Hei uusi täällä.

Olen 21 vuotias nainen, joka on koko ikänsä ollut isompi kuin muut ikäiseni. Mutta nyt kotoa pois muuttamisne jälkeen alkoi vielä isompi painon nousu ja sen päälle vielä masennus ja ahmimis häiriö. Hakeuduin hoitoon noin vuosi sitten ja masennus ja ahmismishäiriö oollaan saatu ihan hyvään kuntoon. Mutta paino on noussut...
Olen 170cm ja 132kg, eli selvästi yli sen 40 BMI rajan mutta, ja tiedän että asialle pitää tehdä jotain, mutta en oikein tiedä mtiä mieltä olen laihdutusleikkauksesta.
Eniten pelkään etten ole "normaali" sen jälkeen (niinkuin muka olisin nytten), eli kaikki julkinen syöminen muuttuisi vaivalloiseksi ja häpeileväksi. En haluaisi palata taas samaan mitä syömishäiriössä oli että pystyin syömään joko yksinäni tai vian tiettyjen ihmisten seurassa. Ja muutenkin tulee vain sillainen olo ettö jos tähän ryhdyn...niin jotenkin luovuttais...et ok en ole tarpeeksi vahva/fiksu etc laihduttamaan. Onko kellään tai onko ollut tällaisia tuntemuksia?
Ja tietenkin pelottaa leikkaus yleisesti, kipu, komplikaatiot, mutta ne ovat listalla varsin alhaalla.

Ja sitten on vielä tietenkin leikkauksen tyyppi. Ensiksi (ilman mitään tietoa) panna laittaminen mahan ympärille, kuulosti parhaimmalta, ei niin radikaalilta teolta, mut nyt luettuani nii tä ei taideta suomessa tehdä , ja muutenkin niistä näytää tulevan ongelmia ajan myötä. Gastric sleeve kuulostaisi omasta mielestä nty parhaimmalta vaihtoehdolt (huom tieto ei vieläkään ole kovin paljon) mutta, mitä mieltä olette?

Ootko käynyt juttelemassa asiasta vielä lääkärin kans? Veikkaan, että kannattaa ainakin käydä kyselemässä ja miettimässä. Prosessihan on suht pitkä ja leikkuuseen menon voi perua missä vaiheessa tahansa.

Kyllä itekkin mietin kovasti leikkaukseen menoa, vielä matkalla sairaalaankin tiistaina! Lähinnä nuoren iän takia (oon sua pari vuotta vanhempi). Itellä lähtöpaino oli 105,5kg. Pahemmin en oo miettiny kuitenkaan asiaa tolta kantilta. Ei se julkinen syöminen oo millään tavalla vaivalloista. Jos et halua puhua leikkauksesta, niin voit vain sanoa, että hei just nyt ei ole niin iso nälkä - siks syön vain tämän pienen annoksen. Voit kuitenkin todennäköisesti leikkuun jälkeen syödä ihan mitä ennenkin oot pystynyt.

Eikä se meinaa, jos et ole pystynyt laihduttamaan, ettetkö olisi mitenkään vahva tai fiksu! Höpöhöpö! Mut ymmärrän kyllä mitä tarkoitat. Se on yks syy, miksi en halua ihmisille kertoa, että olen tässä leikkauksessa nyt käynyt. Jotenkin se vähän hävettää? Vaikka ei saisi. Mut tää ei missään nimessä ole easy way out, eli ihan saman vaivan joudut periaatteessa käymään läpi laihuttamisessa kuin ilman leikkausta joutuisit.

Kipuja ja komplikaatioita voi olla, minä ne itse koin tällä viikolla Mutta nyt kun olo on jo parempi niin ei mua ainakaan kaduta. Eilen hetken mietin hetken, että piru mitä tuli tehtyä. Mutta nyt on paremmat fiilikset. Sun pitää miettiä silti tosi tarkkaan, ootko valmis käymään koko prosessin läpi. Ite en ollut varma vielä leikkauspöydälläkään, mutta nyt tuntuu, että kaikesta huolimatta - ei se niin kamalaa ollutkaan!

Tohon leikkauksen tyyppiin en ota kantaa kun en itse lääkäri ole. Mutta mitä oon ymmärtänyt niin noi pannat on tosi huonoja juttuja ja kauheesti komplikaatioita (korjatkaa joku jos olen väärässä). Ite kyselin tosta lääkäriltä (yks Suomen parhaista alan kirurgeista), että miks GBP oli hänen mielestä niin ehdoton niin luetteli kyllä muutamia syitä miks mielummin tämä kuin sleeve. Asiasta toki kannattaa hankkia enemmän tietoa jos epäröi. Voit laittaa mulle vaikka yksityisviestiä jos halut jutskaa jostain, mielelläni vaihtelen ajatuksia