Pientä ilonaihetta :)

Heips!

Koin taas sellaisen pienen ilonaiheen, mitä normaalikokoinen ihminen ei osaa edes ajatella:

Meillä täytyy käyttää töissä valkoisia työasuja ja tähän asti mulle on jouduttu teetättämään aina erikseen vaatteet, koska näin isoja kokoja ei ole löytynyt vaatetoimittajan valikoimista. Tänään meillä oli uusien työvaatteiden sovituspäivä ja arvatkaas mitä! Mä mahduin ekaa kertaa vakiovaatteisiin, siis isompaan saatavissa olevaan kokoon 52, mutta kuitenkin! :D. Vaatekokoni on pienentynyt kaksi numeroa :).

Kyllä tuntuu hyvältä tässä asiassa, että saa olla yksi muiden joukossa, eikä tarvitse aina tehdä erikseen "numeroa" siitä, että "Bullalle sitten täytyykin teetättää vaatteet erikseen, ne tulee sitten jälkitoimituksena"... On se vaan metkaa ajatella, että sitä saattaa olla joskus ihan "normaali ihminen", ilman, että erottuu aina muista. "Normaaleille ihmisille" on niin normaalia olla normaali, etteivät he edes tajua, miten suuri asia meille isoille ihmisille on päästä joskus siihen samaan. Pitkä matkahan mulla siihen normaaliin vielä on, mutta alku tämäkin, pienin askelin päivä päivältä kohti normaalia elämää! Iloista päivää teille kaikille :).

Onnea upeasta saavutuksesta, ei tuo ole mikään pikkujuttu!

Ainakin saat osoitettua, että motivaatiosi on kohdallaan. Nauti jokaisesta menetetystä sentistä ja kilosta!

Olisit vaan laittanut otsikoksi Suurta ilonaihetta(=:
Tuo on ihana juttu,onnea!

Hienoa Bulla65!

Ymmärrän täysin ilonaiheesi ja on syytäkin iloita pienemmistä vaatteista. Minäkin lahjoitin jo suurimpia vaatteita kaverille ja niihin kokoihin (56-60) en aio enää ikinä palata. Nyt menee koot 52-54 päälle ja hyvä mieli siitä vaikka eihän ne vielä normaalin ihmisen kokoja olekaan.

Siitäpä tulikin mieleen, että voisin lähteä kirpparikierrokselle katselemaan löytyisikö mitään kivaa vaatetta tai jotain muuta...

Voi miten ihana kuulla. Onnea saavutuksestasi :) Hienosti menee paino alaspäin. Ymmärrän hyvin miltä tuntuu, kun saa vaatteet sieltä, mistä muutkin, eikä ole mikään erikoistapaus, jolle pitää erikseen teettää vaatteet. Upeaa syksyä ja tsemppiä jatkoon!

Hieno juttu!! Ja suuri ilon aihehan tuo on. Joskus olen miettinyt että näistä lihavuuteen liittyvista tuntemuksista voisi kirjoittaa kirjan. Siin mihin kaikkiin elämän asioihin ja tilanteisiin se vaikuttaa. Ja tietty niistä ilonaiheista joihin törmää kun saa painoa alas.

Ole kuule oikein ylpeä itsestäs!!

Ihanaa! Nauti siitä tunteesta, ja pikku hiljaa koko vain pienenee. Onnea Bulla! :)

Mahtavaa Bulla, onneksi olkoon!

Mä kans olen monesti miettiny, että usein joku kaveri kysyy mua mukaan shoppailemaan kaupungille. Niin musta tuntuu, ettei ne edes tajua ettei mulle löydy vaatteita jostain O.I.S.:n tai vastaavan mallistosta, vaikka miten haluaisin. Ja aina välillä joku kysyykin, että etkö aio sovittaa, jos katson jotain ihanaa paitaa vaikka. Mutta ei, en aio en, kun tuskin saisin päätä enempää siihen mahtumaan edes =D.

Mutta tälläinenkin on ehkä jossain vaiheessa historiaa omalla kohdallani, niin kuin toivottavasti kaikkien muidenkin meidän kohdalla :-)

Jokainen liian suuri vaate aiheuttaa ainakin minussa suurta mielihyvää, se eletty koko on kivaa!! Onnea Bulla ja lisää liian suuria vaatteita ja uusia pienempiä kaikille!

:) Sulla hyvän näköinen ja hieno koira avattaressa :) :) :).

Musta tuntuu että sekoan tähän vaatteiden ostamiseen jo nyt...esim,eilen ostin siniset farkut..tänään mustat...sain päälleni ihanan nahkatakin kokoa 48/50 : ) paita oli kokoa xl...ei enäää se 3xl ....mietin usein että miksiköhän tämä vaatteiden shoppailu sitten menee kun on leikattu ja paino lähteee nopeammin pois...miehelleni olenkin sanonut että kun kuntoudun työkykyiseksi niin mun pitää tehdä kahta työtä ja vielä kerjätä koti matkalla että saan osteltua vaatteita : )
(no ei oikeesti tota viimeistä vaihtoehtoa) : D

Ritu se on mun ikioma personal traineri Manta on nyt 2v3kk vanha, saan olla hälle niin paljosta kiitollinen. Tuolla meidät saa kiinni mentsissä ja lenkki poluilla.... =)