Tunnen itseni luuseriksi...

:oops:Huokaus...Sain viimejouluksi painoani putoamaan sairaalan enedillä n. 12 kg, kuten silloin kerroinkin. Nyt kaikki on tullut takaisin, painoni on taas 118 kg! Tunnen itseni niin huonoksi ihmiseksi! Muistan kuinka topakasti lupasin itselleni vahtia, ettei paino enää nouse ja kuinkas kävikään...Se ryökäle tuli ihan puitten takaa huomaamattani, vaikka kuvittelin koko ajan syöväni kevyemmin. Silloin aikanaan rav.terap. kehuikin, että on hyvä kun seuraan painoani. Ei kehu varmasti enää. Pahinta tässä taitaa olla se, kun muistin tässä yks päivä, että rav.terap. sanoi, että painoni pitäisi saada alle 100 kg ennen leikkausta! Siis hei: jos se laski valvonnan alla 10 viikossa n.12 kg, kuinka ihmeessä saan sen laskeen 4 viikossa 20 kg??!! Kieriskelen tässä itsesäälissä, sillä olen nyt aivan varma, etten pääsekään leikkuulle, vaikka kaikki kokeet on jo tehty ja leikkausajaksi on sanottu huhtikuu. Olen lukenut tältä palstalta, kuinka leikkaavat kirurgit ovat sanoneet suoraan, että leikkaus perutaan, ellei paino putoa ennen leikkausta niinkuin rav.terapeutti haluaa... Pliis, antakaa mulle vähän lohtua ja toivoo ja tietoa, sillä nyt olen ekaa kertaa tällä taipaleella siinä tilantessa, että voisin antaa periksi. Huoh...

Hei Ranskis!
Sinua ei varmaan paljon lohduta se tieto, että lähes jokaiselle meistä on käynyt noin= menetetyt kilot tulevat kavereitten kanssa takaisin tuota pikaa. Se rasvasolu kun täyttyy niin pian takaisin entiseen kokoonsa! No, toivon todella, että lääkärit ovat myötämielisiä leikkauksesi suhteen. Rähmä, että lääkäreitä on niin monen sorttisia, toiset on tiukkoja, toisilla on taas sydäntä ja lämpöä vaikka muille jakaa!

Noi eneily vaatimukset ja pakkopudottaapainoatiettykilomääräTAI..on ihan tyhmiä. Se ei tietenkään lohduta sua.. mutta, nyt ylös suosta ja homma haltuun. Maassa murehtimenen ei ainakaan auta. Ehkä yhteys ravintoterapeuttiin ja keskustelua..?

Tsemppiä!!!!

Olen vaakalukeman säikäyttämänä taas aloittanut tiukemman keventelyn, jos vaikka saisin painoa putoamaan edes hiukan ennen SITÄ soittoa, eli ilmoitusta viimeisen enedin aloittamisesta. Ehkä pystyn nyt keskittymään siihen nyt paremmin, kun opiskeluni päättyi juuri ja valmistuin uuteen ammattiin, näyttötutkinto oli viime viikolla. En ole uskaltanut vielä edes laittaa yhtään työnhakua päälle, ettei MIKÄÄN tulisi minun ja leikkauksen väliin. Taidan olla itse pahin viholliseni, kun päästin painoni nousemaan, enkä keskittynyt siihen tarpeeksi opiskellessani...No, niinkuin kerroin, yritän vielä. Silti vielä tuntuu niin kurjalta kattoakin tota s..marin vaakaa!

Moi Ranskis

kyllähän sä onnistut Roikut täällä about koko ajan, niin saat varmasti tsemppausta.

Jos tuntuu oikeen vaikeelta, niin laita mulle yksärinä osoite, niin tuun potkiin sua takamuksille ja on täällä muitakin täältäpäin, jotka samassa veneessä. Apinan raivolla ja sillä kuuluisalla sisulla mennään...

Niin ja en usko, että ne sun leikkuuta peruvat, ei se voi olla peruste, jo päätöksen saaneen peruuttamiselle, ettei paino oo tarpeeks alhaalla. Ei kai sinne leikkuuseen ees mentäis, jos se painon pudotus ja alhaalla pitäminen olisivat niin yksinkertaisia asioita.

Minni

KIITOS!!! Tuntuu, että just tota tarvinkin : kunnon potkua niin että hanuri huutaa armoa!
Täytyy myöntää, että varmasti osa huonosta olostani johtuu KATEUDESTA niitä kohtaan, joilla eneily onnistuu nin hienosti. Samoin musta on alkanu tuntua, että "kaikki muut" on jo suunnilleen leikattu ja painot laskee niin että lotina kuuluu. Siks tää oma mokailu tuntuu viäläkin korostetummin pahalta. Siltikin olen tosi onnellinen "kaikkien muiden" puolesta, sillä tiedän turhankin hyvin, millaisen työn takana onnistunut lopputulos on!

Ranskis,

Mulla oli eka ene-dieetti jo ennen ekoja taysin keikkoja, paino oli silloin noussu melkein samoihin lukemiin kuin mistä lähdettiin kun kävin ekaa kertaa Taysissa, sisätautilääkäri vaan totes että ei sitten dieetti pitäny
Kaiken lisäksi kesän aikana paino vaan nousi kun ajattelin että sitten syksyllä laihduttelen kun lupasivat leikkausta tän vuoden maaliskuulle, sitten tulikin elokuun lopulla soitto ja mulla helvetin tuskat ja tulet kun pelkäsin miten mun käy.... Vähän kurtistelivat kulmiaan mutta eivät erityisemmin motkottaneet ja leikkasivat kuitenkin kun sillä viimeisellä enellä sitten näytin niille närhen munat ja laihdutin karvan alta -14kg.

Voipi tietysti olla että juurikin minunlaisten surkimusten takia seurantaa on tiukennettu, mutta sinuna ottaisin yhteyttä rav.terapeuttiiin vaik s-postilla ja kysyisin asiaa ihan rohkeasti.

Tsemppiä ja voimia!!

Tunnistan niin itteni sun jutuista... Mutta hienoa, että TSEMI-vaihe löytyi taas, ei kauheen häveyksissä sitten ollukkaan, vaikka niin luulit! Voisi todellakin hyvä olla yhteydessä sinne r-terapeutille, saisit sieltäkin voimia jatkoon.

Hei, Ranskis!
Oletko kysynyt, minkä ihmeen takia sinun pitäisi pudottaa 20 kg ennen leikkausta neljässä viikossa?
Minulle kirurgi sanoi, että 8-10 % riittää viemään rasvan maksan ympäriltä.
Muulla ei niin olekaan väliä.
Kyllä sinä siihen pystyt, usko vaan!

Voi, ompa tuttu tilanne.
Nyt lopetan hiilareitten syönnin: pullat, pastat, riisit, potut.... vain proteiinejä.
Säännöllisesti syönti, joka tosi vaikeaa. Sitten sitä vettä!
Tämä siis nyt suunnitelma. Aloitetaan huomenna aamulla munalla töihin linja.

Ranskis..älä tunne..et ole luureri..nyt vaan taas härkää sarvista kiinni
Mulle on käynyt tota ihan samaa jatkuvasti..Sanoin just viime viikolla mun kaverille että mulla kesti puolitoista vuotta saada 20 kiloa pois..ja takaisin siitä tuli kuukaudessa 8 kiloa Eli vaikeesti se lähtee mutta tosi helposti tulee takaisin..Et todellakaan siiis ole ainoa ja tiedätkin tietenkin sen Juuri tähän taistoon haluan apua ja siksi odotan pöydälle pääsyä
Se on niin metka juttu miten toi syöminen lähtee lapasesta kun hiukan uskaltaa herkutella niin ....................kohta huomaakin herkutelleensa jo muutamankin päivän.
Ja taas vaan väkisin palata ruotuun

Heippa taas! Laitoin rav.terapeutilleni s-postia ja kyselin siinä just näistä painonpudotusvaatimuksista yms. Hän lupasi soittaa mulle 11.pvä ja keskustella mieltäni vaivaavista asioista. Kyllä sitten asiat toivottavasti selkeentyy.
Onnistuin ilmeisesti ilmaisemaan itteäni vähän huonosti tossa aikasemmin, kun puhuin painonpudotusmääristä. Tarkoitin siis, että niin ja näin-onnistuneen enedin jälkeen painoni putosi n 114 kg:n tietämille. RT oli tyytyväinen silti ja sanoi silloin, että ennen leikkausta painoni pitäis olla alle satasen. No nyt, kun painoni on karannut oikeen reippaasti hanskasta, on matkaa alle sataseen jo 20 kg. Siitä tuli tuo tuska ja masennus, kun se viimenen ened on tavallisesti 4 viikkoo ja alle satasen paino alkaa olla jo melkein päiväunta...
Olen tosiaan käynyt läpi kaikki vaadittavat kokeet ja testit ja ylävatsan ultrassakin lääkäri oikeen kehu, että maksa on normaalin kokonen ja RASVATON. Jos se ois ainoo syy enedille, taitaisin olla aika vahvoilla, mutta luulen että siihen on muitakin syitä...
Rimakauhuni alkaa nousta varmasti myös siksi, että olen , niinkuin varmasti kaikki muutkin tällä palstalla, laskenut koko tulevaisuuteni tän leikkauksen varaan kun mikään muu ei enää auta. Sitten kun tässä vaiheessa huomaa melkein sössineensä koko jutun typerällä lipsumisella, tekis mieli hakata ottaa seinään.
On kuitenkin tosi kivaa, että täällä on aina joku stemppaamassa ja potkimassa eteenpäin just sillon kun sitä kaikkein eniten tarvii!!! KIITOS!

Et ole luuseri - olet ihminen ja ihmiselle kaikki tuollainen on inhimillistä! Itse pudotin noin 10 v. sitten yli 30 kg ruokavaliolla ja liikunnalla ja voin silloin tosi hyvin, vaikka ylipainoa vielä reilusti jäljellä olikin. Silloin päätin, että ei enää koskaan entisiin lukemiin! Mutta kuinkas kävikään, 10 v:n sisään mahtuu uusi ammatti, useampi työpaikan, asuinpaikan ja parisuhteen muutos - ja tässä sitä taas ollaan - melkein yhtä tuhtina kuin pahimpina aikoina...

Toukokuussa laitoin tämän leikkausprojektin aluille. Tänään on viimeinen koitos ennen jonoon asettamista - gastro ja kirurgin tapaaminen. Eli ns. loppusuora häämöttää... MUTTA nyt on aika epävarmat fiilikset...