhoja kuvia. Itseäkin hävettää. Piti miettiä kahteen kertaan, ennen kuvien julkaisua. Ois ollut paljon helpompaa laittaa pelkät kuvat nykytilanteesta.

Minäkin muuten ostin polvipituisen farkkuhameen, kokokin melkein sama. Hiljakseltaan olen yrittänyt opetella sitä pitämään. Helmaa vain tahtoo nykiä koko ajan alaspäin... Lantiomallin farkut istuu jo päälle, enää ei tarvitse nyhtää kaulusta kainaloihin.