Muutamia hajanaisia, pinnallisia kysymyksiä jo leikatuille

Hei,
tämmöisiä hassuja yksityiskohtia kelailen päässäni, minä, jonka leikkausmatka on vasta alussa. Jos joku viitsii vastata, iso pusu ja hali. Mietiskelen leikkauksen jälkeistä elämää, you see.

1. Kuinka pian olette pystyneet harrastamaan seksiä leikkauksen jälkeen (oletuksella, että partneria ei tarvitse etsiä eli joku puoliso tai friend with benefits löytyy)?

2. Onko viini "no-no" leikkauksen jälkeen? (entä laulu? entä miehet) (no ei vaineskaan, lähinnä viiniä mietin)

3. Jos joutuu työn puolesta edustamaan illallisilla, miten sosiaalinen elämä sujuu leikatuilla? Minulla on välillä erinäisiä kökkäjäisiä, joissa pitää olla helevetin fiksu ja järkevä ja samalla syödä, mutta kaipa se menee, jos asiaan ei kiinnitä huomiota ja pureskelee ruokansa kunnolla. Ja voinhan aina olla liikkellä "autolla".

Näin syvällisissä merkeissä tällä kertaa.

Moi, mä kokeilin noita heti 2 viikon saikun päätyttyä, seksiä tais olla jo ennen, toki joutui tietty vähän varomaan, ettei ihan mitä tahansa akropatiaa yritä.

Siis tasan kahden viikon jälkeen leikkauksesta mulla oli illallistilaisuus asiakkaiden kanssa. Join lasin punaviiniä veden lipittelyn ohessa, kermalikööri jäi maistamatta. Alkuruokana oli riimihärkää, oli vähän sitkeän oloista, jäi maistamisen jälkeen lautaselle. Pääruokana oli lohta, jota söin hyvällä ruokahalulla pienen palasen. Jälkkäriksi oli jotain paahtovanukas-tyyppistä juttua, sitä maistoin, sen makeudesta tuli pientä heikotusta. Koska ruokailuun meni paljon aikaa(18-21), ei tuo syöminen ollut edes ongelma.

Seuraava tilaisuus oli edellisestä kolmen päivän päästä, firman sisäinen, siellä oli seisova pöytä, josta hain vähän lihaa ja salaattia. Jälkkäriä (suklaavaahto) maistoin, mutta oli tosi makeaa, ja jäi syömättä. Viiniä meni useampi lasilinen, jatkoilla siideri, mohito ja joitain salmiakkikossujakin. Vesilinjalle siirryin joskus puolen yön aikaan. Hauskaa oli eikä ollut krapulaa vaikka olin kyllä jonkun verran päissäni.

Kuukausi leikkauksesta 3. tilaisuus, siellä tuttu asiakas kysyi miksi en syönyt pääruokaa vaan vain alkuruoan, sanoin että en voi nykyään syödä kerralla kovin paljoa. Asia jäi siihen. Olin kyllä suunnitellut parin tunnin päästä tästä alkuruoasta ottavani pääruokaa, kun oli seisova pöytä,mutta oli korjattu pois jo. Punaviiniä ruualla ja kylpytynnyrissä ja loppuillasta kuivaa omenasiideriä. Ei ongelmia, eikä edes juuri eroa päihtymisen osalta.

Eli uskoisin että ei tule mitään ongelmia. Tietty nää jutut on yksilöllisiä. Mutta toisaalta ruokamäärä lisääntyy kuukausien kuluessa siten että varmaan nyt ruoka-annoksessakaan ei huomaa enää ulkopuolinen sellaista eroa. Ja aina voi ottaa vähän enemmän kuin oikeasti syö, mutta siinä pitää skapata ettei epähuomiossa syö liikaa ja joudu oksentamaan tms.

Ja krapulaa näiden iltojen jälkeen on ollut tuskin lainkaan siksi että oon huolehtinut veden juonnista myös paremmin kuin esim. ennen leikkausta.

1. Seksiä viikko sairaalasta pääsystä, ei ongelmia. Hieman sai mies enemmän tehdä "töitä", mulla oli yksi kohta mahasta kipeä.

2. En yleensäkkään juo kuin 1/2 viiniä pari kertaa vuodessa. Ei ole tuottanut ongelmaa=) Päihdyin kyllä siitä 1/2 lasillisesta ihan reippaasti (sleeve-leikkaus)

3. Seisovapöytä on helppo. Sen sijaan tarjoiltu illallinen vaatii alkuun pientä temppuilua. Kannataa olla juomatta, niin saa ruokaa hieman enemmän alas. Itse sanoin alussa olevani paastolla ja otin vain alkukeittoa.

Kaikenlaisia mietteitä sitä liikkuu mielessä, muistan itekin ennen leikkausta kun tuumailin vaikka mitä ja läheskään kaikkea en "kehdannut" kysyä jo leikatuilta kun tuntui niin epäolennaiselta... Vaikka mikään ei sitä olekaan!
1. Seksistä en osaa tarkkaa arvioita sanoa kun olen sinkku eli se ei ollut minulle niin tärkeä asia. Mutta koska mut leikattiin avona; kivut oli aivan helvetilliset TOSI kauan; voisin ajatella että olisin pystynyt sekstailemaan vasta n.3kk kuluttua leikkauksesta... Koska haava krinnaa EDELLEENKIN välillä aika häijysti ja mut on leikattu joulukuussa 2009.
2. Viiniä join eka kerran n.3 kk leikkauksen jälkeen, ja tosi varovasti kun ei tiennyt yhtään miten vaikuttaa. Mulla ei oo ollu mitään ongelmia- vettä täytyy tietty muistaa juoda + se että on keventynyt kolmisenkymmentä kiloa eli ei parane juoda ihan samaa määrää kuin ennen.... Drinkkejä juon nykyään tosi vähän kun en oikeen pysty juomaan hiilihapollisia mixereitä (lähinnä soodavettä tai tonicia join aiemmin) ja mehua en viitti juoda kun siinäkin on niin hirveesti kaloreita.
3. Mulla ei oo työn puolesta kökkäjäisiä mutta muuten liikun paljon ja syön usein ulkona. Ei oo ollut ongelmaa, kun siitä ei ite tee juttua.... En usko että kukaan ihan hirveesti kyttää toisten ihmisten syömisiä- meille paksuille/entisille paksuille se vaan tuntuu olevan välillä kynnyskysymys. Itekin huomaan nimittäin nykyään miettiväni että MITEN ihmiset pystyy syömään sellasia määriä....

AIka hyvä pointti muuten tuo, ettei muut kyttää toisten määriä. Minulla on se vääristynyt suhtautuminen ruokaan. Ei se tarkoita sitä, että muilla sitä olisi.

Vaikka en leikkaukseen pääsisikään, tämä on jo silti ollut tosi opettavasita.

Moikka,
Tassa mun kokemuksia leikkauksen jalkeen:
1) Seksin kanssa me odotettiin melkein 3 viikkoa, kun haluttiin olla varmoja, etta kaikki on hyvin. Olis kylla voinut alottaa aikaisemminkin.

2) Viinia en paljon nauti, mutta se mita olen kokeillut, ei muutoksia entiseen.

3) Sosiaaliset syomistilaisuudet on sujuneet ihan hyvin, ottaa ja syo sen minka pystyy. Usein jatan vahan sita ruokaa lautaselle, eika se ole herattanyt mitaan ihmettelyja.

Kaiken kaikkiaan todella vahan muutoksia elamaan on tullut, tietysti nyt syon vahemman kuin ennen, mutta siihen en enaa kiinnita sen kummemmin huomiota.

Minulla on ainakin koko elämäni ajan ollut väärät tavat ruokailla, kun luen näitä ehkä opin jotakin ennen leikkaustani. Kiitos kaikille