Ihon palautuminen laihtumisen aikana, voiko sitä avittaa?

Nyt kun -13kg on lähtenyt, niin alkaa jo huomata merkkejä ihon roikkumisesta.
Onko tähän jotain kikka-kolmosia jolla roikkumista saisi vähennettyä?
Varsinkin maha ja reidet...yöäk!

Mietin, että auttaisiko jonkinlaisen hierontalaitteen hankinta? Siis sellainen millä hartioita hierotaan.
Auttaisiko joku kiinteyttävä voide vai onko ne ihan huuhaata?

Mikähän olisi sellainen liikunta jota kohta kannattaisi harrastaa, siis tämän laihtumisen ajan ja ehkä sen jälkeenkin?
Yleensä en tykkää esim. jumppaamisesta, mutta jos sillä saa kehon muotoja palautettua, niin sekin käy

Kaikki vinkit kauniimman kehon saamiseksi tulisi tarpeen

Sansse ja sama ruåttiks? Samoja mietteitä itelläkin ja hyvät neuvot olisi kultaakin kalliimmat!

Osta vaikka 2 kilon painot käsille ja sit kävelyä vaan näin alussa...
Vatsaan nyt en oikeen osaa mitään neuvoa ku ei noita vatsalihaksia saa vielä kauheesti käyttää...

mä en itse usko hierontalaitteisiin enkä niihin kaiken maailman rasvoihin

ite ajattelin ruveta harrastamaan jumppaa,tanssia, kävelyä, pöyräilyä, juoksua ja uintia, golfia, laskettelua ja hiihtoa haluan pitää mahdollisimman monipuolisena ja tietty sit kattoo mikä sopii parhaiten niin sitte sitä

Tsemppiä!

Mulle tulee mieleen vain liikunta, rasvaus ja aika jotka voivat nyt auttaa. Itsellä ainakin käy niin, että ensin paino tippuu ja sitten ei tipu vaan iho kiinteytyy.

Kyllahan se liikunta ja rasvaus auttaa jonkin verran, varsinkin jos on viela nuori. Mulla ei kylla auta kuin kirurgi. Sita nahkaa roikkuu ihan liikaa ja ma olen jo varsin kypsan ikainen (just kohta 58).
Tyrannorauruksen kanssa oon huomannut samoja asioita, ensin putoaa paino ja sitten se pysahtyy, mutta kroppa muuttuu koko ajan kuitenkin, vaatteet loystyy. Lihasta kasvaa rasvan tilalle kuntosalilla, mulla on jo aikamoiset muskelit. Se on aika hullua kun ennen ei ollu kuin rasvaa, ero on niin valtava.

Liikunta auttaa, mutta jos yli 50 v niin roikkoja tuskin voi estää. Selluliittivoiteet ym. huuhaata. vesijuoksu- ja -jumppa, suosittelen. Mikäli ylim. rahaa,niin onhan niitä smart lipo ym. hoitoja....t.sn

Oon reilu viikon päästä 41 v. ja painoa on vuodessa lähtenyt 34 kg. Ei paljoa roiku vielä mistään. Tietty tissit on tyhjemmät ja ne pitää hilata kunnon rintsikoilla oikeaan paikkaan. Edes käsivarret ei oo pahat, siis mielestäni paremmat kuin lihavimmillani.

Liikuntaa en harrasta lainkaan, mitä nyt pakollisia lumitöitä ja satunnaisia kävelyjä ja uimahallikäyntejä ja kesän purjehdusta. Mut siis ei mitään kiinteyttävää liikuntaa.

Vatsanahka on hyllyvää jos sitä heiluttelee, siinä sitä ylimääräistä nahkaa on, mutta esim. nivusista ja tissien alta tilanne on paljon parempi kuin lihavana.

Olen siis yllättynyt kuinka hyvin iho on palautunut. Jos tätä rataa menee, en tarvi mitään apuja tähän ongelmaan. Mutta en siis tietty odottanutkaan mitään parikymppisen ihoa, millään keinolla.

Olet onnekas jos roikkoja ei ole tullut! Riippuu varmaan ihosta ja kollageenin määrästä. Vaikka itselläni on suht. hoikat reidet (muuhun kroppaan verrattuna), niin iän mukana (50) on tullut inhaa kröpyläistä selluliittimuhkuraa sisäreisiin, vaikka liikun lähes päivittäin. Mitenkäs teillä kaksoisleuka on muuttunut? Kellään ei kuvissa näy ainakaan pahoja helttoja. Pelkään että kalkkunanheltta on tulossa kun kaksoisleuka tyhjenee...

Mulla kaksoisleuka suli pois ja yllätyksekseni nahkakin katosi jonnekkin. Roikkoja on, mutta aika lievät ottaen huomioon 50kg pudotuksen. Käsivarret on ihan ok eikä tarvitse välttämättä veistä. Mahakin kuroutuu ja reiden sisäosat. Rinnat on tyhjät säkit, mutta rintsareilla saa niistä kurottua jopa ihan miesten pään kääntävän pakkauksen, joten oma turhamaisuus korkeintaan olisi syy leikkaukselle ainakin tällä hetkellä.

Liikunnan myötä on pehmeät muodot kadonneet ja olen jopa luiseva paikoitellen. Myös lihakset kasvaneet ja mies jaksaa ihmetellä miten "kova" ja pieni olen syliin otettaessa. Olkapäiden omat toppaukset ovat historiaa ja luut näkyy selvästi ja tuntuu monin paikoin. Jee sanon minä!

Sehän riippu lähteneestä painosta minkälaiset roikot tulevat jos lähtee niinkuin mulla 130kg niin tuskin voi millään estää noita roikkoja mutta mitä ne haittaa näin olen ajatellut sillä ei ne tapa mutta 130kg läskiä kyllä tappaa tai ainaskin minut olisi tappanut ja minä en ainakaan omiani enkä yhteiskunnan varoja tuhlaa noitten leikkelyyn vaan pidän muistona ajalta jollaista en itselleni enää toivo ja ne kyllä muistuttavat kun se päivä tulee kun rupeaa taas lihomaan ja se tulee kaikille kun elimistö tottuu tähän leikeltyyn suolistoon, tiedän tapauksen joka leikkauksen avulla pudotti painoaan 50kg ja nyt saanut painoaan takaisin 60kg.

ritu: minäkin kuulin vastaavasta tapauksesta eilen. Oli alkolla lihottanut itsensä takaisin, eli oli käynyt juuri niinkuin manailit jossain muussa ketjussa eli entisestä ruokaholistista tuli alkoholisti ja krapularuokana toimii sitten entiseen malliin pizza taikka muu pikaruoka...

Sukulaiseni leikattiin viitisen vuotta sitten (GBP) ja hän kanssa laihtui 40-50 kg, mutta korkojen kera otti takaisin parissa vuodessa kaljan lipityksen ansiosta. Sitä, kun lipitti päivät pitkät, niin ei siinä paljoa ruokaa tartte napaansa enää laittaa ja kilot senkus karttuvat.

Mitäs minä puhuin viinan kiroista toisessa ketjussa mutta moni kirjoittaja tyrmäsi että mehän ollaan aikuisia immeisiä ja ei meitä viina kaada

Ja mun mielipiteeni on se että se on kyllä ihan omaa tyhmyyttään jos alkolla menee ittensä takas lihottamaan

Niinhän se onkin ihan omaa tyhmyyttä, mutta ymmärrän kyllä ritunkin pointin tässä varsin hyvin ja eihän ritu sitä edes kiistä etteikö se olisi omaa tyhmyyttä. Joillekin vaan on ilmeisen kova pala se ettei voi enää syödä jokaiseen murheeseen taikka iloon tms. vaan se pitää sitten korvata jollain ja jotkut sitten tarttuvat pulloon.

Omalla kohdallani en usko käyvän näin, kun en ole koskaan edes kännissä ollut Luulen, että mulle tulee jonkin sortin liikunta-addiktio, niin kävi viimeksi kun laihduin enemmän. Sitten hajosi polvi ja siitä alkoikin sitten kilojen kertyminen oikein urakalla, mutta polvi on nyt parantunut itsekseen ajan kanssa, joten liikkuminen on taas mahdollista ja leikkauskin on kolmen päivän päästä

Ei se kaljalla itsensä turvottaminen ole sen tyhmempää kuin ruualla turvottaminen. Molemmat vaihtoehdot ovat yhtä "tyhmiä". Silti olemme kaikki tällä palstalla... Kalja ja ruoka on itse asiassa täysin sama ongelma, mutta sitä "lääkitään" vain eri aineilla.

Mulla ei aikoinaan ollut mitään ymmärrystä alkoholisteja kohtaan. Se asia on muuttunut sitä myötä mitä enempi on alkanut ymmärtää omia ongelmia.

Ne omat jutskat kannattaa käsitellä ENNEN leikkausta. Silloin on parhaimmat ennusteet. Valitettavan moni ei vaan halua/jaksa käydä se tie itsensä kanssa koska se on liian kipeä asia käsiteltäväksi. On helpompaa vaan viheltää eteenpäin ja kusettaa itsensä että mitään ongelmaa ei ole. Itse jouduin tilanteeseen ettei enää ollut muuta tietä ulos kuin ongelmien käsittely. Tuli nimittäin seinä vastaan, ja se toinen vaihtoehto ei ollut paikka auringon alla.

Olen täysin samaa mieltä kimbyn kanssa..huumeet,alkohooli,tupakka ja ruoka kaikki ovat oman alansa riippuvuuksia.

Nin minä ainaskin olen ollut tyhmä ja olen edelleen kun olen itseni niihin painoihin lihottanut kuin mitä painoin suurimmillani 31.12.2007 josta minun projektini alkoi leikkaus siitä 1v10kk ja nyt kolmevuotta myöhemmin -130kg, toivottavasti enää en olisi niin tyhmä ainakaan omaa terveyttäni kohti vaan osaisin suhtautua ruokaan ja viinaan oikein mutta senhän aika näyttää ja lopullisen vastauksen tietää vasta sitteen kun arkunkansi viimmeisen kerran suljetaan sitten joskus.

Hei vaan!
No on se sitten uskottava, koska Poutapilvi kertoi, että joku oli juonut itsensä takaisin lihavaksi! Paljonkohan heitä on prosentuaalisesti? Silti vieläkin uskon, että he ovat vielä poikkeuksia.

Olen Kimbyn kanssa täydellisen samaa mieltä. Olen tässä elokuussa alkaneen projektini aikana yrittänyt pureutua tähän painoasiaan syvällisemmin kuin vain toteamalla että painoa pitäis vissiin pudottaa. Koko syksyn olen ruokailutottumusten muutoksen rinnalla käynyt terapiassa ja yrittänyt käydä läpi sitä, miksi tässä tilanteessa nyt oikeastaan ollaan. Ennen tätä syksyä en ole oikeastaan kenellekään ääneen puhunut rehellisesti painooni liittyvistä asioista saati siitä miltä minusta on oikeasti tuntunut. On ollut tavattoman vapauttavaa että viimein olen alkanut käsittelemään kaikkia niitä lukkoja, jotka osaltaan ovat vaikuttaneet painon nousuun. Tällä viikolla alkaa projektissa taas uusi vaihe, eli Peijaksen "Läskikurssi". Oikeasti odotan sitäkin kokemusta ihan innolla!;-)

Elämä edessä: Ei ne ole poikkeuksia. Jenkeissä se alkoholisuituneiden määrä laihdutusleikkauksen jälkeen on muistaakseni yli 15%. Jos nyt muistan oikein niin se käy ilmi jostain Connie Stapletonin jututista. Hän jenkki-psykiatri erikoistunut nimenoamaan laihdutusleikkaushoitoon pääkopan osalta. Löytyy Googlesta ja Youtubesta vaikka kuinka paljon juttua jos vaan Lontoo sujuu. Ja tuo prosentti on sitä suurempi mitä vähemmän ihmiset käsittelee asiaa etukäteen. Jenkeissähän ei käytännössä ole mitään julkista terveydenhuoltoa vaan saat laihdutusleikkauksen kun lyöt pätäkkää tiskiin eikä siinä edellytetä mitään. Kun julkinen tie on paljon pidempi tulee tuota joidenkin osalta pakostakin fundeerattua vähän pidemmälle.

Anteeksi tyhmä kysymykseni mutta...liittyykö toi alkoholisoituminen jotenkin tähän leikkaukseen?eli onko jotenkin vaarana että alkoholisoituu leikkauksen jälkeen?ja jos näin on niin miksi tai miten tämä leikkaus vaikuttaa siihen??

Kun ei enää pysty "lääkitsemään" itseään syömällä, niin juomalla se onnistuu pikkumasusta huolimatta. Siis pääkopasta toi on kiinni. Ei siihen mitään fyysisiä syitä ole. Ja sillä ei ole mitään merkitystä vaikka se viinapullo olisi ollut kiinni entisessä elämässä.

Ok kiitos vastauksestasi Nyt ei voi sit muuta kuin toivoo ettei omalle kohdalle käy noin hullusti
Nyt ainakin tuntuuu että *minähän en ala juomaan,ja jos juomalla homma hoituu helpommin niin juoma saa olla sitten vettä*

Hei Kimby ja kiitos tiedoista!
Älyttömän hyvä asia, että tuli esille tämäkin!!! On ollut sellainen aihealue tähän asti, että tuli minulle täytenä yllätyksenä. Olen kiitollinen tästä odotusajasta, kerkiää pääkoppa jäsennellä asiaa itselleen.