KUINKA YLEISIÄ??

En tiedä miksi mulle on nykyään tullut sellainen olo että näitä haittavaikutuksia on ihan kamalasti teillä leikatuilla?
Kuinka monella teistä jo leikatuista on esim...Rytmihäiriöitä?syömis vaikeutta?ripulia?närästystä?ym ym......nykyään kun luen näitä kirjoituksia niin jotenkin tuntuu että todella monella on em haitta vaikutuksia...Ja tärkein kysymys onkin KESTÄÄKÖ NUO LOPUTTOMIIN???Vai kuinka nopeasti ne loppuvat??

Tällä palstalla on tällä hetkellä mielestäni useita ihan vasta leikattuja ja muutaman ensimmäisen viikon aikana leikkauksesta kaikenlaiset yleisoireet ovat ihan tavallisia. Ja ihmiset tietysti erilaisia; toiset herkempiä kuin toiset... Erityisesti haluaisin korostaa kärsivällisyyttä tämän prosessin aikana. Kropalle pitää antaa aikaa rauhassa toipua. Kaikenlaisia pieni oireita ja kiputiloja tulee ja menee ja ne "kuuluu asiaan". Heti leikkauksen jälkeen sitä kuulostelee ja tutkii itseään suurennuslasin kanssa ja elämä pyörii syömisen ja ruuan ympärillä. Tämäkin on ohimenevää ja elämän pikku hiljaa normalisoituessa ei ehdi niin tarkasti enää syynätä itseään ja oireetkin "katoavat". Komplikaatiot ovat toki erikseen ja niihen tulee suhtautua vakavasti.

Moniin oireisiin on ihan järkeenkäypä ja looginen syy, jota kannattaa ensin miettiä ennen kuin hätääntyy liikaa. Kun suolisto järjestellään uusiksi (erityisesti GBP) ja vatsalaukku käytännössä poistetaan niin on ihan luonnollista, että aluksi on ripulia, syömisvaikeuksia, huonovointisuuttaa yms. Hyvä myös muistaa miten dramaattinen muutos ruokamäärissä meille tulee ja monille aivan toisenlaisia ruoka-aineita mitä ennen. Rytmihäiriöt voi monesti johtua esim. liian matalasta kalium-tasosta. Eli turhaan ei kehoteta olemaan tarkkana mm. ruuan laadun kanssa. Annetaan taas kropalle aikaa ensin parantua ja sitten myös totuttautua uuteen. Se vie aikansa; toisilla vähän pidempään kuin toisila. Ja hyvä muistaa; kaikilla ei näitä oireita edes tule. Kirurgini sanoin "suurimmaksi osaksi nämä leikkauksethan menevätkin hyvin". Olen itse ollut onnekas ja kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään, mutta kaikkeen oli tullut varauduttua Ü
Eikun positiivisin mielin kohti tulevaa ja mukaan vähän tahtoa ja isosti kärsivällisyyttä Ü

Juuri leikkauksen jälkeen on kaikenlaisia ongelmia, johtuen siitä, että elimistön anatomiaan on kajottu ja elimistöllä kestää oman aikansa tottua uuteen olomuotoonsa. Ensimmäiset kaksi kuukautta on hyvä rauhoittaa oman itsensä tutkimiseen, leikkauksen jäljiltä, siis kuunnella omaa kroppaansa tarkoin, mikä sopii, mikä aiheuttaa mitäkin vaivaa.
Suurin muutosten ja noiden "sivuvaikutusten" aika on juuri tuon noin kaksi kuukautta.
Jokaisen kroppa toimii eri tavoin, kuten eräs huippukirurgi sanoi tuossa jokin aika sitten, että joka ikinen ihminen on erilainen ja jokaisen elimistö reagoi eri tavoin, vaikka leikkaus olisi suoritettu samoin tavoin. Eli siis ikinä ei ole mitään sääntöä näiden leikkausten suhteen, mikä on oikea aika ja mikä ruoka sopii ja mikä ei. Eikä myöskään tiedetä, mitä vaivoja tulee kenellekin ja miten pitkään niistä joutuu kärsimään, mutta omasta kokemuksestani ja muilta kuulemaani soveltaen, voin sanoa, että pahin menee ohi tuon kahden kuukauden aikana, osalle jää huono olo aina ruokaillessa ja osalla on muita vaivoja, mutta kuitenkaan nuo vaivat enimmäkseen ovat sellaisia, joista ei haittaa jokapäiväisessä elämässä.

Mulla on nyt hieman yli 2,5 kk leikkausesta ja nyt vasta alkaa olo tasoittuun, mutta ei näistä mikään ole sellainen ollut etteikö näiden kanssa voi elää. Ja oireetkin muuttuu koko ajan lievemmiksi. Ainoa mikä on pysyvä muutos, luulen, on se ettei vatsa tunne enään mitään positiivisia tuntemuksia tai täyttä oloa. Ainoastaan kipuja jos on syönyt liikaa tai väärän sorttista, nekin on lieventyneet paljon. Ja nälän tuntemusta ei ole minulla.
Ottaa tämä kärsivällisyyttä kun oppii tuntemaan uuden vatsansa ja kuinka se reagoi.

Tigertyttö. Olisitpa tullut noihin tapaamisiin joita olen Turussa järjestellyt.
Siellä olisit ja saisit edelleen hyvää tietoa meiltä joilta leikkauksesta on jo aikaa. Itsellä 1v 1kk ja 3 pvää. (Aikaa on mennyt toisaalta vain vähän joissain näkökulmissa.)
Edelleenkin voin tulla tapaamaan ihan vain kahdestaan johonkin rauhalliseen paikkaan jos sitä haluat.

Kiitos paljon Tikrustiina : )
Mä olen vissiin sen verran ujo että en ole kehdannut osallistua tapaamisiin vaikka mieli olisikin tehnyt : (
Pitänee varmaan ottaa itseään niska pers otteella kiinni ja raahata itsensä paikalle : ) kunhan vaan seuraava tapaaminen tulee.

Musta taas on hyvä että ihmiset kertoo myös negatiivisista kokemuksista, tuntemuksista ja komplikaatioista täällä ihan rehellisesti.

Kun olin lääkärillä ( joka ei missään tapauksessa ollut miellyttävä kokemus) ja satuin mainitsemaan että olen täällä käynyt tutkiskelemassa, tokasi hän "ettei täällä kuitenkaan kukaan kerro negatiivisia asioita, tai komplikaatioista, ja sitten sitä luullaan että tää on pikku leikkaus vaan...." Korjasin toki hänen mielipidettään.... :( Vaikkei sekään varmaan ollut kovin hyvä juttu.

Eli pitäkää vaan meidät "ei leikatut" maantasalla, tämä ei kuitenkaan ole ihan pikku nakkikakkara.

Juuh varmalla on suuri muutos tulossa, ja en edes osaa käsittää sitä miten suuri .Tuon diabeteksen kanssa on ollut jo vuosia koko elämä yhtä ruoan ympärillä veivaamista eli se on mulle tuttua kaikki muu??? Onneksi täällä kaikki ihanat ihmiset jakaa omia kokemuksiaan ja pelko tulevasta pienenee kun näitä lukee, vaikkakin ruoka taitaa hallita elämää ihan täysin lopun elämän leikkauksen jälkeenkin... Ja siitä saa oireita kuten on nyt diabeteksenkin kanssa saanut, monet ruoat on jo nyt historiaa ehkä leikkuunjälkeen saa syödä keitettyjä rehuja ja vähän särvintä lisäksi??

Tuo on niin totta "Kissus nytkö jo". Teemme me diabeetikot sitten niin tai näin, menemme leikkaukseen tai emme, joudumme kuitenkin koko loppuelämän katsomaan tarkkaan, mitä suuhun laitamme. Mulla on vielä toistaiseksi "vain" tablettilääkitys, suurin mahdollinen annos ja tiedän, jos en tästä laihdu ja paljon, niin insuliini on sitten munkin tulevaisuutta ennemmin tai myöhemmin, joten vielä tarkemmaksi menee syömisten vahtaaminen. Ja eikös insuliinillakin ole vielä lihottava vaikutus, joten sen käyttö ei tule helpottamaan yhtään tätä painonhallintaa.

Tosiaan monesta itselleen mieluistasta ruokalajista on jo joutunut luopumaan tän diabeteksen myötä ja joutunut opettelemaan syömään sellaisiakin ruokia, jotka eivät ole niin kovin hyvin maistuneet, esim. kasviksia ja vihanneksia, joten tuttua puuhaa sinänsä.

Kyllä me leikkauksen jälkeen saadaan syödä paljon muutakin kuin vain niitä "keitettyjä rehuja ja vähän särvintä", mun käsittääkseni melkein kaikkea, jos ne itselleen sopii, kunhan vaan syö hitaasti ja pureskelee hyvin. Ainoa mitä minä olen kuullut, mikä on kielletty, on sitrushedelmien hedelmälihan kuoret, koska ne voivat aiheuttaa tukoksia.

Tietty jos saa makeaa ja rasvaista edelleen alas, niiden määrää pitää rajoittaa, ettei ala lihoamaan. Pientä massua ei saa myöskään "ravita" ja täyttää esim. karkeilla, sitten sinne ei mahdu enää kunnon ruokaa ja se tietää sitten ongelmia ravitsemuksen ja jaksamisen suhteen.

No Niin...Nyt se on sitten tehty.Keskustelin lääkärin kanssa joka muuten on niiiiiiiiiiin ihana ukko että : )
Tulimme siihen tulokseen että mua ei leikata vielä vaan jatkan samaa rataa itsekseni ja saan käydä R.terapeutin luona tyksissä jos siitä vaan on lisä apua tässä "läski"sodassani.
Lupasi myöskin että JOS(toivottavasti ei kun)paino alkaa nousemaan eli vanhaan tapaan laihdutus riistäytyy käsistä,niin pääsen edelleenkin leikkaukseen eikä kuulemma tarvitse edes koko rumbaa alkaa alusta : )
Hän oli tyytyväinen että olin päätynyt tähän ratkaisuun,ei kuulemma edes kannata leikata jos mieli VÄHÄNKIN horjuu leikkuun ja ei leikkuun välillä.

Haluan ja aionkin silti seurata teidän kulkuanne täällä..tästä palstasta on tullut jo ns,elämän tapa,tärkeä osa elämää : ) olette te sen verran hyviä immeisiä : )

Hieno homma Tigetyttö! Sulla on varmaan nyt tosi helpottunut olo ja minusta tuntuu, että teitte juuri oikean ratkaisun. Tuo kuullostaa tosi hyvältä, että et jäänyt kuitenkaan tyhjän päälle, vaan saat tarvittaessa tukea ja apua sieltä ravitsemusterapeutilta. On myös kiva tietää, että leikkaukseenkin on mahdollista päästä, jos tämä luonnollinen laihtuminen ei jatku ja ole pysyvää. Olen oikeasti iloinen puolestasi!! :)

Hienoo että on vaihtoehtoja ja ymmärtäväinen hoitohenkilökunta. Homma on varmaan yhtä rankkaa kuin ennenkin, vaan on hyvä, että saat ammatti tukea. Hurjasti tsemppiä!!!

Oikein hienoa Tigertyttö, että teit päätöksesi!
Tämä on niin iso asia, että mieli ei voi yhtään horjua!! Ja hienoa, että saat tukea kuitenkin sairaalasta.
Oen oikein iloinen puolestasi(=: Voios hyvin ja kirjoittele kuitenkin kuulumisiasi silloin tällöin(=:

Onnea Tigertyttö oikeasta päätöksestä se oli varmaan sinun tilanteessa se ainut ja oikea et varmaan tule päätöstäsi katumaan, kyllä sinä pysyt tavoitteessasi ja laihdut luomunakin ja pysyt myös siinä mihin saat painosi putoamaan kun muutat koko elämäsi ja lopetat koko laihduttamisen mutta muutat elämän tapasi terveeliseksi.
VIELÄ TUHANNESTI ONNEA.

Kiitos taas teille ihanille ystäville : )
En ymmärrä itsekkään miski mulle oikeesti tuli helpottunut olo tästä päätöksestä,,vaikka olen halunnut ihan kamalasti leikkaukseen...ehkä siksi kun nyt loppui se jatkuva asian vatvominen.Ja tuo lupaus siitä että pääsen tarvittaessa leikkaukseen helpotti myöskin tosi paljon...toivon todella että onnistun luomuna tässä...tietty monen aikaisemman epäonnistuneen yrityksen jälkeen pelottaa mutta onneksi mulla on nuo lääkärin sanat tukena"pääset kyllä JOS epäonnistut leikkaukseen,sitä mahista multa ei viety kokonaan pois).