Sormi paniikkinappulalla!

Käyntini Joensuussa tänään oli tuloksekas. Leikkauspäivämäärä helmikuun lopulle on nyt asetettu. Kirurgi oli aikas tehokas leikkauskomplikaatio-osuudessaan (tottakai kuuluu hänen toimenkuvaansa). Epäilys nosti vahvasti päätään. Koko kotimatkan ajan löysin miljoona aihetta epäilylle leikkausta kohtaan.... ja piti ihan rauhoitella itseään auton ratissa. Pidän elämästäni :D , mutta haluan elää sitä mahdollisimman pitkään... Onko tätä "leikkauspaniikkia" tullut kenellekkään muulle?

veikkaan että jokainen leikkaukseen menevä käy läpi myös ne hurjimmat ja kurjimmat vaihtoehdot ennemmin tai myöhemmin. Itse jossain vaiheessa olin varma että pitkällä kaavalla muutamalla korjausleikkauksella vedetään sairaalareissu ja mietin sitäkin mahollisuutta että viimeinen reissu on tuo KYSsin keikka.

Ilman ongelmia kuitenkin kaikki meni ja opettelu uuteenkin on sujunut mukavasti

Itseä lohutti ajatus että hyvissä käsissä kuitenkin sairaalassa on ja apu on ne ensimmäiset päivät todella lähellä.

Paljon todennäköisempää on kuolla lihavuuden mukanaan tuomiin sairauksiin kuin leikkaukseen, mutta toki jokainen nukutusta vaativa leikkaus on sairaalloisen ylipainoiselle riski. Myös elämänlaatu kärsii kun paikat alkaa ylipainosta johtuen pettää (polvet ym.).

Tätä leikkausta voinee kuitenkin verrata umpisuoli- tai sappikivileikkaukseen, ja jos sul olis umpisuoli tulehtunut tai sappikivioireita, tuskin miettisit että leikataanko.

Jos ei pelaa, ei voi voittaa!

Tiedän tasan tarkkaan laskevan elämänkaareni näiden läskien kanssa... Nyt on muutoksen aika! Kiitos kommenteistanne

Dooris itse olin 3v. harkinnankin jälkeen epävarma leikkaukseen menosta, mutta todella onnellinen olen siitä, että menin. Vaikka olisi komplikaatioita tullutkin, niin täytyy sanoa ettei elämä läskinä niin ihanaa ollut ettenkö olisi kipua ja vaivoja sietänyt päästäkseni eroo siitä.

Hei!
Minäkin vuosi sitten ajattelin että voi itku, en jaksa odottaa niin pitkään, tulisi se leikkaus jo. Mutta sitten kun leikkausaika tuli niin epävarmuus voimistui, alkoi tulla mieleen kaikenlaisia tarkempia kysymyksiä ja miltei paniikkikin. Nyt kuitenkin olen jo rauhoittunut aika paljon ja olen päättänyt mennä GBP-leikkaukseen joka on ensi keskiviikkona. Kun vain ei tulisi mitään esteitä enää, olen nyt asennoitunut siihen mielessäni. Tsemppiä sinulle ja kysele aktiivisesti ammatti-ihmisiltä mieltäsi askarruttavista asioista-ja tietysti näiltä ihanilta kanssasisarilta ja -veljiltä kokemuksia, niin ehkä se paniikki siitä lievenee...

Minut on leikattu 8.11. ja tiesin toki myös mahdollisista komplikaatioista leikkauksen jälkeen. Sellaisen sitten sainkin,kun valtimo mahassa alkoi vuotaa. Uusintaleikkaushan siitä tuli.
Alkuun mietin koko homman mielekkyyttä, mutta tänä päivänä menisin viivana uudestaan. On tämä niin ihanaa,kun voi syödä elääkseen, ei tartte elää syödäkseen(=:

Hei dooris!
Onnittelut leikkausajan saamisesta!
Menitkö Joensuuhun omalla autolla? Pitääkö itse maksaa kirurgilla käynti ja sitten leikkauskeikka menisi yhteiskunnan piikkiin?