Lisbet esittäytyy

Moi!

Olen 35v kahden lapsen äiti Turusta. Paino-ongelmista olen kärsinyt ihan aina ja kaikilla mahdollisilla keinoilla olen yrittänyt läskiä ympäriltäni häätää, mutta pysyviä tuloksia en ole saavuttanut. Viimeiset puolivuotta-vuoden olen ollut ihan kilojeni lannistama, tuntuu että mikään vaan ei onnistu ja nyt viimeisenä keinona olen hakeutumassa leikkaukseen. Tarkennen sen verran, että laihduttaminen ei sinänsä ole ollut ongelmana, aina on painoa lähtenyt kun olen yrittänyt, vaan se että pikavauhtia kilot aina palaavat ja poikkeuksetta korkojen kera.

Leikkaukseen hakeutumisprosessi alkoi kohdallani tänään käynnillä työterveyslääkärillä. Käynti oli miellyttävä, koska lääkäri suhtautui leikkaustoiveeseeni heti myönteisesti ja kehotti käymään labrassa ja sydänfilmissä ensin ja sitten uudestaan sinne ja sitten laitetaan lähete menemään. Tämä kuulemma siksi, että voivat sitten heti siellä arvioida leikkauskelpoisuuttani paremmin. BMI minulla huitelee jossain 45 ja 50 välillä, mutta oheissairauksia ei (tietääkseni ainakaan) vielä ole, joskin verenpaine oli tänään vähän koholla lääkärissä kun mitattiin...

Millaisia kokemuksia teillä muilla on, otetaanko leikkaukseen kovin nihkeästi jos ei ole oheissairauksia? Erityisesti TYKSin käytännöt kiinnostavat, erittäin mielelläni kuulisin miten asiat Turussa etenevät. Ja hyvin mielelläni kuulen kaikki mahdolliset vinkit miten nyt kannattaa toimia, että asia edistyisi.

Minua vähän suorastaan pelottaa, miten lähipiiri reagoi kun kuulee pyrkimyksestäni päästä leikkaukseen (itse leikkaus tuntuu vielä niiiiiiin etäiseltä mahdollisuudelta, että sitä en osaa vielä edes tosissaan pelätä), millaisia vastaanottoja olette saaneet perheeltä, sukulaisilta, ystäviltä tai työpaikalta jos/kun olette leikkauksesta kertoneet?

terveisin,
ensimmäisen askeleen kohti uutta elämää ottanut Lisbet

Tervetuloa mukaan joukkoon!
Mulla lähipiiri suhtautunut asiaan kannustavasti, olen lörppäsuu kertonut aika monelle. Yksi sukulainen on erittäin kauhistunut... mutta itse ajattelen vaan, että tulkoon hän elämään näihin läskeihin ja ottakoon sitten nämä sairaudet. Tsemppiä!

Tervetuloa lisbet! Hyvän askeleen olet ottanut!

Minä olen kertonut tulevasta leikkauksesta rehellisesti vain lähimmille ystävilleni ja lapsilleni! No, mieheni tottakai tietää.. Ssiskoilleni todennäköisesti kerron jossain välissä ja äidilleni, mutta vasta pari päivää ennen leikkausta ettei turhaan huolestu!! Appivanhemmille en varmaan koskaan.. Töissä sanoin meneväni vatsaleikkaukseen jolla pitäisi päästä eroon sekä närästyksestä että diabeteksestä.. Eivät kyselleet enempää! Muille kerron ehkä kun tulokset näkyvät selvästi tai sitten en.. katsotaan miltä silloin tuntuu.. jotkut tosiaan pitävät näitä leikkauksia laiskojen (ja tyhmien) ihmisten, jotka eivät saa itseään niskasta kiinni, touhuina ja siksi haluan tarkkaan valita kenen kritiikkiä oikeasti haluan kuulla.. Mieheni sisko osaa (ja on aina osannut!!) olla erittäin ilkeä kommenteissaan, joten EI ehdottomasti ainakaan hänelle!!