Gastro hirvittää - vinkkejä?

Joulun väliviikolla olis aika mennä nielemään tuota letkua. Toimenpide on ennalta vieras ja taitaa olla sieltä inhottavimmasta päästä koko projektissa? Seinäjoella on 3 -jonon odotusaika jopa vuosi gastroon joten päätin teettää tämän nielemisen sekä ultran yksityisellä. Homman jo kokeneet, löytyykö hyviä vinkkejä selvitä tästä jotenkin kunnialla? Sattuuko se nieleminen vai onko vaan yököttävää? Entä ultra, miten se käytännössä tehdään? Samoin kuin vauvamahan ultraus? Entä vastaukset, selviääkö tulos siinä helicon kannalta heti vai joutuuko tuloksia odottelemaan? Entä mikä on seuraava vaihe, kun nämä vastaukset on saatu taas keskussairaalalle? Kirurgin tapaaminen vissiin mutta onko se siellä Vaasan päässä sitten? Minkähän verran kestää, ennenkö aikaisintaan vois leikkaukseen päästä? Tulipas paljon kysymyksiä :) Palsta on kyllä kullan arvoinen tietolaari. Ilman tätä ei tietäisikään mistään mitään!

Letkun nieleminen vähän epämiellyttävää, mutta kestää vain hetken ja menee kun keskittyy hengittämiseen ja siihen, että harvoin tarvii uusia. Ultraus saman tyylinen kun vauvamahan kans, mutta katsotaan myös sivuilta ja selästä. Helicotulos tuli mulle viikossa J,kylässä.

Yhdyn penan vastaukseen..muistaa keskittyä hengittelyyn niin hyvin se menee,itse ajattelin koko ajna että mun on pakko kestäää tämä muutama minuutti muuten en pääse leikkaukseen,ja hyvin se meni
itse en jostain kumman syystä pystynyt hengittämään nenän kautta joten jouduin keskittymään suun kautta vielä hengittelyynkin sen letkun lisäksi.Oma mielipiteeni toimenpiteestä on että pelkäsin turhaan ei e ollutkaan niin kamalaa mitä olin kuvitellut/pelännyt.

Ku osaa pysyä rauhallisena niin menee hyvin ja kuuntelee lääkäriä, mua eniten vaivas se muovinen hökötys suussa joka turvas kai ettei letkua pure poikki. Helicosta tuli vastaus vasta kuukauden päästä toisin sanoen resepti kotiin. Vaasassa ei leikkauksia viikoilla 8 ja 9 kun remonttia ja tammikuun ajat on jo jaettu joten itse odottelen jos maaliskuussa homma etenis.

Kävin viikko sitten Lääkäritalolla tähystyksessä erittäin asiantuntevalla ja lääkärillä, kirurg ja gastroenterolog erikoislääk P Tolonen. Vaasan tulosyksikön johtaja (google). Eläkeiässä oleva mies ja oli kuin 50 vee. Hoitaja myös mukava. Kyselin ja keskusteltiin yleisesti tähän leikkaustoimenpiteisiin liittyvistä asioista. Kerroin keskussairaalan aikataulusta, jossa joutuu jonottamaan kauan aikaa. Sanoin, että voisin mennä myös ultraan Lääkäritalolla. Lääkäri teki siihen lähetteen.
Kävin saman tien varaamassa aikaa ultraan ja kuinkas ollakkaan pääsin suoraan ultrattavaksi, kun lääkäri oli vapaa. Ei tarvinnut odotella kuukausia tai vuotta! Ja se ultra on juuri samantyyppinen kuin "vauvaultra". Tutkitaan kylkien kohdalta tarkemmin sisäelimet.
Tähystyksen vastaukset menee mulla ainakin Tolosen lähettämänä suoraan Vaasaan ja ultran vastaúkset lähetteen tehneen lääkärin eli Tolosen kautta Vaasaan. Tähystyksen kokeen tulos kestää noin 2-3 vkoa. Minulle lisäksi molemmat tulokset ja ultra cd. Minä toimitan sitten Sjoen keskussairaalan
tulokset/lausunnot.
Maksut olivat, kun Kela vähennys tehtiin: ultra 140 € ja tähystys 186 €.

No, mitä tähystykseen tulee, niin se on vain pieni hetki, kun letkua työnnetään sisään. Kyllä tuon pari minuuttia kestää kyökkimistä, kun edessä on paljon hyvää elämää.. Ole rauhallinen, niele kun letkua työnnetään sisään, sitten hengittele rauhassa. Huomaatkin jo, että se on ohi.
Tsemppiä!

Kohtalotoverina hengessä mukana täällä. Mulla toi on edessä 24.1. -11 pari viikkoa siis aikaa alkaa panikointiin vielä

Hyvin se letkun nieleminen menee, kun muistaa hengittää.
Itse syksyllä jännitin että joutuvat suunilleen nukuttaa kun en saa nieltyä, mutta kuinkas kävikään koko homma ohi muutamassa minuutissa.
Hyvää Juolun aikaa kaikille

Ei ole mukavimpia toimenpiteitä, mutta jos neuvon antaisin niin kun kirurgi sanoo että nielaise . . .silloin nielee vaikka miltä tuntuu se kyllä lappaa sen letkun taitavasti mahaan . . . yökkyyttää tietysti mutta se kuluu asiaan.

Elä sinä lyllertäjä turhaan pelekää.
Kävin ODL nielemässä sen letkun.Kuulin,että on mahdollista saada rauhoittavaa lääkettä,jos vain pyytää.
Kun ilmottauduin kysyivätkin haluanko sen,ja sanoin,että tottakai,kaikki mikä rauhottaa niin kaikkimullehetitännenyt.Diapamia toivat napin,ja olo oli,niinko pikku sikunoissa.Ei pelänny yhtään.
Lääkäri vielä kysyi laitetaanko puudutussuihke,ja tottakai otin senkin.
Oli pahinta koko hommassa,se suihke.On muuten senverran pahan makuista.
Sillon,kun käsketään nielasemaan,nielasta kutjauta tosissaan. Lääkäri kyllä hoitaa lopun.Ei tee kipiää,minä yökkäsin parikertaa vasta,kun letkua vedettiin pois.Palojen otto ei käy kipiää sekään.
Kun hengittelet nenän kautta,niin ei mitään hätää.Ei tullu tupehtumisen tunnetta,eikä muutakaan.
Kun makaat rauhassa,ei kestä kun vajaa 10min,koko touhu.
Kuuntele,mitä vieressä oleva hoitaja puhuu,rauhoittaa kummasti.
Ja sain taxilapun niin meno,kuin tulomatkallekkin.Omavastuu on n.9e/matka.
Eikä se puudutusaine ole kauaa kurkussa.Join vajaan tunnin päästä jo kahavit.
Kaikki menee hyvin.aivan varmasti

Ei sitä Gastroa kannata peljätä ajattele jotain muuta ja tee niikuin lääkärit sanoo .. onhan se epämiellyttävä kokemus mutta tarpeellinen. itselläni oli gastron jälkeen kurkku kipiä muutaman päivän ... Tsemppiä .. !!!

Minulla auttoi sisareltani saatu neuvo, että yritä laittaa kieli letkun päälle, eli pidä kielellä sitä letkua paikoillaan, niin jokainen liike ei saa aikaan yökkimistä.
Varustaudu myös paksulla siteellä.
Itse ainakin olisin tarvinnut tämän neuvon.
<minulla katkesi verisuoni silmästä, niin rajua oli yökkiminen, mutta toimenpide kestää vain lyhyen ajan ja kyllä sen kestää, usko pois.
Minä en ainakaan pystynyt hengittämään nenän kautta, vaikka kuinka olin laittanut Otrivinia aamulla. >Henki kulkee kuitenkin ihan hyvin suun kautta.
Minulla oli ihana hoitaja, joka selvitti koko ajan tilannetta ja valehteli ihanasti, että ihan kohta kaikki on ohi.
Usko vaan siihen!
Tsemppiä, kyllä se menee hyvin.
Minulla oli helico-bakteeri ja lääkäriltä tuli kirje kotiin ja resepti helicon häätöön.
Söin kuurin ja neljä viikkoa sen jälkeen kävin puhallustestissä joka oli puhdas.

Onnea matkaan!

Hei vaan!
Ihan yksilöllisiä nuo tutkimuksen tuntemukset! Minäkin jännitin etukäteen ja ihan turhaan! Sain puudutteen, enkä yökännyt kertaakaan. Ainoastaan sylkeä nieleskelin,vaikka ei ois tarvinnut sitäkään tehdä, olisin voinut vaan antaa sen valua pois suupielestä. Hoitaja kehoitti hengittämään syvään, se auttoi varmasti. Tutkimuksen aikana olin kylkiasennossa sängyllä ja tunsin oloni turvalliseksi. Hoitaja kehui minua mallipotilaaksi, vähänkö olin ylpeä itsestäni! Katselin ruudulta kaunista vaaleanpunaista minua sisältäpäin!! Minulla siis hyvä kokemus letkunnielennästä.

Hei!
Se puudutussuihke kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa, vaikka maku ei tosiaan mikään hyvä olekaan. Sain vinkin näiltä sivuilta, että kannattaa pyytää sitä, usein sitä ei muisteta tarjota. Ja sylkeä ei tosiaan tarvitse yrittää niellä, alle laitetaan paperia sitä imemään. Sitten vain keskittyy rentona olemiseen ja hengittämiseen niin kyllä se siitä. Itsekin pelkäsin sitä, mutta ei ollut ylivoimaista. Nyt sitten pelkään leikkausta, jouluaaton aattona tuli aika leikkaukseen Kuopioon 25.1.2011. Huomenna aloitan eneilyn ja mietin vielä mennäkö vai eikö mennä...

epävarma: Isot tsempit sulle sinne, mulla on leikkaus paria viikkoa ennemmin kuin sulla, enkä tosiaan ole miettinyt, että jättäisin tämän tilaisuuden käyttämättä. ENEllä kyllä hienosti mulla paino pudonnut jo vajaassa 2 viikossa reilut 8kg, mutta tiedän ettei nää kilot ilman leikkausta poissa pysy. Mikä siinä leikkauksessa pelottaa eniten?

Mä oon varmaan jotenkin kummallinen, kun mä en oo missään välissä pelännyt/jännittänyt leikkausta vaan odotan sitä pelkästään malttamattomana. Tiedän kyllä, että leikkauksiin liittyy aina riskejä, mutta mä ainakin olen valmis ne ottamaan ja toivon totisesti, että leikkaus nyt on se kaipaamani apu tässä painonpudotus ja lopulta sitten painonhallintaprojektissa. Muiden kertomukset ovat ainakin olleet hyvin kannustavia, kiitokset niistä palstalaisille!

Hei!
Minua pelottaa eniten se, että leikkauksen jälkeen koko loppuelämä on sitten tietyllä tavalla rajoittunutta. Paluuta entiseen ei ole enää koskaan, lähinnä siihen huolettomuuteen syömisen suhteen. Jos joudun kärsimään kaikenlaisista ruuan aiheuttamista vaivoista, miltä tuntuu sokeriton ja miltei rasvaton elämä tämän mässäilytottumuksen jälkeen. Täytyy kiinnittää niin paljon huomiota ruuan laatuun, sen monipuolisuuteen ja sopivuuteen, kun nyt voi syödä ihan mitä mieli tekee huolehtimatta siitä mitä se mahdollisesti aiheuttaa. Jos tekeekin kovasti mieli "hyvää", eikä kertakaikkiaan voi syödä tai sitten on pakko otta riski ja kärsiä huonovointisuudesta. Jos näläntunne ei häviäkään, tai kesäkuumalla ei pysty janoa sammuttamaan. En haluaisi että elämä pyörii ruuan ympärillä... Aluksi minäkin ajattelin että voi vitsi, vuosi pitää odottaa ennenkuin pääsee leikkaukseen, mutta viime aikoina olen vain toivonut ettei leikkausajankohta tulisi vielä, että saisin varmuuden tunteistani. Toisaalta tiedän kyllä että tämä on ainoa vaihtoehto pysyvään painonhallintaan minulle, vaakakupissa on paljon kyllä silläkin puolella...

Heips epävarma
Mulle kävi just noin kuin sullakin..eli odotin kuin kuuta nousevaa lähes 2 vuotta tuota leikkausta ja kun se hetki sitten läheni ihan viikko ennen leikkuuta niin mä tyhmä menin ja peruin sen
Luojan kiitos että lääkäri lupasi mulle vielä leikkaus mahdollisuuden jos jostain syystä tulenkin toiseen aatteeseen ja näin äkkiä mieli muuttui kun leikkaus ajasta ei ole kuin 2 kk ja nyt jo paino noussut 5 kiloa..mun on vaan niiiin pakko myöntää että en pysty tähän yksin,nyt odotan uutta aikaa leikkuuseen ja sen ajan aion todellakin käyttää
Mutta tämä on niin yksilöllinen juttu ettei toisen puolesta voi mennä mitään sanomaan,tämä oli vaan mun mielipiteeni.
Ps.epävarma sulla on ihana koiran kuva tuossa

Epävarma se on totta että elämä muuttuu leikkauksen jälkeen ja on oltava täysin sitoutunut tähän muuttuneeseen elämään muuten ei kannata leikkaukseen ollenkaan mennä, kannattaa harkita vielä ja tarkkaan oletko sitoutunut tähän kaikkeen ja jos olet ollenkaan epävarma sitoutumisestasi niin elä anna silpoa itseäsi mutta jos olet 100 varma niin mene ihmeessä leikkaukseen mutta ainoastaan jos olet 100 varma

ihan hyvä neuvo ritu,mutta mä en ole sata varma mistään ja aion silti mennä leikkaukseen..siitä olen sata varma että ilman leikkausta en pääse ikinä eroon sairaloisesta ylipainostani,mutta siitä en olekkaan sata varma miten mun käy leikkauksen jälkeen,siis miten osaan tehdä kaiken oikein.
Esim olen miettinyt tätä mun veden juomistani..en osaa jostain syystä juoda oikeestaan ollenkaan vettä ja mua jännittää mitä leikkauksen jälkeen mahtaa tapahtua jos en opikkaan juomaan...yms pyörii ajatuksissa.

Hei!
Niin, itsellänikin kävi mielessä leikkausajan siirtäminen, mutta sitten päätin että nyt se on päätös tehtävä, siirtämisellä se ei parane. Aloitin eneilyn ja mietin vielä siinä samalla, siitähän ei kuitenkaan ainakaan suuremmin haittaa ole vaikken menisikään. Alan kuitenkin kallistua menemisen puolelle, mutta 100 prosenttista varmuutta en ehkä voi siitä saada että leikkauksen jälkeen olen tyytyväinen ratkaisuuni. Ja luulisin että sekin vaihtelee eri päivinä, olenko tyytyväinen vai pettynyt. Mutta yritän miettiä etukäteen mahdollisimman monelta kantilta ettei ainakaan tulisi yllätyksiä. Ja siinä te kaikki leikkauksessa jo käyneet olette korvaamattomia kertoessanne kokemuksistanne! Tällä foorumilla on tietoa saatavilla tosi paljon, kaikkia ei ehdi edes lukea. Muistan kuitenkin lukeneeni jonkin linkin sellaiseen sivustoon, jossa olisi enemmän myös negatiivisia kokemuksia, olen vain kadottanut osoitteen. Muistaisiko joku sen? Niin, kuvassa on koirani pentu viime keväältä, rotu on chihuahua.

Nimimerkki epävarma,oli kun olisin lukenut omia ajatuksiani sun kirjotus!mäkin mietin hyviä ja huonoja puolia ja oon tottunu niin hyvään kun pahaan oloon syömään ja juomaan..pitsaa ja mieleellään bissellä huuhdottuna alas,ja sen kyl huomaa musta kerrohan kokemuksia ja kuulumisia!ei mullakaan vaihtoehtoja oo jos haluun laihtua,silti pelottaa ja mietityttää ja toisaalta odottaa niin innolla..

Juuri kuulin leikkauksessa olleelta kuinka kaikki "ei mennyt niinkuin Strömsössä", entinen leikkaus vaikettanut -vuotoa esiintynyt, tulehdusta... pistää miettimään...

Anteeksi kun kysyn,,mutta en nyt tajunnut tai sit multa meni jotain ohi..eli mitä ninnuli tarkoitit tolla viestilläsi??

Sori mulla taipumus oikasta aina ja olettaa että muut tietää mitä meinaan...siis kuulin juuri että yhden leikkaus ei ollut onnistunut; tulehdusarvot nousi ja ilmeni että vuoto liimauskohdassa...laittoi vaan itseni miettimään jos joutuu samaan "rääkkiin" gastrokin oli niin kova koettelemus.

Ok kiitti oikaisusta
Tiedätkö missä kunnossa tämä ihminen nyt on?

Gastrossa koitettu useammin liimata vuoto kohtaa -sairaala reissu hiukka venähti. Mutta on kuulemma vanha leikkaus joka vaikuttanut... joten -häntä pystyyn vaikka hakaneulalla- mulle tuli leikkausaika 2.2.11