Keskustelua takaisin lihomisesta....

Täällä palstallakin jonkun verran kirjoitettu takaisin lihomisesta leikkauksen jälkeen, asia alkanut kovasti mietityttämään....
Taitaa olla niin että tällä palstalla ei sellaisia ihmisiä löydy joka vastauksia voisi antaa mutta voidaanhan me keskustella aiheesta.

Mulle on tehty ohitusleikkaus (10/2010), ja se lähinnä mietityttää että miten tuo takaisin lihomis prosessi sitten voisi edetä;

* nythän jos syön liikaa tai liian nopeasti niin huono olo siitä tulee, häviääkö tuo ominaisuus sitten joskus?
* ohitettukin elimistö oppii vuosin saatossa ottamaan kaikki ravinteet talteen? eli ohituksen suoma "imeytymishäiriö" poistuu? voiko sitten näitä vitamiinien imeytymishäiriöitä enää ollakaan?
* uusi vatsalaukku=säiliö venyy, mutta mihin mittoihin? Onko ollenkaan realistista että voisi venyä niin että pystyy ahtamaan ruokaa lähes entiseen malliin?
* makea varsinkin on "nounou" listalla sen vuoksi että aika vähäisestäkin määrästä huono olo tulee, vähentyykö tämäkin merkittävästi?


Ei vielä onneksi ole mulla ajankohtainen mutta kovasti nämä asiat mietityttää.
Nämä asiat nostaa päätään aina kun jotain "erikoista" omassa kropassa tapahtuu. Leikkauksesta kun oli kulunut n. 2kk koin että pystyin syödä enemmän ja helpommin, paino kuitenkin laskenut ihan mallikkaasti.

Nyt viikon aikana olen huomannut mielitekojen lisääntyneen, ehkä vähän nälänkin tunnetta ja tämä "pelottaa", paino kuitenkin vielä putoaa (tällä viikolla n. -0,5kg) eli ihan ok. Tämä viimeisin muutos kyllä tuli selkeästi sen jälkeen kun olin mieheni kanssa omalla lomalla Tallinnassa pari päivää jolloin tuli syötyä mitä sattuu ja alkoholia tissuteltua jonkun verran parin päivän aikana (ei kuulu normielämään muutoin juurikaan, mulla on vielä sellainen hassu juttu tullut tän leikkauksen myötä etten oikeastaan saa juotua itseäni edes känniin, ei oikein nouse päähän ja se vähä mitä sinne menee päähän niin valuu kyllä tosi nopeasti sieltä pois, mulle ravintoterapeutti sanoikin että olen "tilastopoikkeama" että kukaan ei ole moista kertonut leikkauksen jälkeen alkoholin suhteen....)
Sori, lipsahti vähän asian vierestä
Niin piti sitä vielä sanoa että olenko nyt sitten onnistunut mokaamaan ja venyttämään vatsalaukkuani tuolla alkomahoolilla... no se jää nähtäväksi, aikahan sen sitten näyttää, tuskin koska olen kuitenkin palannut normaaliin ruokailuun ja rytmiin eikä onneksi ranteita tartte auki viillellä
Niin kovaa "tuskaa" ei mielihalujen kanssa (vielä) ole, tämä lomanpoikanenkin oli vasta viime viime viikolla.

Kiitos jos jaksoitte lukea loppuun asti, helpottaa aina kun saa purkaa itseään ja mietteitään juuri teille hyvät ihmiset kun samassa veneessä tässä ollaan!

Kyllähän tuo mietityttää ja aika paljonkin. Hyviä kysymyksiä laitoit.

Toivottavasti joku mua viisaampi osaa tulla kertomaan.

Näin olen lukenut:
Kalorien imeytymishäiriö loppuu hiljalleen parin vuoden kuluessa, jostain 2-4 vuodesta puhutaan. Sen takia kehotetaan keskittymään painon pudottamiseen mieluiten ensimmäisen vuoden aikana (riippuen tietysti paljonko ylipainoa on). Vitamiinien, hivenaineiden jne imeytymishäiriö pysyy.

Vatsalaukun venyminen on mahdollista, ja sitä pitääkin varoa. Eli pitää muistaa syödä hitaasti ja rauhassa (myös sitten kun pystyisi nopeammin syömään) ja kuunnella kun maha sanoo että on täysi. USAssa on kehitelty useampi toimenpide venyneen pussukan (pouch) pienemmäksi kursimiseksi. Näitä ei vissiin vielä täällä tehdä. Venyneen pussukan kanssa on tietysti suurempi lihomisriski, kun mahaan mahtuu enemmän eikä sitä kylläisyyden tunnetta tule niin pian (+ kalorit imeytyvät paremmin). En tiedä tarkalleen kuinka suureksi venyminen on mahdollista. Suosittelen (tää on tää mun perusmantra..) lukemaan obesityhelp.com-in RNY palstaa ja revision palstaa. Dumpling vissiin myös "helpottaa" monella vuosien myötä, mutta se lienee hyvin yksilökohtaista.

Hyvä kun joku otti tämän asian puheeksi. Muo tämä asia vaivaa aivan hirveästi nykyään. Syön ihan kokoajan jotakin ja tuntuu olevan täyttä tuskaa noudattaa minkäänlaisia ruoka-aikoja saatikka noudattaa jotain dieettiä. Pariin kuukauteen paino ei ole hievahtanutkaan ja välillä on olo kuin olisi jopa lihonut (saattaa johtua e-pillereistä).

Tyrannosaurus, oletko kuullu "five day pouch test"istä? Googlaa se ja kokeile, on tarkoitettu juuri siihen kun rupeaa tuntumaan ettei paino hievahda eikä oma "työkalu" toimi enää yhtä tehokkaasti/samalla tapaa kuin ennen.

Onhan se kyllä ihan mahdollista tunnen ihmisiä jotka ovat lihoneet takaisin leikkauksen jälkeen... Ruokailu tavat ja oikein syöminen on opeteltava kun on leikkauksen edut vielä käytössä ja 2dl enemmän ei kait tulisi syödä kerralla enää koskaan, juominen pitäisi olla aina sitä ruokailujen välissä tapahtuvaa loppu elämän.... Tämä on loppu iän pesti sano vaan minkäs teet mulla ainakin kannustaa se ettei tartte pistää insuliiniä enää.... Tsemppiä jatkoon!!

Ja ilman leikkausta loppuelämä voi olla alkas lyhyt, niinku mulla olis.

Kyllä tässä leikkaukseen menemisessä tarvitaan itsetuntoa ja luottamista itseensä ja siihen ettei entiseen ole enä paluuta. Kai jokainen on miettinyt päässään ettei tää leikkaus ole mikään helppo tie onneen?

Minä en ainakaan aio enää mennä siihen vanhaan takasin vaan haluan uuden ja terveen elämän. Ruokatavat on on vaan opittava uudetaan ja ne määrät eikä se minusta niin kauhean vaikeeta edes ole.

Minttu33 totta kai ollaan asiaa mietitty ja tiedetään ettei tämä ole oikotie onneen, lähinnä haluan herättää keskustelua siitä että kun nämä leikkauksen suomat hyödyt vähentyvät vuosien varrella niin kuinka helppo sitä olisikaan lipsua vanhaan elämäntapaan.

Mielihalut ja iloon ja suruun syöminen minut lihotti vuosien varrella. Tätä varten haluan kysyä niiltä joiden leikkauksesta on jo aikaa että mitä on odotettavissa tulevaisuudessa, osaisi sitten varoa näitä "vaaran" paikkoja, eikä oleta että leikkauksen tuoma hyöty on elinikäistä.

Olen ennen leikkaustakin monesti todennut että paino alkaa nousta ja pitäis tehdä asialle jotain, sitten lähtee syömis/morkkiskierre liikkeelle ja siitä syöveristä on todella paha nousta, ainakin mulla on tälläisiä kokemuksia. Juuri siitä syystä itse lihoin niin paljon että päätin hakeutua leikkaukseen jotta sain kierteen poikki.

Ihminen (ainakin minä) olen ollut ja tulen varmasti aina olemaan "heikko" syömisen suhteen ja se luo mielikuvia panikoinnista jos en sitten osaakaan noudattaa "uutta elämää"

En halua maalata piruja seinille ja toivon todellakin että me kaikki pystymme leikkauksen jälkeisen lihomisen välttämään, mutta mutta hmm, kaikkea voi elämässä sattua ja tapahtua

Kai jokainen on miettinyt päässään ettei tää leikkaus ole mikään helppo tie onneen?

Ei ole ei, oikotie onneen. Sitä kyllä on ettei tarvitse jokaista suupalaa laskea ja masentua siitä, että paino jojoilee. Ja pelätä koska puhkeaa nämä lihavuuden liitännäissairudet.
Niin kauan kun niitä ei ole, olen vielä kohtaloni kääntäjä.

No mulla tuli läskit ja diabetes käsi kädessä, eli siinä mielessä saatte olla onnellisia ettei niitä ole... =) Ja diabetes on hyvin ikävä kaveri ainakin piikki hoitoisena olen ollut niin onnellinen kun ei enää tartte kantaa ruokaa matkassa joka paikkaan mihin lähden. Kyllä elämä kantaa ja paluutahan ei ainaskaan mulla ole!!!

Näistä vaaran paikoista olen kuullut. M.laukku on mahdollista venyttää syömällä isoksi, ja toinen on erittäin runsas viinan juonti. Näin olen käsittänyt, että normaalisti, kohtuudella syömällä ja juomalla ei olisi pahempaa vaaraa.

Kannattaa muuten laskea perusaineenvaihdunnan kalorit vs. paino. PAV laskee suunnilleen samassa suhteessa (prosentteina) painonvähenemisen kanssa. Eli jos nyt PAV on esim. 2800 kcal, on se 50 kg kevyempänä vain n. 2000 kcal.
http://karppaus.info/laske/bmr.php

Nyt kun olen saanut painoni jo normaaliksi (-60kg) niin noudatan ravintoterapeuttini neuvoja tältä osin,että kaikki kevyt tuotteet on nyt KIELLETTYJÄ rasvan täytyy olla vähintään 60% laittijuomat on kielletty ne oli vissiin syy mun kuukauden ripuliin joka kärsin viimekesänä!! niin ja näkyvää rasvaa täytyy syödä 6 teelusikkaa/päivä.....voi siis hyvin laittaa puuroon kunnon voisilmän tai niille muutamille leiville kunnon rasvan!!

Tsemppii uuteen elämään!!!!

Mulle tehtiin sleeve 2,5 vuotta sitten.Mielihalut ei poistunut koskaan,elin ennen roskaruoalla,pizzalla,ja hampurilaisilla.Ne vaan oli mun suurinta herkkua,ja nopeasti saatavilla.Pizzan himo mulla on edelleen,hampurilais-ateriasta saan syötyä kerralla puolet.Pizzan saan menemään suunilleen kokonaan.Ähky on ja morkkis kauhea.Mutta syödä pystyn.Mä kuulun niihin onnettoman pieniin prosentteihin,joihin leikkaus ei pitkällä tähtäimellä vaikuttanut lähes mitenkään syömisiin.Joudun pitämään hillitöntä kuria edelleen.
En ole lihonut yli sen mitä olin mennessäni leikkaukseen,mutta jokaikinen ähkypv mietin miten hurjan lihava olisin nyt,jos minua ei olisi leikattu.
Oikotie onneen tämä ei ole.Ja minulla syöminen ei ole kroppani ravitsemista ja syvällä,syvällä korvien välissä.Ja fyysinen leikkaushan ei toinna siihen m-i-t-e-n-k-ä-ä-n.
Ja pakko muistuttaa;tämä on vain yksin minun tarinani.
Tsemppiä kaikille.

Mä jotenkin luotan tuohon proteiiniruokavalioon, että jos sitä pyrkii syömään 5 kerta päivässä, niin pysyy kuosissa vaikka joskus makea maistuukin.

Mulla jo se makean sieto on vähän isompi kuin alkuun, mutta onneksi edelleen tyydytys tulee paljon pienemmästä määrästä kuin aiemmin.

Mutta totta lienee sekin että ikuisesti joudumme tarkkailemaan syömistä ja pysymistä noissa laihtumisen aikana toivottavasti iskostuneissa tavoissa.

Varmaan sekin on haasteellista löytää se tasapaino, ettei laihdu enää ja toisaalta ei alkaisi lihomaankaan. Mä olen ajatellut että teen sen ennemmin lisäämällä yhden tai kaksi ruokailukertaa kuin annosta kasvattamalla. Saa nähdä kuinka käy.

Tsemppiä taistoon!

Lyltsy varmasti sulle käy hyvin, sulla on niin hyvin hallussa tää ruokailu ja muutenkin ajatukset leikkauksen jälkeen.

Mä olen nyt huomannut todellakin sen että esim. makeasta ei tule enää niin helposti paha olo, eilen söin hillomunkin kahvin kanssa ja ei tullut pahaa oloa.

Ruokaakin uppoais enemmän kuin ennen, ruuan kun syönyt niin huomaa että välillä tekisi mieli ottaa lisää, hetken kun odottaa niin tunne menee ohi.

Pelottavia juttuja mulle, luulin että leikkauksen tuomat huonot olot olisi jatkunut pitempään, nyt täytyy vaan luottaa itseensä että klaaraa tän homman, jotenkin kuitenkin tuntuu et tämä tuli liian äkkiä, en jaksa uskoa että vielä pärjäisin "omillani".

Olen kovasti peilin kanssa käynyt keskusteluja asiasta. Vielä tuo ohituksen suoma imeytymishäiriö tekee töitä painonlaskun eteen koska paino vielä putoaa, hitaammin mutta kuitenkin. Jotenkin sitä sokaistuu tässä, pitäisi enemmän pitää ruokapäiväkirjaa niin näkisi missä mennään, se on kuitenkin selvä että helposti voisin syödä yli 1400kcal/vrk.

Lisäys, onneksi meitä "seurataa" tällä viikolla pidän ruokapäiväkirjaa ja ennen vappua PÄÄSEN rav.terapeutin vastaanotolle puhumaan asioista.

Hei, mulla ainakin 2000 kaloria on se laskennallinen normaalikulutus "laihanakin" että ei se 1400 kaloria riitä / ole mikään raja.

Joo, itse pitää yrittää edelleen rajoittaa että ottaa vaan sen puolikkaan munkin tms. eikä kokonaista. Mutta eihän se ole maailmanloppu vaikka sen toisenkin puolikkaan päivän aikana söisä.

"New Data on Weight Gain Following Bariatric Surgery"
http://www.lenoxhillhospital.org/press_releases.aspx?id=2106

Mielenkiintoinen artikkeli, lukisin kyllä mielelläni alkuperäisen tutkimusraportin.

Tuossa käsittääkseni sanotaan mm. " Kuitenkin, kun sokeri ja yksinkertaisia ​​hiilihydraatteja nautitaan, mahalaukun ohitusleikkaus potilailla on 20-kertainen insuliinin tuotannon kuusi kuukautta, verrattuna 4-kertaiseksi potilailla, joille on tehty joko holkki gastrectomy tai pohjukaissuolen kytkin menettelyä. Dramaattinen nousu insuliinin mahalaukun ohitusleikkaus potilailla aiheuttaa nopea lasku glukoosi, edistää nälkä ja mikä lisää ruoan kulutusta. "

Eli vältä sokerin ja yk. hiilihydraattien syömistä. = syö terveellistä ruokaa, ei karkkia, pullaa jne. Tuo juttu tavallaan vahvistaa sen "virallisen totuuden", että GPB-leikkauksen jälkeenkin on syötävä terveellisesti.



http://translate.google.fi/translate?hl=fi&sl=en&tl=fi&u=http%3A%2F%2Fwww.lenoxhillhospital.org%2Fpress_releases.aspx%3Fid%3D2106[i]

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dia00608

No mie syön ainaski ihan kaikkea ja olenhan tuota laihtunut. Pienisää määrin tosin kun tuo roppa ei anna periksi syödä isoja määriä. Ravintoterapeutti nimen omaan kiitti minua siitä että muistan syödä hiilaritkin ja huolehdin silti siitä että saan muutkin ravintoaineet kasaan. Karppaamaan kun ei ole ihmisiä edes tarkoitusta opettaa...