Onko täällä yli 3 vuotta sitten leikattuja???

Hei,

lääkäri ehdotti minulle leikkausta ja sitä nyt pohdin ja luen tuntikausia tätä foorumia. Kiitos kaikille kokemuksistanne!

Olen kiinnittänyt huomiota, että suurin osa täällä kirjoittavista on leikkausta odottavia tai alle 2 vuotta sitten leikattuja ja suurimmaksi osaksi tyytyväisiä kokemaansa. Se on hyvin rohkaisevaa, mutta millaista elämä on vuosien kuluttua leikkauksesta?

Itseäni pelottaa eniten se, ettei paino näiden äärimmäisten keinojenkaan jälkeen pysy poissa. Olen niin monta kertaa laihduttanut ja taas lihonut, että tuntuu, etten kestäisi enää epäonnistumista, jos leikkauksenkin jälkeen paino palautuisi. Mietin myös sitä, miltä pienet annokset tuntuvat, kun niitä on vuosikausia noudattanut, vai hivuttaako annoskokoa tiedostamattaan suuremmaksi ja venyttää uutta vatsalaukkuansa vähitellen?

Sen vuoksi haluaisin kuulla kauemmin uuden mahansa kanssa eläneiden kokemuksia nykyisestä arjesta. Oletteko saavuttaneet tavoitepainonne ja pysyneet siinä? Onko pysyvä elämänmuutos toteutunut? Vieläkö ajattelette ruokaa koko ajan? Onko pahoja mielitekoja? Miten leikkaus pitkällä aikavälillä on vaikuttanut mielialoihisi? Miten pää on pysynyt muutoksessa mukana? Ajatteletko joskus, ettei olisi pitänyt ollenkaan mennä leikkaukseen? Mitä muuta voisit arjestasi kertoa?

Olisin hyvin kiitollinen kuulumisistanne!

Hei Saranna!
Minullakin on valitettavasti leikkauksesta aikaa vasta 4kk, joten kokemukset ovat varsin lyhyeltä ajalta.
Ymmärrän kuitenkin huolesi ja noita samoja asioita minäkin mietin ennen leikkausta.
Mutta nyt -30kg kevyempänä en voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Mielitekoja on edelleen, ruoka ja herkut on mielessä usein. Mutta annoskoot on pakostakin pienemmät. Ja uskon, toivon ja luotan, että jaksan loppuelämäni syödä oikein, vaikka en ennen leikkausta ole siihen koskaan pystynytkään.
Nyt herkuttelu on maltillisempaa. En voi kokonaan olla ilman, enkä usko sen olevan tarpeellistakaan.
Paino laskee koko ajan, vaikka lasku onkin hidastunut selvästi. Nyt tippuu n 500-800g / vko. Mutta suunta on alaspäin.
Mietin mahalaukun venyttämisen vaaraa ja yritän pitää sen mielessä. Lopetan syömisen kun olen "täynnä". Joskus vieläkin syön liikaa. Ja siinä kai se venyttämisen pelko onkin.
Elämä ilman leikkausta olisi joka tapauksessa ollut vaikeaa ja epämukavaa.
Olen iloisempi kuin vuosiin ja voin kaikinpuolin paremmmin.
Olen tyytyväinen ja suosittelen lämpimästi leikkaukseen menoa.
Elämässä on aina riskejä, mutta mielestäni tämä riski kannatti ottaa. Ja uskon vakaasti olevani samaa mieltä vuosienkin päästä.

Hei Laihis,

kiitos kannustuksesta. Sinulla onkin ollut reipas tahti pudotuksessa, ei ihmekään, että olet tyytyväinen. Minäkin olisin

Saranna- ruotsin leikattujen sivuilla on paljon tietoa myös pitemmältä ajalta. Käypä katsomassa sieltä.

Kiitos vinkistä dunbar!

Saakin svenska vähän treeniä, kun yrittää niitä lukea

Osuin suoraan keskusteluun, jossa kysyttiin, voiko leikata uudelleen, kun paino on noussut ja pystyy taas syömään suuria annoksia! Auts!!!! Eikä tainnut olla ihan yksin ongelmansa kanssa...

Minulla on yksi sukulainen, joka leikattu n. 6-7 v. sitten (GBP) ja paino nousi takaisin entiselleen muutamassa vuodessa leikkauksen jälkeen.

Heippa SARANNA

Minun leikkaus täytti juuri 3 v.
Olen kaikenkaikkiaan sulattanut 65 kiloa.
Paino seilaa tällä hetkellä +-3 kiloa siitä minimistä
johon aikanaan pääsin.

Mielitekoja on edelleenkin enkä mistään vanhasta ole luopunut.
Mutta annoskoot ovat oleellisesti muuttuneet
(esim. ennen koko pitsa, nyt 1/4 pitsaa. Ennen 4-5 grilli-
makkaraa, nyt 1 grillimakkara)
Joskus koen ns. huutavaa nälkää mutta sitten kun syön, niin
kylläisyyden tunne tulee jo varsin nopeasti ja siihen pyrin
lopettamaan syömiseni.

Valitettavasti tämä leikkaus ei ole oikotie onneen vaan kyllä
se todellinen työ on itse tehtävä.
Useilla leikatuilla annoskoot lähtevät kuin varkain nousuun
ja pahimmillaan kiloja on tullut takaisin 10-20!
Onneksi noin rajuja lukemia on sentään vain harvalla-sikäli
kun minä tiedän.

Itse olen ollut onnekas, sillä paino on tosiaan pahimmillaankin noussut
vain tuon 3 kiloa niistä parhaista ajoista...
Katan edelleen pieniä annoksia ja siis lopetan ruokailun heti, kun eka kylläisyyden tunne on saavutettu.
Se on ollut minun pelastukseni.

Voimia taisteluusi...

Siiri A.

Siiri!

Kiitos rohkaisevasta vastauksestasi!

Mitä olen näitä keskusteluja nyt ehtinyt lukea, niin painon nousu uudestaan näyttää olevan varsin yleinen ongelma. Voi tietysti olla, että esim. ruotsin palstalla eivät enää pyöri ne, joilla asiat ovat kunnossa ja uusi elämä sujuu arkisesti, joten keskustelupalstojen painopiste vääristyy ongelmakeskeiseen suuntaan.

En ajatellut itsekään, että tämä olisi mikään oikotie onneen. Tiedän, että työ ja valinnat on tehtävä itse ja pysyttävä ruodussa loppuiän. Minua huolestuttaa vain se itsensä huijaamisen mahdollisuus... se kun on niin helppoa! Ja tällä kohdin itseluottamus ei laihdutushistoriani perusteella ole mitenkään huipussaan

No, jatkan pohdintaa ja käyn alkavalla viikolla juttelemassa uudelleen lääkärin kanssa. Ehkä se tästä alkaa selkenemään.

t. Saranna

Saranna eiköhän se ole se sama ongelma mikä meillä kaikilla. Painoa saadaan pudotettua, mutta saadaan sitä kerättyäkin reippaasti takaisin. Tämä todellakin antaa vain sinulle keinon hillitä syömistä ja syömisen määrää. Itsestä on sitten kiinni riittääkö itsehillintä siihen, ettei lapa mahaa täyteen ruokaa ja venytä mahalaukkua ennalleen.

Kannattaa myös ottaa huomioon se, että ruuan määrä on todella vähäinen leikkauksen jälkeen, joten sitä pitää olla vielä paljon normaalia tarkempi sen laadusta. Ei todellakaan voi sortua herkuilla /makkaroilla/ pizzoilla/ kebabeilla yms. epäterveellisyyksillä pelkästään elämään ilman, että siitä saa vuosien saatossa maksaa. Toki nauttia saa elämästä ja herkuista/epäterveellisistä ruuista, mutta niillä ei voi elää(aika monihan ylipainoinen on niillä elänyt, minäkin sokerihiirenä elelin tyytyväisesti ennen leikkausta).

Mulla in serkku joka on leikattu muistaakseni 2004-2005. Laihtui leikkauksen jälkeen n.80kg ja kilot eivät ole tulleet takaisin. En ole kyseisen serkun kanssa puhunut henk.koht leikkauksesta koska hän itse ei ole puhunut asiasta juuri kenellekään mutta suku kyllä tietää että on käynyt leikkauksessa.

Hei,

kiitos kaikille kommenteistanne. Kävin maanantaina uudestaan minulle leikkausta ehdottaneella lääkärillä ja nyt sitten päätettiin kirjoittaa lähete Hussiin. Katsotaan, mitä mieltä siellä ollaan. Luen edelleen mielelläni pidempiaikaisia kokemuksianne, sekä positiivisia että niitä ei niin toivottujakin.

Mua kiinnostaisi pidempiaikaisista kokemuksista myös se, että voiko myöhemmin elämässä ilmetä, jotain mätää tuolla vatsanseudulla (ihan mitä tahansa, ei laihdutusleikkaukseen liittyvää), jota ei voitaisi operoida/parantaa sen takia, että on GBP:n käynyt läpi?

No ainakin pahat vatsahaavat on hankalia. Niitä kun menee poistamaan pienestä mahalaukusta, ei jäljelle jää mitään. Mutta ilman mahalaukkuakin pärjää... Ruoka menee suoraan ohutsuoleen. Tosin sen jälkeen on kai aika rajoittunut ruokavalio. Eli kannattaa olla erityisen huolellinen vatsahaavojen kanssa.