Viimein jonossa

Päätin että on minunkin aikani nyt rekisteröityä palstalle, kun vihdoinkin pääsin leikkausjonoon Alla tarinaa minusta ja alkumatkastani leikkaukseen. Otahan hyvä lukuasento koska tästä tarinasta taitaa tulla pitkä

Asun Akaassa ja leikkauspaikkana on siis TAYS. Ikää on 32 vuotta ja pituutta 169 cm. Talon omistan yksin, kun elämänkumppaniksi luulemani teki sen viimeisen tempun ja ostin hänen osuutensa talosta ja hän sai kenkää kaupan päälle. Viime keväänä vuokrasin talousrakennuksesta huoneen isälleni, joka ei oikein viihtynyt kerrostalossa vaan ennemmin tuli muutenkin usein käymään auttamaan pihatöissä ja talon kunnostuksessa. Seuraa on siis hänestä ja useasta kissastani – vanhapiikuus odottaa nurkan takana

Lihavuuden liitännäissairauksia minulla ei vielä ole, mutta sukurasitetta löytyy: diabetesta, nivelvaivoja, verenpainetautia jne.. ja näistä osa myös ihan normaalipainoisilla sukulaisilla.

Lapsena olin jo ”pullea”, ja siitä hoikat sukulaiset huomautteli mielestään kiltisti, ja koulussa sitten pojat sitäkin ilkeämmin. Ainoa hetki elämässäni jolloin olen ollut normaalipainoinen, oli 17-vuotiaana. Silloin itsetuntoni oli niin alhaalla kaikesta haukkumisesta ja ylipainosta, että lakkasin syömästä lähes kokonaan. Kämppäkaverini pakottamana söin välillä omenan tai makaronia. Sivuvaikutuksena tällä huonolla ruokavaliolla oli keskittymisvaikeudet, jatkuva väsymys ja palelu. Muistan käyneeni vaa'alla ja sen näyttäneen 68 kg. Sitten aloin seurustella ja siitä se alamäki ruoan suhteen taas alkoi. Pizzaa, kebabia, iso lautasellinen voissa paistettua jauhelihaa ja voilla maustettua perunamuusia jne.. Tiedätte kuvion.

Reilu neljä vuotta sitten aloitin karppauksen, pääasiassa koittaakseni saanko sillä painoa (silloin 115 kg) alas. Tervetulleena sivuvaikutuksena monta vuotta vaivannut ripuli (johon ei löytynyt mitään lääketieteellistä syytä, vaikka keliakiat testattiin ja kaikenlaiset skopiat tehtiin) talttui. Vaikka painon putoaminen lakkasi noin 15 kg pudotuksen jälkeen, päätin kuitenkin että enää en ota perunoita, pastaa, leipää yms takaisin ruokavaliooni siinä suhteessa kuin mitä sitä ennen meni. Sen verran helpotus oli päästä 4 – 6 kertaa päivässä tapahtuneesta ”kakkoskäynnistä”. En seuraa enää hiilareita, mutta liha/kana/kala-ruoan lisäksi lautaselleni pääsee vain kasvikset ja juurekset.

Ylipaino ja istumatyö sekä olemattomat selkä- ja vatsalihakset ovat myös viime vuosina tuoneet seurakseni alaselkäkivut, jotka tällä hetkellä estävät useat liikuntalajit. Kokeilin viime syksynä joogaa – vaikka minulla oli pehmein matto kaikista osallistujista ja jätin vaikeimpia liikkeitä väliin, niin silti konkkasin selkä kippurassa ja tuskasta kalpeana tunnilta pois. Parin sadan metrin kävelykin voi aiheuttaa tuskaa. Syksyllä pääsin myös viimein röntgeniin, kahden nikaman välissä on madaltuma, mutta lääkärin sanoin ”näitä tapaa myös ihan oireettomilla ihmisillä”. Tarkoitti kai tällä sitä että ylipainoni korostaa vaivaa pahemmaksi kuin normaalipainoisilla. Fysioterapian ja akupunktion avulla yritän pitää itseäni työkuntoisena.

02/2012
Joulumässäilyjen jälkeen aloitin taas sen kuuluisan ryhdistäytymisen, ja aloin vahtimaan syömisiäni ja polkemaan crosstrainerilla silloin tällöin. Crossari ei kuitenkaan tykännyt elopainostani vaan alkoi nitisemään ja naksumaan, ja toinen poljin lähti aina löystymään vaikka sen ei pitäisi olla mahdollista.. Kuukauden ruokapihistelyn jälkeen kävin vaa'alla ja tulos oli naurettavat -800g. Normaalipainoiselle tämä olisi varmaan ollut huima suoritus, mutta edelleen vararenkaiden ympäröimänä väänsin itkua ja mietin mitä vaihtoehtoja tässä on enää jäljellä, kun kaikki tietämäni kuurit on kokeiltu. Juu, kyllä se paino niillä lähtee, mutta monelle varmasti tuttuun tapaan tulee korkojen kanssa takaisin. Lisäksi kun ylipainoa on niin paljon että ei voi kuvitella voivansa noudattaa mitään kuureja niin kauan että painon saisi sen avulla normaalimittoihin. Jos kroppa kestäisikin, niin ei ainakaan mielenterveys. On löydyttävä jokin keino millä pystyisin omaksumaan terveellisen ruokavalion elämäntavaksi enkä kitukuuriksi jota kyttään kalenterista, koska se loppuu.

Käytin viikon – pari googlaamiseen ja löysin tietoa laihdutusleikkauksesta. Luin faktoja, teidän kokemuksia, hintoja yksityisellä jne.. Tämän jälkeen soitin terveyskeskukseen varatakseni ajan tk-lääkärille voidakseni pyytää lähetettä laihdutusleikkaukseen. Ajanvarauksessa nuivan kuuloinen täti totesi, että seuraava vapaa aika on noin kuukauden päästä, koska kyseessä ei ole kiireellinen asia. Sittenpä odottelemaan.

03/2012
TK-lääkäri kuunteli laihdutus-lihomishistoriani ja punnitsi minut – 124 kg ja risat. BMI oli heidän taulukoiden mukaan 43. Vielä ei herunut lähetettä vaan hän passitti minut veri- ja sokerirasituskokeeseen sekä EKG:hen. Muut arvot olivat normaalit, mutta maksa-arvot todella koholla (ALAT-arvo 258). Seuraavaksi passitettiin noiden maksa-arvojen vuoksi ylävatsan ultraan.

Sokerirasituksesta vielä sen verran, että sen lisäksi että imelä liisteri maistui aivan hirveälle, myös olo oli hirveä sen jälkeen. Makasin terveyskeskuksen käytävällä kapealla sohvalla, palelin pitkästä syömättömyydstä ja kuvotuksen aallot velloi. Asiaa ei auttanut se että tuo ainoa sohva oli äitiysneuvolan puolella, joten tähän huonon olon päälle lasten kiljuminen korvan juuressa ei todellakaan ollut herkkua..

04/2012
TK-lääkäri soitti ja kertoi että ultrassa näkyi että minulla on sappikiviä. Koska minulla ei kuitenkaan ollut mitään oireita, lääkäri ilmoitti laittavansa nyt lähetteen eteenpäin TAYSiin. Lähetteen mukana lähti kysely, että voitaisiinkohan sappikivet leikata samalla kuin mahalaukkukin. Kysyin lääkäriltä menevätkö testien tulokset lähetteen mukana TAYSiin - ”kyllä” oli vastaus.

05/2012
TAYSista kirje, jossa ilmoitettiin että olemme vastaanottaneet lähetteen ja sinulle tulee erikseen ilmoitus ajasta kun sellainen on saatavilla. Parin viikon kuluttua tästä tuli sitten sekä aika ravitsemusterapeutille että sisätautilääkärille. Molemmat ajat olivat elokuulle. Lisäksi tuli kehotus käydä uudestaan verikokeissa ja sokerirasituksessa – Eiiih!

07/2012
Ei kun siis uudelleen verikokeisiin ja EKG:hen ja sokeria rasittamaan. Tällä kertaa varasin ajan toiseen terveyskeskukseen, ja imelää liisteriä juodessani kysyin surkealla äänellä laboratorion tädiltä, voisinko päästä johonkin lepäämään siksi aikaa kunnes on seuraavan verikokeen vuoro. Kerroin edelliskerran pahoinvoinnistani. Ymmärtävä labratäti johdatti minut valvomoon jossa oli vain yksi ihminen lisäkseni. Sängyllä olo oli parempi ja huomaavainen mieshoitaja kävi vielä tuomassa peitonkin, niin ei tarvinnut palella. Harmittaa että en huomannut pyytää tätä ekalla kerralla, ehkä sielläkin olisin päässyt lepäämään johonkin.

08/2012
Ensimmäisessä RT-tapaamisessa pääsin taas punnittavaksi, painoni oli noussut maaliskuulta vielä entisestään – vaaka näytti 130,8 kg. RT oli sitä mieltä, että Painonvartijoissa tehty laihdutus ei ihan täytä valvotun painonpudotuksen kriteerejä, joten sovittiin että aloitan ”näyttö-ENEn” syyskuun lopussa, kun palaan lomamatkalta. Ennen lomamatkaa lupasin harjoitella leikkauksen jälkeistä ruokavaliota, ja sain RT:ltä tähän esimerkkiruokavalion sekä muuta yleistä tietoa. Sain myös tietää että sappikiviä ei leikata laihdutusleikkauksen yhteydessä, vaan se tehdään erikseen jos tarve vaatii. Sopi minulle. Ihmettelin uutta verikoerupeamaa, jolloin selvisi että eihän ne minun aiemmat koetulokset olleet seuranneetkaan lähetettä TAYSiin lainkaan

”Semikarppaamiseeni” RT suhtautui ymmärtävästi, ja pyysi kokeilemaan sopisiko gluteeniton leipä minulle. Ei sopinut, vatsa turposi ja vessareissut alkoi jälleen. Akupuntiohoitajani osasi kuitenkin tarjota muita vaihtoehtoja: kokeilussa on olleet sekä hirssi, tattari, rouhitut pellavansiemenet sekä quinoa. Näitä vatsani sietää pieniä määriä kerrallaan.

Sisätautipolilla käynti oli mielestäni aika turha. Lääkäri ei oikein kertonut mitään itse, vaan kaikki asiat joista olisin halunnut kysellä, hän kuittasi että ”kirurgi kertoo tästä sitten tarkemmin”. Tämän jälkeen passitettiin sairaanhoitajan luokse, joka vain tuijotti minua odottavasti. Vietin puoli minuuttia ihmetellen pitäisikö minun kertoa jotain vai kysyä jotain. Koitin ensin kysymistä. Vastaukset olivat joko ”lääkäri voi vastata tähän” tai ”kirurgi kertoo sitten lisää”.

Vaihdoin siis kertoilulinjalle, ja kerroin ruokailutottumuksistani ja painonpudotushistoriastani. Kun kerroin eräästä tavallisesta päivän ruokailuistani, tuli sieltä se väistämätön kysymyssarja: ”Mitä, etkö sinä syö ollenkaan leipää? Eikö? No entäs perunaa? Pastaa? Mistäs sinä sitten saat kuitua?” Hoitaja ei tuntunut tietävän mitä on hirssi tai paljonko kasviksissa on kuitua, mutta tyytyi sitten siihen että olen RT:n kanssa katsonut nämä ruoka-asiat tyydyttävälle tasolle. Tästäkin tuntui jäävän lähinnä tyhjää käteen.

09/2012
Hieman alle neljä viikkoa leikkauksen jälkeisellä ruokavaliolla (tai ainakin annoskoolla ja ruokailuvälillä sekä -tahdilla) takana, matkallakaan en mässäillyt vaan pidin annokset pieninä. Painoa lähti tällä keinoin 3,5 kg.

Vatsani tottui yllättävän nopeasti ja kivuttomasti tuohon pieneen annoskokoon ja useaan ruokailuun päivässä. Toisaalta, useat iltani olivat kuluneet aikaisemminkin siinä että otan vähän tuota ja vähän tuota ja ja..

Annosten pienenä pysymiseen minulla auttoi se, että ostin Tokmannilta pikkurasiasetin, jossa oli sekä 1 dl että 2 dl kokoisia rasioita. Kun pakkasin eväitä töihin tai matkalle, niin huolehdin aina että yhdelle aterialle oli varattu enintään 2 dl rasian (tai 2 x 1 dl rasian) verran ruokaa. Tein eväiden pakkauksen aina edellisenä päivänä juuri sen jälkeen kun olin syönyt, niin ei edes tehnyt mieli tunkea rasioita täpötäyteen.

10/2012
Neljän viikon ENEilyn jälkeen painoa pudonnut 8,3 kg, eli kokonaispainonpudotus 11,8 kg. RT oli tyytyväinen tähän ja kertoi ilmoittavansa lääkärille että minut voi laittaa jonoon gastropolille. Sanoi jonotilanteen olevan sellainen että pääsisin vielä gastron juttusille ennen vuoden vaihdetta. Sovittiin että tätä odotellessa pyrin pitämään painon vähintään samassa, enkä anna nousta. Totesin että vaivattomin keino tähän on jatkaa leikkauksen jälkeistä annoskokoa ja ruokailurytmiä, se ei syyskuussakaan tuottanut suuria ongelmia.

ENEn aikana ongelmaksi muodostui veden juonti, jossa en ole koskaan ollut hyvä. Vähäinenkin vesimäärä alkoi paleltamaan joten keskityin juomaan teetä. Edelleenkin karsastan kaikenlaisia kylmiä juomia, maitoa saan silloin tällöin menemään mutta vettä hyvin harvoin. Olen lukenut teidän kokemuksia ENEstä, ja mitä kukin kaipaa ENEillessään. Itse himoitsin suuresti graavilohta! Makea tai muu suolainen ällötti jo ajatuksenakin, mutta lohi.. pientä nokaretta varten olisi jättänyt vaikka kaikki päivän pussit väliin ja antanut amputoida oikean ukkovarpaani.

12/2012
Ei sitä gastroaikaa alkanut kuulumaan.. laitoin RT:lle sähköpostia, joka sitten soitti jonohoitajalle, että missä aika viipyy. En varsinaisesti saanut selville oliko jokin lähete jäänyt tekemättä vai mitä, mutta pian tämän jälkeen sain ajan gastroon, joka oli siis vasta tänään.

02/2013
Pitkästä aikaa olin helmikuun alussa sukujuhlilla, jossa olikin sitten tarjolla kaikenlaista piirakkaa ja kakkua. Olin arvannut että tarjottavaa olisi, ja olin päättänyt että maistan pienen palan kaikkea mitä tekee mieli. Ja maistamiseksi se myös jäi, paitsi tonnikalapiirakan osalta. Sitä otin yhden kokonaisen palan (4 x 4 cm pala), sekä myöhemmin maisteltuani pari rkl verran makeita kakkuja, otin vielä puolikkaan piirakan palan. Kokonaisuudessaan siis tulin varmasti syöneeksi enemmän kuin mitä leikatun maha vetäisi, mutta olin ylpeä itsestäni etten ottanut kaikkea paljon. Virnistelin sisäisesti kun näin hoikkien sukulaisteni hakevan lisää kakkua ja palat olivat aina isompia kuin omat nokareeni..
Piirakassa ollut vehnäjauho ja nauttimani shamppanja turvottivat mahaa ja koko kroppaa seuraavana päivänä epämukavasti. Mutta kokonaisvaltaisesti hyvät kekkerit

Tänään gastropolilla kiireisen oloinen mutta mukava lääkäri punnitsi minut, lokakuusta olin saanut työllä ja vaivalla pudotettua pari kiloa pois – vaaka näytti 116,6 kg.Tuolla leikkauksen jälkeisellä ruokavaliolla olin saanut pysymään painon suurin piirtein samassa, mutta koska turhauduin junnaamiseen, päätin tuossa muutama viikko takaperin ryhtyä pitämään ruokapäiväkirjaa. Löysin kännykkääni sovelluksen joka antoi minun pituudelle, painolle ja laihtumistavoitteelle (1 kg viikossa) päivän kalorimääräksi 1370 kcal. Tähän kun uskollisesti tälläsin kaikki suuhun menevän juoman ja ruoan, niin alkoi vähän tapahtua vaa'alla alenemista.

Mutta nyt on meikäläisen nimi leikkausjonossa. Leikkaus kuulemma pyritään tekemään puolen vuoden sisällä (hoitotakuu), eli arvioitu leikkausajankohta on elokuussa. Painotin sekä lääkärille että hoitajalle, että jos peruutusaikaa tulee niin minulle voi soittaa. Olen ilmeisesti kuitenkin siitä pienimmästä päästä leikattavista, joten mahdollisesti vähän alle neljän viikon ENE voisi peruutusajan sattuessa riittää siihen että pääsen leikkuupöydälle. Kun gastroskopiat on tehty aikaisemmin ja ultrakin maksa-arvojen tutkimisen yhteydessä, niin nämä ”odotusajan” käynnit jäävät onneksi minulta pois Oletan että kuitenkin vähintään vielä yksi vampyyrikäynti (verikokeet) on tulossa ennen leikkausta. Leikkauksesta olen kertonut isälle, äidille, kahdelle ystävälle sekä yhdelle hyvälle työtoverille. Nyt kun leikkausjonoon pääsy varmistui, ilmoitin myös esimiehelle meneväni ”erääseen leikkaukseen”. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä etten muille halua kertoakaan ainakaan ennen leikkausta, jotta voisin kokea tehneeni leikkauspäätöksen (tai perumisen, jota en pidä lainkaan todennäköisenä) ihan itse.

Kiitoksia kun jaksoit lukea tänne asti, palailen taas myöhemmin höpöttelemään (joko itsekseni tai teidän kanssa)

Olipas mukava lueskella kertomustasi, joistan kohdista tunnistin itseni, toisista kohdista tunnisti monia muita tarinoita tältä palstalta. Jokaisen tarina on aina omanlaisensa, mutta paljon meillä kaikilla on samaa... esim nämä nuoruuden ongelmat, tunne/parisuhde syömiset jne.

Mahtavaa, että olet jonossa, ja tervetuloa pastalle.

Sinulle lienee tehdään ohitusleikkaus...?

Tervetuloa palstaileen...

Tosta vedenjuomisesta pakko kertoo, että kyseinen asia on mun kompastuskivi myös... mutta paras ystäväni(leikattu reilu vuosi sitten) on popottanu asiasta mulle ja sano,että veden juomisen opettelu kannattaa aloittaa jo nyt.... joten minä kilttinä tyttönä ostin itselleni vesipullon, joka on vain ja ainoastaan mun, elikäs homma etenee näin... aamulla ennen töihin lähtöä juon sen kertaalleen tyhjäksi( siis mun on pakko juoda, koska olen huono juomari ) töissä tankkaan pullon heti mennessäni ja juon sen vähintään kertaalleen tyhjäksi ( näin alussa kerran näköjään ja senkin pakkojuomisella) ja sitten tankkaan sen kotiin tullessani ja nukkumaan en mene, ennenku se putilo on tyhjä...
Tällä systeemillä olen saanut veden määrän päivässä melkein kahteen litraan ja tästä syystä saan rampata myös yöllä vessassa...

Kiitoksia molemmille
@trintilla:
Kyllä, ohitusleikkaus olisi tarkoitus tehdä.

@Pellukka:
Saman olen huomannut, että jos juon edes lähelle suositeltua nestemäärää, niin tuntuu että voisi siirtää työpisteen vessaan ja sängynkin saman tien..

Tämähetkisellä minimäärälläkin pitää herätä vähintään kerran yössä vessaan, ja joskus on hankala saada sen jälkeen unta. Parin tunnin pyörimisen jälkeen saa nukahdettua, ja sitten soi herätyskello..
Mutta pitänee ottaa neuvosta vaarin ja ryhtyä lipittämään.

Tervetuloa palstailemaan!

Tervetuloa hukkapiilo!!!

Tervetuloa hukkapiilo! Taysiin päin kallellaan minäkin, eka sistautilri ens viikolla. Sitä on odotettu kuin kuuta nousevaa

Heissan ja kiitos kaikille tervetulotoivotuksista näin hyvin myöhässä.. Olen aktiivisesti seurannut palstan keskusteluja, vaikka omat päivitykset ovatkin jääneet tekemättä.

Kesäkuussa ollut loma ja sen jälkeinen kyllä-mä-kohta-taas-asetun-ruotuun-mutta-sit-huomenna asenne eivät tehneet yhtään hyvää painolle - parin päivän takainen lukema oli 123,9 kg  Eli lähes sama jonka kanssa otin viime vuoden helmikuussa yhteyttä tämän projektin aloittamiseksi. Hävettää oikein. Viime päivinä olo on ollut jotain masennuksen ja itseinhon välimaastoa. Harkitsin tässä jo ottavani yhteyttä ravitsemusneuvojaan ja kysymään esim. kalorimäärää jonka ottaisin päivätavoitteeksi jos pitäisin taas vaikka ruokapäiväkirjaa. Katselin viimeksi eilen Youtubesta videota jossa tehtiin GBP-leikkaus tähystyksenä, ja mietin että mahdanko päästä tuonne edes tämän vuoden puolella.

Mutta sitten tänään tuli se soitto  
Leikkauspäivä on 14.8, ja ENED pitää aloittaa heti huomenna. Torstaina alkupunnitukseen.

Tänään suuntaan siis pussi- ja vihannesostoksille, ja kaikki "joukkoon kuulumaton" jääkaapista pakkaseen (jos epäilen sen soveltuvan leikkauksen jälkeiseen ruokavalioon), roskiin tai pois annettavaksi .

Nyt vasta oikeasti uskon että tämä tapahtuu, ja varmasti kaikenlaisia oivalluksia tapahtuu sekä ennen että jälkeen leikkauksen. Mahtaako palstalaisten joukosta löytyä samana tai lähipäivinä leikkaukseen pääseviä, jopa ehkä TAYSiin? Ehkä löydän heidät kun syynään viimeisimmät keskustelut läpi, mutta ilmoittautua saa tähänkin ketjuun

Onnea leikkausajasta!

Tuplanainen, kiitoksia :)Toivottavasti sinunkin leikkuriaikasi selviää pian. Odottelu on yhtä tuskaa..

Ekan päivän tunnelmia (toivottavasti elämäni) viimeisen ENEn aloituksesta. Nälkä ei kiusaa paljoa, kun usein pitää noita kohtuullisen täyttäviä litkuja juoda. Päässä kuitenkin "viiraa" - välillä tuntuu että juomani teen kofeiini saa aikaan jonkinasteisen "humalatilan", sitten välillä huippaa muuten vaan. Olen ennätyksellisesti saanut juotua jo 1,5 l vettä (pusseihin sekoitettavan veden lisäksi), johtuu siitä että toin töihin oman pullon jossa on kotikaivon vettä. Haaleaa, kloorattua työpaikan vettä ei kykene juomaan

Pussien jauheet ja juotu vesi aiheuttavat sen, että vessaan saa juosta noin 15 min välein ja koskaan ei tiedä mennessään, mitä tulee ja kummasta "kanavasta"  

Sormen päät ovat ihan kylmät, ja ehkäistäkseni koko kropan palelua juon teetä   juoksen vessassa.
Taidan tehdä huomenna tickerin, kun saan virallisen aloituspainon RT:ltä.

Onnea ja tsemppiä leikkaukseen! itse olen vasta alkutekijöissä ja vasta ekat labrat oottaa ens kuun loppua ja lääkärille syyskuun 11.

Mä oon nyt tehny en tiedä ehkä elämäni parhaimman päätöksen ja olen ottanu salijäsenyyden ja semmosen paketin mikä sisältää 4x personal trainer tunteja.  Voin sanoo et nyt meni kuppi nurin itseni kanssa ja päättänyt et minähän näytän et saan pudotettuu ja pidettyy sen siellä. On näyttää lääkärille ja RT:lle et oikeesti teen jotain.

Kiitos Chrissy!
Tuo personal trainer on varmasti hyvä juttu, tulee mentyä ja tehtyä kun joku odottaa sinua ja tuloksia. Hieman alle kymmenen vuotta sitten otin vuodeksi salijäsenyyden, ekalla kerralla katsottiin laitteet ja toistot läpi ja sitten sitä olikin omillaan. Käyntikerrat harveni ja harveni, samalla kun jurppi maksaa hunajaa kuussa siitä ettei saanut aikaiseksi lähteä salille.
Yksi monista ongelmista oli se, että uutuuttaan hohkaavan salin ilmanvaihto tuntui puutteelliselta. Kun menin pukuhuoneeseen ja vaihdoin salivaatteet, olin jo hikinen ja ilma tuntui seisovalta. Lieneekö ongelma vain koossani vai (myös) päässäni, mutta ahdisti kuitenkin. Vahingosta viisastuneena päätin, että jos vielä joskus harrastan jotain urheilulajia, niin ehdottomasti kuukausi- eikä vuosimaksulla. Raha ei ole mulle tarpeeksi kova motivaatio liikkumiseen, sitä pitää tykätä sekä lajista että paikasta.

Nonni, nyt on ENEn aloituspaino mitattu, RT:n vaaka oli hieman suosiollisempi kuin omani ja liikkeelle lähdetään 121,2 kg lukemasta. 6 kg kuulemma pitäisi tiputtaa leikkaukseen mennessä. Jos ei kroppa pistä hanttiin niin ei pitäisi olla mikään ongelma. Mielen lujuuden uskon riittävän, ettei retkahduksia tule..

Salaattia piristämään etsiskelin kaloritonta salaatinkastiketta, ja Walden Farms-niminen firma valmistaa sellaisia. Vielä en ole löytänyt muuta myyntipaikkaa suomessa kuin Fitness-tukun verkkokauppa. Saas nähdä pistäisikö tilaukseen.

Tickerikin on nyt tehty, pistin sen alkamaan tuosta ekasta RT-käynnistä TAYSissa, jotta näyttäisi siltä että olen jotain tässä välillä jo saavuttanutkin

Viikon ENEDin jälkeen epävirallinen kotivaakapunnitus näyttää 118,2 kg, eli kolme kiloa olisi lähtenyt viikossa
Tietysti sitä toivoisi että sama vauhti jatkuisi, mutta koitan asennoitua siihen että kunhan nyt saisi seuraavan kolmen viikon aikana loput kolme kiloa eli vaaditun määrän pois. Siis en ajatellut alkaa lipsumaan vaan koitan olla tyytyväinen pieniinkin pudotuksiin tai varautua jopa jonkin viikon kohdalla jumiin.

Kävin viime perjantaina Tampereen Fitness-tukun liikkeessä hakemassa kaloritonta salaatinkastiketta. Hyllyssä oli vain yksi pullo, makua Creamy Italian. Ei kovin kermaista, mutta kuitenkin vähemmän litkua kuin olin odottanut. Ja vahvasti maustettu. Sitä olen lotrannut salaattien päälle, ja paljon paremmin on ne menneet sillä tavalla alas. Myös kasvissuikaleista, lihaliemikuutiosta ja mausteista tehtyä keittoa tein. Laitoin tosin liikaa chiliä mutta hyvää oli kuitenkin. Toissapäivänä paistoin (ilman mitään rasvoja tai öljyjä) sieniä ja ruohosipulia ja maustoin kaapista löytyvillä kuivamausteilla. Siihenkin turahti jotain maustetta liikaa, mutta hyvää oli taas.. Seuraavaksi taidan kokeilla kesäkurpitsaa + sieniä.

Kun vatsalaukku on ENEDin seurauksena supistunut, sen jollain tavalla huomaa. On vähän helpompi liikkua ja kyyristellä kun "etureppu" ei ole tiellä ja paina niin paljoa. Peilistä ei huomaa eroa, mutta olosta kyllä. Mittanauhakin voisi jotain tulosta näyttää, jos olisin vyötäröä mittaillut aiemmin.

Ilmavaivoja ja ripulia nuo ENE-pussit tuottaa, mutta en lannistu..

Hei Hukkapiilo!

Minä olen nyt odotteluvaiheessa, eli 2.9. sisätautilääkäri ja ravitsemusterapeutti samana päivänä. Paino nyt 113 kg, mutta vaihtelee juodun nesteen mukaisesti. Täytyy alkaa laittaa neste silleen että juotu määrä on sama joka päivä, silloin näkyy sekin suhde. Olen jo vähentänyt ruoan määrää, eli pullia ja muuta makeaa en syö. Minun ongelmani oli liika ruisleivän syönti. Nyt en ole ostanut ruisleipää, keitän puuroa. Hapankorppuja ajattelin kyllä ostaa teen kanssa. Vauvojen luumusosetta olen nyt kokeillut, täytyy vielä kokeilla niitä muitakin miltä ne maistuvat jos sitten leikkauksen jälkeen tarvitsee niitä. Niin ja sitä pikkulusikalla syöntiä ajattelin kokeilla myös. Ehkä myös jonkun mainitsemaa lipittämistäkin täytyisi kokeilla. Ajattelin laittaa veden valmiiksi aamulla mikä täytyy päivän aikana juoda. Silloin se tulee juotua myös. Olen näistä kirjoituksista opiskellut monia asioita, ene-dieetti on mulle tuttu, olen kerran laihduttanut terveyskeskuksen ryhmässä sillä 17 kg. Tsemppiä Sinulle ja henkistä vahvuutta. Annukka1955

Kahden ENE-viikon epävirallinen vaakalukema on 116 kg, eli painoa lähtenyt 5,2 kg :)Enää siis 800 g RT:n antamaan tavoitepudotukseen. No problemo! Kyllä sen kahdessa viikossa hukkaa. Juhlistin hyvää pudotusta lisäämällä työpaikalla teekupilliseen lorauksen kevytmaitoa (kotona en pidä moista "ylellisyyttä" ENEn aikana ettei tule kiusauksia).

Joitakin "kiusauksia" on ollut: Kun käyn kaupassa hakemassa lisää ENE-pusseja, salaattia tai kissoille ruokaa, niin tiedän että kaupan toisella laidalla on se tuoretiski, mistä saisi aivan ihanaa lohiherkkua. Kuola valuu suusta kun ajattelen lohta, mutta itsepäisesti en mene tai katso sinne tuoretiskille päinkään.

Eilen työkaveri söi lämmintä sämpylää jonka päällä oli pippurituorejuustoa. En pidä leivän/hiivan tuoksusta sinänsä, mutta sämpylä + tuorejuusto-yhdistelmän tuoksu oli kyllä taas kuolaa aiheuttava tekijä. Purin hampaat irvessä paprikaa ja tomaattia.
Vaikeuksia on siis ollut mutta sortunut en ole vielä kertaakaan, enkä ajatellutkaan sortua.

Energiaa tuntuu riittävän enemmän kuin ennen, johtuuko "ruoka"valiosta vai painon putoamisesta. Joka tapauksessa eilen innostuin sohvalla istuskelun sijaan jatkamaan pari tuntia eteisremonttia eli vanhojen seinien yms purkua. Samalla sai aggressiota purettua, kun sai sorkkaraudalla hakata ja repiä kaikkea. Aggressio taitaa johtua vaan siitä että toi ENE-pussien makumaailma on köyhähkö ja kaipaan siis makuja, en varsinaisesti enempää mahan täytettä - nälkä ei ole mutta se millä se lähtee ei oikein tyydytä makuhermoja.

@annukka:
Kiitos tsempistä, toivottavasti leikkausprojektisi etenee ripeästi 2.9 jälkeen.
Kun harjoittelin tuota leikkauksen jälkeistä ruokavaliota, niin kokeilin myös vauvojen soseita. Luumua en kokeillut, mutta mango ja muut hedelmäsoseet oli hyviä. Ei liian makeita, ehkä aavistuksen mauttomampia kuin mitä olisi saaneet olla. Voi olla että leikkauksen jälkeen sitä ei haluakaan yhtään niin vahvasti maustettuja kuin nyt kaipailee.

Itse laitan jo edellisenä päivänä vesipuollon jääkaappiin kylmään, että sen voi sitten vaan kaapata kassiin mukaan aamulla kun lähtee töihin. Joinakin päivinä ei vesipullo riitä edes, joinakin menee töin ja tuskin 2/3 pullosta.

Tsemppiä loppurutistukseen:lol!: 

Kiitos Hansu

Perjantaina soitteli RT, ja sen aamun painona oli 115,2 kg - eli tavoite saavutettu! Makupulaan RT ehdotteli punajuuria liemessä, ja otin heti neuvosta vaarin. Hieman liian etikkaista makuuni, joten syön vain esim. sienien tai salaatin lisänä ehkä noin viisi siivua.

Viikonloppuna käytiin kaverin kanssa Iittalan Lasimäellä, ja siellä on sitä kaikenlaista ostostyrkkyä. Oli voittaja-olo, kun käytiin Kultasuklaan puodissa, ja valitsin sieltä erilaisia makusuklaita - vanhemmille maisteltavaksi. Vähän ehkä houkutti muttei niin paljon että olisi joutunut kamppailemaan itsensä kanssa. Enemmän himoan sitä lohta
Hunaja-aitassa sitten tuli vähän tiukempi henkinen taisto, kun siellä oli kaikenlaisia valkosipuli-hunajia tms, ja niissä oli aina sitten mainittu minkä ruoka-aineiden kanssa ne soveltuvat. Mielikuvitus alkoi laukkaamaan ja kuola valumaan - siirryin autolle odottamaan että kaveri saa valkattua itselleen hunajat mukaan.

ENE on kyllä jotekin sekoittanut hormonit, koska sen alkaessa tulivat kuukautiset, kestivät viikon ja sitten viikon tauon jälkeen alkoivat uudelleen. Ja normaalistihan mulla ei ole kuin pientä vuotoa (tai vaan pari finniä naamassa) yhtenä päivänä kerran kolmessa - kuudessa kuukaudessa, kun on tuo ehkäisykapseli käsivarressa. Tai sitten kapselin teho on päättynyt ennen aikojaan ylipainoni vuoksi - lieneekö mahdollista

Tänään tuli kutsukirje vihdoin. Varasin labra-ajan perjantaille ja ensi maanantaina on esikäynti, jossa lääkäri-hoitaja-nukkumatti-käyntien lisäksi otetaan verivarausta varten myös verikoe. Kiintoisaa, että kaikki verikokeet ovat sellaisia, että saa syödä ja juoda normaalisti (lue: saa pussitella) ennen niitä. 14.8 klo 7:00 pitää olla leikkausosastolla. Tässä kirjeessä ei ollut erikseen kerrottu mihin aikaan ja mitä saa leikkausta edeltävänä päivän vielä syödä tai juoda. Ehkä se selviää esikäynnillä.

Samana päivänä leikataan kuulemma toinenkin henkilö, en kysellyt sen tarkemmin sukupuolta tai muutakaan, eiköhän se selviä jos samaan huoneeseen päädytään.

H-hetki lähenee.. Perjantaina kävin verikokeissa, ja siellä otettiin niin monta pulloa verta että alkoi kuvottaa ja pääsin hetkeksi pitkälleni. Sydänfilmi ja nielu- sekä nenä-näytteet otettiin sitten myös. RT kertoi, että leikkaava kirurgini on sama kuin jonka luona kävin helmikuussa. Kiireinen mutta mukavahko nainen, jonka nimeä en muista. Ehkä saan sen jostain papereista kaivettua jos alkaa kiinnostamaan liikaa. Esikäynnin tarkistuksen tekee nyt jokin toinen "tiukka" kirurgi, jota varten RT kehoitti miettimään mahdolliset kysymykset etukäteen paperille. Mutta eipä tule mieleen mitään sellaista, mitä nimenomaan kirurgilta tarvitsisin.

Kysymys joka nyt tulee mieleen, on se että mitä voisin varata kotiin leikkauksen jälkeiseksi ravinnoksi. Kun se ilmeisesti on alkuun nestemäistä, niin mitä nesteitä? Jos pääsee sairaalasta vielä jonkinlaisessa lääketokkurassa niin silloin ei ole suotavaa mennä kauppaan ihmettelemään. Mutta tuohon kysymykseen voinee vastata ihan sairaanhoitajakin, ettei tarvitse kiireistä kirurgia sillä vaivata. Minua ei ole aikaisemmin nukutettu, mutta en usko että kirurgi on oikea henkilö siihenkään vastaamaan, että "miltä nukuttaminen tuntuu"

Paino on ollut nyt useamman päivän 114,2 kg:ssa, eli 7 kg pudotuksessa ENEn aloittamisesta. Mielestäni se on hyvin enkä aio mitään viime tingan rääkkipudotusta yrittääkään. Eilen söin noin 1,5 dl mummon tekemää sienisalaattia - suolasieniä, sipulia, etikkaa ja siinä taisi olla pari rkl kermaviiliäkin. Noista kermaviili ei suoranaisesti kuulu ENE-ruokavalioon, mutta totesin että en kyllä parissa päivässä saa kermaviilillä nostettua painoani kilolla siten että pudotus olisi alle vaaditun 6 kg.

Tervetuloa vuodeosastolle-läpyskässä puhuttiin ettei kannata ottaa isoja rahamääriä tai muuta arvokasta mukaan. Harvemmin minulla käteistä mukana onkaan, mutta uskaltaako lompakon pankkikortteineen (ilman tunnuslukuja) ottaa mukaan? Entäpä kännykkä? Sen käyttö on kuitenkin ilmeisesti rajoitettua, mutta olisi parempi laitella tutuille tekstiviestiä  voinnista leikkauksen jälkeen kuin soitella jollain sairaalan puhelimella erillistä maksua vastaan. Millaiset on teidän kokemukset sairaaloissa noista arvoesineistä?

Sairaalasta paluumatkalle kannattanee varata väljät vaatteet, jos on leikkauskaasuista vielä turvonnut keho, eikös?
Tuleekohan siellä oltua sellaisessa kunnossa, että jaksaa pestä hampaita ja/tai pestä hiuksia? Mietin hammasharjan ja hiuksiin suihkutettavan hoitoaineen mukaan ottoa.

Enoni tulee maanantaina aloittamaan eteisremonttia luokseni, ja en ole vielä "uskaltanut" sanoa hänelle että en ole käytettävissä niihin hanttihommiin mitä aikaisemmissa remonteissa on jäänyt vastuulleni. Esim. kittausta, maalausta, hiomista jne. Viime sunnuntaina hänen käydessään melkein jo aloitin sanomaan, mutta sanat jähmettyivät kurkkuuni. En siis varsinaisesti pelkää enon "tuomiota", hänelle voinee sanoa että on menossa vaikka "naisten vaivojen" leikkaukseen ja häntä lakkaa kiinnostamasta :)Mutta hänellä on superutelias ja nenänsä joka paikkaan työntävä vaimo, joka varmasti kyselee ja höpöttää jos eno sattuu puolellakaan sanalla mainitsemaan että olen menossa/menin johonkin leikkaukseen. Ja sen jälkeen tietäisikin koko suku, mitä en juuri nyt ainakaan halua. Olisko parempi sanoa suoraan menevänsä esim. sappikivileikkaukseen? Tosin jos sappikivet leikataan myöhemmin, niin voin jäädä kiinni valheesta. Tosin sappikivien leikkauksen aikaan voi olla ettei ole sellaista tilannetta päällä että olen sukulaisten kanssa yhteyksissä juuri silloin. Kertoako vai eikö kertoa, kas siinä pulma

Juu, yllä olevan vuodatuksen perusteella, sanoisin että perhosia lentelee vähän vatsassa

Hurjasti tsemppiä =) Mulla on sama edessä maanantaina 19.8 ja ihan samoja ajattelen kuin sinä. Eneily on sujunut vaihtelevasti mutta ei niin hyvin kuin ajattelin. Kun keitot ei oikein uponneet millään, tein salaatteja, joita sitten söin enemmän kai kuin piti. No, painoa on lähtenyt nyt edes se muutama kilo. Menen yksityiselle leikkaukseen, niin siellä ei vaadittu mitään alkueneilyä vaan leikkausaika annettiin heti alkututkimusten jälkeen. Mutta kyll alkaa jo jännittämään. Kertoilehan kuulumisia leikkauksen jälkeen...ja tsemppiä viel =)

pikkusen rupiaa vattanpohjas kihelmöimään. 13 päivä on niin pian.

Apila, kiitoksia ja tsemppiä myös sinun lähenevään elämänmullistukseen
Mulla ei maistunut keitoista kuin Allevon peruna-purjokeitto, eikä sekään kovin sutjakasti. Sehän olisi pitänyt sekoittaa maitoon, mutta käytin vettä kun "vesipusseja" kuulemma vaan sais ottaa. Mulla on laaja valikoima kaikenlaisia makeahkoja shakeja, jotka jotenkuten menee alas. Mikään niistä ei tosin maistu sille mille pussin kyljessä lukee - mansikka-vanilja maistuu vain mansikalle, suklaa maistuu mustikalle, mustikka maistuu vadelmalle, vanilja maistuu hyla-maidolle ja mansikka maistuu vaniljalle. Eli siis ristiin menee mutta lopputuloksena saan melkein kaikkia ostamiani makuja :DLämpimät suupalat tulee sitten teestä ja esim. paistetuista sienistä ja/tai kesäkurpitsasta.

Eija-Stiina, sulla on vielä lähempänä H-hetki kuin mulla ... Olet varmaan jo käynyt esikäynnillä? Milloin leikkausta edeltävänä iltana saa ottaa viimeisen kerran ravintoa? Saatko juoda aamulla esim. vettä?

Kävin viime tiistaina .Mulle sanottiin ettei maanantaina klo. 24 jälkeen mitään. Tiistai aamusti saan ottaa pienen vesitilkan että saan otettua tyroksiinin. Saan leikkaus ajan maanantaina 12-15 välillä. Toivottavasti aamusti heti seitsemäksi pääsis. Tämä käytäntö meilläpäin. Jokaisella sairaalalla on varmaankin omansa. Mutta onnea kaikille menijöille ja samoin tulijoille

Mulla on leikkaus ma klo 13.00 ja edellisen illan klo 20 jälkeen ei saa syödä enäää mitään. Juoda kylläkin kevyitä juomia.

Tsemppiä kaikille leikkuuseen meneville ja siihen vielä tähtääville!!