Ravitsemusterapeutti ja kyselylomake

Heips!

Haluaisin ihan mielenkiinnosta kysyä, että kun kävitte ravitsemusterapeutin vastaanotolla ja täytitte sen kyselykaavakkeen, niin vastasitteko siihen ihan totuudenmukaisesti? Minä vastasin ja nyt en ikinä enää pääse leikkaukseen. Näin sanoi myös sisätautilääkäri. Minulla on taipumusta ahmimiseen ja se on ehdoton vasta-aihe leikkaukselle. Hieman harmittaa. Mietin vain, että kun on oikein painava niin miten muuten sitä pääsee sellaisiin lukemiin ellei syö paljon?! Voiko tulla esim. 150 kg-> jos ei ahmisi edes jonkin verran? Tietysti jotkin sairaudet tms ovat voineet lihottaa, mutta eikös meillä suurimmalla osalla ole takana monia vuosia makenhimon/liian ruoanhimon parissa tai emme olisi tässä tilanteessa?! Mutta näin siis minulle sanottiin ja nyt sen kanssa on elettävä. Ja pitää siis hoitaa homma kotiin muuta kautta.

Minä vastasin myös ensimmäisellä kerralla ihan totuudenmukaisesti ja todettiin ahmimishäiriötä. Minua ei tyrmätty kyllä noin radikaalisti kuin sinua. Sittenpä kuljinkin noin vuoden hoitajalla ja tein kovasti työtä itseni ja pääkoppani kanssa. Hoidon myötä suhteeni ruokaan tervehtyi ja opin syömään terveellisemmin ja pienempiä annoksia. Kaksi pitempää ene-jaksoa auttoi kovasti ja ennen leikkausta kiloja lähti vajaa 30. Hoitaja myös itse ehdotti, että nyt aika voisi olla leikkaukselle otollisempi ja vihreätä valoa näytettiin. Ennen leikkausta kyselyt tehtiin uudestaan ja täytyy sanoa, että niihin oli vaikea vastata "oikeasti" vaikka suhteeni ruokaan oli todella muuttunut. Vastasin jälleen totuudenmukaisesti. Leikkaus tehtiin helmikuussa ja päivääkään en ole katunut enkä myös sitäkään, että tein valmistautumistyötä noin vuoden ajan. Toivon, että pääkoppa seuraa hyvin mukana. Älä lannistu, vaan pyri hoitoon ja ajattele, että onnistut. Onnea matkalle!

Uskoisin, että paras olla koko ajan vaan rehellinen. Pääkopan tulee olla siinä kunnossa, että leikkauksesta on minkäänlaista hyötyä. Ei kannata kuitenkaan kirvestä kaivoon heittää vaan Tallun neuvon mukaisesti hoitaa jutut kuntoon ennen uutta yritystä.

Minä vastasin kyllä aivan niinkuin asiat oli. Rav.terap. sanoi minulla olevan syömishäiriö. Ahmin niin ilooni, kuin ahdistukseeni.
Totesi vain sen, ja jututti reilun tunnin. Kerroin hänelle suoraan,että toisella olkapäälläni istui se katti, joka käski kaunistella asioita. Toisella istui se katti, joka paukutti,että tätä tuhannentaalan paikkaa et ryssi valehtelemalla.
Ja se vain valakesi minulle yks,kaks, että eihän ne pölijiä ole. Johan ne näkee, että syönnissä on vikaa, ja paljon.
Ja niin rav. terap. naurahtaen totesikin, että kyllä me on opittu erottamaan juksaajat, ja onhan meillä silmät päässä.
Sanoi puoltavansa leikkaustani, ja kirjoitti samointein sisätautilääkärin nähtäväksi oman kommenttinsa.
Lääkäri mainitsi myös tuosta ahmimisesta. Kyseli milloin homma on karannut käsistä. Kun kerroin tyttäreni kuoleman jälkeen kaiken menneen överiksi. Ainoa kysymys oli olenko masentunut.
Kerroin käyneeni reilun 3v:tta erikoissairaanhoitajan juttusilla purkamassa suruani.
Lääkäri totesi vain, hyvä, että olet käynyt. Puolsi leikkausta. Mutta täytyy sanoa, etten ole ikinä ennen ollut niin tarkan syynin alla. Olin aivan poikki, kun pääsin kotia.
Älä murehdi sitä, että olet ollut rehellinen. Ei niitäkään siellä ällyytetä. Olisivat varmasti sinun ahmimisen selville saaneet.
Mutta en jaksa sitäkään käsittää, että sinulla olisi tie pystössä kerta laakista.
Eri käytäntö näkyy olevan eripaikoissa. Voi kun osaisin sinua neuvoa miten tästä eteenpäin. Voisitko jututtaa lääkäriä uudestaan, ja kertoa oman kantasi, miksi ahmit. Ja kysyä onko mitään keinoa mitä voisit tehdä päästäksesi leikkaukseen.
Minulle tehtiin ohitus, ja minulla jäi kaikki mieliteot pois, samoin en tunne nälkää. Ruoka ei pyöri enää mielessä, niinkuin ennen. Minulle leikkaus toi oikiasti avun ahmimiseen.
Älä lannistu, jospa täällä joku viisaampi sinua osaisi neuvoa paremmin.
AUTTAKKAA NYT KAVERIA MÄESSÄ, ELEKÄÄKÄ MÄEN ALLA!!!

Mä kävin syömishäiriön takia pari vuotta sitten rav.terpalla ja psykologilla.Nyt leikkaukseen hakeutuessa tämä tietysti näky heti ensimmäisenä papereissa.Aluksi lääkäri ja muut tyypit oli tosi kielteisiä.Asiaa on nyt seurattu ja olen saanut psykiatri ja rav.terapeutin puoltavat lausunnot ja homma on enää kiinni lääkäristä(27.4).
Jos sinulla Mahti on syömishäiriö,niin se pitää hoitaa pois ja sitten edetä leikkausasiaan.Joo`o niinkun se oliskin helppoo,mutta kuitenkin mahdollista
Ei kannata hyväksyä kielteistä päätöstä,vaan vaatia asianmukaista hoitoa.Ei sinulle voida lyödä leimaa otsaan,että rikki,ei korjattavassa!Taival on valitettavasti pitkä ja raskas,mutta niin on raskasta myös kantaa kilojaan mukanaan ikuisesti.
Sen paremmin en tiedä omaa kohtaloani,mutta aijon taistella loppuun asti.
Nyt vaan soittoa lääkärille ja/tai ravitsemusterapeutille ja pidä kiinni oikeuksistasi!!!!

Olen ollut lihava lapsesta saakka ja varmaan masentunutkin, tosin diagnoosi on tehty vasta 2004, siis masennusdiagnoosi. Olen käynyt 3 vuotta psykodynaamista terapiaa, jossa käytiin lapsuutta läpi ja minulle selkisi, mitä kaikkea syöminen on mulle korvannut. Nyt kun terapian loppumisesta on 3 vuotta, olen ollut leikkausvalmisteluissa vuoden verran ja näyttäisi että tänä kesänä leikataan.

Kyllä nuo syömiseen tai ahmimiseen liittyvät asiat pitää käydä läpi ennen leikkausta. Jos syöminen on selviämiskeino, et pärjää leikkauksen jälkeen kun se otetaan pois. Ikävä totuus on ettei itseään pääse pakoon, ei ulkomaille eikä hoikkaan vartaloon. Leikkaus ratkaisee vain suoraan ylipainoon liittyvät ongelmat, esim. sen että on helpompi sitoa kengännauhat, niveliä särkee vähemmän ja vaatteet mahtuu paremmin päälle. Se ei ratkaise välillisiä ongelmia, kuten huonoa itsetuntoa (tosin laihtuminen parantaa monella itsetuntoa kun tulee palautetta), ei tee onnelliseksi jos pääkopassa on muita ongelmia, eikä ratkaise niitä elämän muita ratkaisemattomia kysymyksiä. Moni kilojensa kanssa kamppaileva kuvittelee että kun laihdun tai kun minut leikataan, kaikki ongelmani ratkeavat. Aivan kuten moni luulee että jos muutan ulkomaille, huolet jäävät Suomeen. Kuitenkin uusi elämäntilanne tuo mukanaan uusia huolia ja sopeutumisen aiheita- ja ne vanhatkin pirulaiset kurkkivat edelleen niskan takaa.

Tsemppiä sinulle löytöretkelle sen suhteen, miksi ahmit ja mitä tarpeita sillä tyydytät ja turrutat. Kivuliasta ja työlästä, mutta palkitsevaa. Raskaampaa kuin ojan kaivuu mutta sen arvoista.

Tsemppiterkuin kamro

Mulla kyselyssä pisteitä sen verran että lievä ahmimishäirö on/oli. Rav.terapeutti kyllä sanoi että ei haittaa, on vaan hyvä että on vastannut rehellisesti, tuumasi että en lihava olisikaan jollei jonkunasteista syömishäiriötä olisi.
Asiasta ei sen kummemmin enää keskusteltu. Itseäni kyllä mietitytti ennen leikkausta että miten pärjään leikkauksen jälkeen, totesin aikaa myöden että hyvin olen pärjännyt. Ei onneksi minkäänlaisia ongelmia siitä ettei "enää voi syödä joka tunnetilaan"

Hei Mahti!
Nyt kaikki peliin!! Kyllä löytyy lääkäri, joka ei ole niin kielteinen asian suhteen!!! Olet tehnyt ihan oikein, kun olit rehellinen. Nyt sinulta vaaditaan pitkää pinnaa ja sinnikkyyttä, niin pääset leikkaukseen!!!! Hoida itseäsi, käy terapioissa ja vakuuta hoitajat/lääkärit, että olet oivassa leikkuukunnossa aikanaan sekä psyykkisesti että fyysysesti!

Niin, on se aika kummallista, että minut tyrmättiin Tyksissä noin, vaikka juttelimme vain ravitsemusterapeutin kanssa n 20 min. Ei siinä ajassa saa täyttä selvyyttä toisen syömistottumuksista. Kyllä mulla on ahmimishäiriötä ja tykkään syödä isoja määriä kerralla ja ymmärrän, että se on vasta-aihe ainakin tällä hetkellä lekkaukselle, koska se on hengenvaarallista. Mutta jos sitä hoitaa, niin luulisi, että edes joskus pääsisi leikkaukseen, sitten kun se olisi hoidettu. Minulla sitä ei koskaan edes ole hoidettu. Mutta sis.tauti lääkäri sanoi, että se ei ole mahdollista enää koskaan. Kai ne päätti jo minut nähdessään, että tuolle ei ainakaan anneta leikkausta. Ja eikös se olisi esim. psykiatrin tehtävä antaa lausunto potilaasta, että onko tällä millainen syömishäiriö. Mitään tällaista mahdollisuutta ei annettu. Olen todella pettynyt Turun terveydenhuoltoon.

hmmm.. no nyt kun sanot, niin kyllä ne minunkin kohdalla hieman kulmia kohotteli, kun syömis tottumuksistani tule puhe.. tietty minulla oli silloinkin ne omat tietyt ruuat, joiden kanssa itsehillintä petti ja pahasti, mutta kun muutin tietoisesti ostos käyttäytymistäni, eli toisin sanoen välttelin kyseisten ruoka-aineiden ostamista ja näyttönä itseni kanssa käymistäni "syvällisistä" keskusteluista oli puntarin lukema, joka näytti aina vaan pienenpiä lukemia, niin ilmeisesti sain lääkärin vakuutettua, että teen tosissani töitä, että pääsisin vahoista tavoista eroon ja pääsin leikkaukseen.

Jatka vaan vielä sinnikkääst asiasta keskustelemista ja näytä, että pystyt muuttamaan ruokailu tottumuksiasi

Mietin tässä, että miten se ahmiminen sairautena määritellään?

Onko se sitä että syö suuria annoksia aina? Vai onko joskus ahmimishetkiä jolloin menee vähintään puoli hevosta? Onko se sitä että antaa mielihaluilleen valtaa, vaikkei ole nälkä?

Tekise ravitsemusterapeutti liian hätäisen johtopäätöksen ihmisen syömistottumuksista tai ei. Niin onhan se taivahan tosi ettei syömishäiriöinen = ahmimisesta kärsivä ihminen ole sovelias leikattavaksi. Ymmärtäähän sen nyt jokainen jos asiaa järkevästi ajattelee! Leikattu massu ja ahmiminen ei vain toimi yhdessä. Lopputulos on katastrofi!

En nyt sanoisi ettei sellaista ihmistä IKINÄ voisi leikata, hänet pitää saada parantumaan ja sitten arvioida tilanne uudelleen.

Ja alkuperäiseen kysymykseen, olin täysin rehellinen ravitsemusterapeutille ja vastasin täysin rehellisesti lomakkeen kysymyksiin.

Kyllä kannattaa noihin kaavakkeisiin vastata rehellisesti ja hyväksyä kielteinen päätös ja ahmimishäiriön hoito ennen leikkausta muuten leikkauksen jälkeen saattaa tappaa ittensä kun ahmii pikku mahaan liikaa.