Pikkasen eteenpäin!

Kyllä välillä voi pienetkin asiat saada suuren ihmisen iloiseksi .
Soitin äsken Satakunnan keskussairaalan kirurgian puolelle ( et tuntuis et tekee asian eteen jotain ja aika menis nopeestinopeesti eteenpäin) ja varmistin et lähete sisätaudeilta on tullut perille; OLI (tosin meni pari viikkoa siihen matkaan). Kiireellisyysluokka oli kyllä tällä hetkellä kolmonen, eikä kirurgian lääkäri ollut vielä kerennyt katsoa sitä kun oli vasta eilen saapunut, mutta paras asia oli, kun kysyin että voiko heiän lääkäri vielä evätä leikkauksen, niin vastaus oli että ei ole koskaan näin tapahtunut (no eihän se 100% ei-vastaus ollut mutta silti ). Nyt tuntuu että sama se minkä aikaa tässä vielä menee jos kerran leikkaus vaan toteutuu...tosin pian on parenpi
Monena yönä teidän tekstejä lukiessa on vain halu leikkaukseen menosta kasvanut, jos se on mahdollista, vaikka on riskinsä eikä kaikki ei aina mene niin kuin pitäisi tai ajattelee vaikka leikkaus on vain apukeino vaikka tulee paljon uuden opettelua, ajattelusta asti...mutta se mahdollisuus "normaaliin" elämään (en nyt ,kerrankin, ajattele ruokaa ja syömistä ). Niin kuin tiiätte, niin on niin monia juttuja joita ei voi/uskalla/pysty tekemään vaikka tahtoisi, varsinkin 9v rasavillin kanssa. Poika kyllä sai minut aikanaan uskaltautumaan uimahalliin , hän kun olisi vedessä aina niin omat läskit sai unohtua. Ei se kyllä vieläkään ole henkisesti miellyttävää mulle mutta henkiin oon aina jääny , nyt odotan innolla aikaa kun voi mennä ja tehdä mitä vaan pelkäämättä, että mikää hajoaa painon alla tai jää jonnee jumiin yms.

Pienistäkin asioista tulee niin kunkku olo!!