Joko nyt heruis lähetettä????

Alkaa olemaan jännät paikat, kun torstaina 6.3. on endokrinologin vastaanotto. Kaks vuotta sitten leikkaushaaveet siihen silloin tyssähti. Olen nyt kaks vuotta käyny kerran kuussa ravitsemusterapeutilla ja terveydentilaan on tullut sellasia muutoksia että molemmissa polvissa on nivelrikko ja lateraali meniskit muussina sekä cpap-laite tuli käyttöön. En tiedä mihin suuntaan mun aivot repeää jos lähetettä ei lahteen heru. Oishan se kiva jos tällä "kierroksella" pääsisi edes lahteen asti tapaamaan lääkäriä ja jos siihen jää leikkaushaaveet ni katotaan sit taas kahen vuoden päästä jos sillon sit pääsis jo vaikka anestesiologia tapaamaan. Siihen mennessä on varmasti sitten jo diabetes ja verenpainetauti.

Viime "kierroksella" psykiatri eikä ravitsemusterapeutti suositellut leikkausta, mutta nyt on molemmilta leikkausta puoltava päätös. En silti vielä uskalla toivoa mitään, kyllä niitä kielteisiä asioita varmasti sitten endokrinolgi löytää jos oikein haluaa.

Kahden vuoden odotus takana, aikamoiset paineet, toivottavasti saan pidettyä kieleni kurissa....

Onnea matkaan ja toivotaan suopeaa sisätautilääkäriä tällä kertaa. Mulle ainakin sanoi, että koska rav.terapeutti suosittelee niin ei hänkään hanttiin pane. Ja samassa talossa silloin kävin...eli peukut pystyyn.

Kiitos, toivotaan parasta, varaudutaan pahimpaan.

Toivottavasti tuuri on nyt kääntynyt myötäleeseen  

Joo kiitos.

Uskomatonta miten hidasta! Ymmärsinkö oikein että olet kaksi vuotta odottanut itsestäsi riippumattomista syistä? Liian hoikkana ja terveenäkö sait tyssit? Oletko miettinyt yksityistä?
Minulla ei ole mitään sairauksia, BMI oli samaa luokkaa kuin sinun. Yksityisellä leikataan kolmen viikon päästä.

No jos sekä terppa että psykiatri ovat olleet kielteisellä kannalla niin siihen on joku syy eikä se ole itsestään riippumattomista syistä tai tuurista kiinni.

Minua ei myöskään aikoinaan heti hyväksytty leikkaukseen vaan sain, en siis joutunut, vaan sain lähetteen syömishäiriöklinikalle. Siellä sain elämäni parasta hoitoa ja ne tärkeät avaimet loppuelämän painonhallintaan. Leikkaus vain hieman avittaa asiaa.

Kaksi vuotta sitten kun hain leikkaukseen, oli olemassa ihan oikeita syitä, miksi en päässyt leikkaukseen. Ensimmäistä kertaa kun hain leikkaukseen minulla oli eri psykiatri kuin nyt, hän oli erikoistuva ja aika innokas ylidiagnosoimaan ja ylilääkitsemään, jonka takia en voinut henkisesti niin hyvin kuin mahdollista. Vointi aiheutti vuorokausirytmin sekavuutta, mikä oli myös ravitsemusterapeutin mielestä huono asia. Muutettuani toiseen kaupunginosaan psykiatrini vaihtui ja samalla toinen diagnooseista hävisi ja lääkitystä muutettiin niin, että en ole koskaan aiemmin voinut näin hyvin. Aloitin silloin myös ravitsemusterapeutilla käynnit ja pikkuhiljaa huomasin, että syömistottumukseni ovat aika kaukana siitä mitä niiden pitäisi olla.

Olen nyt kaksi vuotta opetellut syömään viisi kertaa päivässä, hankalin alkuun oli aamupalan syöminen, mutta nyt kun se tulee jo automaattisesti niin en sitä sen enempää ajattele. Silloin kun laitoin aamupalan päivän ohjelmistoon oli jännä huomata miten suuri merkitys sillä oikeasti onkaan. Siitä oikeasti piristyy ja makean himo pysyy paremmin kontrollissa.Alkuun oli aikamoinen taistelu makeanhimoa vastaan, mutta nykyään sitä ei ole ollut aikoihin.

Eli olen milestäni hyvissä asemissa leikkaukseen nähden, koska olen etukäteen joutunut käymään läpi hyvinkin syväluotaavasti oman suhtautumiseni ruokaan ja siihen, mitä se mulle merkitsee. Aiemmin ruoka merkitsi minulle 95% nautintoainetta ja 5% polttoainetta, nyt sanoisin että prosentit ovat 25%/75%. Paremminkin voisi tietysti olla, mutta olen kyllä tyytyväinen tähän tilanteeseen.

Sen verran vielä pitää sanoa, että jos olisin lähtenyt valheen tielle, eli olisin ekalla kierroksella valehdellut ruokapäiväkirjassa ja valehdellu ja valehdellut, ja minut olisi leikattu, niin lopputulos olisi ollut kyllä aika katastrofaalinen. Mutta kyllä jännittää huominen silti. Tunteet menee vuoristorataa, välillä se on maailman loppu jos ei tule positiivista lopputulosta ja välillä mietin, että perkele pystyn siihen itsekkin, kunnes taas palaan siihen, että jos pystyisin niin olisin siinä jo kyllä onnistunut ja taas tulee maailmanloppu.

Ok, arvelinkin että olin ymmärtänyt väärin. Mulla meni kokonaan ohi että se perustui psykiatrin lausuntoon jne. Jostain syystä sain päähäni että olet tässä vääryyyttä kokenut..
Toivon todella että nyt on asiasi siinä mielessä paremmassa kunnossa että leikkaukseen pääset.

Leikkauskriteerien pitäisi täyttyä niiltä osin mitä endokrinologi kaks vuotta sitten asetti. Eli jos hän nyt jostain syystä keksii vielä jonkun asian mitä ei aiemmin ole vaatimukseksi asettanu niin sit varmaan menee reisille tää homma.

Terveisiä rehtorin puhuttelusta.....

Tai siltä se tämänpäivänen tuntu. Lääkäri laitto nyt kuiteski lähetteen niihin jatkotutkimuksiin ja jos niissä kaikki on ok, niin sit hän laittaa sen leikkauslähetteen.

Normi verenpaine mulla 120/75, tänään vastaanotolla 140/78.

No niin, yksi askel taas eteenpäin. Hyvähän tuo sun verenpaine on, ei siitä huolta. Kylle se siitä...

Joo, aika tuskanen se käynti oli kyl, mul on sen takii varmaa post traumaattinen stressireaktio. Nimittäin tekee kovasti mieli imuroida.

Nyt se leikkausaika sit tuli, kolme kuukautta nopeempaa ku puhuivat. En voi uskoo todeks, huh huh. Nyt sit enet esii ja hörppimään, onneks oon 10kg pudottan jo valmiiks  ni ei murskaavat paineet enen onnistumisen vuoksi ole.

Hienoa, viimeistä viedään..siis kuukautta:)

Aika mahti fiilis, nyt se aika sit varmaan alkaa matelemaan. Toivottavast pysyn terveenä  

Hienoo kaima!

tykkää

NO niii, tiistaina leikattiin ja eilen pääsin kotiin. Kaikki hyvin, vähän kipuja, mutta ei paljoa.

Voimia toipumiseen ja onnittelut pikkumasusta

Onnea Saara ja sujuvaa toipumista!

Kiitos teille =)

Onnea

meevin kiitos =)