Bulla65 - elämä GBP-leikkauksen jälkeen

Heippa!

Ajattelinpa raportoida kuulumisiani. Tänään tulee tasan kaksi viikkoa mun GBP-leikkauksestani. Olotila on ihan hyvä. Sairauslomaa on vielä tämä ja ensi viikko ja se on varmasti tarpeen. Erityisesti vasemmalla puolella vatsaa on vielä reilusti tuntuvaa haavakipua, pitää miettiä koko ajan, missä asennossa sitä istuu ja makaa, sängystä pitää nousta "kylki edellä" vielä kaksi viikkoa. Mitään 3 kg painavampaa ei saa nostaa eikä kantaa, ei tehdä mitään raskaampia kotitöitä, ei edes imuroida - näin mua ohjeistettiin sairaalasta enkä tällä kipeällä mahallani mitään raskasta haluaisi tehdäkään.

Haavat (8 kpl) ovat parantuneet hyvin, tikit (yht. 17 kpl) poistettiin viikko leikkauksen jälkeen. Kaikkea olen pystynyt syömään ja juomaan mitä olen kokeillut ja aika monipuolisesti olen mielestäni syönytkin, tosin kaikki sosemuodossa tai erittäin hyvin pureskeltuna. Välillä vatsaa sattuu syödessä/juodessa tai niiden jälkeen, siitä huolimatta, vaikka olisi syönyt vähän ja aivan oikeanlaista ravintoa. Ruoka maistuu edelleen hyvälle, mutta ne määrät ovat tosiaan aika pienet. Välillä tuntuu, että syön ja juon koko ajan jotakin :) - pakko, että saa riittävästi ravintoa ja nestettä. Asiaan pitää siis todella kiinnittää huomiota. Varsinaista nälkää en tunne. Ekan viikon pidin ruoka-ainepäiväkirjaa itseäni varten, jotta oli helpompi seurata, mitä sitä on tullut päivän aikana syödyksi ja juoduksi. Äsken join janooni lasillisen (2 dl) vettä ja ihan hyvin sinne upposi ja maistui kyllä tosi hyvältä näin hellepäivänä.

Painoa on tippunut hurjasti tässä kahden viikon aikana, peräti 4,2 kg. Varmaan vähän turhankin kova tahti, sillä tuossa ei pitäisi olla nesteitä, eneilin loppuun asti ennen leikkausta eikä mulla ollut mitään turvotuksia. Vajaa kuusi kiloa vielä painosta pois, niin pääseen eroon "sairaalloisesta lihavuudesta", olen sitten "vain" "vaikeasti lihava" - se oli mun eka etappini :).

Muuta positiivista on, että mun ei tarvitse syödä enää diabeteslääkkeitä :). Viimeiset tabletit (6 kpl/päivä) otin leikkausta edeltävänä päivänä. Verensokeri palautui heti leikkauksen jälkeen normaaliksi, nyt tarkkailen sitä itse päivittäin, kuin myös verenpainetta. Ilmeisesti pääsen eroon verenpainelääkkeestäkin, koska verenpaineeni on nyt jatkuvasti kuin nuorella tytöllä :).

Vatsani on toiminut hienosti, lähes kuten ennenkin kerran päivässä. Yhden ainoan kerran oli maha kuralla, muuten tavara on sellaista kun pitääkin. Ilmavaivoja tai röyhtäilyjä mulla ei ole ollut, ei myöskään mitään äänekästä suolen lurinaa tai murinaa, josta olen kuullut monen leikatun kertoneen. Oksentelua ei ole ollut yhtä kertaa lukuunottamatta, viime lauantaiyönä olin tosi huonovointinen, vatsaa kouristi kipeästi monta tuntia ja oksensin lukemattomia kertoja - en tajua, mitä, koska eihän siellä masussa ollut oikein mitään...Tuo jäi arvoitukseksi, miksi vatsaani koski ja miksi voin pahoin, sillä en ollut syönyt liikaa, liian nopeasti, liian makeaa tai rasvaista. Näitä ei varmaan kannata jäädä liiaksi pohtimaan, vaan täytyy sitkeästi jatkaa syömisen opettelua, syömättäkään kun ei voi olla.

Kunhan nää kaikki "oudot" tuntemukset ja pikku kivut jäävät taakse, niin uskoisin olevan erittäin tyytyväinen ratkaisuuni. Mennyt vuosi on ollut vaikea, henkisesti tämä on ollut näin jälkeenpäin ajateltuna aikamoinen uurastus; on ollut epävarmuutta, pelkoja, jännitystä, itkuisuutta, jopa epätoivoa, mutta jostakin sitä voimaa on tullut ja olen jaksanut uskoa, että hyvin kaikki menee ja kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu, saan terveemmän ja parempikuntoisemman elämän ja näin tässä nyt näyttäisi käyvän :).

Nyt odotan innolla, että toivuttuani pääsen taas uimaan ja vesijuoksemaan sekä kuntosalille. Painoni on pudonnut nyt yhteensä n. 22 kg ja vielä ei nahat roiku mistään. Olen ajatellut, että kasvattamalla lihasmassaa esim. rinnan ja käsivarren lihaksia, saan nahalle uutta täytettä, jospa niitä nahkaroikkoja ei tulisi sitten ihan niin paljon. Mutta aika näyttää, nyt en sure sellaisia, ne löysät nahat eivät uhkaa terveyttäni eikä henkeäni, eikä mun tässä iässä (kuukauden päästä 46 v.) tarvitse missään bikinikunnossa ikinä ollakaan, kokouikkari kelpaa mulle hyvin :).

Tällä vähäisellä kokemuksellani voin siis suositella GBP-leikkausta sitä tarvitseville. Helppoa ja kivutonta tämä ei kyllä ole, ainakaan mulla, mutta ei mitään sellaista, mistä ei selviäisi.

terkuin Bulla65 :)

Oikein hienoa Bulla!
Minulla on 6 pv vanhempi pikkumaha ja hyvin menee. Minulle ei sanottu noita kieltoja mm. siivouksien suhteen. Ohjekirjassa lukee kyllä esim. nostokielto yli 10 kg! En millään meinaa muistaa, että olen leikattu ja mennä viiletän, siivoan ja touhuan niin kuin ennenkin. Saa nähdä, tuleeko takapakkia. Olen myös lähdössä opintomatkalle työkavereiden kanssa 27.6-3.7 Gardajärvelle. Minulla on napapiikit, joiden uskon auttavan, että lennollakaan ei tule tukoksia alaraajoihin.

Hienosti on Bulla sulla matka leikkuusta jatkunut ja huisi on tahti jolla painosi putoaa. Alussa se meneekin, mutta tasaantuu onneksi sitten.

Noita outoja huonovointisuuksia ja kipuja ja mahansekaisuuksia oli ja on mullakin ollut, en keksi mistä, mutta jos ne on vaan joskus ja menee ohi, niin tuskimpa niihin sen kummemmin tarvii kiinnittää huomiota.

Paljon tsemppiä jatkoon!!

Kiitti kommenteistanne Elämä edessä ja Wee2be .

Elämä edessä, eri sairaaloissa on tosiaan omat erovaisuutensa, TYKSissä ei esim. annettu kotiin lainkaan napapiikkejä, niitä annettiin vain joka aamu sen ajan kun oltiin sairaalassa ja sinähän taas sait napapiikkejä pitkäksi aikaa kotonakin laitettavaksi.

TYKSissä ei laiteta nykyään enää dreeniä eikä pissakatetria, ei myöskään puhalleta leikkauksen jälkeen vesipulloon, vaan sellaista uimarengasta. TYKSissä ei käytetä myöskään niitä "pumppaavia ja hieroavia" jalkaan laitettavia jutskia, vaan pelkkiä tukisukkia. Myös nuo ruokailut menee näköjään eri tavalla eri sairaaloissa, TYKSissä ruokailut ja juomiset aloitetaan todella varovaisesti.

Siivoamiskielto on ihan totta myös, se sanottiin myös mun miehelle tiedoksi hänen tullessa mua hakemaan kotiin, että rouva ei saa sitten imuroida, pudistaa mattoja tms.

Jotkut ovat kertoneet, ettei saisi ajaa autoa leikkauksen jälkeen ennenkuin on parantunut kunnolla. Kun kysyin tätä ajoasiaa TYKSissä, sanottiin, ettei siihen ole mitään estettä eli saa ajaa autoa heti kun pystyy.

Mukavaa opintomatkaa sulle jo tässä vaihessa, hyvin kaikki varmasti sujuu, sulla kun on sujunut tuo toipuminen todella hienosti!

Kiitti tsempeistä Wee2be, lohdullista kuulla, että jollakin muullakin on ollut noita kipuiluja.