Eihän tätä painoa kestä Erkkikään.

Synkkä ja iloton tervehdys! Kyllä meikäläisen pitää olla päästään melko vajaa, kun ajaa itsensä tähän jamaan. Leikkauspäätös on juuri saatu ja kiloja senkun kertyy lisää. Nyt massa on sen suuruinen, että mikään ei oikein onnistu. Nukkuminen on hankalaa eikä sopivaa asentoa löydy, koska aina painaa jostain joku. Mieli on maassa, eikä liikkua jaksa yhtään ja jos yrittää, niin polvet prakaa ja selkä sanoo jo muutenkin sopimuksen irti. Lohduttaa vähän sentään se, että tiedän, että teitä muitakin on täällä, joilla varmaan on samanlaisia fiiliksiä.

Eneily alkaa vasta helmikuun alun paikkeilla ja nyt esitänkin vuosituhannen tyhmimmän kysymyksen. Jotta tämä olo tästä vähän kohenisi, niin onkohan minun mahdollista aloittaa jonkunlainen painonpudotus jo ennen eneilyä ihan omin nokkineni ihan ruokavaliolla vaan, vai aiheuttaako sen ongelmia siihen eneilyyn sitten kuukauden päästä? Jos saisi vähän pirteyttä ja jaksamista sillä keinoin tähän olemiseen.

Kovasti olisin avustanne kiitollinen, vaikka näin pahantuulisena tätä kirjoitankin!

Itse aloitin eneilyn varovasti heinäkuussa kun en saanut pestyä enkä pyyhittyä ilman apua. Nyt 30 kiloo vähemmän ja helpompaa on pärjätä. Leikkausjonossa olen ja aloitan kovemman kuurin kun tulee tieto leikkurista.

Toisaalta, onko laihtumisesta haittaa? Josko sun elimistönkin (ja sinunkin ehkä?) olisi helpompi sopeutua, kun olisi valmiiksi tottunut saamaan vähemmän polttoainetta?

Oletko menossa yksityiselle vai kunnalliselle puolelle leikkaukseen?

Tsemppiä ja uskoa asiaan. Ja ennen kaikkea hyvästä päätöksestä ja uudesta elämästä.

Siis jos nyt kevennät ruokavaliota niin se vain helpottaa sun siirtymistä eneen, usko pois. Kroppa ehtii tottua vähempään ruokamäärään ja sit et ehkä ole niin nälkäinen ensimmäisinä ene-päivinä. Mulle ekat ene-päivät oli ihan kamalat päätä särki ja olo oli tosi levoton se oli kamalaa, mut mä alotin eneilyn kertarysäyksellä ja se ei ehkä ollut fiksuin tapa tosiaankaan, ainakaa mulle, mut hyvin oon nyt selvinny 2,5 viikkoa. Enää 1,5viikkoa ja sit onkin jo leikkaus mulla edessä, nyt vaan kauheella apinanraivolla vedän "kuurin" loppuun Sit alkaakin sen jälkeen koko loppuelämän kestävä dieetti, mut se ei ainakaa mulla koostu pahanmakuisista pussikeitoista (YÄK!)

Kiitos tsemppauksesta teille kaikille!

Kunnallisella puolella minut leikataan ja teidän kommenteistanne innostuneena alkoi keventäminen nyt, sen verran huono ja vetämätön on olo.

Ihan loogiseltahan nuo teidän perustelut tuolle painonpudotukselle tuntuivat, itse olin niin pyhää raivoa täynnä, ettei tullut mieleenkään aloittaa aiemmin. Muka piti odottaa ravitsemussuunnittelijan eneilyohjeita tammikuun loppuun. Kevennetään nyt ja eneillään kun sen aika on.

2 FatToFlyllä on varmaan jo leikkaus takana, kun paino vähenee tuollaista tahtia? Tsemppiä eräpenalle jatkoon, hurja pudotus sinulla jo nytkin ja kateeksi käy Gilraen 84 sinua, kun hetki on jo noin lähellä, minulla menee vielä varmaan pari kuukautta leikkaukseen.

Nyt nämä läskit lähtee!

Totta kai sun kannattaa aloittaa keventely heti eikä Helmikuussa ja joka pudotettu kilo varmistaa että selviät paremmin leikkauksesta.

Jätä hiilarit vähiin niin alkaa paino tippua. Päivä kerrallaan ja kun aika tulee, niin ei lipsuta.

Otan tuon kohteliaisuutena, mutta valitettavasti olen vielä luomu. Mulla kilot lähtee helpohkosti, karppaamalla. Niiden poissapitäminen onkin tuskaa ja yksi monista syistä miksi tätä polkua tallataan.

Onnittelut pään kääntymisestä ja päätöksistä.

No mä menen yksityiselle operoitavaksi, en kelvannu kunnalliselle puolelle. Oon liian nuori ja terve

Toi on kanssa yksi hoh hoh..että liian nuori ja terve... mutta sairaalloinen ylipaino se vie kohti kaikenlaisia ongelmia helpolla..ennaltaehkäisystä ei tunnuta julkisella olevan kovin kiinnostuneita... ärsyttävää.. Miksi kaikkien pitäisi sairastua ennen avun saantia.. Mur mur...

Itse menin yksityiselle, koska lutto julkiseen puoleen horjuu pahasti ja halusin laadukasta, yksilöllistä hoitoa, jonka saannista julkisella en pystynyt takuita saamaan tarpeeksi vakuuttuakseni...

Tsemmpiä läskitaistoon!!

Juuh no mullahan tää oli lähinnä rahasta kiinni aluksi tää ratkasu, siks hakeuduin ensin julkiselle puolelle. Onneksi minulla on ihana ja rakastava mies, joka lupasi maksaa leikkaukseni, kun mä oon vielä opiskelija, maksan hänelle kyllä pikkuhiljaa summan takaisin...