n.2kk sleevestä

Taas on aika hurahtanut siivillä, eikä ole tullut käytyä palstalla. Kirjoittelen hieman kuulumisiani.

Eli sleeve leikkauksestani on nyt muutaman päivän yli 2kk. Leikkaus itsessään meni aikanaan hyvin ja kivuiltakin selvisin särkylääkkeiden ansiosta. Paino on lähtenyt mukavasti laskuun, nyt siis n. - 18kg takana leikkauksen jälkeistä pudotusta. Tosin ei se ihan niin helpolla ole lähtenyt kuin kuvittelin ja toivoin.

Taistelen yhä mielitekojen kanssa. Ne eivät ole kadonneet mihinkään, saatika jääneet leikkauspöydälle. Mieli tekee yhtä lailla suklaata, sipsejä, roskaruokaa... Ja ruoka on mielessä usein, todella usein. Määrät tietysti ovat pienentyneet, en pysty syömään sitä samaa valtavaa annoskokoa kuin ennen (luojan kiitos!!). MUTTA pystyn syömään aivan yhtä usein kuin ennenkin. Taistelen siis päivittäin etten koko ajan ole syömässä. Täysiolo kuin kestää vain hetken ja taas voi syödä.

Tiedän ja olen huomannut varsin hyvin, ettei läskit itsestään tipu. Mutta on tämä elämänmuutosremontti rankka. Kotiäitinä ruoka on lähellä kokoajan... Taistelu jatkukoon ja kiloille kyytiä! Toivon vain, että vielä joskus pääsen irti jatkuvasta syömisestä, tapahan sekin vain on.

Liikuntaa harrastan jossain muodossa päivittäin. Kaks kertaa viikossa tunnin jumppa ja muina päivinä tunnin reipas kävelylenkki.

Olisi hienoa kuulla miten teillä muilla sleeveleikatuilla sujuu. Paljonko on tippunut, miten ja missä ajassa?

Upeasti sulla on paino pudonnut! Mulla on tahti ollut n. 1kg/vk nyt 5,5 kk ajan. Kohta 6kk tulokset... tahti hidastunut koko ajan hieman, mutta edelleen menee 800-900g/vk.

Uskomaton pudotus sulla Bigmama! Onnea!

Hei!
Mielettömiä pudotuksia teillä kaikilla. Mulla on reilu 1 kk leikkauksesta ja 6 kg mennyt. Nyt on paino ollut samassa jo pari kolme viikkoa, joten tunnen itseni ihan luuseriksi. Ei kyllä tarvitsisi tuntea, sillä jos keskimäärin menee kilo viikossa, niin sehän on tosi hyvä vauhti. Sain kyllä palautetta jälkitarkastuksessa ravitsemusterapeutilta, että syön liian vähän, etenkin proteiinia. Nyt olen ryhdistäytynyt ja pidän huolta etenkin proteiinin määrästä. Toivotaan, että paino lähtee taas iloisesti laskuun. Tsemppiä kaikille!

Mulla ollut myös muutama jumi viikko jo, sitten sitä on edeltänyt tai seurannut hyvä viikko. Aika vaihtelevasti 0-4kg viikkopudotuksilla mennään. Toi proteiini on itsellänikin pikkasen ongelmallinen juttu. Alussa join uskollisesti proteiinilitkua (kaakaon makuista, kun ne muut maistuu niiiin pahalle). Nyt en ole enää juonut lainkaan, pitäs varmaan. Täytyy lueskelle jostain mitä haittavaikutuksia on jos ei saa proteiinia tarpeeksi, niin ehkä sitten tulisi sitä paremmin käytettyä...

Mulla on tarkastus torstaina. Seuraavista ei ole ollut mitään puhetta, että onko sellaisia edesyksityisellä puolella. Täytyykin kysellä jos vois mennä esim puolen vuoden kohdalla labroihin julkiselle.

Vaikka 18kg on lähtenyt, tunnen itseni yhä 130kg ryhävalaaksi. Välillä mietityttääkin kannattaako tämä jatkuva taistelu kun en itse peilistä näe kilojen vähentyneen. Mutta eiköhän tämä tästä :)

Hienoja pudotuksia teillä ! Onnittelut! Itselläni reilut 2 vuotta sleevestä ja 85 kiloa pudonnut.
Ja nyt yritän pysytellä tässä painossa. Mielitekoja on edelleen, ne palasivat melko pian leikkauksen jälkeen. Paino ei pudonnut mitenkään kauhean tasaisesti, eli ei kannata huolestua jumittamisista. Ajatelkaa aina jos olo tuntuu "läskiltä", miltä tuntuisi jos jo pudottamanne kilot laitettaisi takaisin ! Kehukaa ja arvostakaa itseänne, palkitkaa uusilla vaatteilla ja millä ikinä keksittekin. Olemme kaikki tehneet ison ratkaisun ja olemme urheita tyyppejä! Jokainen pudonnut kilo on ilo..oho tulipa melkein runo :) Mutta vakavasti puhuen kyllä mieli tulee paljon perässä tämän laihtumisen suhteen.Multakin on semmoinen määrä laardia hävinnyt ja silti vieläkin tunnen välillä tarvetta vetäytyä taustalle, piiloutua väljiin vaatteisiin jne. Antakaa itsellenne aikaa ja puhukaa vapaasti kielteisistäkin asioistaja tunteista, vaikka tällä foorumilla. Keho käy läpi aikamoisen rääkin ja shokin kun paino putoaa hurjasti lyhyessä ajassa.Ja kyllä mielikin myllertää monta kertaa. Mutta pikkuhiljaa asiat loksahtavat paikoilleen,uskokaa pois. Tsemppiä meille kaikille :)

Hei Belly,

Ihanasti kirjoitettu! Tuli tosi hyvä mieli! On totta että me ollaan hyviä ja erityisesti rohkeita kun tälläiseen ollaan ryhdytty. : )

Kiitos Belly ihanasta kannustuksesta ja omista kokemuksistasi. Pitää toidellakin olla itselleen armollinen ja ajatella, sitä mitä on saavutettu. Totta on, että mieli ei aina pysy mukana muutoksessa. Niin ja jos ennen leikkausta söi kaikki tunteensa tainnoksiin, niin nyt siihen ei ole mahdollisuutta, vaan pitää käsitellä ne negatiivisetkin tunteet. Tämä vertaistuki on aivan mahtavaa tässä matkalla kevyempään elämään. Kiitos teille :)

Kiitos Belly ihanasta ja kannustavasta vastauksestasi! Matami -xxl, taistelen vieläkin tuon tunnesyömisen kanssa. Se(kään) ei valitettavasti ole kadonnut mennekään.

Itselleni nuo mielihalujen jääminen oli aika iso isku vasten kasvoja, kun vielä leikkaus aamunakin sanottiin että ajattele kun kohta ei ole nälkä eikä tee mieli herkkuja ym. Ehkä joillakin se menee noin, mutta ei minulla.

Mulle joku sanoi joskus, siis ihminen joka oli laihtunut hirvittäviä kilomääriä. Hän kertoi myös kärsivänsä tuosta ettei "nähnyt" itseään laihtuneena vaan samanlaisena pläskinä kuin aloittaessa. Kumppaninsa oli pakannut kiviä tms hälle reppuun ja nostanut selkään, oli ajatus kirkastunut tällä ihmisellä ja tajunnut kuinka paljon pienempi hän oikein olikaan.

Mä olen ymmärtänyt että kun sleeve ei vaikuta hormonitoimintaan, kuten GBP(ruoka ei mene pohjukkaissuolen kautta enää), että sillä ei myöskään olisi vaikutusta mielitekoihin?

Kyllä me GBP-leikatutkin taistelemme tapojen ja tottumusten kanssa, niistä on vaikeampi päästä eroon.

juu hyvä ajatelma tuo jotta miettii niiden kilojen kanssa joita mennyt jotta miltä tuntuisi saada ne yhtäkkiä takaisin :(
varmasti aika lailla raskaaksi muuttuisi taas kulku joten onhan silloin jokainen kilo jonka taakseen jättää jo puoli voittoa
itsellä nyt kesästä n. -30 kg

Mä olin "onneksi" nuoruuteni laiha 52kg/170cm ja en ole tunnistanut itseäni valokuvista tämän ylipainon kanssa ennen kuin ihan viime vuosina. Peiliä olen vältellyt hyvin taitavasti kaikki nämä vuodet. Nyt olen tehnyt tuttavuutta uudelleen peilin kanssa ja kieltämättä se "pelastusrengas" joka mahan ja takamuksen ympärille on kertynyt on järkytys. Onneksi sekin pikkuhiljaa sulaa, mutta selkeästi on isompi kuin muu kroppa.

Jumia oli etenkin alussa, kun ruokamäärät olivat aika pieniä ja makeaa tuli syötyä. Nyt taas oli huima 3kg pudotus 2 viikossa. Eli kovin vaihtelevaa tämä on. Mutta enpä olisi uskonut, että alle 6kk olen 89kg (alk.per. toive oli laihtua 90kg).

Hienoja lukuja teillä kaikilla!

Olin tänään sitten jälkitarkastuksessa. Oli kyllä niiiin turha! Koko homma oli ohi vajaassa 10minuutissa. Mitään ei tehty, katsottu tai muutakaan. Kysyi vain; mitä kuuluu ja onko ollut ongelmia. Niin ja onko haavat parantuneet. Siinä sitten todella monipuolisesti vastasin; hyvää, ei ja joo. Lasku käteen ja ulos ovesta. Rahastuksen makua, höh.