Maiza esittäytyy

Olen huomattavan ylipainoinen (BMI 52) 49-vuotias naisimmeinen Espoosta ja lähete Peijakseen lähti Diacorin lääkäriltä viime viikolla. Nyt sitten odotellaan.

Olen taistellut koko "pienen ikäni" painon kanssa ja nuorena 20-kymppisenä sainkin sen pysyttelemään 60 kg kielleillä eli normaalipainossaan. Eipä silloin nuorten miesten perässä juostessa kyllä aina muistanut syödäkään, joten paino pysytteli normaalilukemissa. Mutta kun sitten löysin muka sen oikean ja muutettiin yhteen, niin siitä se sitten alkoi. Hyvä ruoka kuului elämään ja kilot kertyivät pikkuhiljaa. Kyllä niitä yritettiin kaikin mahdollisin keinon saada vähemmäksi ja välillä onnistuttiinkin, mutta takaisin ne kuitenkin tulivat tuplaten. No yhteiselo ei kuitenkaan kestänyt ja yhteiselosta ei tainnut jäädä muuta kuin kilot mukaan ja niitä sitten on tullut vain lisää.

Pääsin jo vuonna 2008 Jorviin laihdutusleikkausputkeen, mutta silloisessa eneryhmässä sitten sattui olemaan muutama henkilö, jotka kovasti pelottelivat lähteistensä kokemusten perusteella laihdutusleikkauksen jälkeisen elämän haasteellisuudesta ja kuinka elämä on niin vaikeaa sen jälkeen. Joten en sitten uskaltanut jatkaa tuota hakeutumista leikkaukseen ene ryhmän jälkeen. Ajattelin taas, kuten niin monta kertaa ennenkin, että kyllä minä pystyn tämän muutenkin hoitamaan.

No, nyt sitten yli kahden vuoden jälkeen olen aivan samassa tilanteessa. En itse oikeastaan ajatellut tuota laihdutusleikkausta nyt vaihtoehtona, kunnes kävin työterveyslääkärillä muissa vaivoissa ja hän oli sitä mieltä että minun kannattaisi harkita sitä uudelleen. Hän kovasti kertoi muiden hänen hoidossaan olevien (tietysti nimettöminä, kuten pitääkin) laihdutusleikkauksen läpikäyneiden hyvistä tuloksista. Niinpä hän suositteli että kävisin juttelemassa vielä sisätautilääkärin kanssa. Niinpä sitten sain lähetteen Diacoriin sisätautilääkärille.

Kävin sitten joulukuussa 2010 sisätautilääkärillä ja hänen kanssaan käytiin läpi tätä tilannetta. Hän oli kovinkin kannustava, mutta halusi kuitenkin että mietin asiaa vielä parin kuukauden ajan käymiemme keskustelujen pohjalta. Sillä välin oli tarkoitus käydä verikokeissa, jotta hän saa sitten paremman kuvan tilanteestani. Sairastan jo 2. tyypin diabetesta, korkeaa kolesterolia ja verenpainekin on hieman koholla.

Kävin sitten viime viikolla tuossa kontrollissa ja olin tässä kuukausien aikana tilannettani miettinyt kaikilta kulmilta ja päätin että nyt se sitten on loppu. Kohdallani ei taida olla nyt muuta tietä kuin laihdutusleikkaus. Kerroin lääkärille päätöksestäni ja hän mielellään kirjoitti sitten tuon lähetteen Peijakseen. Sovittiin vielä että käyn kesän alussa hänen luonaan ja katsotaan mitkä veriarvot nyt ovat, kun jouduttiin hieman lääkistystä säätämään. Voidaan sitten päivitellä myös tietoja puolin ja toisin tuosta leikkauksesta.

Nyt sitten vaan odotellaan. Pikkuhiljaa eteenpäin, ei ole kiire mihinkään, sillä nämä kilotkaan eivät ole ihan hetkessä tulleet, joten varmasti joskus leikkauspäivä minunkin kohdallani on totta!!

Hyvää alkavaa kevättä, vaikkakin vielä kylmää sellaista kaikille!

Tervetuloa joukkoon "suureen" pienentymään,

Suuri kiitos! Kiva tietää, että en ole tässä taistelussa kiloja vastaan ihan yksin!

Täällä ei kyllä joudu yksin tämän asian kanssa kamppailemaan. Kaikki me tiedämme miltä tuntuu olla ylipainoinen, eikä kukaan siitä v ittuile

Tervetuloa joukkoomme maiza

Tervetuloa joukkoon! Tutulta kuulosti tuo tarinasi, itsekkin aloin lihoamaan parikymppisenä, kun löysin miehen.

Tervetuloa maiza!
Aaaah, samalla retkellä ollaan. Sain vinkin tuosta kertomuksestasi= etsin sen uuden miehen, jonka kanssa puuhastellessa ei muista syödä. Ja olishan siitä muutakin hyötyä, hakkaishan se polttopuut ja kantais sisälle, tekis pientä talo- ja autoremppaa....

Tervetuloa mukaan.

Elämä edessä: Ei aina auta toi uus mieskää ite sain viimeiset 30kg takas (jotka sain pois entisen miehen lähdettyä) löydettyäni uuden miehen ja 10kg ylimääräistä vielä kaupan päälle

No voi Möhköfantti!
Niinhän se on= itse on osattava syödä terveellisesti, oli kumppania tai sitten ei... Elän toivossa Kuitenkin!

Tervetuloa joukkoon!
Kovin kuulostaa tutulta tuo tilanteesi.
Minäkin olin jonossa jo vuosia sitten ja peruin koko homman kun luulin saavani asiat kuntoon muutenkin.
Ajattele, kuinka laihoja me jo oltais kun olis lähdetty silloin!
No, oikeesti sitä on turha ajatellakaan, nyt vain katse eteenpäin!
Paistaa se päivä vielä meillekin!

Kiitos kaikille kannustuksesta, ihan mieltä lämmittää. Kun ei oikein vielä kauhean julkisesti kenellekään asiasta ole uskaltanut kertoa. Ainoastaan yhdelle sisaruksistani olen maininnut ja hän kovasti kannustaa. Jotenkin haluaa pitää asian vielä itsellään, että se varmasti toteutuu. Mutta tänne on kiva purkaa tuntojaan, kun tietää että muutat ovat samassa jamassa tai ainakin olleet. Kiva olla täällä .

Tervetuloa porukkaan mukaan, täällä on mukavia juttu kavereita.

Maiza, mulla on kans taival ihan alussa vasta, ei ole vielä edes lähete TYKSiin lähteny...millään ei malttais odottaa, että tämä prosessi ihan tosissaan alkaisi! Tsemppiä sulle (ja meille kaikille) odotukseen!

Tervetuloa mukaan

enkä ole käynyt päivittämässä tietojani aikoihin.

Kaikkea on kyllä ehtinyt tapahtuakin. Jouduin muuttohommiin huhtikuun alussa, kun varsinainen kotini remontoidaan täysin, ja muutin väliaikaiseen asuntoon. Muutto oli raskas, olenhan kasannut 15 vuoden ajan tavaraa yms, jotka nyt sitten piti kaikki käydä läpi ja heittää suurin osa roskiin. Onneksi sain apua, enkä joutunut pahemmin laatikoita kantelemaan, sillä sen homman sain onneksi siirrettyä muille. Mutta itsehän sitä on pakattava, siitä ei päässyt yli. Laihduin siinä rytäkässä 7 kiloa ihan huomaamatta.

Mutta jos jotain hyvää, niin jotain huonoakin. Muuton jälkeen olin tosi väsynyt ja voimaton. Aina kun kävin koirien kanssa ulkona, en jaksanut kulkea kuin muutaman metrin kerrallaan, kun hengitys salpaantui. Kotona jotenkin aina pärjäsin, mutta ulkona liikkuminen oli yhtä tuskaa. Sitten perjantaina 9.4 olo oli tosi huonoa ja päätin mennä lääkäriin, koska leposyke alkoi nousta yli 100 ja hengitysvaikeudet kasvoivat. Lääkäri totesi vaan, että on ylirasitusta ja määräsi lepoa ja beetasalpaajia. Olo ei kuitenkaan dropeilla helpottunut ja leposyke pyöri jatkuvasta 85-100 välillä öisinkin. Kulkeminen edelleen yhtä huonoa kuin aikaisemminkin.

Sunnuntaiaamuna sitten tuli täysi romahdus, hengittäminen vaikeutui niin, että oli pakko soittaa ambulanssi, sillä en saanut henkeä oikeastaan lainkaan. Haukoin henkeä kuin kala kuivalla maalla. Suoraan Meilahteen ja ja siellä tutkimuksiin. Kaikkien tutkimusten jälkeen diagnoosi keuhkoembolia eli kansankielellä keuhkoinfarkti. Nyt sitten lääkityksenä puolen vuoden ajan verenohennuslääke Marevan ja leikkauskielto myös samalle ajalle. Vajaan viikon jälkeen pääsin kotiin Jorvista, jonne minut siirrettiin jo heti sunnuntai-iltana Meilahdesta.

Olin tätä ennen saanut laihdutusleikkauksen laboratorio- ja lääkäriajat Jorviin kuun lopulle ja kävin ne sovitusti. Keskustelut menivät hyvin ja nyt on saatu aika ravitsemusterapeutille ja kirurgille 22.9 ja sen jälkeen onkin sitten leikkaus, jonka ajankohta sitten selviää myöhemmin. Se ei voi kuitenkaan olla ennen 11.10, kun vasta silloin lääkitykseni loppuu. Ja varmaankin menee tovi vielä että veren hyytyminen palautuu normaalille tasolle.

Ensin pelkäsin, että keuhkoembolia olisi ollut este leikkaukselle, mutta hoitava lääkäri sekä myös Jorvin lääkäri sanoivat, että se puoltaa vain leikkauksen tarpeellisuutta. Mitään syytähän ei tuohon infarktiin löytynyt kuin ylipaino. Onneksi kuitenkaan ei ollut kyse sydämestä, vaikka erittäin vakava tuo keuhkoemboliakin on.

Olen vielä saanut painoa pudotettua 4 kg, eli kaiken kaikkiaan painoa on pudonnut 11 kg. Ihan ilman suurempaa ponnistusta. Marevanin käyttö vaatii säännöllistä syömistä, joten syöminenkin tuli tässä samalla korjattua ja paljon terveellisempään suuntaan. Ene ryhmää en tarvitse, vaan nyt vain kesän ajan yritetään hieman vielä pudottaa tällä uudella ruokaremontilla.

Nyt sitten vaan nautitaan kesästä ja kerätään voimia syksyyn. Tuo asunnon remonttikin valmistuu lokakuulle, joten uusi muutto olisi taas edessä, mutta onneksi suurin osa tavaroista on edelleenkin pakattuna, joten samanlaista rumbaa ei tuosta enää tule. Ja kunhan vain muistaa nyt ottaa hommat hieman iisimmin.

Terveellistä ja hyvää kesää kaikille

Maija

Hyvää vointia Maizalle!!!!!

Nyt se on sitten totta!! Leikkausaika Peijakseen 14.11.2011.
Nyt vaan pikaisesti vielä muutama kilo alas ennen leikkausta.