Iiku esittäytyy

Heips kaikille!
Olen 38-vuotias nainen Helsingistä. Eilen määrättiin verenpainelääkitys ja lääkäri suunnitteli jo käyttöön jotakin laitetta uniapneaan. Kerroin että olen harkinnut leikkausta ja sanoi että on mahdollisuus päästä yksityisellä. Kunnalliselle ei kuulemma kannata yrittää, joten olen päättänyt mennä Tallinnaan. Odottelen aikaa tapaamiseen, jotta homma etenisi. Täältä odotan kaikilta vinkkejä ja rohkaisua. Jännitän ihan kauheesti, mutta haluan ja odotan leikkausta innolla. Onko jotain erityistä mitä tulisi ottaa huomioon ennen leikkausta? Tai mitä pitäisi kysellä tapaamisessa?

HEI!
Minä sain CPAP-laitteen keskiviikkona.
Ensin oli koekäytössä viikon verran ja laite rekisteröin uneni ja paineet.Sitten sain oman koneen ja se säädettiin antamaan oikeat paineet.
Olen nukkunut alusta asti kuin tukki.
Ennen heräsin 3-5 kertaa yössä,kuorsasin,oli hengityskatkoja, olin tosi väsynyt,aamuärtynyt,paino nousi nopeasti koska aineenvaihdunta on lääkärin mukaan sekaisin uniapnea potilailla ja lihovat nopeasti yleensä.
Lisäksi nukahtelin jatkuvasti tv:n, tietokoneen ja kirjan ääressä.
Nyt nukun tosiaan 7 tuntia heräämättä kertaakaan ja olo on aivan toinen.

Ihmettelen suuresti miksi et paase kunnalliseen leikkaukseen jos on jo verenpainetauti ja uniapnea. Oletko sitten liian laiha?
Leikkaus on todella hyva keino sellaiselle, joka on jo kaikki muut keinot kokeillut. Itse olen nyt kaiken kaikkiaan pudottanut just karvan vaille 50 kiloa. Talla hetkella mua vaivaa todella ikava jumi, ensimmainen nain paha. Kahteen viikkoon ei ole pudonnut sitten yhtaan mitaan.
Mutta ei se mitaan, jos ei nyt koko ajan putoa paino, niin kaipa se viela siita innostuu.
Ennen leikkausta on hyva hiukan saada sita painoa alas, edes muutama kilo, niin saa tohtori sitten enemman tyoskentelytilaa.
Kaikkein tarkeinta on kuitenkin minun mielestani positiivinen asenne ja luottamus kirurgiin ja tulevaan elamaan.
Kenestakaan muusta en voi sanoa, mutta tama leikkaus on ollut parasta mita minulle on tapahtunut tosi pitkaan aikaan. Kuullostaa hornilta kun sanotaan, etta olen saanut ihan uuden elaman, mutta silta se todella tuntuu. Toivon sita samaa sinulle.

Tulin juuri töistä ja tämä alkaa olla jo aika rankkaa. Työ on erittäin fyysistä ja olen jalkojen päällä koko päivän. Yöt on menny heräillessä yskimiseen ja unta on selvästi liian vähän. Päivisin väsyttää kauheasti.

Upea pudotus Tantta, onnea. Mun BMI on liian alhainen kunnalliselle puolelle(34-36), vaikka vaivoja on ja paljon. Luottamus kirurgiin onkin se ehkä mun vaikein asia. Olen lukenut täältä myös pelottavia tarinoita, joka on tietysti lisännyt omia pelkoja epäonnistuneesta leikkauksesta. Kaikesta huolimatta haluan muuttaa elämäni lopullisesti ja uskon että mulla ei ole enää vaihtoehtoja kuin mennä leikkaukseen. Oikeastaan se tuntuu (vaikka jännittää hirveesti) todella hienolta mahdollisuudelta parempaan elämään.

Kiitos Iiku, se paino putoo heti leikkauksen jalkeen aika nopeasti. Sitten vasta nakojaan myohemmin rupee takertelemaan
Mutta ei nama kilot yhdessa hetkessa tulleet, joten kaipa niille on annettava aikaa vahentya ajan myota ja jos ei enaa halua vahentya niin olkoot sitten, ma olen ihan tyytyvainen nainkin. Mutta kylla ma viela yritan 21 kiloa saada pois, sitten olisin tavoitteesani, eli alle sadan kilon.
Niita pelottavia tarinoita riittaa aina, mutta oikeastaan aika harvalle mitaan kovin traagista tapahtuu. Kylla laakaetiede tana paivana on niin korkeatasoista, etta mulla ainakaan ei enaa ole minkaanlaista pelkoa naita leikkauksia kohtaan.
Leikkaus ei ole oikotie onneen, se vaan tekee mahdolliseksi elamantapojen muutoksen, jota useimmat meista ei ilman sita pystyisi tekemaan. Itse siina sen leikkauksen jalkeen on tyo tehtava ja ruokansa valittava. Leikkauksen myota se vaan on niin paljon helpompaa. Onnea matkaan, sulla on tuo BMI niin pieni, etta leikkauksen riskit on myos paljon pienemmat kuin esim minulla, joka menin leikkaukseen 159 kilon painoisena.

Heippa pitkästä aikaa. Töissä kun melkein asuu ja on hirvee kiire, niin ei oo kerenny edes täällä käymään. Olen odottanut innolla vastausta Tallinnasta. Mulla pitäisi olla tapaaminen 5.7. siellä.Jännää!!!
Puhuin myös taasen työterveydessä aiheesta ja ovat kyllä tosi positiivisia asian suhteen. Ainoastaan lähin ystäväni on hiukan ihmeissään asiasta.Ehkä pelkää että meidän yhteinen harrastus MÄSSÄILY jää pois. Kerroin myös esimiehelleni että tulen olemaan syksyllä pitkällä sairaslomalla.( En kertonut mikä leikkaus on kyseessä)Vaikka en ole vielä edes leikkausta käynyt, niin olo on parantunut pelkästä päätöksestä mennä leikkaukseen,ihmeellistä ja ihanaa.HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE

HEI Iiku!

Olisin tosi kiinnostunut kuulemaan kokemuksiasi Tallinnan hoidota/leikkauksesta jne.. Tsemppiä sinulle TOSI PALJON!

Merikki

Kiitos ja kertoilen kuulumisia.Tänä iltana lähden Tallinnaan.Harmi,kylläkin yksin, kun matkaseuralaiseni sairastui.Huomenna aika lääkärille,jee.Aurinko paistaa ja tänään on mun eka vapaapäivä

Terveisiä Tallinnasta!Päivä oli mitä hienoin ja kuumin.Lääkärit olivat myötämielisiä leikkaukselle ja sovimme ajan syyskuun lopulle. Kävin myös samalla reissulla kaunistautumassa kampaajalla,käsihoidossa,jalka- ja kasvohoidossa.Ihana loman aloitus.

Kiitos Tallinnan terveisistä Iiku! Ihanalta kuullosti tuo loman aloituksesi. Mullakin alkoi loma tällä viikolla ja ilmat ovat suosineet ja hellineet mua :). Mökillä ollaan nytkin, meressä uitu ja veneilty, kyllä kesä on ihanaa aikaa!

Kuullostaa hyvältä Bulla65 tuo mökillä olo. Me lähdetään nyt lasten kanssa rannalle.Upea ilma. Niin ja tänään on mun eka tupakaton päivä, kun aloitin champix-kuurin. Olo on tosi hyvä ja toivotaan että pysyykin, eikä tulis retkahdettua. Haluan tupakista eroon ja jo leikkauksenkin kannalta se on hyvä päästä moisesta. Sauhuteltua on tullut yli 20 vuotta, joten ei kovin helppo luovutus, mutta leikkaus ja uusi terveellisempi elämä motivoi.

Mökillä ollaan edelleen, eilenkin kävin uimassa neljä kertaa ja joka kerralla uin pidemmän aikaa. Meriveden lämpötila on nyt +25 astetta, joten tarkenee kyllä, ihan kuin uima-altaassa uisi :).

Iiku, tsemppiä sulle tupakoinnin lopettamiseen, hieno homma, että yrität lopettaa! Se onnistuu kyllä, kun siihen löytyy sitä kuuluisaa tahtoa riittävästi. Itse lopetin tupakoinnin toistakymmentä vuotta sitten tupruteltuani askin verran 16 vuoden ajan ja se on kyllä ollut yksi parhaimmistani päätöksistäni.

Mietin sitä lopettamista kauan aikaa, en kuitenkaan koskaan edes yrittänyt lopettaa, vaan työstin asiaa pääkopassani. Onko se itsesuggestiako vai mitä, mutta pakotin itse vähä vähältä vihaamaan tupakkaa, pidin sitä vihollisena, josta pitää päästä eroon :). Ajattelin, että hemmetti soikoon, se ei enää määrää mua ja pakota mua säännöllisin väliajoin tupakkatauolle. Mietin, että tiedän tasan tarkkaan 16 vuoden kokemuksella, miltä se tupakka maistuu ja että enköhän voi sen jo niin pitkän tuttavuuden jälkeen jättää. Ja jätin.

Eräänä torstai-iltana poltin sitten itkua vääntäen viimeisen tupakkani ja jätin sille "kaverille" hyvästit - ihan oikeesti siis. Juttelin sille, että nyt tää meidän yhteiselo loppuu ja tää saa jäädä tähän, olen saanut sinusta tarpeekseni :). Seuraavana aamuna en enää polttanut ja en enää koskaan myöhemminkään, se loppui kuin seinään.

Töissä mulla oli varmaan toista vuotta vajaa tupakka-aski työpöydän laatikossa ja ajattelin, että jos menee ihan kamalaksi, mikään ei estä mua polttamasta, ei tässä sentään hulluksi tarvitse tupakanhimossaan tulla. Sama juttu kotona; mulla oli kaapissa täysi kartonki tupakkaa yli vuoden ajan, ajatuksena taas, että jos en kestä, voin polttaa koska tahansa. Lopulta sitten heitin kaikki tupakat pois, kun olin varma, että en niitä enää koskaan tarvitse :). Kieltämättä vieläkin joskus tekee mieli tupakkaa, etenkin kun joskus harvoin olen seurassa, missä joku polttaa ja tulee hyvä, tuore tupakantuoksu nenään :). Perheessäni, tuttava- ja ystäväpiirissäni ei polta kukaan, joten todella harvoin enää edes törmään tupakoiviin ihmisiin. Töissäkin meidän osastolla on 60 ihmisistä ja vain pari polttaa, joten todella harvinaista alkaa tuo tupakointi olla. En silti mitenkään "vihaa" tupakoitsijoita tai saarnaa asiasta kenellekään, koska tiedän itse, miten vahva riippuvuussuhde siihen on.

Kyllä kesä on ihanaa, vaikka sisällä on tukalan kuuma. Tänäänkin oltiin rannassa ja pulikoitiin.Jee ja toinen päivä menossa tupakatta. Kiitos tsemppauksesta Bulla65

kesää kaikille ja aurnkoa,,
iiku tsemppiä, mä itse lopetin tupakan champixilla kolme vuotta sitten,,

muista et kuureja voi syödä 2kertaa se kolme kukautta itse söin noin 4,5 kunsöin vain yhtä osan aikaa, eli 3kk kuuria söin 4,5kk noin.

se on loistava lääke, itse tuskin koskaan olisin ilman sitä päässyt eroon, poltin sentään 35vuotta.

eikä minulle tullutmitään haittavaikutuksia champixista,, olen kuullut et toisille tulee toivoen sulla menee kaik ok!!

onnea hyvästä päästöksestä!!

Ihmettelen ettet päässyt edes lääkärin juttusille Peijakseen, sillä liitännäissairauksien kanssa bmi raja pitäisi olla 35. Käy toisella lääkärillä, kaikilla ei ole tarpeellista tietoa asiasta. Itse kävin leikkaukse läpi viime syksynä ja siellä oli aika "hoikkia" tulotarkastuksessa.

Liitännäissairauksilla raja on BMI 36, sekä kunnallisella että yksityisellä. Näin siis toukokuussa 2010.

Hei kaikille!Ikäviä ja iloisia uutisia tulin tänne jakamaan. Ensiksikin mieheni jätti minut, jota tietysti olen surrut oikein urakalla. Sitten iloisia asioita....
Tupakan polton lopetin siis 14.7. ja ihan hienosti on mennyt .Aika ihme lääke. Sitten sain vihdoin sen leikkausajan, jota olen niin innokkaana odottanut.Elikkä minut leikataan 24.9. tallinnassa ja uusi elämä on jo alkanut

Voi Iiku...olipas sulla ikäviä uutisia :(. Olen pahoillani puolestasi, että suhteenne loppui, etenkin, jos olisit itse toivonut sen jatkuvan. Tiedän, miten pahalta tuntuu, kun joutuu luopumaan toisesta vastoin tahtoaan, omaa rakkautta toista kohtaan olisi jäljellä vielä vaikka kuinka, eikä järki pysty käsittämään, miten toinen voi jättää tuosta noin vaan, ilman, että suhteessa on ollut mitään ongelmia tai riitaa, vaan se on ollut täynnä rakkautta, sympatiaa ja helliä sanoja ja tekoja - oikeesti, tämmöistäkin tapahtuu. Sitä jää kysymysmerkkinä ihmettelemään, pää täynnä kysymyksiä, joihin ei saa koskaan vastauksia. On loukattu, hylätty, petetty olo. Elämä jatkuu kuitenkin, vaikka mieli olisi miten musta tahansa. Onneksi osaat kuitenkin iloita tulevasta hyvästä elämästä ja on todella ihailtavaa, että olet pystynyt olemaan ilman tupakkaa tuossa tilanteessa! Hienoa myös, että olet saanut leikkausajan, nuo kaikki tulevat positiiviset muutokset osuvatkin nyt hyvään saumaan, saat muuta ajateltavaa ja tiedon siitä, että tulevaisuus on varmasti nykyistä parempaa :).

Heippa pitkästä aikaa. Elämässäni on ollut niin paljon vastoinkäymisiä, mutta ihanaa että on asioita joista voi todella nauttia. Palasin eilen Tallinnasta onnistuneesta leikkauksesta kauniiseen uuteen kotiini toipumaan.Ihanaa, olen niin ikionnellinen uuden massuni kanssa

Heips iiku ja on todella hyvä kuulla(lukea)että kaikki meni hyvin : )

Kyllä bmi 35 riittää kunnalliselle kun on riittävän pahat liitännäiset ainakin oulussa eli tarpeeksi sairas.

Nyt viikko leikkauksesta!Olen niin onnellinen!Verenpainelääkitys jätettiin heti pois ja kuorsaaminen helpottununut jo nyt.Virtaa on kuin pienessä kylässä, eli tuntuu kun kunto kohenee painonpudotuksen myötä.

Nuo uutiset antaa uskoa elämään kiitos Iiku!

Hei taasen.Nyt siis viikko leikkauksesta ja olo on mitä mainioin sekä henkisesti että fyysisesti. Uskon että tällä leikkauksella on suuri kokonaisvaltainen vaikutus ihmiseen. Kaikki muuttuu, eikä ensin paino. Ajattelinkin heti lekkauksen jälkeen, että mitähän ne on multa leikannu(heh,heh)ehkä aivoista jotain. Olo on vain niin uusi, ihmeellinen, upea. Voisi sanoa että pidän itsestäni, vaikka en vielä ole niin paljon edes laihtunut.Vau!