Humppakahva esittäytyy

Kirjoittelinkin tänne jo, mutta nyt pientä esittelyä vielä itsestäni.

Olen siis Päijät-Hämeen alueella asuva yli kolmekymppinen lapseton nainen. Painoindeksi 39,2 (pituus 154cm) ja kakkostyypin diabetes harteilla.
D-hoitaja ehdotti leikkausta ja monien ihmettelyjen jälkeen olen nyt siinä vaiheessa, että ikävä tähystys on jo melkein unohdettu ja kirurgin juttusilla olen käynyt. Näyttäisi kovasti siltä, että pääsen leikkaukseen.

Nyt jännitys on kova ja pessimismiin taipuvana ihmisenä mieleen kirurgin käynnistä jäi kaivertamaan se prosentti, jotka ei selviä leikkauksesta hengissä.
Minun ensimmäinen nukutukseni, leikkaukseni ja sairaalassa käyntini olisi. Mutta eiköhän tämä tästä kun alkujärkytyksen jälkeen alan taas ymmärtämään vain ne miljoonat positiiviset asiat, jotka leikkaukseen lähtöön alunperinkin kannustivat.

Kiva oli löytää tämä palsta ja lukea muiden samassa tilanteessa olevien juttuja. Omasta mahdollisesta leikkauksesta en ole kertonut kuin miehelleni, hävettää liikaa oma lihavuus ja tämä kovasti kritisoitu yhteiskunnan rahojen tuhlaus.

Tervetuloa palstalle. : )

Eikö helpottaisi kuitenkin jos kertoisit hyvissä ajoin puolisollesi, läheisten tuki on tällä matkalla tosi tärkeää :)

Ja tuohon kritisointiin olen itse ainakin suhtautunut sillä lailla että katson oikeudekseni käyttää yhteiskunnan varoja, olenhan kuitenkin tehnyt suht pitkän työ uran ja näin ollen maksanut pitkän pennin vero markkoja ja euroja.

Ja Tervetuloa...

Anette, Humppakahva kirjoitti, että hän ei ole kertonut muuta kuin miehelleen aikeistaan, joten mies kyllä tietää :).
Tervetuloa munkin puolesta palstalle Humppakahva, täällä meitä on paljon naisia ja miehiä jos vaikka minkälaisten "kahvojen" kanssa :).

Kyllähän minuakin omalla tavallaan tää lihavuus hävettää, lihavuus ei todellakaan ole mikään meriitti nyky-yhteiskunnassa, kyllä lähes kaikki mitä lihavista ihmisistä kerrotaan, keskustellaan ja kirjoitellaan, on negatiivista.

Siitä en kuitenkaan suostu kantamaan huonoa omaatuntoa (enää - kun olen tehnyt asian itselleni selväksi), että pyrin leikkaukseen julkisin verovaroin. Minä olen myös osa sitä "maksavaa yhteiskuntaa", olen tehnyt koko aikuisikäni töitä vuodesta 1983, päivääkään en ole ollut edes työttömänä ja olen aina maksanut myös veroni.

Tähän ikään (45 v.) mennessä en ole "tuhlannut" niitä yhteiskunnan varoja, vaan päinvastoin rahoittanut muiden "tuhlaamista", jos näitä termejä halutaan käyttää. Tätä asiaa on aivan turha pohtia, voishan sitä sanoa yhdelle jos toisellekin, että hoitaisit itseäsi paremmin, esim. "pese ja hoida hampaasi niin hyvin, ettei sun tarvitsisi ikinä mennä kunnalliseen hammashoitoon"...tai "mitäs tupakoit, maksa itse oma ohitusleikkauksesi, aivoinfarktin hoito tai syöpäleikkaukset" jne. Näitä riittää kyllä.

Loppujen lopuksi aika harva ihminen on mikään heristelemään sormiaan meille lihaville, kuka elää elämänsä mitenkin, harva kuitenkin täysin "puhtailla papereilla" täältä läpi elämän selviää.

Ymmärrän kyllä hyvin tuon pointin, jos ei halua kertoa leikkauksesta muuta kuin aivan läheisilleen, niin ilkeästi monet ihmiset tosiaan kommentoivat tätä asiaa. Mä olen kuitenkin asettanut itseni niiden typerien kommenttien yläpuolelle ja ajattelen, että ne ihmiset puhuvat vastoin parempaa tietoa ja kokemusta siitä, mitä on olla sairaalloisen lihava ihminen. Sitä en ole päättänyt vielä, miten laajasti itse tulen kertomaan tästä mahdollisesta leikkauksestani, tällä hetkellä suunnitelmistani tietää aviomies, siskoni ja pari hyvää ystävää sekä tietysti tämän palstan kautta tutustumani ihanat ihmiset :).

Heh, viekö tää eneily lukutaidonkin... :) Kiitti Bulla65 korjauksesta.

Anette, kyllä se eneily saa varmaan vähän koko ihmisen "sekaisin", on se vaan niin hurjaa puuhaa. Itse kokeilin eneilyä viime viikolla ihan vapaaehtoisesti (minäkö hullu?) viiden päivän ajan ja se sujui yllättävän hyvin, ehkä sen vuoksi kun olen näköjään muista poikkeava luonnonoikku, sillä minusta ne pussit eivät olleet pahoja :))), hyvin meni alas kaikki mitä söin.

Paljon pahempaa oli mieliteot, olis niiiin tehnyt mieli kaikenlaista hyvää ja vähemmän hyvääkin. Nyt olen vain "osaenellä" eli korvaan 1-2 päivän aterioista pusseilla. Huono puoli tuon eneilyn aikana oli mulla väsymys ja se, että uidessa ja vesijuostessa ruumiinlämpö laski selvästi alemmas mitä normaalisti ja en millään voinut olla vedessä 45 min. kauempaa, niin kylmä siellä altaassa tuli.

Oi tätä onnea! Nyt on leikkausaika jo lähes lukkoon lyöty; joko 30.11., 1.12. tai 9.12. Eli eneily alkoi tänään :)

Voi jehna, ONNITTELUT ! ! !

Kiitos :)
Tuntuu että aika on mennyt tosi nopeasti, melkein liian nopeasti. Ensin diabeteshoitaja ehdotti leikkausta ja humpsis, nyt pudotetaan painoa leikkausta varten. Voi kunpa leikkauksen aikakin menisi nopeasti ja pääsisin siihen hetkeen kun paino alkaa tippumaan.

Minulla yhtenä kannusteena on hevoseni, jonka selkään olen ihan liian painava..mutta kun paino tippuu tästä parikymmentä kiloa, niin pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni ratsastamaan sillä. Se motivoi hurjasti ja se ajatus, että kehtaan vielä joskus katsoa peiliin.

Kun nyt tämän haastavan ene-vaiheen selvitän, niin suunta ei voi olla kuin ylöspäin!

Siitä se lähtee. Hieno juttu!

Vautsi. Toivottavasti minullekin sisätautilääkäri on maanantaina suopea. Haluan painoa pois, tyttäreni toivoo omaa hevosta ja voisinhan minäkin sitten kokeilla sitä. Viimeisistä ratsastuksista on 30 vee.
Olen kokeillut näitä pussijuttuja. Noit makeet meni hyvin lukuunottamatta päärynää. Suolaiset jäi ottamatta. Nämä vei makean/kirkkihimon samalla.
Vettä vain pitää juoda paljon.

Sateenkaarenpäässä: rohkeasti vaan hevosen selkään, jos sellaiseen mahdollisuus tulee!

Jotta ei haasteet loppuisi kesken...huomenna on eneilyllä kohtalon hetket, kun meillä on juhlat. Vieraita on tulossa ja pöydässä itse tekemääni täytekakkua ja muita herkkuja. Ja yksi vieraista on tuomassa ihanaa kermaista kanakeittoa ja toinen maailman parasta voileipäkakkua. Huh, nyt tarvitsee kaiken itsehillinnän! Varsinkin kun huomenna on kolmas päivä eneä ja makeanhimo sekä nälkä huipussaan..

Kyllä sä siitä selviin! Ja jos kävis niin, ettei selviis, niin elämä jatkuu silti! =) Ja eneily jatkuu silti. Helpota oloasi juomalla jotain kevyitä juomia, limuja, mehuja..rouskimalla salaattia.. Mikä helpottaa =)

Paljon tsemppiä!

Tervetuloa mukaan! Tsemppiä illan kemuihin:) Kyllä se siitä lujalla tahdolla ja, jos mahdottomaksi ruuanhimo yltää, niin ei sekään maailmaa kada. Mulle helpotti alussa aina se tieto, että ketoosin saavuttamiseen menee useita päiviä eikä tehnyt mieli rikkoa sitä vain hetkellisen syöpöttelyn takia joka ei muuten koskaan maistunut niin ihanalta kuin kuvittelin mielessäni vaan usein oli pettymys. Ja mikä syyllisyyden tunto sitä seurasi.

Itse en ole kertonut leikkauksesta muille kuin perheenjäsenilleni ja muille ihmettelijöille olen kertonut olleeni enellä (enen aikaan sanoin sen ihan suoraan kaikkille) ja sitten vaan vähentäneeni ruokailua, seuraavani mitä suuhuni laitan sekä liikkuvani enemmän. Ja sehän pitää paikkansa=D

Huh, juhlat takana ja selvisin kaikista haasteista. Ainoastaan kanakeittoa otin vajaan kauhallisen, kun en halunnut alkaa selittelemään miksen olisi ottanut sitä muiden kanssa. Mutta oli onneksi veteen tehty ja kasvispitoinen, ainoastaan riisiä oli vähän mukana ja kaivelin ne vaivihkaa syrjään =)
Sydän verta valuen katsoi kun muut söivät voileipäkakkua, mandariinikakkua ja lakka-mokkakakkua.

Kun tein mandariinikakun täytettä, niin pyysin miestäni maistamaan, että onko se täyte hyvää vai tarvitseeko lisätä esim. sokeria.
Hän alkoi heti maistamisen jälkeen hehkuttamaan, että ihan tajuttoman hyvän makuista, ihanaa jne.
Katselin siinä sitten, että vai niin.. niin mieheni korjasi, että "joo yök, maistui ihan koirankakalta" =D

Mulla myös humppakahva oli motivaattorina 2 omaa iki-ihanaa hevosta, joilla haluan palavasti päästä ratsastamaan!! Nyt odotellan enää toipumisen loppumista, ja sit ei kukaan eikä mikään voi estää enää minua!! =)

Huoh tätä ihmeellistä painoani.

Torstaina oli punnitus ja ene alkoi.
Perjantai -1,3kg
Lauantai -0,3kg
Sunnuntai -1,2kg
Maanantai -1,1kg
Tiistai +1,8kg!

Eli vatsalaukun sisällön tyhjeneminen pudotti painoa nopeasti, mutta mistä se keksi eilisen aikana ton 1,8 kilon noston kun ruokavalio on pysynyt torstaista asti samana?

No voiton puolella vielä, mutta wtf...

Mites kierto, mulla nousee paino aina kun menkat tulossa....

Ei ole kyllä edes menkoilla selitettävissä. Mutta elämä on arvoituksia täynnä =)
Ehkä mä olen eilen juonut enemmän kun toissapäivänä (en mielestäni ole) tai ehkä maan vetovoima oli vaan aamulla kovempi juuri tuossa puntarin alapuolella.
Mielenkiinnolla odotan huomista aamupainoa, että hilaako se takaisin sinne lähtöpisteeseen pikkuhiljaa =D

Nyt mua rupesi pohdituttamaan taas.. =/

Ennen leikkausta pitäisi enellä saada n. viidessä viikossa painoa pudotettua vajaa 8kg. Tänään tuli viikko eneä täyteen ja paino on sitä yhtä (yllä mainittua) ihmehyppyä lukuunottamatta laskenut hyvin.
Mittaan siis joka aamu painon samaan aikaan ja syön saman määrän pussiruokaa joka päivä.

Tämän aamun mittauksen mukaan paino on nyt tippunut 5,7kg.
Eli enää 2 kiloa pudotettavaa ja aikaa on 4 viikkoa!

Käyköhän niin, että leikkaus jää minulta kuitenkin väliin vai nytkö se painonpudotus hidastuu?
Ikinä en ole ennen onnistunut painoa pudottamaan laihdutuskuurilla ja jos se on muutaman kilon pudonnut, niin nopeasti se sitten on takaisin tullut.

Olen ruvennut tässä viikkojen aikana pohtimaan, että mihin leikkausta enää tarvitaan jos tällä saan painon putoamaan. Diabeteksen kannalta haluaisin leikkauksen, mutta onkohan se ihan tyhmää lähteä näin pienen ylipainon takia veitsen alle?
Passittaako kirurgi minut kuitenkin kotiin laihduttamaan itsekseni loputkin läskimassat?

Olehan rauhassa enellä ja huomaat ettei se niin ruusuista ole:) Enellä pudotetut kilot tulee herkästi takaisin. Suurimmalla osalla tulee osa melkein samantein takaisin. En tiedä paljonko sulla on ylipainoa, joten kyllähän se siitäkin riippuu...

Ruusuista se ei ole ollut tämän viikonkaan aikana..kamala nälkä kokoajan, pelkkä nestelinja ei täytä mahaa =/

Painoa oli viimeviikon punnituksessa 94,7 ja nyt aamulla 89,0.

Ei sun BMI kyllä kovinkaan suuri ole moni ei leikkauksenkaan jälkeen pääse noihin lukemiin kannattaa harkita tarkkaan ottaako sitä riskiä ja ruuansulatus kanavan muutosta vai yrittää ihan luomuna tirtysti asiahan on ihan eri jos sulla on toi diabetes hyvin hankala niin silloin ennenkaikkea leikkaukseen.

Sehän tässä on kokoajan keväästä lähtien mietityttänyt, että onko hölmöä mennä leikkaukseen vai ei =/ Vähintään kerran tunnissa asia palaa mieleen; se jännitys että menee leikkaukseen ja se pelko ettei mene ja lihoo vielä enemmän.

Diabeteksen kannalta olen asiaa kokoajan ajatellut ja enemmän kuin mitään muuta haluaisin saada sen kuriin.
Sokerit on koko diabeteksen ajan heitelleet minne sattuu, piikittämiseen alan olla aika kypsä ja nyt kun enellä on päässyt piikeistä melkein eroon, niin ei sitä enää haluaisi palata menneeseen.
Diabetestahan se leikkaus ei välttämättä helpota, mutta kun on pieni mahdollisuus, että se voisi auttaa, niin...

Painoindeksi oli eneä aloittaessa 39,2 ja siksi diabeteshoitaja vinkkaili leikkauksesta. Eihän se kuulosta tietenkään paljolta, mutta tälläisellä muutenkin persjalkaisella se näyttää kamalalta! Vähän kun ne tavarataloissa joskus olleet ihmiset plussapallo-puvussa, mutta rumempi naama ja pallo on aito =)

Tuntuu etten oikein kuulu minnekään. Olen liian lihava jokapäiväiseen elämään ja nyt sitten liian laiha =/

Humppakahva mulla oli samoja mietteitä. Enellä paino putosi hienosti ja sain motivaatioita. Mietin, että turhaako tulee itseään silvottua ja mitä kaikkea sitä menettääkää leikkauksen myötä. Vielä leikkausaamuna olin useaan kertaan perumassa koko jutun. Pelko siitä, etten nytkään kuitenkaan itsekseni onnistuisi muuta kuin jojoilemaan, ystäväni ylistykset omasta leikkauksestaan sekä pienet alkavat polviongelmani (mulla ei diabetestä) saivat sitten leikkaukseen. Ja olen enemmän kuin tyytyväinen! En voi muuta kuin suositella! Toki joillekkin leikkauksen myötä tulee komplikaatioita, allergioita yms., mutta kelleppä ylipainoiselle ei tulisi ongelmia enemmin tai myöhemmin yhdeltä sun toiselta taholta!

Tsemppiä matkaan, kyllä se kannattaa:)