Mrs. Piggyn paluu ruotuun

No niin, tuli tässä pidettyä muutaman kuukauden tuumailutauko 10 viikon ene-ryhmän jälkeen. Ryhmässä meni hienosti, saldo -17 kg, joten taas kerran piti vähän miettiä, josko vielä kerran yrittäisi ihan vain ruokavaliolla ja mahdollisesti silloin tällöin eneilemällä saada ylimääräisiä kiloja pois. Mutta uskottavahan se on, ettei meikäläisen selkärangalla tätä hommaa tehdä yksin. Joten endokrinologin kanssa käydyn lyhyen keskustelun jälkeen sovittiin, että hän laittaa lähetteen menemään saman tien Peijakseen. Ensi viikolle on nyt sitten sovittu aika kirurgin ja ravitsemusterapeutin juttusille... Vähän jännittää, miten siellä käy. Olen nimittäin ymmärtänyt, että vasta leikkaava kirurgi tekee lopullisen päätöksen leikkaukseen pääsystä. Korjatkaa, jos olen väärässä!

Oikein hyvää kesää teille kaikille! Tämä palsta on verratonta luettavaa ja tietolähteenä korvaamaton etenkin meille vasta leikkaukseen haikaileville tai jonottaville. Kiitos siitä!

Terv. Mrs. Piggy

Oikeassa olet, kirurgi tekee lopullisen päätöksen. Mutta tuskin sanoo ei, kun sisätautilääkäri on lähetteen laittanut. Pistäs olla sit jo jokin syy mikä estää leikkauksen.

Onnea jatkoon, hienoa työtä olet eneillessä tehnyt!

No juu, hienostihan se ene-ryhmä meni, mutta siitä, kun se marraskuussa päättyi, siihen, kun soitin uudemman kerran sisätautilääkärille haluavani leikkaukseen, olin ehtinyt taas kerran saada melkein puolet pudotetusta takaisin, eli reippaan kilon/kk! :O Ja mä kun olin kuvitellut saaneeni annoskoot jotenkin haltuun... heh-heh.

Lekurille jouduin tietysti lupaamaan, että paino ei enää nouse yhtään ennen kirurgin tapaamista ja sen lupauksen olen pitänyt. Tämän viikon olen täyttänyt ruokapäiväkirjaa ja suunnitelma on, että pidän sitä tuohon kirurgin ja ravintoterapeutin tapaamiseen asti. Nää kesäviikonloput mökillä vaan ovat aikamoinen kompastuskivi, isäntä kun tekee syntisen hyvää ruokaa ja saunaa lämmitellessä ja saunoessa olis niin kiva nautiskella muutama kylmä siideri tai lasillinen viiniä.

Sulla, Pallokala, on jo mahtava kokonaispudotus! Tuollaiset lukemat ovat itselläkin toiveissa sit joskus...

Huuh, nyt se sitten on tiedossa: leikkauspvm 4.9.2012! Ja tietty asia pyörii nyt koko ajan mielessä. Hirvittää, jännittää, riemastuttaa - olo on kuin vuoristorataa!

Mut se mua ihmetyttää, että tämä on mulla mennyt näin hirveän sujuvasti. Kun on täältä lukenut joidenkin tosi kivikkoista polkua ensimmäisestä lääkäritapaamisesta leikkaukseen, niin olin varautunut odottelemaan leikkausaikaa vielä tosi pitkään...

Parin viikon päästä pitäis nyt sit aloittaa leikkausta edeltävä, 6 viikon ene-jakso, noin 8 kg olis kuulema hyvä saada pois vielä ennen leikkausta.
Yh, ei oikein houkuttele noi pussit, joten ehkä yritän toteuttaa jonkunlaisen yhdistelmän pussi- ja ruoka-enestä.

Nyt siirryn kesälaitumille muutamaksi viikoksi, joten mukavaa viikonloppua ja kesän jatkoa kaikille palstalaisille!

Oops, tulikin vähän tarkoitettua pidempi kirjoitustauko. On ollut niin paljon kaikenlaista, että en ole ehtinyt palstalle...

Mutta: leikkaus on nyt tehty! Kaikki meni hyvin ja palaan aiheeseen parin päivän sisällä tarkempien kuulumisten kanssa.

Hauskaa syksyn jatkoa teille kaikille!

Onnea pikkumasusta Mrs. Piggy

Jess, vihdoinkin sairaalassa tulleet turvotuskilot ovat poissa! Itse asiassa kilon verran on pudonnut extraakin.

Kaikki on mennyt hienosti (ainakin tähän asti). Pahemmilta dumpingeilta olen pääosin välttynyt ja pikku hiljaa alkaa ruokakin maistua - ei onneksi kuitenkaan entiseen malliin. Käsittämätöntä, miten pienestä määrästä voi tulla täyteen! Muutaman kerran on tullut selvästi syötyä vähän liian nopeasti, mikä tietysti on aiheuttanut melko ikävän olotilan vähäksi aikaa. Mutta eiköhän siinä ole nyt ollut opetusta tarpeeksi, alkaa tällekin entiselle hotkijalle mennä perille, ettei kannata.

Vaikka olotila on tosiaan jo ihan mukava, on silti hyvä, että saikku on niin pitkä. Itselleni ainakin syömisten rytmittäminen on tuottanut aika paljon päänvaivaa ja vaatii vielä aika lailla harjoittelua. Olen sellainen, että helposti uppoudun johonkin tekemiseen niin, että ajankulu unohtuu. Saatan yhtäkkiä huomata, että on kulunut jo pari-kolme tuntia siitä, kun viimeksi olen juonut tai syönyt yhtään mitään. Ja kun annoskoko on, mitä on, jää ruokamäärä päivän mittaan helposti liian pieneksi, nestemäärästä puhumattakaan. Voin hyvin kuvitella, että töihin palattua asiaan on tosissaan pakko kiinnittää ihan tietoisesti huomiota. Siksi on tosi hyvä, että on riittävästi aikaa totuttautua oikeanlaiseen ruoka- ja juomarytmiin ennen kuin täytyy keskittyä taas töihin.

Mut nyt on pakko lähteä vaihdattamaan autoon uusia kesärenkaita, entisissä ei kulutuspintaa ole jäljellä enää nimeksikään. Täytyy saada alle uudet kesägummit ennen kuin kunnon syyssateet alkavat.

Mukavaa viikkoa kaikille palstalaisille!