Esittäydynpä minäkin

Täällä tämmöinen 43 v (siis 18 v 25 vuoden kokemuksella) XXL-poju Espoosta. Perhettä on vaimo (joka tosin ei ole laillisesti naimisissa n. 50 minussa olevan kg:n kanssa) ja 5 lasta (joista yksi on jo lehahtanut ja toinen lehahtamaisillaan pesästä.)

Lihominen alkoi noin kolmannelta luokalta koulussa, kun kirjat alkoivat kiinnostaa liikuntaa enemmän. Melko tuhti poju olinkin sitten, kunnes 16-vuotiaana aloin laihtua aloitettuani työelämän fyysisesti melko vauhdikkaassa työssä ja kaipa jonkinlainen kasvupyrähdyskin osui siihen kohtaan.

Painoin sitten n. 70 kg (pituutta 175 cm) (aika sutjakka, vaikka itse sanonkin....) tavatessani entisen morsiameni, siis nykyisen rouvani. Ensi tammikuussa onkin 25-vuotishääpäivä. Ongelmana oli vain se, että aloin saada säännöllisesti ruokaa, ja kun sitten jouduin samaan syssyyn jäämään usean kuukauden sairaslomalle, tietäähän sen miten siinä käy.....

Ensimmäinen yritys Painonvartijoissa alkoi n. 3 vuoden päästä. Kyllähän siellä laihtui. Seuraava kerta sitten paria vuotta myöhemmin... ja taas ihannepainossa... Jojo vain kiihtyi ja sitten eräänä kauniina päivänä totesin että kyllä 120 kg taitaa olla vähän liikaa... Mutta sitten aloinkin laihtua, melkeinpä kuin itsestään. Olin ihmeissäni, mutta koska olin alkanut pelehtiä erilaisten ravintolisien kanssa, jopa ansaintamielessä, päättelin että nythän olen alkanut syödä jotain hivenainetta, joka oli siihen asti puuttunut. Siihen en oikein jaksanut kiinnittää huomiota, että väsymys oli koko ajan päällänsä, saati koko ajan vaivaavaan janon tunteeseen ja janon sammuttamisesta johtuvaan alituiseen vessassa juoksemiseen..... olivathan ne Painonvartijoissa sanoneet, että juo poika vettä, niin laihdut.

Kunnes sitten joskus n v 1998 tai 1999 lastemme koululla oli perinteiset marrasmarkkinat ja siellä myös koulun terveydenhoitaja mittaamassa verenpaineita. Ajattelin käydä mittauttamassa verenpaineen huvikseni. Koskaan ei minulla ollut ollut verenpaine koholla, eikä ollut nytkään; mutta kun se nörssi mittasi samalla myös verensokerin. Meinasi pudottaa silmänsä: sokeri yli 20. Sanoi, että voihan tuossa olla joku virhekin, mutta minuna hän menisi terveysasemalle laboratoriokokeisiin asian varmistamiseksi. No, minähän kilttinä poikan menin oitis (1 kk päästä) ja paastosokeri oli 16,7. Diagnoosi selvä, ei epäilystä. Viime vuoteen asti on sitten hoidettu 2-tyypin diabeteksena. Ensin tableteilla ja sittemmin tableteilla ja insuliinilla. Hoidon aloittamisen myötä paino lähti nousuun ja nyt ollaan taas siellä 120 kg:ssa. Eihän se nyt niin paljon ole; BMI:kin (niukin naukin) alle 40, mutta kuitenkin...

Elokuussa 2008 muistaakseni oli Hyvä Terveys -lehdessä (saako täällä mainostaa ) artikkeli laihdutusleikkauksesta ja siinä kiinnitti huomion erityisesti leikkauksen sivuvaikutus 2-tyypin diabeetikoilla; sokeriarvot ja muutkin numerot olivat lähteneet korjaantuneet heti leikkauksen jälkeen ennen kuin varsinainen laihtuminen oli edes lähtenyt käyntiin. Tästä kiinnostuneena mainitsin asiasta omalle tk-lääkärilleni, joka ei reagoinut oikeastaan mitenkään.

Tiemme tuon lääkärin kanssa erkanivat, kun kunnassamme päätettiin, että omia lääkäreitä ei enää ole (hurskas ääneen lausuttu periaate että pitkäaikaissairailla voisi olla edelleen sama lääkäri ei sitten toiminut alkuunkaan). Uusi lääkäri suhtautui asiaan jo myönteisesti. Todettiin tosin, että diabetekseni tyypistä ei oikein enää saa selkoa ja se näyttäisi sittenkin ennemmin insuliininpuutosdiabetekselta kuin 2-tyypiltä, eli leikkauksesta ei luultavasti olisi odotettavisssa ihmeparannusta tautiin. Lääkäri kuitenkin totesi myös, että juuri realistiset odotukseni ja asenteeni tekisivät minusta hyvän kandidaatin leikkaukseen. Tämä oli noin vuosi sitten.

Hiukan kuitenkin terveyskeskuksen byrokratian hitaahkoon pyörimiseen väsähtäneenä kävisin syksyllä yksityisellä sisätautilääkärillä lähinnä kyselemässä diabetekseni 1-tyyppi/2-tyyppi/LADA - seikkailuista ja kuinka ollakaan - hän kirjoitti saman tien lähetteen leikkaukseen. Kutsu Jorvin endokrinologin juttusille tuli aikanaan, ja tämä lääkäri on pannut toimeksi niin, että alkuvuoden aikana on tapahtunut enemmän kuin terveyskeskuksessa 12 vuodessa - sain lähetteen ihotautisairaalaan pahan jaloissani olleen ihottuman vuoksi, tapasin ensimmäisen kerran elävänä ravitsemusterapeutin, pääsin kardiologin hoitoon. Viime viikolla kardiologi tekikin sydämen ultraäänitutkimuksen ja totesi vasemman kammion seinämän paksuuntuneen. Hän sanoi, ettei halua pelotella, mutta nyt pitäisi tehdä jotain. Hänen omien sanojensa mukaan vielä ei ole p****t housussa, mutta 10 vuoden päästä tilanne voi olla aivan toinen - sydämen vajaatoiminta on kehno hoidettava.

Tämä ehkä sitten vakuutti lopullisesti siitä, että haluan leikkaukseen. Kuten sanottu, painoni ei ole kovin kummoinen - sekä endokrinologi että ravitsemusterapeutti mainitsivat leikkausta harkitsevien olevan yleensä aivan eri kaliiperia kuin minä. Mutta minun liitännäissairauksillani (siis se diabetes ynnä verenpainetauti, joka ei pysy aisoissa edes järjettömällä lääkemäärällä) indikaatiot kuulemma riittävät ihan hyvin. Sitä paitsi en koskaan halua kokea miltä tuntuu olla XXXL, XXL riittää ihan mainiosti, kiitos.

Tänään tapasin endokrinologin uudestaan, ja totesimme, että nyt sitten pitäisi laihduttaa. ENEttely ei käy, joten ainoa keino on vaan vähentää annoskokoja ja lisätä liikuntaa. Puolen vuoden päästä tapaan endokrinologin uudestaan ja sitä ennen olen käynyt sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa mahdollisine toimenpiteineen sekä gastroskopiassa (jota odotan yhtä innokkaasti kuin 3 kanavan juurihoitoa ilman puudutusta) ja ylävatsan ultraäänessä. Milloin itse leikkauspäivä koittaa, siitä ei ole aavistustakaan, mutta tuntuu siltä, että sinne päin ollaan kuitenkin menossa.

Pitkä tie ja kivinen polku takana ja edessä kaiketi vielä kivisempää, mutta olen melko varma siitä, että leikkaus on se mitä haluan.

Perhe tukee, usko antaa voimaa ja lauluharrastus auttaa jaksamaan. Mitäs sitä enempää voi toivoakaan.

Kevättä kaikille toivoo Lyyrinen tenori

Tänne mahtuu aina ykslaululintu.

Tervetuloa munki puolesta! Onpa sulla hyvä kirjoitus tuota aiva innolla luki!

Tervetuloa Lyyrinen tenori! On hienoa lukea verbaalisesti lahjakkaan kanssaihmisen ja kanssakärsijän tekstiä! Sillä erotuksella tosin, että olen eri sukupuolta, diabetesta ei ole, mutta painoa sinuakin enemmän. Itselläni suurin terveydellinen haitta (mielenterveyden ja työssäjaksamisen lisäksi) massiivisesta obesitaksesta on se, että polvi-parat eivät enää tahdo jaksaa kantaa tätä taakkaa... Kaikki tutkimukset on tehty ja leikkaus pitäisi olla ensi syksynä, mutta kyllä tässä lekurin puheille pitää huomenna mennä, kun vasempaan polveen koskee kuin puukolla pistettäessä, jos jalka joutuu vähääkin kiertoliikkeeseen... Lisää omasta taipaleestani voit lukea otsikon "Liian paksu ihmiseksi"-kohdasta.

Tervetuloa palstalle!

Tervetuloa Lyyrinen tenori!

Tervetuloa porukkaan mukaan!

No niin, nyt on käyty gastroskopiassa (yäk), tosin ei se niin paha ollut kuin pelkäsin. Ei siitä silti viihteeksi tai ajanvietteeksi ole. Vatsan ultraäänessäkin olin tänään ja sepelvaltimotkin varjoainekuvattiin jo keväällä ja tähän mennessä kaikki ovat sanoneet että ei esteitä leikkaukselle. Katsotaan miten äijän käy, kun ensi kuussa tapaan taas endokrinologin.

Tere tulemasta

Tervetuloa mukaan turisemaan Lyyrinen tenori! Yhdyn edellisiin puhujiin eli kylläpäs on aina mukavaa lukea sujuaa ja viihdyttävää tekstiä!

Tervetuloa mukaan.
Kivasti kerroit itsestäsi ja asioista.

Perheen tuen lisäksi täältä saat myös tukea =)

Tänään Jorvin endokrinologi laittoi leikkauslähetteeni eteenpäin. Ei kuulemma ole erityistä jonoa, joten katsotaan miten kauan menee....

Onnea eteenpäin menon johdosta!!
Z

Tällä viikolla posti pukkasi kirjeen Peijaasta: Ensi viikolla tärskyt ravitsemusterapeutin kanssa tiistaina ja kirurgin kanssa keskiviikkona. Taitaa olla menoa...

Nyt nimittäin veti jo mahan ns. kuralle: leikkauspäivä on 10.1.2012!

Onnittelut leikkauspäivän saamisesta!

Onnea todella pikaisesti se aika tuli sitten.

Onnea leikkauspäivästä Mullakin leikkaus 9.1.2012
Eli onnea meille =)

Nyt ne sitten soitti että huomenissa klo 8.00 pitää minun ilmoittautuman leikeltäväksi Kirurgian poliklinikka kolmoselle...

Ei liene liioittelua sanoa, että nymmuuten JÄNNITTÄÄ aikast isosti.

Palataanpa aiheeseen jos selvitään hengissä.

Onnea matkaan!

Tuttu tunne tenoori ja onnea sinulle leikkuuseen

No voi hyvänen aika sentään...jo toinen henkilö samana päivänä kun kertoo että leikkausaika tuli noin lyhyellä varoitusajalla! Hieno homma Lyyrinen tenori, oikein roppakaupalla sinulle onnea matkaan ja kaikkea hyvää toipilasajalle!

Täytynee vain yleisesti todeta, että onnea kaikille leikkauksiin meneville ja tsemppiä alkumetreille uuden pienen masun kera.

Tervetuloa ja onnea leikkaukseen!!

Mut leikataan samana päivänä mutta vainen eri paikassa! eli tsempit meille!!!