Kaksinvalta esittäytyy

Moikka moi!

Hieman taustaa:

Olen reilu kolmikymppinen avoliitossa elävä naisihminen Haukiputaalta. En ole ollut aina ylipainoinen, vaan oikeastaan ensimmäisen kerran paino karkasi käsistä lopetettuani vähän päälle parikymppisenä tupakoinnin. Ensin kiloja tuli pari, pian ylimääräistä oli kymmenen kiloa---kaksikymmentä--- kunnes lopulta painoin 95 kg (pituuteni on 157 cm). Olen aina liikkunut paljon, myös ylipainoisena harrastin säännöllisesti liikuntaa, olin ns. hyväkuntoinen ylipainoinen. Ruokavaliolla ja liikunnan lisäämisellä sain pudotettua reilut 10 kg pois, ja työterveyslääkärini määräsi Reductil-lääkkeen siihen avuksi. Sainkin tiputettua painoni näillä keinoin aina 65 kg saakka. Paino pysyi tuossa parisen vuotta, sitten tuli kymppikilo takaisin. Se ei vielä aiheuttanut suurta paniikkia, sillä olin tyytyväinen ulkomuotooni ja kuntooni kaikin puolin.

Alamäki alkoi oikeastaan joulukuussa 2009 kun sikainfluenssarokotuksen jälkeen huomasin ensioireet jalkojeni takaosassa, ne eivät oikein totelleet ja tuntuivat voimattomilta. Pian voimattomuus ja "tottelemattomuus" levisi myös käsiin ja loppuviimein jo ihan pelkkä käveleminenkin muistutti ankan vaappumista. Jalat eivät kerta kaikkiaan vain totelleet! Menin lääkärin pakeille tammikuussa, ja verikokeiden jälkeen sain diagnoosin kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Thyroxin-lääkitys päälle ja olon olisi pitänyt kohentua. Näin ei käynyt. Tuttavalääkärini sanoin minulle ääneen, että oireet, joita minulla lihaksissani oli, eivät mitenkään vastanneet sitä tosiasiaa, että kilpirauhasen vajaatoiminta oli todella lievää.

Työterveyslääkäri ei ottanut minua todesta, vaan käski odotella lääkkeiden vaikutusta. Tästä kimpaatuneena marssin yksityiselle lääkärille, joka tehtyään ENMG-tutkimuksen, määräsi minut OYSiin lisätutkimuksiin. Diagnoosiksi tuli sillä hetkellä myashtenia gravis, lihasheikkoussairaus. ( ei vammauta pysyvästi, vaan pitäisi pysyä käsissä lääkityksellä) Kotiin sain purkkeja ja purnuikoita, yhtenä niistä kortisoni prednisolon, alkuannos 10 mg vuorokaudessa. Elettiin maaliskuuta 2010.

Kortisonilääkityksen, liikunan ja liikkumisen puuttumisen takia paino alkoi nousta. Toukokuussa 2010 tehtiin avoleikkausena kateenkorvan poisto (avattiin rintakehä, ja otettiin kateenkorvan jämät pois, joissan tutkimuksissa on todettu, että sen pitäisi auttaa myasthenian oireita). Painoa 89 kg kun menin leikkaukseen.

Kesä oli ja meni, kävin useampaan kertaan lääkärillä, kun mielestäni lääkkeet eivät auttaneet. Määrättiin lisää kortisonia, nyt päiväannos oli 20 mg. Olotila ei kohentunut, päin vastoin, olo oli tukala ja turvonnut. Pyysin lääkäreitä vähentämään kortisonia, sillä se ei auttanut oireisiini yhtään. Paino jatkoi nousuaan. Marraskuussa, matkustin Espooseen yksityiselle erikoislääkärille.

Hän kauhisteli olotilaani, painoa oli reilusti yli 100 kg. Tämä kyseinen lääkäri lähetti tulikivenkatkuisen kirjeen OYSiin hoitavalle lääkärilleni, ja vihdoin ja viimein kortisonihoitoa alettiin purkamaan kokonaan pois. Joulukuun alussa 2010 otin viimeisen tabletin tuota kirottua myrkkyä. Tällä hetkellä odottelen lisätutkimusten tuloksia, jotta selviää, mikä minua oikein vaivaa.

Paino on jonkin verran tullut alaspäin kortisonihoidon loputtua, mutta kuten tuo Espoon lääkäri totesikin, menee monta monta kuukautta, ennen kuin kortisonin haittavaikutukset häviävät kokonaan.

Nyt, helmikuussa painan 102 kg ja edelleen liikuntaharrastukset ovat vesikävelyä lukuunottamatta jäissä, koko sairastamisen aikana en ole voinut harrastaa juurikaan liikuntaa, sillä jalkojeni lihakset eivät ota totellakseen.

Ajattelinkin kysellä teiltä kohtalotovereilta, onko minulla mahdollisuuksia lihavuusleikkauseen kunnallisella puolella, vai onko mentävä hattu kourassa pankkiin ja sitä kautta yksityiselle? Onko Oulussa kuinka pitkät jonot?

Lapsia meillä ei (vielä) ole, ja jos painoni on kolminumeroinen, ei taida kovin järkevää olla vielä yrittääkään?

Mitä perusteluja lääkärille pitää sanoa, että lupa heltiäisi?

Tervetuloa joukkoon.

Tuolla historialla pitäis lupa irrota. Tervetuloa porukkaan.

Tervetuloa meirän jengiin

Sinuna kertoisin ihan niin kuin asiat on ja hakisin mahd. pikaista lähetettä vedoten siihen, että ylipainoisena kuntoutuminen on erittäin paljon hankalampaa. Oletko oltu yhteydessä terveyden ja hyvinvointi laitokseen liittyen epäilyksiisi sikapiikistä ja oireidesi alusta (näin ainakin käsitin lukemastani)? Itse en uskoisi lainkaan lääkäreiden vastaväitteitä, niitä on varmasti jaettu narkolepsia tapaustenkin yhteydessä enemmän kuin olisi ollut tarpeen.

Tsemppiä ja parempia vointeja!