piijju esittäytyy

Heippa kaikille ja ihan ensimmäiseks haluun kiittää jokaista kirjoittajaa, olen saanut lukemalla niin paljon tukea näiltä sivuilta!

Siis itsestäni, olen siis vajaa kolmekymppinen 3 -vuotiaan pojan äiti ja kahden koiruuden emäntä täältä pohjois-karjalasta. Lihavuuden kanssa olen taistellut koko pienen ikäni. Kävin keskussairaalan järjestämän elämäntapamuutos-ryhmän (eneilyä n. 3kk) noin neljä vuotta sitten. Kiloja sain mukavasti pois, noin 30 kg, sitten tulin yllättäen raskaaksi -minulle oli parikymppisenä annettu diagnoosi etten tulisi ilman hedelmöityshoitoja raskaaksi ja silloinkin pieni mahdollisuus...- synnytin ja sitten vasta paino nousi. Aika nopeastikkin... Nyt sitten taistellut puhjenneen 2-tyypin diabeteksen ja kilojen kanssa kolmisen vuotta, TAAS.
Lähetteen sain terv.kesk. lääkäriltä maaliskuussa 2010, nyt sitten leikkaus 23.2.11. Kiloja pudotin enne leikkauseneilyn -niinkuin tätä kutsun- alkua reilu kymmenen joista joulun seutuun -kiitos kamalien pakkasien- tuli muutamia takaisin.
Nyt siis eneillyt vajaa kaksi viikkoa ja olen todella yllättynyt kuinka tää voi ollakkaan nyt näin helv... vaikeeta. Viime kerta -se kolme kk- oli mulle helpohkoja ja nyt tuntuu että jokainen iltapäivä tuskaa... Mielihalut onneksi hiukkasen laantuneet, mutta vaikeeta on. Pakko jaksaa, itseni takia!

Tässäpä tämä. Paljon olis kirjoitettavaa ja kysyttävää, mutta ne valitettavasti jää toiseen kertaan.

Tervetuloa Piijju!

Mulla kans n. vuoden takainen parin viikon Nutrilet-kuuri onnistui hyvin. Epäilen, että mulla käy samoin kuin sulla kun/jos "joudun" eneilemään; ettei maistu (uutuuden viehätys kun on kadonnut).

Tsemppiä sulle kovasti, leikkausaikahan on jo 2 viikon päästä!

Tervetuloa joukkoon!

Tervetuloa kutistumaan. Välillä kilot on tiukassa, mutta kyllä ne lähtee kun on pakko.

Onnea Piijulle leikkausajasta!!!!

Tervetuloa Piijju palstailemaan! Ja ennen kaikkea, onnittelut pojasta! Seurasin läheltä ystäväni elämää, joka kävi jokseenkin samanlaisen jutun läpi. Ensin surun siitä, kun sanottiin, että ei todennäköisesti tule koskaan saamaan lasta. Ja sitten kuitenkin tuli raskaaksi, vieläpä pillerien aikana!

Hienoa, että saat mahdollisuuden leikkauksen avulla saavuttaa sellaisen elämän, jossa jaksaa lapsen kanssa touhutakin

Tervetuloa Piijju,ja onnea leikkaus ajasta

iiik! toivottavasti joku osais auttaa mun ongelmaan tuolla pään sisässä... Siis, mullahan on leikkaus 23.2.11, sitä kuin kuuta nousevaa . Ongelma siis on se ettei mun paino meidän ravitsemusterapeutin mukaan viimeks ollu laskenu "tarpeeks" ja siis pudotusta oli viikossa -2,7 kg. Nooh, tuumas että kai sinut silti voidaan leikata...-vai että kai!. Nyt sitten jännitän/pelkään ihan kamalasti ensi tiistain ravitsemusterapiassa käyntiä. Mitään muuta ei meinaa mahtua ajatuksiin. Luulen että painoa on tippunut nyt tässä vajaassa parissa viikossa ainakin toiset 2,7 kg, mutta kun en voi varmaksi sanoa meidän kotipuntari kun näyttää välillä jopa 5 kilon nousuakin -kyllä olen patterit vaihtanut, ei auta pitäisi löytää rahat ihan uuteen...-.
Kysymys siis kuuluu, millä ihmeellä saan tämän pelon pois ravitsemusterapeuttiani kohtaan?