Minnie esittäytyy

Tervehdys kaikille!

Olen lueskellut jo jonkin aikaa teidän muiden kirjoituksia ja ajattelin nyt vihdoin liittyä joukkoonne iloiseen Eli olen 24-vuotias nippanappa yli satakiloinen keijukainen, joka odottelee leikkausta (GBP) monin sekavin tuntein. Gastrokopiassa kävin helmikuussa, jolloin sanottiin, että näillä näkymin leikkaus menee syksyyn. Perjantaina kuitenkin tuli Vaasan keskussairaalasta yllättäen soitto, että 5.4 minut leikataan! Sanottiin, että reilu kolmen viikon eneily riittää (koska siis sain leikkausajan vasta nyt), joten tänään on päivä numero 2 meneillään. Päänsärky ja nälkä ovat järkyttävät jo nyt, mutta eiköhän tästä selvitä! Muutama tuttu on käynyt leikkauksen läpi, joten heidän kokemuksiaan olen saanut vierestä onnekseni seurata. Huh, mutta silti jännittää, pelottaa, naurattaa, itkettää Aaaapuaaaa..

Ihanaa lueskella teidän muiden kokemuksia täältä! Paljon on kysyttävää, suurimpaan osaan olen täältä jo vastauksia löytänytkin..

Ompa vauhti. Onnea.

Heh, unohdin mainita, että viime syyskuussa koko prosessi alkoi, eli tuota gastrokopiaa sain jonkin aikaa odotella Kiitos onnentoivotuksista hih!

Hieno juttu!

Mukavaa päivien laskua sulle Ja tsemppiä eneen! Olen viikon sua edellä enessä, mutta mulla 4 viikkoa ko. litkuilla.

Kai olet tehnyt jo "aamukamman" itsellesi?

Hyvä idea tuo aamukampa Vaihtelee kyllä mielialat leikkausta kohtaan kokoajan. Tai siis, todellakin haluan ja aion leikkaukseen, mutta nyt kun sai päivämäärän tietoon niin aikalailla jännittää!

Piitu, mikä päivä sulla leikkaus? Tsemppiä sinnekkin!

Minnie, mulla ei tietoa leikkausajasta. Toivottavasti syksyllä. Tampereen seudulla täytyy eneillä kaksi kertaa.

Aah ok, koitahan jaksaa. Mulle tosiaan sanottiin myös, että menee syksyyn, mutta sanoin olevani valmis peruutuspaikoille jne. Ja nyt tuli soitto, että Vaasassa koittavat purkaa jonoja lisäämällä leikkuuaikoja.

Tervetuloa joukkoon Minnie! Kuulostaa todella tutulta enen aloituksen päänsäryt yms. mutta onneksi ne menevät muutamassa päivässä ohi. Toinen juttu on sitten tunteiden ja ajatusten vuoristorata! Minulla se kesti aina leikkauspöydälle saakka, ja vielä pari päivää kotiuduttuanikin mietin, että mitä olen mennyt tekemään. Se on kumma homma, vaikka minäkin olin jo monta vuotta henkisesti kypsytellyt päätöstä, ja itse prosessissa meni vuosi, joten olisi luullut, että kaikki on hyvin selvää ja varmaa, mutta ihme tepposia se tuo päänuppi vaan ihmiselle tekee. Hyvää jatkoa ja onnea leikkaukseen!

Ootte kyllä kannustavaa porukkaa Kiitos siitä. Nyt on kolmas päivä ruokaeneilyä ja huomaan jo nyt, että näyttäis olon vähän helpottuneen noista kahden ekan päivän kärsimyksistä. Tänään olis työpäiväkin (tai no, ilta) edessä, vähän jännittää jaksaminen, mutta koitan syödä mahd paljon salaattia varastoon.

Itellä on aika vauhdikkaasti projekti edennyt. Se, että sain helmikuussa kuulla leikkauksen ajoittuvan tod näk syksyyn.. Ja yhtäkkiä tieto, että se onkin kolmen viikon päästä.. Huh! Ei pysy pää perässä Eniten ehkä arvelluttaa mun nuori ikä ja suht vähäinen ylipaino verrattuna muihin leikattuihin (siis ylipainoa löytyy kyllä todella reippaasti, mutta niukasti riitti painoindeksi leikkuuseen jne).

Kauanko sinulla on leikkauksesta ja mitkä ovat fiilikset nyt fat old lady? Vai pitäisikö sanoa not-so-fat-anymore-lady

En todellakaan voi sanoa vielä pitkään aikaan not so fat anymore! Leikkaus oli 1.3. KYS:ssa. Kyselit katetriasioista myös: minulle laitettiin katetri leikkaussalissa vasta sen jälkeen kun minut oli jo nukutettu, joten ei tuntunut missään. Katetri poistettiin kolmantena päivänä, kun jo pystyin kävelemään helpommin vessaan, aluksi en pystynyt paljon olemaan ylhäällä, kun alkoi huipata. To-pe välisenä yönä alkoi sitten pissatulehduksen oireet. Annoin silloin yöllä virtsanäytteen ja aamukierrolla lääkäri määräsi antibioottikuurin, jonka söinkin sitten jo kotona. vielä pitää viedä kontrollinäyte labraan ja sit kaikki on toivottavasti ohi. Eikä se katetrin poisto sattunut.